Porin Hevosluodossa tapahtuu

ensi viikolla aarin palstoilla

Kateviljelyllä hyvä sato perunoista.

#arvontaa #vieraslajitorjuntaa #kompostineuvontaa #kasvukunto-opastusta #Hevosluoto #Pori

Yhteisöllisyys

Parhaimmillaan palstaviljely on yhteistä tekemistä muiden harrastajien kanssa. On kiva vaihtaa kuulumisia kulkiessaan omalle palstalle, siinä oppii tuntemaan monenlaisia ihmisiä ja jokaisella on aina jotain erilaista kokemusta ja jaettavaa muille viljelijöille. 

Auringonkukka on hyvä muokkaamaan maata juurillaan.

Olen ylläpitänyt palstalaisten Fb-ryhmää ja sain siihen nyt avukseni todella aktiivisen palstalaisen Noora Ylimyksen. Nooran kanssa on ollut valtavan hauskaa vaihtaa ajatuksia ja ideoita. Nyt alkavalla viikolla järjestämme palstatapahtuman, jossa kerron kompostoinnista, maan kasvukunnon parantamisesta ja on meillä arvontakin ja vieraskasvien kitkentää. Noora on saanut arpajaisvoittoja paikallisesta Hankkijasta ja S-Osuuskaupasta.

Porin kaupungin vuokraamia aarin palstoja sijaitsee monessa ei paikassa. Eri alueilla on omat erityispiirteensä. Joillakin alueilla kynnetään syksyllä ja äestetään keväällä isoilla koneilla, joillakin alueilla on jokivesipumppu kastelua varten, joillakin ei ole kumpaakaan jne. Porissa on siitä erilainen tilanne, että palstoja on vapaana, heti otettavaksi, mutta se ei tarkoita, että heti otettavaksi käyttöön, valitettavasti. Tämä kirjoitus koskee Hevosluodon monivuotisia aarin palstoja.

Pressulla voi suotaja aluetta, jota ei vielä ehdi kunnostaa.

Millä alue saataisi siistittyä?

Monissa kaupungeissa palstoja joutuu odottamaan vuosia. Moni ajattelee, että se on huono juttu, mutta Porissa voisin todeta, että se olisi hyvä juttu. Jonossa ihminen ehtii pohtia, että riittääkö innostus ja oma aika  palstan hoitamiseen. Lisäksi, kun tietää tulijoita olevan jonoksi asti, jos itse laiminlyö velvoitteet, pitää se viljelijät niin sanotusti kurissa ja nuhteessa.

Omalta palstaltani siivottua roskaa ennen käyttöönottoa.

Rikkaruohoja ja oheiskasveja

Porissa palstojen alue on päässyt villiintymään ja ränsistymään. Tyhjiä palstoja, joita ei ole ole kukaan viljellyt vuosiin, on monia. Lisäksi varattuja palstoja, jotka silti ovat olleet vailla mitään hoitoa useita vuosia, on vielä enemmän. Toki oli kiva havaita, että luontokasvien lajikirjo on moninaistunut hoitamattomana olevilla alueilla. Aiemmin oli lähinnä ohdakkeita, heinää ja voikukkia, sekä haitallista vieraslajia jättipalsamia. Nyt löytyy vaikka mitä, unohtamatta jopa puita. Kuitenkin alue on tarkoitettu hyöty-ja koristekasvien viljelyyn.

Aiemmin luonnonkasvien lajikirjo oli vähäistä.

Roskaa muovista metalliin

Käyttöönottoa eivät oheiskasvit toki estä, lähinnä hidastavat, mutta vaikeaa on peruskaupunkilaiselle maanmuokkaus puunjuurien seasta. Sekin vielä toki onnistuu vaikka vuokraamalla joitain koneita konevuokraamosta, mutta seinä tulee vastaan viimeistään silloin, kun palsta on täynnä sinne kuulumatonta roskaa. Joko edellinen palstalainen on jättänyt maahan mansikkamuovit, rikkoutuneet ämpärit, työkalut ja kaikkea vuosien aikana palstalla käytettyä tavaraa tai tyhjälle aarille on alkanut kerääntyä muilta aareilta käyttöönotossa esille tullutta roskaa, koska isoja muovijätteitä, metalleja ja lahonneita puurakennelmia ei saa laitettua mihinkään lähialueen roskikseen ilmaiseksi. Roskat siis kasaantuvat ja kulkeutuvat palstalta toiselle, poistumatta alueelta.

Kylvöura. No-Dig viljelyssä ei käännetä koko maata.

Kaupunki jättää vastuun uudelle palstalaiselle

Itse jouduin luopumaan muutama vuosi sitten palstoistani, sillä äitini ei enää jaksa hoitaa mökkiä. Oma aikani ei riitä näihin kaikkiin. Omien palstojeni osalta pidin tärkeänä, että vein kaiken pois, mitä uusi vuokralainen ei halunnut hyödyntää. Olin itse tehnyt niin valtavan siivouksen aloittaessani, etten halunnut kenelläkään samaa enää koskaan.

