Kukkamaan peruskorjaus

 kukkien ja mullan uudelleen sijoitusta

Nurmikon ja laatoituksen välissä on kukkapenkki, jossa kasvaa pihlaja ja luumupuu. Pihlajasta olen laittanut aiemmin kuvia, kun vääntelen sen oksia ympyräkehäksi. Tänä vuonna se on rehevöitynyt ihan hurjasti, kertakaikkiseksi palloksi. Luumupuukin on tykännyt selkeästi lämmöstä ja sateista.

Multatehtailua

Kukkapenkki on kokenut monenlaista sen reilun 20 vuoden aikana, mitä olemme tässä talossa asuneet. Ihan aluksi siinä oli kolme japaninmarjakuusta, mutta ne eivät selvinneet niin paahtavassa paikassa. Siirsimme ne mökille ja kaksi jäi siirrost eloon. Luumupuun istutin 2012. Pihlaja on oikeasti kuudesta pienestä taimesta tehty palmikko noin 18 vuotta sitten. Osa varsista on melkein jo yhteen kasvaneita. Kukkapenkki oli ihan aluksi laattojen ja nurmikon tasolla, mutta ajan myötä olen laittanut siihen niin paljon katetta ja kompostimultaa, että nyt se oli jo kahden laudan korkea, eli 25 senttiä. Olen siis multatehtaillut siihen 1,5 kuutiota multaa.

Pihlajan pääty kukkapenkistä oli kuollut lähes kokonaan. Pari kuunliljaa sinnitteli vielä joten kuten hengissä. Reunalaudat olivat lahonneet ja rikkoutuneet ajat sitten, mikä tarkoitti, että penkki oli todella epäsiisti, nurmikko oli siirtynyt kukkapenkin puolelle ja laatoille varisi koko ajan multaa. Nyt kun otin loputkin reunat pois ja aloin kaivaa multaa, pihlajan pääty oli ihan täynnä muurahaisia ja multa oli todella kuivaa. Sade ei ole päässyt maahan pihlajan läpi.

Kukkien uudelleensijoitusta

Puolivälissä penkkiä oli hengissä särkynytsydän ja vuohenjuuri ja luumupuun päädyssä iso ukonhatturypäs. Kukkamaa mataloitettiin takaisin laattojen tasalle, eli kaivoin siitä tuon 1,5 kuutiota multaa pois. Multa levitettiin aidan toiselle puolelle nurmikon paranteeksi. Se on aina yhtä hassua: vaikka kaivaa ison määrän multaa pois ja lähtöpaikasta oikein näkee muutoksen, niin silti uudessa paikassa, johon multa laitetaan, ei tunnu yhtä isolta määrältä uutta maata. Nytkin kävi samalla tavalla. Ei ikinä uskoisi, että nurmikon pintaan levitettiin 1,5 kuutiota multaa.

Multa levitetty sammaleiselle nurmikolle paranteeksi.

Pihlaja ja luumupuu ovat nyt niin isoja, että varjostavat penkkiä aika tavalla. Sen takia mietimme ihan uusiksi kukat. Ensimmäinen vaihtoehto oli laittaa vuorenkilpeä koko penkki täyteen. Se olisi helppohoitoinen, rikkaruohot eivät pääse läpi, eikä se olisi milläänsäkään parista sähly- tai jalkapallosta. Multaa kaivaessani kuitenkin ihastuin kovasti siihen väljyyteen, mikä matalammasta penkistä tuli. Vuorenkilpi kasvaa aika korkeaksi hyvässä maassa, siispä hautasimme vuorenkilpisuunnitelman.

Vähän nuukahtaneita juuri siirretyt vuohenjuuret. Kastelin huolellisesti.

En halua ostaa perennoja, sillä meillä on itsellä kuitenkin monia, joista valita. Lopulta päädyimme laittamaan vuohenjuurta, sillä se oli selvinnyt penkissä nyt aiemminkin. Vuohenjuuri tekee nopeasti ison puskan eikä ole myöskään kovin herkkä sählypalloille, lisäksi se kukkii aikaisin keväällä. Puska oli niin iso, että se jakamalla saimme melkein koko penkin täyteen taimia. Jotta tulee väriä, siihen laitettiin samaisesta penkistä kaivettu punalehtinen perenna, jonka nimeä en tiedä. Jos se on sinulle tuttu, niin laittaisitko kommentteihin sen nimen. Olen saanut sen edesmenneeltä anopiltani kauan sitten, enkä ole oikein koskaan saanut sitä menestymään hyvin. Tänä kesänä se on ehkä vahvin ikinä. Sain jaettua siitä neljä alkua. Toivottavasti se nyt rehevöityy.

