Puskureita, mistä niitä saa?

 Merileväkorsisimpukkamörskäkasa

saapui palstalle, tai oikeastaan monta kasaa tai ainakin monta kuormaa. 

Otsikossa oleva sanahirviö ei ehkä ole edes suomea, mutta on ainakin nyt olemassa oleva sana, koska se siinä lukee. Sellaista käytän ja olen käyttänyt jo monta vuotta kasvatuksissani apuna. Siinä yhdistyvät monen monta hyvää ominaisuutta. 

Merilevää ja muuta meren tuomaa.

Kasa lähikuvassa.

Puskurit

Muistatko, kun aiemmin oli puhetta puskureista, eli niistä maan ominaisuuksista, jotka auttavat hidastamaan eli vastustamaan muutoksia maassa positiivisessa mielessä? Tässä isossa kasassa on oikein paljon asioita, joista muodostuu vähitellen maahan puskureita.

Mitä mörskä tekee?

Vadelman juurella mörskä estää rikkaruohoja kasvamasta ja auringon kuivatuksen. Lierot möyhentävät maan ja maa pysyy kuohkeana, kun lisääntyneet lierot kaivavat hyviä onkaloita maahan. Onkaloista suuret kaatosateet pääsevät valumaan alas, eikä maa jää vedenvaltaamaksi täysin. Onkaloissa on myös happea kasvien juurille, ja mikä parasta, lieronkakka on tavattoman hyvässä muodossa maan mururakennetta ajatellen, sillä lieronkakka on hyvin pysyvää, eli murut eivät hajoa helposti, vaikka ukkoskuuro sattuisikin valtaamaan maan hetkellisesti.

Mitä mörskälle tapahtuu?

Eli kasveille ja maaperän eliöille pysyy ilmavat olosuhteet maassa. Mörskä muuttuu ajan mittaan sellaiseen muotoon, että se ei enää muunnu muunlaiseksi kovinkaan nopeasti, elleivät olosuhteet muutu. Siitä on tullut siinä vaiheessa humusta. Humus pidättää huomattavasti kosteutta, se siis puskuroi kosteusvaihteluita. Sateettomina kausina maassa on edellisen sateen jäljiltä kauemmin vettä kasveille ja kun sitten vihdoin sataa, imee humus itseensä taas suuren vesivaraston. Humus myös varastoi ravinteita ja luovuttaa niitä kasveille pikkuhiljaa. Eli yhdellä lisäyksellä tulee monenlaista puskuria!!

Mörskää on vadelmilla paksulti, ei ihan taimen kohdalla, mutta kaikkialla muualla.

Raparperit ja mörskä

Raparperit saivat ympärilleen mörskäkehän. Kunhan varret vähän vielä kasvavat, mörskää tulee vielä lisää lähemmäksi varsia. Maa pysyy niin kosteana koko kesän, että raparperit jaksavat kasvaa aivan jättimäisiksi. Muistat varmaan aiemmin laittamiani kuvia niistä. Ovat ihmistä korkeampia.... (Lannoitteeksi niille tulee vielä kompostimultaa, kunhan säät vähän lämpenevät.

Maahan tulee mörskän mukana hiiltä hitaasti hajoavassa muodossa, sillä korsi on vähän kuin olkea, joka on mikrobien ruokalistalla vähän kuin kuidut ihmisellä. Simpukankuoret ja monet muut pienet merenelävät, jotka ovat levän mukana ajautuneet rantaan ja kuolleet, sisältävät myös paljon hitaasti hajoavaa ainetta sekä monia ravinteita, joita ei tule muista mantereella olevista materiaaleista.

Rakkolevän eli haurun ominaisuuksia

Lisänä on rakkolevä, joka kykenee säilömään kosteutta ihan uskomattoman suuria määriä, ihan kuin pesusieni. Ja kaiken päälle lierot ja muut maaperäeliöt saavat runsaasti monenmoista ruokaa ja lisääntyvät mörskän avulla. Rakkolevä toimii kosteuspuskurina siis maanpäällä ja myöhemmin maan alla humuksena. Verrattoman monikäyttöistä!

Puskuri-sarjan edelliseen kirjoitukseen pääset tästä ja ensimmäiseen kirjoitukseen tästä.