Kaupunki on sitä mieltä, että jos lähtijä ei ole hoitanut hommiaan, pitää uuden palstalaisen tehdä siivous. Logiikka ontuu mielestäni pahasti. Eihän missään muussakaan vuokrasuhteessa tapahdu näin, vaan vuokranantaja siivoaa ja laskuttaa kulut edelliseltä vuokralaiselta. Palstaviljely pitäisi olla hauska harrastus, jossa saa omaa satoa työnsä palkaksi. Jos palstaelämän joutuu aloittamaan umpikasvaneesta kaatopaikasta, jää sato saamatta vähintään ensimmäisenä vuonna. Usein uusi palstalainen väsyy, palstamotivaatio katoaa ja kierre jatkuu. Tuntuu myös kohtuuttomalta, että uusi vuokralainen joutuisi maksamaan jätemaksut muiden roskista. Toivon, että Porin kaupunki heräisi vaikkapa tämän postauksen myötä ajattelemaan asiaa uudelta näkökulmalta. 

Kitketyistä rikkaruohoista saa hyvää multaa aikanaan.

Toki palstaelämä vaatii avarakatseisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä. Kaikki eivät tykkää samoista asioista ja eri kulttuureissa on erilaisia viljelytapoja. Kunhan noudatetaan yhteisiä palstasääntöjä, ei muiden tekeminen kuuluisi olla muiden asia. Palstaviljely on valtavan hauskaa harrastusta ja aivan mieletön mahdollisuus kaupunkilaisella kasvattaa omaa ruokaa.

Viisas tekee vähemmän, ei siis ole kyse laiskuudesta

 Älä haravoi, älä siivoa, älä ole jämpti

Aloittaessani palstaviljelyn kauan sitten, olin alueella ainoa, joka käytti oikeasti katetta suuressa mittakaavassa. En minä suoraan kasvotusten saanut kommentteja, mutta sain kuulla kauhistelusta, miten rumalta ja epäsiistiltä palstani näytti. Vallalla oli vielä ajatus, että kaiken pitää olla rivissä, nätisti kitkettyä ja mielellään yhtä laji yhdessä rivissä ja paikassa. Oma tyylini, jossa sekaisin saattoi olla yhtä sun toista ja kaiken lisäksi rivien välissä oli aina jotain rumaa mörskää. 

Totta kai vielä lisäksi varmaan joitain harmitti, kun olin niin tavattoman vähän tekemässä töitä ja silti sain satoa. Epäreilua!!! Tuollainen laiska tyyppi ja silti saa satoa. Niinpä, onhan se tavallaan epäreilua, että jatkuva maassa möyriminen ja kitkeminen ei takaa suurta ja herkullista satoa. Päinvastoin, ahkeroinnillaan haittaa maaperän mururakenteen kehittymistä, estää lierojen elämää, vähentää luontaista kilpailua eri hyönteisten välillä, suosii monokulttuurilla yhden lajin levinneisyyttä muiden kustannuksella, lisää kasteluntarvetta, lisää rikkaruohojen kitkentää entisestään, lisää poudan arkuutta, lisää maan pinnan liettymisherkkyyttä, kuorettumista jne. Ei siis kuulosta kovin kannattavalta touhulta.

Tältähän perunamaassani tai kasvimaallani ylipäätään aina näyttää. Ihan sotkuista, kamalaa siis. Katteena voi olla merilevämörskää, keskeneräistä katetta, ruohosilppua, mitä nyt milloinkin on saatavilla orgaanista ainesta, josta ei tule rikkaruohoja.

Kate perunamaalla.

Ja kaiken lisäksi, en edes tee siistejä perunavakoja, sekin kaiken lisäksi vielä. Tällaista rumaa uraa tuollaisen sotkun sekaan. Niinpä. Tästä kuvan vasemmasta alalaidasta kasvatin kuitenkin kuivana kesänä voitokkaan ennätysperunani. 

Perunan kylvövaot.

Tämä alakuvan perunamaani oli pakon sanelemana ilman katetta, koska katemateriaalia ei riittänyt. Maa oli kylvörivien välissä niin kovaa savea, että harauksessa sai vain vähän raavittua savimurua. Rikkaruohojen torjunta oli tosi työlästä, ja kun jouduin olemaan välillä 2 viikkoa poissa, tilanne karkasi peruuttamattomasti käsistä ja loppukesän pelto olikin sitten ihan rikkaruohoille menetetty. Sadon määrä oli kyllä ihan hyvä pinta-alaan nähden, mutta sadonkorjuu todella työlästä rikkaruohojen ja kivikovan maan takia. Eli sadon määrä tehtyyn työmäärään nähden ei sitten niin hurrattava ollutkaan.

Perunamaa ilman katetta.

Tämä alla oleva sipulimaa on tuon yläkuvan perunoiden vieressä. Sama juttu. Työlästä, kovaa ja hankalaa alusta loppuun asti. Joidenkin mielestä nämä ovat niitä siistejä ja hyvin hoidettuja puutarhoja. Ahkeran ja tunnollisen puutarhurin palsta!

Sipulimaa ilman katetta.

Tämä alakuvan maa sen sijaan oli koko ajan katettuna, rikkaruohot eivät vaivanneet, kuivakausi ei rasittanut ja sadonkorjuu oli helppoa pehmeästä maasta. Työtä oli tosi vähän koko kasvukauden. Riveissä on vuorotellen porkkanaa, sipulia, perunaa, herneitä jne.

Sipulit ja porkkanat katteella suojattuina.