Tämän punalehtisen nimeä en tiedä.

Samalla kun tilaamme kasvihuoneen sokkeliin tulevat harkot ja muut tarvikkeet, tilaamme kukkamaiden reunoihin tarvittavat uudet laudat. Tähän tällä kertaa korjattuun ei mene kuin toiseen pitkään reunaan ja toiseen päätyyn laudat, muissa sivuissa on laatoituksen reunakivi jo valmiina.

Aidan takana oleva nurmikko saa koko ajan lisää kukkaa pintaansa. Luonnonkuvat levittäytyvät joka vuosi suuremmalle alla ja itse lisään toiseen päähän perennoja. Keväällä lahjanarsissien takia tehtyyn alueeseen on nyt kasvanut kylvetyt pellavat ja valkoapilat. Laitoin myös pari maa-artisokkaa.

Luonnonkuvat valtaavat nurmikkoa.

Lisää luonnonkukkia.

Valkoapilaa on monilla nurmikoilla tänä kesänä.

Lahjoitusnarsissien alueessa on pellavaa ja valkoapilaa sekä muutama maa-artisokka.

Raparperit muodostavat jossain vaiheessa uuden aidan.

Vanhin raparperi on jo aika iso, vaikka olosuhteet ovat karut.

Nauhus on vasta toista vuotta tässä.

Kuunliljat meinasivat kadota nurmikkoon.

Palavaa rakkautta, kuunliljaa ja alpia.

Liljat ja akilleijat ilahduttavat postilaatikon vieressä.

Penkistä jäi vielä uutta sijoituspaikkaa odottamaan hurja määrä ukonhattua ja särkynyttä sydäntä.

Pikaisen kukkamaan kevättyön vaikutus

 Kasvu vahvaa ja kukintoja hurjasti

Muistatko, kun kerroin, miten kukkamaan saa keväällä todella nopeasti kuntoon? Sen lisäksi, että homma sujuu käden käänteessä, se tuottaa hyvinvoivan kasvimaan.

Kevät ja kesäkuu on ollut kovin kuiva, mutta eipä ole kuivuus haitannut kukkamaata. Paksu kompostikate pitää kosteuden maassa. Aurinko ei pääse haihduttamaan maan pinnasta kosteutta, eikä pinta kovetu. Koska kompostiin laitetaan tosi paljon kaikenlaista vihreää, on myös ravinteita paljon. En tarvitse muita lannoitteita näihin kukkamaihin lainkaan.

Tuon liljan (ns. keisarin kruunu) varsi on peukalon vahvuinen noissa kahdessa vasemman puoleisessa kasvissa. Aiemmin, kun äiti hoiti vielä näitä, hän joutui aina tukemaan, ettei varret kaadu. Hän ei malttanut rajoittaa päiväliljan kasvua, jolloin liljat eivät saaneet valoa, eikä hän käyttänyt mitään katetta eikä lannoitteita. Maa oli aika paljon köyhtynyt vuosien aikana.

Kylvin tuohon kiven eteen nyt vielä vähän maissia, ihan vain viherkasvustoksi, eli käytin popcorn-jyviä. Kylvin ne suoraan tuohon kompostin pintaa ja laitoin vähän hiekkaa päälle. Tämä on taas tällainen kokeilu, ei haittaa, vaikka mitään ei kasvaisi.

Ukonhatut ovat tänä vuonna todella vahvassa kasvussa.  Koko puska on ihan läpitunkematon. Tykkään näistä tosi paljon. Ovat edesmenneen anopin kukkamaasta pelastettuja.

Raparperin on tuossa ihan vain pölyttäjien iloksi. Nyt vasta huomaan, että en ottanut lainkaan sellaista kuvaa, jossa näkyisi sen iso kukinto. Pölyttäjät tykkäävät siitä kovasti.