Parsakaalien suojana valoverho harson sijaan

Aurinko paahtaa ja uhkaa kypsentää sadon jo maassa

Aiemmin jo kerroin aikeistani laittaa valoverhoja harsojen sijaan ötökkäsuojaksi puutarhaan. Nyt, kun varjossakin on liki 30 astetta ja harson alla "ainakin 100 astetta", huomaan, että valoverho on kyllä oiva juttu. Ilma pääsee kiertämään niin hyvin, että tuulikaan ei riepottele peitettä samalla tavoin kuin harsoja.

Kausarin oveen vaihdoin myös harson tilalle valoverhon. Ei tule niin kuuma, mutta myöskään tuholaiset eivät pääse siellä olevien kaalien kimppuun. Haihtuminen ei ole ihan niin isoa kuin ilman mitään ovea, ja selkeästi kausarin ilma pysyy kivan kosteana sisällä.

Valoverho sinällään pitäisi olla melko hyvin aurinkoa kestävää, sillä muutoin ne hapertuisivat ikkunoissakin liian nopeasti.

Kuivemmaksi vai märemmäksi?

Miten voin vaikuttaa haihtumiseen?

Kun miettii haihtumista ja sen säätelyä, niin pitäisi ensin tietää, että haluaako haihtumista lisätä vai vähentää. Molemmat tilanteet voivat tulla puutarhassa vastaan. Keväällä saattaa maa olla ihan liejuna sulamisvesistä ja kesällä kasvimaa voi muistuttaa kuivaa korppua.

Liejutilanteessa toivoo yleensä nopeampaa kuivumista ja korppuvaiheessa suurempaa kosteutta. Ei ole sinällään väliä, kumpi tilanne on kun opettelee periaatteita. Jos  ymmärtää, mistä on kyse, osaa ratkaista pulman jatkossa oikealla tavalla tai ainakin pienentää mahdollisesti ongelmaa tulevina vuosina.

Rakkolevän alla maa pysyy koko ajan märkänä.

Maan pinnan muotoihin

Isot kaivannot eli kyntöurien tyyppinen muokkaus lapiolla tai äestys eli pinnan haraaminen tasaiseksi vaikuttavat eri tavoin vesimäärään. Isot muodot keräävät vettä lammikoiksi, mikäli maa ei pysty imeyttämään vettä riittävän nopeasti. Jos maa on kaltevaa, voi varsinkin kyntöurien mallisista syntyä virtauksia ja vesi kuljettaa maata ja ravinteita mukanaan. Pienet muodot eivät kerää suuria lammikoita ja vedenvirtailu on nopeammin mahdollista. Tärkeää onkin huolehtia maan rakenteesta ja murujen kestävyydestä. 

Huonorakenteinen, tiivistynyt maa.

Hyvä mururakenne.

Maan pintamateriaalin ominaisuuksiin vaikuttaminen

Katemateriaalin karkeus

Karkea katekerros esimerkiksi oljista, maamuruista tai sorasta vähentää haihtumista maan pinnasta. Soran pitää olla halkaisijaltaan 1-5 mm. Haihtuminen vähenee, koska säteily maan pinnasta vähenee ja tuuli ei pääse vaikuttamaan niin voimakkaasti ihan maanrajassa. Tällainen karkea aines ei myöskään alunperin pidätä kovin paljon vettä eikä nosta kapillaarisesti (mehupilli-ilmiö) vettä syvemmältä maan pintaan, joten niin sanotusti ei ole mitä haihtuisi pois. Sateella tästä on myös hyötyä, saapuva vesi imeytyy nopeasti syvemmälle maahan suojaan.

Jos materiaali on todella karkeaa, esimerkiksi sora edellämainittua isompaa, lisääntyy tuulen vaikutus. Tuuli alkaa pyörteillä ihan maan pinnassa ja se puolestaan lisää haihtumista. Haihduttavaa pintaa on myös tällaisessa tapauksessa enemmän.

Olkipinta estää haihtumista. ja antaa lieroille työrauhan.

Katemateriaalin väri

Tumma pinta imee enemmän auringonsäteilyä ja lämmin maa haihduttaa enemmän myös vettä. Vaalea sitä vastoin pitää pinnan viileämpänä ja haihtuminen on vähäisempää. Väri ei tietenkään vaikuta sateen imeytymiseen mitenkään.