Tämä oli yllä olevan kylvöksen lähtötilanne. Sen verran uraa maahan, että perunat ja sipulit sai istutettua ja siemenkylvöjä varten pinnan tasoitusta. Vain vähän siis työtä. Maa oli kuohkeaa monen vuoden kateviljelyn jäljiltä. Talven ajan maanpinnalla suojana olleet oljet on sekoitettu kevyesti pintaan maatumisen nopeuttamiseksi.

Orgaanista ainesta sekoitettu kevyesti pintamaahan hajottajia varten.

Vähemmän on siis enemmän.

Kompostia kasvimaalle

Kevät odotuttaa, mutta linnut ovat jo aloittaneet valmistautumiset    

Tyhjensin talven aikana kertyneet kompostit kasvimaan päälle lumelle. Tumma massa sulattaa auringon avulla lunta ja pieneliöt toimivat ruoka-apuna pesintäänsä aloittaville linnuille. Meillä tontilla 9 linnunpönttöä, joissa asustaa useita lintupariskuntia, varsinkin pikkuvarpusia. Naapurien kuusissa on myös vilkasta pesintää, eli hyönteisiä ja pieneliöitä on tarpeen olla runsain mitoin hyvän pesintätuloksen avuksi. Tosin tästä on kyllä sekin hyvä puoli, että hyttysiä ei pahemmin ole pönttöjen asentamisen jälkeen ollut vaivoinamme. Jos olisi vain yhdestä vuodesta kokemusta, niin voisi olla sattumaa ja luonnollista hyttysvaihtelua, mutta tätä on kestänyt jo monta vuotta.

 

Harmaa massa, joka näkyy kompostoin seassa, on savea, jota olen laittanut kivennäislisäksi. Nuo vähän pidemmät varret ovat kevyesti kompostoitua kasviköynnöstä sisältä. Lieroille vähän purtavaa.

Naapurin kanssa kompostointi on loistavaa yhteistyötä. Omin voimin uutta massaa ei tule 2 aikuisen ja 2 lapsen taloudesta riittävästi. Kompostia ei saisi pysymään toiminnassa talvikautena. Nyt ei ole mitään ongelmaa. Lämpö 50 astetta, nousee kohta yli 60 asteen, kun laitoin uuden "panoksen", eli tyhjensin naapurin täyttämän tynnyrin kompostiini.

Vettä on nyt kertynyt uskomattoman paljon, maaliskuussa. Tynnyrit ovat lähes täynnä, eli seuraavaksi pitää tehdä siirto 1000 litran säilytystankkiin. Aiemmin olen tehnyt sen hyötyliikuntana, eli ämpäreillä, mutta tänä vuonna ajattelin osta pienen pumpun, jolla saan työn tehtyä. Tässä rännissä, jossa on tämä "rosvo", saan lappoamalla täytettyä 3 tynnyriä yhtä aikaa, kukin 200 litraa. Ihan merkittävä etu siis saada yhden tynnyrin sijaan monta peräkkäin. Kolmella muulla keruupaikalla ei mahdu ketjuttamaan, mutta niissä kerryttävä kattopinta-alakin on pienempi, joten ne ehtii hyvin tyhjentää sadekuuron jälkeen. Yhteensä tynnyreitä on 5*220 l + 2*150 l + 1*200 l + 1*300 l eli 1900 litraa plus se tuhannen litran tankki, joka on kertyneen veden säilytystä varten. Nuo 150 litraiset ovat usein haketynnyreinä kompostia varten, joten 1600 litraa on varsinainen vedenkeruukapasiteetti jatkuvasti. Melkoisen paljon olen siis vuosien aikana kantanut vettä, sillä kaikki vesi kannetaan joko ämpärillä säiliöön tai kasvihuoneen tihkukastelua varten. Nuo tynnyrit täyttyvät kesän aikana useamman kerran. 

Leena Luodon webinaari tulossa

 Omasta maasta -hanke on saanut Leena Luodon luennoimaan

Nyt kannattaa käyttää tilaisuus hyödyksi ja tulla kuulolle. Aiheena todella ajankohtaiset asiat kasvien hyödyntämisestä omassa pihassa ja puutarhassa niin kasvien kuin eläintenkin hyvinvoinnin näkökulmasta.

Kuvan alla linkki Facebookin sivulle, jossa tapahtuman tiedot ja ilmoittautumisohjeet.

https://www.facebook.com/groups/Kotitarveviljely/permalink/2977707029191918/

Miten lämpökompostorin saa tehtyä ja toimimaan edullisesti?

 

Minulle komposti merkitsee äärettömän mielenkiintoista prosessia, jossa mitä tahansa orgaanista jätettä muhitetaan ja lopulta syödään uuden sadon mukana uudelleen. Kiertolaisen elämää, sanoisin jätteille!

Netti on tupaten täynnä kaupallisia viritelmiä, halpoja, kalliita, muovisia, puisia, lämpöeristettyjä, kylmiä, vaikka millaisia. Oma periaatteni on, keep it simple!!! eli tehdään kaikki niin yksinkertaisesti ja helposti kuin vain mahdollista.