Perennoja myynnissä 20.5. Kulttuuritalo Toivossa

 Museoiden superlauantaina on paljon tapahtumia

Tervetuloa Poriin Kulttuuritalo Toivoon kuuntelemaan luentoja ja ostamaan perennojen jakotaimia. Käyntiosoite: Varvinkatu 19 – Juhana Herttuankatu 15, Pori, Viidesosa kaupunginosassa aivan torin tuntumassa.

Olen pitämässä luentoa NoDig- ja kateviljelystä ja muuna aikana myyn perennojen jakotaimia. Lisäkseni on muitakin luennoitsijoita ja perennamyyjiä.

Mukanani on muun muassa kallionauhusta, vuohenjuurta, vuorenkilpeä, sinivuokkoa, särkynyttä sydäntä, peurankelloa, kuunliljaa, pikkusydäntä, iiristä, maksaruohoa, isoja raparpereja (hyvin juurtuneet ja talvehtineet ruukussa jo), aitoukonhattua, alpia, suikeroalpia, akillleijaa ja tarhaukonhattua. Yhteensä 133 ruukkua, eli kaikille pitäisi riittää 😀.

Tässä päivän ohjelma:

Näyttelyiden avajaispäivänä 20.5. näyttelyiden esittelyt sekä pihoihin ja puistoihin liittyvää ohjelmaa Rakennuskulttuuritalo Toivon pihapiirissä klo 11.00-15.00

 

klo 11.00           Pihat, portit ja aidat -näyttelyn esittely. Tuulikki Kiilo,  Rakennuskulttuuritalo Toivo

klo 12.00           Kyl käy katteeks. Parhaat neuvot ja vinkit leppoisaan puutarhailuun kompostoinnin ja kateviljelyn keinoin. MMM Tina Halin, Satakunnan Puutarhaseura 

klo 13.00           Pionit.  Juttua pionilajeista ja -lajikkeista. Ahti Valli, Satakunnan Puutarhaseura

klo 13.45           Puistot kuntoon! Emil Nordbergin kädenjälki Porin kaupunkipuistoissa. Timo Nordlund,        Satakunnan Museo. 

Väliajoilla slideshow perinneperennoista. Pihalla Puutarhaseuran esittelypiste, perennojen myyntiä ja puffetti.

MIksi kannattaa kompostoida omassa puutarhassa?

 Raparperin koko voi vaihdella hurjasti

Jos mietit, että onkohan sinun lajikkeesi erilainen kuin mitä näkyy joissain aiemmissa kirjoituksissani, joissa raparperini ovat melkoisen suuria.

Tässä on hauska kuvaparivertailu. Samasta kantaraparperista eri paikkoihin laitetut yksilöt ovat aivan erilaisia.

Raparperi kompostilla ja katteilla reheväksi.

Tässä lähikuva kotipihassa, kompostilla lannoitetussa maassa kasvaneesta yksilöstä, sama kantajuurikasvi lähtönä. Kasvupaikka varjoinen, vain ilta-aurinko pääsee paistamaan. Lehden pituus 98 cm..

Lehdellä on pituutta. Vettä ja ravinteita on ollut runsaasti.

Tiukkaan tallattuun nurmikkoon laittamani raparperi sinnittelee ja on tällaista pientä kasvustoa kasvattava yksilö. Tästä ei voi edes satoa kerätä, muuten näivettyisi.

Kuivassa ja vähäravinteisessa maassa ei jaksa raparperi kasvaa isoksi.

Tässä on palstalla, kateviljelyllä ja kompostilla lannoitettu yksilö tänä keväänä 1.5. Kuten huomaat, kasvusto on aivan eri mittaluokkaa. 

Rehevän raparperin tunnistaa ja keväällä.

Nämä kaikki siis alun perin samasta juurakosta otettuja lähtöjä, eli geneettisesti samaa kasvia.

Miten maaperäeliöt auttavat puutarhassa?

 

Tiesitkö, mikä armeija työskentelee maillasi?

Kasvit eivät pärjää yksinään, vaikka minkälaisesti hoitaisit puutarhaasi. Maaperässä sinua on auttamassa lukuisat sienet, maaeliöt ja mikrobit.