Katemateriaalin aine

Katemateriaali voi itsessään sitoa kovasti vettä, kuten materiaalin karkeudessa vähän vihjasinkin jo. Mitä märempi pinta, sitä enemmän siitä on mahdollista haihtua vettä poiskin. Siksi kannattaa kosteutta sitovan katteen päälle levittää aina vähän karkeampaa, jotta vesi pysyy suojassa haihtumiselta, eikä tee kasvimaalleen karhunpalvelusta katteellaan.

Paljonko kuuluu kastella kerralla?

Karkeilla mailla 20-30 mm, hyvin vettä pidättävillä mailla, jossa suuret juuristosyvyydet, 40-50 mm. Kauden alussa voi olla vähäisempää, ei kuitenkaan koskaan alle 10-15 mm.

Kasteluveden määrää kuvastaa seuraava laskuesimerkki: perunan kastelutarve kuivana vuotena on 1500 m3/hehtaari, eli sademillimetreinä ilmaistuna 150 mm. Kun tämän muuttaa litroiksi neliömetriä kohden, on helpompi ymmärtää, mitä se tarkoittaa omalla kasvimaalla. Määrä on 150 litraa/neliömetri! Siis todella paljon vettä kannettavaksi ja näin suurta vesimäärää ei voi kovin nopeasti edes kaataa maahan. Imeytyminen pitää olla yhtä nopeaa kuin kaadettava vesimäärä, jotta vesi ei valu noroina pintaa pitkin pois. Tyypillinen kertakastelumäärä ammattiviljelijöillä on 30 mm/tunnissa eli 3 litraa/neliömetri/tunti. Viisi tuntia siis kuluisi kasteluun.... No, tässä laskelmassahan oli onneksi koko kasvukauden vedestä kyse, eli ei kerralla annettavasta määrästä. Silti koko kasvukaudelle tarvittava määrä on huikea ja yleensä kasvimaa on suurempi kuin yksi neliömetri. Kolme kertaa kolme metriä olevaan kasvimaahan eli yhdeksän neliön alueelle tämä merkitsee 9*150 litraa = 1350 litraa vettä kasvukaudella.

Nyt on helpompi ymmärtää, että mitä paremmin saa estettyä turhaa haihtumista, hoidettua maan rakennetta niin, että vesi ei valu liian nopeasti alaspäin ja nousee mahdollisimman hyvin kapillaarisesti ylöspäin, sitä vähemmän on kastelun tarvetta.

Kastelulla voi olla myös muita tarkoituksia kuin pelkkä kasvin vedentarpeen kattaminen. Esimerkiksi savimailla ja savisilla hiesumailla maan kuivuminen aiheuttaa kovettumista ja kasveilla on vaikeuksia kasvattaa juuriaan. Kastelulla ylläpidetään maan pehmeyttä jo alkukesästä, jolloin muuten vettä voisi olla vielä riittävästi kasvien käyttöön.

Käytetyt lähteet:

• Linnér, H. Maatalousmaan kastelu 351-372. Teoksessa. Paasonen-Kivekäs, M., Peltomaa, R. & Vakkilainen. 2016. Äijö, H. (toim.) Man vesi- ja ravinnetalous, Ojitus, kastelu ja ympäristö 2. painos. Salaojayhdistys ry.

Miksi savimaata pitää kastella, vaikka maassa olisi syvällä paljon vettä?

Mitä kasvimaan maaperä merkitsee?

Savimaan rakenne on olennainen, jos haluaa kasvattaa savimaassa.

Savimaa eli maa, jossa on paljon hyvin pieniä kivennäismaan partikkeleita, siis sitä sormiin tuntuvaa pehmeää materiaalia, on ominaisuuksiltaan erilaista, kuin multava maa.

Huonorakenteisessa maassa on teräviä särmiä muokkauksen jälkeen.

Huonorakenteisessa maassa lohkareet liukenevat sateella savipuuroksi.

Hyvärakenteisessa maassa on palleroita, jotka kestävät sateen.

Mutta miksi savimaa ei saa kuivua?