Erinomainen, sanoisinko jopa suomenkielisistä kompostioppaista ihan paras kirja on Kotikomposti (Otava 2001, Harald Kratschmer). Siitä otin aikoinaan lämpöeristetyn kompostorin ohjeet. Vähän olen kehitellyt vuosien saatossa vastaamaan juuri minun kompostoinnin tarpeita, mutta perusperiaate on edelleen sama. Halvat materiaalit, helppo rakentaa vähän tumpelonkin (=minun) voimin. No myönnetään, auttoi puolisokin siinä hurjasti. Ensimmäisen version teki appeni ja hyvin toimivan tekikin! Laudat olivat omasta tammesta tehtyjä, eivätkä ole lahonneet nyt vielä 16 vuoden jälkeenkään. Ei tarvittu lahonsuoja-aineita eikä muitakaan käsittelyjä. Tammella on ne kaikki ihan luontaisesti.

Kirjassa on hienosti neuvottu, mitä pitää tehdä kun komposti ei toimi. Milloin puuttuu typpipitoista ainetta, milloin kosteutta on liikaa tai liian vähän ja mitä pitää tehdä asian korjaamiseksi. Lisäksi ohjeita löytyy ravinteista, kateviljelystä ja paljosta muusta.

Mutta siis kompostista piti kirjoittaa. Neljän hengen perhe, jossa syödään kasviksia kilotolkulla ja ruoka laitetaan itse, paitsi töissä ja koulussa nautitut, tarvitsee kohtalaisen kompostin. Mikä on kohtalainen? 50*60*90 on kohtalainen, jossa tilaa on lisäksi perheen ulkopuolelta 3 aikuisen biojätteille. Jos tekee niin pienen, että täyttyy omista jätteistä, ei prosessi toimi riittävän hyvin  ja jos tekee paljon isomman, kuin edellä mainittu, on vaikeaa saada materiaalia riittävän paljon, varsinkin puutarhakauden ulkopuolella. Siis 50*60*90 on hyvä. Käytän kahden kompostorin menetelmää, toista täytetään, toisessa muhitetaan. Kun täytettävä on täynnä, siirretään muhitetut suursäkkiin odottamaan puutarhaan levitystä, säkissä se pysyy turvassa lentäviltä rikkaruohonsiemeniltä, ja täytettävä tyhjennetään muhitettavaan. Muuta kääntämistä ei tarvita, kunhan huolehtii riittävästi seosaineesta koko ajan keittiöjätteen rinnalla sekä voileipäkakku-tyyppisestä täyttämisestä.

Hyviä seosaineita on kahden tyyppistä: toinen on oksahake, johon sekoitetaan hienojakoista sahapurua/kutteripurua kuivaamaan keittiöjätteen liikamärkyyttä  ja toinen on vihreälehdellisistä koivuista tehty oksahake. Lehdet kuivuvat aikanaana ja sitovat märkyyden. Koivu myös maatuu hurjan nopeasti mikrobien vaikutuksesta, joten komposti valmistuu joutuisaan.

Kompostiin laitan kaiken orgaanisen jätteen, luut, kananmunankuoret, servetit synttäreiden jälkeen, kahviporot jne. Useissa kompostioppaissa, varsinkin vanhemmissa, varoitetaan tuhkan laittamista kompostiin. Totta onkin, että sen kanssa pitää olla varovainen. Tuhka liikaa annosteltuna kuluttaa typen eli arvokkaan ravinteen kompostista ja haihduttaa sen taivaan tuuliin. Keittiöjäte voi kuitenkin talvella olla liian hapanta ja hidastaa voimakkaasti kompostoitumisprosessia. Tuhka on tällöin hyvä tilanteen korjaaja. Kompostissa syntyy ns. happokuilu, jossa mikrobit eivät pysty työskentelemään ja kestää tovin, kunnes tilanne muuttuu itsestään ja prosessi jatkuu. Tuhkalla nopeutetaan tilan korjaamista, eli kompostin pH:ta nostetaan ja mikrobit voivat taas hyvin.

Ilmavuutta ei sovi unohtaa, eli se biojätepussi kannattaa ripotella väljästi kompostiin, eikä suinkaan laittaa tiukasti kiinnisolmittuna pusseja vieri viereen. Silloin mädäntymisen haju on takuuvarma ja multaa saa odotella melkoisen kauan.

Muuta lannoitusta ei sitten tarvitakaan, omat kompostimullat ja katteet kesällä ja kasvit voivat hyvin.

muut komposti-postaukset

Miten huolehdin puutarhani maan happamuudesta eli pH:sta?

Puskureista tässäkin on kysymys oikeasti

Maassa on eri pH riippuen siitä, paljonko siinä on protoneita eli H+ eli vety-ioneja. Alkaa kuulostaa liikaa koulun kemiantunnilta.... mutta pystyt hallitsemaan kasvimaasi pH:ta, vaikka kemia ei koulussa olisikaan ollut vahvuuksiasi tai mitenkään lempiaine. Tämä siis vain kuulostaa kemialta... mutta on hoidettavissa ihan tavallisella ajattelulla käytännössä.

Maahan tarvitaan varastopaikkoja happamuutta varten

Näin voit ajatella, vaikka suoraan teoriassa tällaista lausetta ei näy missään. Kyse on siitä, että kun maassa tapahtuu sellaista, että yleensä maan pH alenee eli happamuus lisääntyy.... ja esimerkiksi huomaat sammaleen kasvun lisääntyneen, tarvitaan varastopaikka, joka estää happamoitumisen tapahtumasta. Sillä, kuten edellä kerron, happamuus on vety-ionien runsauteen liittyvä juttu, eli kun ne vetyionit saa jemmattua johonkin varastoon, ei maa happamoidu. Ihan helposti ymmärrettävissä näin sanottuna.