Sieniä voit nähdä silloin helpostikin, kun ne muodostavat maanpäällisiä itiöemiä, eli niitä yleiskielellä tarkoitettuja sieniä. Muuten ne ovat kovin vaatimattomia, eivätkä tee numeroa oloistaan. Maaeliöt eli lierot, siirat, hyppyhäntäiset, punkit ja muut pieneliöt vipeltävät kuokkasi alta turvaan. Tervehdi heitä ilolla ja anna lisää ruokaa, orgaanista jätettä, eli kasvinosia, kompostia, kuivia lehtiä, mitä nyt sattuu milloinkin olemaan lähellä.

Mikä sai tämän raparperin kasvamaan?

Kate ja maanalaiset ahertajat! En ole lisännyt mitään muuta kuin ruohonleikkuukatetta alkukeväästä ja kesällä paksut märät olkikatteet. Kosteus pysyy tallessa kasville ja pieneliöille, jotka vapauttavat maasta ravinteita raparperille.

Pieneliöt, bakteerit ja mikrobit? Aivan elintärkeitä maassa, jotta nuo edellä mainitut vähän isommat maaeläimet pääsevät täysipainoisesti herkuttelemaan. Mikrobit tuottavat entsyymejä, antibiootteja ja muita yhdisteitä, jotka muokkaavat kasvinosia helpommin sulaviksi. Ne myös rapauttavat kiviainesta ja vapauttavat ravinteita kasvien käyttöön. Jotkut ovat sitä mieltä, että kasvit ottavat ravinteensa omilla juurillaan epäorgaanisina yhdisteinä, mutta uusimmat tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi kaikki puun lyhytjuuret ottavat ravinteet sienirihmastojen kautta ja toisaalta kasvien juurten pinnalla bakteerit auttavat myös sienijuuren ravinteiden saantia (Heinonsalo&Lehto sekä Pennanen&Timonen, kirjassa Sienten biologia, toim. Timonen&Valkonen, 2 uud. painos, Gaudeamus 2018). Suosittelen lämpimästi kyseistä kirjaa. Alan asiantuntijoiden yhdessä kirjoittama teos, jossa mukavasti käydään läpi niin sienten historia ja toiminta kuin teknologisen hyödyntämiset. Avartuu puutarhan sadontuotanto ihan uusin silmin, eikä syksyn sienimetsässäkään kulje enää silmät sirrillä pelkkiä suppilovahveroita tiiraillen.

Puskureita, mistä niitä saa?

 Merileväkorsisimpukkamörskäkasa

saapui palstalle, tai oikeastaan monta kasaa tai ainakin monta kuormaa. 

Otsikossa oleva sanahirviö ei ehkä ole edes suomea, mutta on ainakin nyt olemassa oleva sana, koska se siinä lukee. Sellaista käytän ja olen käyttänyt jo monta vuotta kasvatuksissani apuna. Siinä yhdistyvät monen monta hyvää ominaisuutta. 

Merilevää ja muuta meren tuomaa.

Kasa lähikuvassa.

Puskurit

Muistatko, kun aiemmin oli puhetta puskureista, eli niistä maan ominaisuuksista, jotka auttavat hidastamaan eli vastustamaan muutoksia maassa positiivisessa mielessä? Tässä isossa kasassa on oikein paljon asioita, joista muodostuu vähitellen maahan puskureita.

Mitä mörskä tekee?

Vadelman juurella mörskä estää rikkaruohoja kasvamasta ja auringon kuivatuksen. Lierot möyhentävät maan ja maa pysyy kuohkeana, kun lisääntyneet lierot kaivavat hyviä onkaloita maahan. Onkaloista suuret kaatosateet pääsevät valumaan alas, eikä maa jää vedenvaltaamaksi täysin. Onkaloissa on myös happea kasvien juurille, ja mikä parasta, lieronkakka on tavattoman hyvässä muodossa maan mururakennetta ajatellen, sillä lieronkakka on hyvin pysyvää, eli murut eivät hajoa helposti, vaikka ukkoskuuro sattuisikin valtaamaan maan hetkellisesti.

Mitä mörskälle tapahtuu?

