Kevätmarkkinoilla

 Aamulla satoi vettä, rakeita ja räntää

Kovan tuuli ei suosinut katoksen laittamista.

Ei tuntunut ihan ykkösvaihtoehdolta sään puolesta, että ihmiset lähtisivät innokkaina markkinoille. Itse mietin, että mitä oikein laittaa päällensä, että tarkenee seistä monta tuntia näin koleassa säässä.

Kevätmarkkinat olivat Noormarkussa Taatan Tuvalla. Se on pieni pihapiiri, 1904 rakennetun työväentalon miljöö. Nykyään talo on yksityisomistuksessa ja vuokrataan juhliin ja  yksityistapahtumiin. 

Meillä tuli lähdössä kiire ja tietenkin osa tavaroista jäi kotiin, kuinkas muutenkaan. Tämä oli pitkästä aikaa ensimmäinen tapahtumalähtö ja ei ollut taas ihan rutiinina muistissa. Nyt on täydennetty muistettavien asioiden listaus, jotta ensi kerralla onnistuisi paremmin. Pitää myös teettää kunnon kyltit, sillä muutoin ihmisten on ilmeisesti vähän epämukavaa pysähtyä, kun ei tiedä, mihin pysähtyy.

Myynnissä piti olla soijaa, maissia, okraa, sitruuna- ja pesusienikurkkua, mutta tänä vuonna menetin taimeni pakkaselle. Niskavamman vuoksi ei ole pieni kasvihuone hevoskalämmityksessä ja lämpimien päivien en ollut ajan tasalla ja huomannut ennustetta yöpakkasesta.

Loppujen lopuksi markkinoilla kävi ihan kivasti väkeä, vaikka järjestäjätaho kyllä sanoi, että normaalisti on portilla koko ajan tulossa ja menossa väkeä ja sisätiloissa ei mahdu oikein kulkemaan, mutta nyt oli hyvin tilaa. Maa-artisokan mukulat tekivät hyvin kauppansa, joten ensi syksynä on taas useassa uudessa paikassa myöhään kukkivia maa-artisokkia pörriäisten iloksi.

Ihmisten kanssa on aina kiva keskustella, varsinkin jos aiheena on kompostointi, biojäte ja maan kasvukunto. Mukavia kohtaamisia ja toivottavasti uusia lukijoitakin blogiin.

Hyvin kasvaa sateen jälkeen

 Hyvä itävyys

Valkosipulit talvehtivat hyvin ja kasvu kiihtyi sateella.

Rivit ovat lähes täydelliset. Pientä siirtymää joissain kohdissa nelijalkaisten apupuutarhureiden toimesta.

Retiisit ovat valmiita. Viileä ilma takaavat maistuvan sadon. Kesän kuumuus aiheuttaa polttavuutta, jota näihin ei muodostu.

Pestyt retiisit valmiina naposteltavaksi.

Napakat naatit ja rapeat retiisit.

Vielä ehtii laittaa uuden sadon tulemaan näitä herkkuja.

Voi pientä

 Rankkaa olla kimalainen keväällä 

Lämpötila sahaa pakkasen ja lämpimän välillä. Kimalaiset ovat heränneet ja pitäisi löytää pesäpaikka. Iltaisin auringon laskettua mailleen muuttuu päivän lämpö hyytäväksi kylmyydeksi. Ruuanhakureissu katkeaa ja kimalainen vaipuu horrokseen odottelemaan uusia auringon säteitä.

Onneksi on krookuksia ja sinivuokkoja, jos edes jotain palan painiketta löytyisi.

Kimalainen krookuksessa ilman viiletessä.

Sinivuokot viihtyvät myös puutarhassa.

Onneksi edes krookuksia kukkii.

Pajut ovat tärkeitä pölyttäjille keväällä. Kohta kukkii.

Ilta-auringossa vielä muutaman kukka auki.

Senkin myyrä!

 Melkoisia tuhoja tältä talvelta

Talvi oli leuto ja vähäluminen, ilmeisesti otolliset olot myyrille. Perheessämme on kaksi myyrän metsästäjää, mutta eivät vaan ole löytäneet näitä vipeltäjiä. Tarvinnee pitää pieni nuhtelu. Syksyllä, kun nostimme keltajuurikkaita, oli yhteen riviin kerätty hienosti talvivarastoa. Naureskelin, että ähäkutti, eipä jäänyt meiltä huomaamatta. Taisi myyrä kuulla ja nauraa takaisin viiksiinsä myhäillen, "luuletpa vaan, luuletpa vaan".

Nyt keväällä purimme lavakauluspinoja, joissa oli viime vuodelta puutarharompetta multaantumassa. Vastaan tuli myyrän yllätys.

Ruokavarasto lavatornin alimmassa kerroksessa.

Toisen lavatornin pohjalta löytyi yläpuolella olevassa kuvassa näkyvä juurikätkö, sekä pesätarvikkeita. Nurmikolla on pitkiä tunneleita ja mikä pahinta, mustikoiden juuret ovat ilmeisesti myös maistuneet. Käytävä lähti lavakauluksesta ja jokaisen pensaan juurella oli suuri monttu, jatkuakseen taas seuraavaan pensaaseen. Harmittaa ihan hirveästi, jos menetämme nuo vanhimmat mustikkapensaat. Onneksi varvut juurtuvat melko helposti, joten levitimme lavatornista uutta multaa pensaiden juurilla hyvän kerroksen.

Pesässä ollut ilmeisesti mukavan pehmeää, lämmintä ja kuivaa.

Toisen alanurkassa asustivat mehiläiset viime kesänä. Kaivoimme hyvin varovasti multaa, mutta ei löytynyt mitään merkkejä pesästä. Emme toki kaivaneet maan alle, koska oli tarkoitus vain poistaa muodostunut multa. Olisi ollut tosi hauskaa löytää mehiläisvahakennoja, tai edes jotain merkkiä pesästä. Olisikohan talven myyrät syöneet kaiken nälkäänsä? Koska pohjimmaisena oli monenmoista risua ja keppiä, löytyi ihan valtavasti siiroja. Kuvaan ei saanut kaikki näkymään, olisi pitänyt kuvata niin kaukaa, että siirat eivät olisi näkyneet. Alakuvassa kuitenkin joitakin ja vasemmassa reunassa näkyvä valkoinen mahapuoli, oli suurin siira, mitä olen koskaan nähnyt.

Siirat ovat tehokkaita hajottajia puutarhassa.

Tälläkin siiralla oli kunnolla kokoa ja näköä.