Puskurit ovat näitä varastopaikkoja eli paikkoja, jotka estävät tai hidastavat happamoituvaa muutosta. Kemiaan liittyy se, mitkä kaikki jutut toimivat varastopaikkoina, mutta ei meidän puutarhuroinnissa tarvitse sellaisia teorioita pitää mielessä. Paljon tärkeämpää on laittaa muistiin ne menetelmät, joilla homma hoituu!

Happamuutta lisääviä asioita maassa

Jotta eloperäisessä muodossa olevat ravinteet (=orgaaniset lannoitteet ja lanta) olisivat kasvien käytössä muutos voi tapahtua, tarvitaan siihen mikrobeja ja entsyymejä. Mikrobien ja kasvien juurten hengittämisestä syntyy samalla tavalla hiilidioksidia, kuin mitä meillä ihmisilläkin, ja maassa veden kanssa hiilidioksidista muodostuu aina lisää happamuutta maahan. Eli erilaiset hengitykset lisäävät happamuutta. Samaan tapahtumaan liittyy nitrifikaatioksi kutsuttu prosessi, joka vapauttaa happamuutta. Tässä on kyse typpiravinteen kiertokulusta maassa.

Kasvit ovat juurihengityksen lisäksi toisellakin tavalla happamuuden lisääjiä: lähes aina kun ne ottavat maasta ravinteita, ne luovuttavat maahan vety-ionin, eli happamuus lisääntyy.

Happamuuden varastopaikkoja maassa

Humus eli se hyvin pitkälle maatunut kasviaines sisältää sellaisia kemiallisia ominaisuuksia, että nuo happamuutta aiheuttavat vetyionit ovat erittäin hanakoita kiinnittymään humukseen. Tämä on se huippujuttu!!!!, jonka vuoksi kateviljely ja orgaanisen aineksen väsymätön lisääminen maahan kannattaa. Humukseksi muuttuu vain pieni osa lisätystä aineksesta, koska osa tulee käytetyksi moneen muuhun toimintoon, joten mikään ihan pieni määrä tai yhden vuoden juttu ei riitä. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, joskus tarvitaan oikeasti tosi paljon, että saa kohtuunopeasti muutosta aikaan. Kerros on tosi paksuna. Päälle laitoin vielä pressun, jotta lierot ja muut maaperäeliöt saavat sopivassa pimeydessä puuhastella ja kosteuskin pysyy tasaisena. 

Olkea ja naapurilta saatua lehtikompostia perusparannukseen. Kuten huomaat, sitä on todella paksu kerros, koska kyse on maan perusparannuksesta.

Maassa on aina välillä maamurusten ympärillä sellaista ruosteenomaista töhnää, oikealta nimeltään se on heikosti kiteytyneitä alumiini- ja rautaoksideja. Tämä töhnä on jaetulla toisella sijalla näiden puskureiden suhteen. Toisen sijan ne jakavat saven kanssa. Kemiaan liittyy näidenkin erinomaisuus, mutta ei niistä sen enempää tässä. Toki, jos olet asiasta kiinnostunut, niin laita minulle viestiä.

Savea on Suomen länsirannikolla usein ihan riittämiin, mutta orgaanista ainesta ei. Siksi se on sinun osuutesi tässä hommassa. Harvoin kuulee, että savea lisättäisiin kasvimaahan. Itseasiassa minä kyllä olen tehnyt niin, sillä vuosikausien oman kompostimullan käyttö tarkoittaa käytännössä kivennäisaineksen minimaalista osuutta mullassa. Siksi laitan savea sekaan, kun sitä jotain saan.

Happamuutta vähentäviä asioita

Maassa orgaaninen aines muuttuu pikkuhiljaa mullaksi eli maaksi. Aines voi olla vartavasten katemateriaalina kasvimaalle laitettavaa tai sadonkorjuussa lehtien, varsien ja juurakoiden jättämistä maahan. Ei siis ole hyvä idea viedä aina kaikkia perkuujätteitä pois, voit hyvin kiertää punajuuren ja muiden juuresten naatit irti kasvimaalla ja jättää "roskat" paikoilleen. Jos nimittäin viet nämä roippeet pois, jää maahan happamoittamaan ne vetyionit, jotka sinne joutuivat kasvin ravinteiden otossa. Jos taas jätät roippeet paikoilleen, tapahtuu mineralisaatiota, jossa tarvitaan noita vetyioneja, eli happamuus vähenee. Typpiravinteen kiertoon maassa liittyy seuraavakin vaihe, sillä kun kasvi ottaa typpeä nitraattimuodossa, kyse on erilaisesta ravinteesta kuin edellä mainittu happamuutta lisäävä. Nitraatin kanssa kasvi toimii eri tavalla. Juuresta ei palaudu maahan happamoittavaa vetyionia, vaan happamuutta vähentäviä hydroksidi-ioneja. Hm.. nyt on liikaa kemiaa vetyä, hydroksideja nitraatteja ja mitä kaikkea. Ei sinun tarvitse näitä oikeasti muistaa tai ymmärtää, kunhan muistat, että lisää jatkuvasti kasvimaahasi orgaanista materiaalia!!!