Syitä on monia ja perustietoa (teoriaa) kerron yläpalkeissa Maaperässä tapahtuu yksityiskohtaisemmin talven aikana. Tässä haluan tuoda esille valmiiksi mietintään ensi kevään kylvöhetkiä. Savimaa, joka kyllä kykenee pidättämään paljon vettä, voi myös kuivua hyvin tiukaksi, kovaksi. Kasvien kannalta se merkitsee, että jos juurien alueelle muodostuu tällainen kova kerros, ne eivät kykene kasvamaan syvemmälle kohti kosteampaa maata.

Tästä syystä, savimaa ei saa päästä kuivumaan kylvösyvyydeltä. Pienten taimien hennot juuret ovat erityisen herkkiä kärsimään kuivuudesta ja hyvin alkanut taimettuminen pysähtyy kuin seinään.

Miten välttää tämä kuivuminen?

Nyt päästään asian ytimeen. Kateviljelyn yksi olennainen etu on vähentää maan pinnalta tapahtuvaa haihtumista ja esimerkiksi savimaan kovettumia ei pääse niin herkästi syntymään. Kun seuraat blogiani, kasvimaan kasvualustan parannusvinkkejä ja opastusta tulee koko ajan lisää.

Syksyllä valmisteltavaa

Jos pihassasi tulee näin syksyisin kaikenlaista nurmikkotuprasta, oksia, lehtiä, kukkienperkuita, tai mitä tahansa kasviperäistä niin paljon, ettet keksi mihin laittaisit ne.

Tässä on yksi idea. Itselläni tuli mustikkapensaiden istutuskuopista paljon nurmikkotupraita. Kokosin ne tällaiseksi pitkäksi makkaraksi ja laitoin päälle kerroksen kompostia. Kaikkien päälle vielä tuli runsaasti olkia ja talveksi laitoin makkaran muovin alle piiloon.

Tämä kuva on keväältä. Penkki on heti valmis käyttöön maan lämmettyä muutenkin kylvökuntoon. Tein vain pienet kolot ja laitoin kesäkurpitsan ja tavallisen kurpitsan taimet kasvamaan. Satoa tuli valtaisasti ilman kastelua, vaikka kesä oli kuiva. Keossa oli niin paljon massaa keräämässä vettä syksyn sateissa ennen muovin laittoa, että vesi riitti hyvin kasveillekin. Olki piti pinnan viileänä kesähelteelläkin ja vähensi veden haihtumista huomattavasti.

Näitä tällaisia tuli. Eivät ole niitä sisältätyhjiä, vaan ihan vielä täyttä tavaraa. Kaikkea ei ehdi mitenkään käyttää syksyllä, joten pilkoin ne kuutioiksi ja pakastin. Tosi käteviä laittaa suoraan pakkasesta kastikkeeseen. Sama menetelmä toimii purjosipulilla ja tavallisella sipulilla. 

Kateviljelyyn valmistautumista syksyn saapuessa

Kateviljelyn aloituksessa tulee aina pohdittavaksi, mitä laittaa katteeksi ja mihin. Nyt syksyn hiipiessä vähitellen kesän jälkeen, kannattaa puiden lehdet, mikäli ne haluaa pois nurmikolta, silputa hieman ruohonleikkurilla ja kerätä sitten haravoiden tai jo alun perin keräävällä ruohonleikkurilla. Lehtisilppu kannattaa levittää kasvimaalle sadonkorjuun jälkeen. Kate viivästyttää maan jäätymistä ja antaa lieroille ja muille maaperäeliöille lisäaikaa maan muokkaamiseen. Osa katteesta on mahdollisesti jäljellä vielä keväällä ja se kannattaa hyödyntää silloin kylvörivien välissä. Suojaa kosteuden haihtumiselta ja ruokkii lieroja edelleen.

Keväällä haravoimasi lehdet ovat oivallista katetta kasvimaalla. Mikäli lehdet ovat pääosin tammea tai vaahteraa, ne ovat parempia mustikoiden ja rhodojen juurella ja voit laittaa jo syksyllä silput sinne.

Lintujen pesäntekotarvikkeita tarjoamalla, edellisessä postauksessa mainitulla tavalla ja kiinnittämällä pesäpönttöjä pihaan ja lähistölle, saat pihapiiriisi mahdollisia etanoita ja hyttysiä nauttivia siivekkäitä.


Itse en tosin allekirjoita katteiden etanoiden lisäävää vaikutusta, mutta linnut joka tapauksessa nauttivat niiden rouskuttelusta.