Eli kasveille ja maaperän eliöille pysyy ilmavat olosuhteet maassa. Mörskä muuttuu ajan mittaan sellaiseen muotoon, että se ei enää muunnu muunlaiseksi kovinkaan nopeasti, elleivät olosuhteet muutu. Siitä on tullut siinä vaiheessa humusta. Humus pidättää huomattavasti kosteutta, se siis puskuroi kosteusvaihteluita. Sateettomina kausina maassa on edellisen sateen jäljiltä kauemmin vettä kasveille ja kun sitten vihdoin sataa, imee humus itseensä taas suuren vesivaraston. Humus myös varastoi ravinteita ja luovuttaa niitä kasveille pikkuhiljaa. Eli yhdellä lisäyksellä tulee monenlaista puskuria!!

Mörskää on vadelmilla paksulti, ei ihan taimen kohdalla, mutta kaikkialla muualla.

Raparperit ja mörskä

Raparperit saivat ympärilleen mörskäkehän. Kunhan varret vähän vielä kasvavat, mörskää tulee vielä lisää lähemmäksi varsia. Maa pysyy niin kosteana koko kesän, että raparperit jaksavat kasvaa aivan jättimäisiksi. Muistat varmaan aiemmin laittamiani kuvia niistä. Ovat ihmistä korkeampia.... (Lannoitteeksi niille tulee vielä kompostimultaa, kunhan säät vähän lämpenevät.

Maahan tulee mörskän mukana hiiltä hitaasti hajoavassa muodossa, sillä korsi on vähän kuin olkea, joka on mikrobien ruokalistalla vähän kuin kuidut ihmisellä. Simpukankuoret ja monet muut pienet merenelävät, jotka ovat levän mukana ajautuneet rantaan ja kuolleet, sisältävät myös paljon hitaasti hajoavaa ainetta sekä monia ravinteita, joita ei tule muista mantereella olevista materiaaleista.

Rakkolevän eli haurun ominaisuuksia

Lisänä on rakkolevä, joka kykenee säilömään kosteutta ihan uskomattoman suuria määriä, ihan kuin pesusieni. Ja kaiken päälle lierot ja muut maaperäeliöt saavat runsaasti monenmoista ruokaa ja lisääntyvät mörskän avulla. Rakkolevä toimii kosteuspuskurina siis maanpäällä ja myöhemmin maan alla humuksena. Verrattoman monikäyttöistä!

Puskuri-sarjan edelliseen kirjoitukseen pääset tästä ja ensimmäiseen kirjoitukseen tästä.

Raparperit mukavan kokoisia vähällä hoitamisella

Raparperit ovat helppo ja nopeakasvuinen tuuliseinä

Kasvu on joka vuosi niin valtavaa, että mitenkään en pysty käyttämään satoa. Toisaalta, tarkoituksena on ollutkin alusta asti kasvattaa raparperit suojaamaan maata rikkaruohoilta ja katkaisemaan aavalta pellolta tulevaa tuulta. Kauniitakin ne mielestäni ovat, ainakin tällaisessa kukkaloistossa. Juurillaan niillä on olkikatetta ja sadonkorjuussa varsista poistetut lehdet.

Mittatikkupoika 140 cm

Sama kasvi kolmessa eri maassa voi olla todella eri kokoinen

Raparperin koko voi vaihdella hurjasti

Jos mietit, että onkohan sinun lajikkeesi erilainen kuin mitä näkyi aiemmassa kirjoituksissani, joissa raparperini ovat melkoisen suuria.

Tässä on hauska kuvaparivertailu. Samasta kantaraparperista eri paikkoihin laitetut yksilöt ovat aivan erilaisia.

Tässä lähikuva kotipihassa, kompostilla lannoitetussa maassa kasvaneesta yksilöstä, sama kantajuurikasvi lähtönä. Kasvupaikka varjoinen, vain ilta-aurinko pääsee paistamaan. Lehden pituus 98 cm..

Tiukkaan tallattuun nurmikkoon laittamani raparperi sinnittelee ja on tällaista pientä kasvustoa kasvattava yksilö. Tästä ei voi edes satoa kerätä, muuten näivettyisi.

Tässä on palstalla, kateviljelyllä ja kompostilla lannoitettu yksilö tänä keväänä 1.5. Kuten huomaat, kasvusto on aivan eri mittaluokkaa. 

Nämä kaikki siis alunperin samasta juurakosta otettuja lähtöjä, eli geneettisesti samaa kasvia.