Merileväkorsisimpukkamörskää

Savesta sinun kannattaa ajatella positiivisesti. Se ei ole elämää hankaloittava kasvimaan kauhu, vaan superhyperhyödyllinen osatekijä. Sitä pitää vain hoitaa hellästi ja varoen. Sitä ei saa muokata märkänä, älä siis mene kasvimaalle liian varhain. Anna sen kuivua niin hyvin, ettei se tartu työvälineisiin. Älä tallo sitä myöskään tiukkaan märkänä. Käytä vaikka astinlankkuja tasaamassa painoasi laajemmalle alalle. Älä päästä sen pintaa kuivumaan, vaan suojele sitä katemateriaalilla. Silloin savi ei myöskään lennä taivaan tuuliin myrskyllä tai valu lähiojiin sadekuurojen vuoksi. Kate auttaa lieroja asustamaan ja kaivamaan happi- ja vesiputkia maahan. Lierot myös sekoittavat puolestasi katetta alempiin kerroksiin. Toki, jos maa on tosi tosi tiukkaa savea, niin on hyvä idea haalia isot määrät orgaanista materiaalia ja jyrsiä se maahan. Tulee valmista nopeammin.

Palkkioksi työllesi saat mehevää satoa ja vähentynyttä työmäärää jatkossa viljelyksilläsi!

Puskureita, mistä niitä saa?

 Merileväkorsisimpukkamörskäkasa

saapui palstalle, tai oikeastaan monta kasaa tai ainakin monta kuormaa. 

Otsikossa oleva sanahirviö ei ehkä ole edes suomea, mutta on ainakin nyt olemassa oleva sana, koska se siinä lukee. Sellaista käytän ja olen käyttänyt jo monta vuotta kasvatuksissani apuna. Siinä yhdistyvät monen monta hyvää ominaisuutta. 

Merilevää ja muuta meren tuomaa.

Kasa lähikuvassa.

Puskurit

Muistatko, kun aiemmin oli puhetta puskureista, eli niistä maan ominaisuuksista, jotka auttavat hidastamaan eli vastustamaan muutoksia maassa positiivisessa mielessä? Tässä isossa kasassa on oikein paljon asioita, joista muodostuu vähitellen maahan puskureita.

Mitä mörskä tekee?

Vadelman juurella mörskä estää rikkaruohoja kasvamasta ja auringon kuivatuksen. Lierot möyhentävät maan ja maa pysyy kuohkeana, kun lisääntyneet lierot kaivavat hyviä onkaloita maahan. Onkaloista suuret kaatosateet pääsevät valumaan alas, eikä maa jää vedenvaltaamaksi täysin. Onkaloissa on myös happea kasvien juurille, ja mikä parasta, lieronkakka on tavattoman hyvässä muodossa maan mururakennetta ajatellen, sillä lieronkakka on hyvin pysyvää, eli murut eivät hajoa helposti, vaikka ukkoskuuro sattuisikin valtaamaan maan hetkellisesti.

Mitä mörskälle tapahtuu?

Eli kasveille ja maaperän eliöille pysyy ilmavat olosuhteet maassa. Mörskä muuttuu ajan mittaan sellaiseen muotoon, että se ei enää muunnu muunlaiseksi kovinkaan nopeasti, elleivät olosuhteet muutu. Siitä on tullut siinä vaiheessa humusta. Humus pidättää huomattavasti kosteutta, se siis puskuroi kosteusvaihteluita. Sateettomina kausina maassa on edellisen sateen jäljiltä kauemmin vettä kasveille ja kun sitten vihdoin sataa, imee humus itseensä taas suuren vesivaraston. Humus myös varastoi ravinteita ja luovuttaa niitä kasveille pikkuhiljaa. Eli yhdellä lisäyksellä tulee monenlaista puskuria!!

Mörskää on vadelmilla paksulti, ei ihan taimen kohdalla, mutta kaikkialla muualla.

Raparperit ja mörskä

Raparperit saivat ympärilleen mörskäkehän. Kunhan varret vähän vielä kasvavat, mörskää tulee vielä lisää lähemmäksi varsia. Maa pysyy niin kosteana koko kesän, että raparperit jaksavat kasvaa aivan jättimäisiksi. Muistat varmaan aiemmin laittamiani kuvia niistä. Ovat ihmistä korkeampia.... (Lannoitteeksi niille tulee vielä kompostimultaa, kunhan säät vähän lämpenevät.

Maahan tulee mörskän mukana hiiltä hitaasti hajoavassa muodossa, sillä korsi on vähän kuin olkea, joka on mikrobien ruokalistalla vähän kuin kuidut ihmisellä. Simpukankuoret ja monet muut pienet merenelävät, jotka ovat levän mukana ajautuneet rantaan ja kuolleet, sisältävät myös paljon hitaasti hajoavaa ainetta sekä monia ravinteita, joita ei tule muista mantereella olevista materiaaleista.

Rakkolevän eli haurun ominaisuuksia

Lisänä on rakkolevä, joka kykenee säilömään kosteutta ihan uskomattoman suuria määriä, ihan kuin pesusieni. Ja kaiken päälle lierot ja muut maaperäeliöt saavat runsaasti monenmoista ruokaa ja lisääntyvät mörskän avulla. Rakkolevä toimii kosteuspuskurina siis maanpäällä ja myöhemmin maan alla humuksena. Verrattoman monikäyttöistä!

Puskuri-sarjan edelliseen kirjoitukseen pääset tästä ja ensimmäiseen kirjoitukseen tästä.

Maa ratkaisee onnistumisesi

Palstaviljely ja kotitarveviljely keksitään aina uudelleen

kevään ensipinaatit kohta sopassa

Omavaraisuudesta kertovan yhteiskirjoitussarjan tiimoilta nousee esille paljon uusia omavaraisuuksia, joita kirjoittajat ovat kokeilleet tai aikovat kokeilla. Itse mietin paljon nimenomaan blogini aihealueen, eli kaupunkiviljelyn näkökulman ajankohtaisuutta. On mukavaa saada palautetta, että aihe on keskustelua ja mielenkiintoa herättävä.

Idea ei kuitenkaan ole mikään uusi eikä ainutlaatuinen. Aika ajoin itse kasvatetusta ruuasta innostutaan uudelleen ja uudelleen. Toivottavasti tällä kertaa trendi ei ole lyhytkestoinen, vaan jäisi nuorten avulla pysyväksi toimintatavaksi.

Tämän kirjoituskerran teemana on maan kasvukunnon parantaminen. Linkitän tekstiini sinisellä korostettuihin sanoihin aiemmin kirjoittamiani osioita, niin sinun helppo palata niihin suoraan tältä sivulta. Maan kasvukunnon parantaminen ja ylläpito ovat kantavia teemoja blogissani koko ajan, joten tässä lähinnä koosteena asioita.

Maa ratkaisee, mitä ravinteita saat syödessäsi

Maan kasvukunto ja maan sisältämät ravinteet ratkaisevat, miten siinä kasvavat kasvit voivat ja mitä ravinteita ne voivat sisältää. Mikäli maassasi on jonkin ravinteen osalta puutosta tai suurta epätasapainoa, ei kasviinkaan voi niitä ihanteellisesti kertyä.

Ravinteiden osalta maassa ratkaisee kasvin kasvun osalta se ravinne, josta kasville tulee ensimmäisenä puutosta. Ei auta, vaikka muita ravinteita olisi yllin kyllin, jos kasvua tai kehitystä ei pääse tapahtumaan jonkin muun ravinteen puutteen vuoksi.

Alla kerron tarkemmin, miksi on oikein tärkeää, että lisäät maahan jatkuvasti orgaanista ainesta, katetta tai kompostia ja ettet tiivistä märkää maata liian tiukaksi paketiksi.

Maan rakenne

Maan rakenne on tärkeää ymmärtää. Se ratkaisee pitkälti, miten kasvien juuret pääsevät etenemään kasvaessaan, onko juurilla happea hengitettävänään, miten sade imeytyy maahan, paljonko pohjamaasta pääsee kapillaarisesti nousemaan vettä kasvien käyttöön, liejuuntuuko maa sateella jne.

Maan rakenteen osalta huokoisuus eli esimerkiksi lierojen käytävät, juurien kasvuaukot ja muut kolot ratkaisevat, miten nopeasti sateen jälkeen maa kuivuu ja vesi imeytyy maahan. Jos putket ovat  hyvin hyvin pieniä, vesi ei pääse valumaan nopeasti maahan vaan maan pinnalle jää lammikkoja pitkiksi ajoiksi sateen jälkeen. Hyvin pienet putket ovat hyviä nostamaan pohjamaasta vettä kapillaarisesti ylöspäin. Tosin, erittäin pienet putket tekevät sen niin hitaasti, että siitä ei ole paljoa hyötyä.

Mururakenne eli millaisessa koostumuksessa maa on, on hyvin tärkeä kasvien kannalta. Huono rakenne on sellainen, jossa maa on kovin tiivistä, sellaista mitä näet usein savipelloilla kyntämisen jäljiltä. Kokkareet ovat isoja, kulmikkaita ja teräväsärmäisiä. Hyvä mururakenne on sellaista, jossa murut ovat irtonaisia ja pyöreitä. Sellaisessa maassa, jossa on huono rakenne, sateen jälkeen savinen maa muuttuu mutaliejuksi ja kuivuttuaan kovaksi koppuraksi. Oikein hyvärakenteinen maa sietää pitkiä aikoja seisovaa vettä eikä vesi muutu sameaksi, eivätkä murut liukene.

Maan multavuus ja HUMUS

Maassa on kivennäisaineksen lisäksi yleensä jonkin verran ainakin orgaanista ainesta, eli eloperäisestä lähteestä olevaa materiaalia. Tällaista ovat kuolleiden kasvien jäänteen, komposti ja kuolleet pieneliöt. Karkeasti voi sanoa, että mitä enemmän orgaanista ainesta on, sitä paremmaksi maan ominaisuudet muodostuvat kasvien kannalta.

Orgaaninen aines maatuu mullaksi ja lopulta humukseksi. Kaikki orgaaninen aines ei ole  humusta, mutta kaikki humus on orgaanista ainesta. Siis... kun vaikka komposti on ollut maassa riittävän kauan, siinä ei tapahdu enää sanottavaa muutosta ja se on hyvin vakaata. Tässä vaiheessa sitä kutsutaan humukseksi. Jos sitten maan olosuhteet muuttuvat tavanomaisesta, esimerkiksi kosteus lisääntyy ja lämpötila nousee, jatkuu kompostin maatuminen ja humus muuntuu. Lopulta uutta vakiintunutta olomuotoa eli humusta on vähemmän kuin aiemmin.