Vadelman kukkanuppu näkyvissä

Voi ihmettä! Vadelman kukat jo näkyvissä

Raparperikin ihan hyvänlaisessa kasvussa jo nyt.

Lieroille ja maaöttiäisille ruokaa

Lierot ovat suursyömäreitä

Kun ottaa ihan uutta aluetta viljelyyn, voi sen joutua jyrsimään koneellisesti, jota maahan ylipäätään pystyy kylvämään. Jyrsiminen pilkkoo kuitenkin kaikki juurilevinnäisten rikkaruohojen juuret pienen pieniin osiin, ja siitä syntyykin sitten hurja rikkaruoho-ongelma. Siksi alue kannattaa peittää ensin valoa läpäisemättömällä peitteellä, ellet pysty heti huolehtimaan koko alueen rikkaruohontorjunnasta. Peite estää sekä juurien kasvamisen ja siementen itämisen. Peitteen alla lierot ja maaöttiäiset ruokailevat ja työskentelevät  puolestasi. Kuolleet kasvinosat muuttuvat ravinteikkaaksi ja muhevaksi mullaksi.

Ruokaa lisättävä nopeasti

Pressuvaiheen jälkeen on kuitenkin kiire antaa lieroille ja muille maaöttiäisille ruokaa. Jyrsinnän mukana maahan hautautuneet kasvinosat eivät kauan riitä lieroille, maan muokkausarmeijalle ja siksi on syytä ruokkia näitä ahkeria puurtajia mitä pikimmiten. Mitä niille voi antaa ruuaksi?

Ruuaksi annan kaikkea tarjolla olevaa. Omasta tuotannosta tarjoan keskeneräistä kompostia, kasvien perkuujätteitä kuten raparperinlehtiä, - varsia, naatteja, kuivia kukkia ja vaikka mitä sattuu olemaan. Ja sattuuhan sitä, kun vain juttelee naapureiden kanssa. Ennen kuin arvaatkaan, pihalle saapuu mitä moninaisempia puutarhaperkeitä. Kukin luopuu niistä suurella ilolla ja tuovat jopa kotiin saakka. Kaikki ovat tyytyväisiä, muut pääsevät roskistaan ja minä saan lieroarmeijalle ruokaa.

Ruokarauha taattava tämänkin jälkeen

Perkeiden päälle levitän, jälleen naapureiden avustamana kerättyjä, sanomalehtiä, mitä paksummin sen parempi. Tiedän, että tästä ollaan montaa eri mieltä. Tietenkin oikeaoppisesti sanotaan, että ne kuuluu viedä paperinkeräykseen, mutta ei tässäkään hiili hukkaan mene. Se sitoutuu maaperäeliöihin hyvin pysyvään muotoon, kun ovat syöneet lehdet ruuakseen. Ja lopuksi maisemaa kaunistamaan olkipaaleista oljet. Samalla tulee asuinpaikkoja monille hyötyhyönteisille, jotka ilomielin avustavat seuraavana kasvukautena puutarhan sadontuotannossa. Tästä lisää myöhemmin.

Alussa mainitsemani perunat ovat jo melko terhakkaina ja rivien välissä olevasta merenrannan rakkolevästä ja korsista kerron ihan pian. Perunat kasvavat nopeasti maan kokonaan peittäväksi kasvustoksi ja samalla estävät tehokkaasti rikkaruohojen kasvamisen.

Mikäpä muu kuin hunajakukka olisi pölyttäjille varhainen medenlähde. Tuoksullaan se huumaa kimalaiset ja meille palstalaisille se antaa silmänruokaa ja juurillaan se kuohkeuttaa kovaa savimaata. Taas kaikki voittavat! Pölyttäjät voivat lisätä sadon määrää jopa 30 % ja laatu paranee. Hunajakukkia kannattaa siis laittaa esimerkiksi hedelmäpuiden lähistölle houkuttelemaan pölyttäjiä kauempaakin.

Jotta ei ihan pelkkää olkea olisi, sopii raparperi mukavasti hunajakukan ja viimeisen pressualueen väliin. Isoine lehtinen se kattaa laajan maa-alueen eikä suosi rikkaruohoja allaan kasvamassa. Isot raparperit toimivat myös hyvin tuuliseinäkkeenä ja vähentävät tuulen vaikutusta muihin kasvustoihin.