Humus on ihan huippu juttu ominaisuuksiltaan. Se kykenee pidättämään runsaasti kosteutta, eli sateen jälkeen maan vesipitoisuus pystyy nousemaan korkeaksi ja vesi on kasvien käytettävissä. Ravinteiden osalta humuksessa on myös hyvin paljon paikkoja, joihin ravinteet voivat kiinnittyä. Tästä on sellainen hyöty, että ravinteet eivät huuhtoudu sateen mukana pois kasvimaaltasi, mutta silti kasvit voivat ottaa ne käyttöönsä. Humus on vähän kuin iso lompakko, jossa setelit ja kolikot eli vesi ja ravinteet pysyvät säilössä, mutta ne saa otettua tarvittaessa pois.

Orgaaninen aines auttaa myös maan mururakenteen muodostumisessa ja ylläpitää monipuolista mikrobistoa. Mikrobit puolestaan vapauttavat kivennäismaasta ja orgaanisesta aineksesta lisää ravinteita kasveillesi ja yleensäkin hajottavat orgaanista ainesta, muuten ei syntyisi uutta multaa.

Nyt tiedät, miksi sinun pitää lisätä kompostia ja eloperäistä katetta kasvimaallesi jatkuvasti. Tässä tosin käy vähän oravanpyörämäisesti.. mitä enemmän lisäät orgaanista materiaalia, sitä tehokkaammin mikrobit toimivat ja sitä nopeammin orgaaninen aines katoaa. Mutta älä lannistu, ei tätä loputtomiin jatku, vaan jokaisella maalla on tasapainotila, johon hajotustoiminta vakiintuu.

Kaiken tämän vuoksi, on ensiarvoisen tärkeä ylläpitää maan multavuutta, sillä jos sen päästää laskemaan alhaiseksi, on hyvin hidasta saada se takaisin alkuperäiseen tasoonsa

Ravinteiden pidätyskyky

Edellä jo vähän kerroin, että humus pystyy pidättämään paljon ravinteita ja silti kasvit voivat ottaa ne tarvittaessa käyttöönsä. Määrää, jonka verran ravinteita tai tarkasti sanottuna kationeja (useat ravinteet ovat positiivisesti varautuneita ioneita eli kationeja) maa pystyy pidättämään sellaisessa muodossa, että ne voidaan tarvittaessa ottaa käyttöönsä, sanotaan maan kationinvaihtokapasiteetiksi eli KVK:ksi. Olet ehkä nähnyt tämän sanan joissain puutarhalehdissä tai -kirjoissa.

Humuksessa tämä KVK:n suuruus riippuu maan pH:sta. Kun pH nousee eli maa on vähemmän hapanta, on näitä ravinteiden säilöpaikkoja enemmän. Mikäli maassa on paljon savesta eli kansankielisesti savea (niitä oikein oikein pieniä maapartikkeleita), on niissäkin paljon näitä ravinteiden säilöpaikkoja.  Saveksen osalta maan pH:lla ei ole vaikutusta samalla tavalla kuin humuksessa. Kuitenkin sinun on hyvä huolehtia, että kasvimaasi ei ole liian hapanta.

Entä biohiili?

Biohiili valmistetaan polttamalla orgaanista lähtöainesta vähähappisissa korkealämpöisissä olosuhteissa. Tuloksena on hyvin kestävä hiili, joka pysyy maassa erittäin kauan muuttumattomana.

Biohiilen eriomaisiin ominaisuuksiin kuuluu sen suuri pinta-ala, sehän on huokoinen materiaali. Kasvimaassasi tällä voi olla sekä hyviä että huonoja vaikutuksia, mikä riippuu biohiilen murusten suuruudesta ja käsittelystä, Biohiili saattaa sitoa ravinteet maasta ensimmäisenä vuotena ja siksi biohiili on hyvä joko liottaa ravinneliuoksessa ennen maahan laittamista. Seuraavina vuosina ravinteet vapautuvat pikkuhiljaa kasvien käyttöön.

Vedenpidätyksen osalta biohiilellä on merkitsevä parantava vaikutus. Oikein kuivissa olosuhteissa, kuten esimerkiksi päiväntasaajalla tätä hyödynnetään, mutta meidän olosuhteissa vettä on yleensä enemmän käytettävissä.

Itse panostan mieluummin orgaanisen aineen ylläpitoon ja lisäämiseen omilla viljelytoiminnoillani. Tavoitteena on kuitenkin myös kustannusten hillitseminen ja ostopanosten välttäminen. Tilanteet toki vaihtelevat eri kasvattajilla ja valintakriteerit toimintavaihtoehdoissa sen myötä.

Maailmanlaajuisesta perspektiivistä ratkaistavaa tällä videolla.


Lue mitä muut ovat tuumanneet tämän kerran aiheesta omissa blogeissaan:



Tsajut     Sarin puutarhat      Metsäläisten elämää     Puutarhahetki - Suurten unelmien puutarhablogi       Kohti laadukkaampaa elämää     Palokankaan pientila      Elämää korvessa      Korkeala      Maalaiskaupungin piha      Alussa oli Vehkosuo     Riippumattomammaksi       Laura eli Javis       Torpan tyttö      Sorakukka       Villa Koira      Ku ite tekee      Maatiaiskanasen elämää      Luomulaakso      Stellan kolmas luonto       Talopäiväkirja      Rakkautta ja maan antimia    Harmaa torppa