Pajusta hiilikyniä – helppo ja yllättävän palkitseva kokeilu

Ensikosketus hiilikyniin ja mehiläisyhteys

Omia hiilikyniä on yllättävän helppo tehdä. Kuulemani mukaan parhaat tulevat pajusta, enkä kyllä voi olla asiasta eri mieltä. Käymälläni kurssilla, jossa valmistetaan mehiläispesän tuotteista pula-ajan juttuja, oli yhtenä tuotteena hiilikynät. Mehiläisiin ne liittyivät sillä tavoin, että kynät käsiteltiin lopuksi mehiläisvahalla.

Kun asiaa miettii tarkemmin, pajuthan ovat keväällä erittäin tärkeitä pölyttäjille. Siinäpä toinenkin luonteva mehiläiskytkös hiilikynien valmistukseen.

Pajun valmistelu: kuorinta ja kuivaus

Pajut kuuluisi kuivata ensin, mutta en tiennyt sitä ajoissa. Pajut pitää kuitenkin kuoria, joten pyysin apupuutarhurin apua. Kuorinta sujui hyvin, vaikka oksat olivatkin paksumpia kuin muilla kurssilaisilla.

Hiiletysmenetelmät: rehukeitin, hiiligrilli ja biohiilen logiikka

Kurssilla hiiletystä tehtiin kahdella välineellä: rehukeittimellä ja hiiligrillillä. Rehukeittimen lämmöt olivat riittävät, mutta hiiligrillissä emme saaneet hiiliä palamaan tarpeeksi. Omat pajuni olivat hiiligrillissä ja kaiken lisäksi paljon paksumpia kuin muilla, joten hiiletys jäi kesken. Hiiletys tarkoittaa tässä samaa menetelmää, jolla tehdään biohiiltä.

Pajujen pakkaaminen hiiletystä varten

Hiiletystä tehtiin parilla eri tavalla. – Toiset laittoivat pajut metalliseen säilyketölkkiin, johon tehtiin grillifoliosta kansi ja pohjaan reikiä. – Omani kiedottiin yksittäisinä paksusti folioon ja niihin tehtiin pari reikää. Pakkaukset laitettiin sen jälkeen foliovuokiin.

Kotona kiedoin foliovuoat vielä tiukkaan rullaan ja varmistin ne metallilangalla, etteivät ne päässeet taipumaan takassa.

Hiilikynät saivat lopuksi mehiläisvahakäsittelyn. Sulatin vanhan mehiläisvahakynttilän ja annoin vahan imeytyä kyniin rauhassa.

Lopputulos: samettinen piirustusjälki – ja pieni virhe

Hiiletin omat pajuni loppuun kotona takassa. Tuli todella hyvät. Piirustustuntuma oli todella samettinen ja hiilikynä liukui paperilla kauniisti.

Lopuksi sulatin vanhan mehiläisvahakynttilän ja imeytin vahan kyniin. Se oli ehkä virhe, sillä sen jälkeen tuntuma ei ollut enää niin samettinen ja piirustusjälki ei ollut yhtä tumma. Kokemus kuitenkin opetti paljon – ja seuraavat hiilikynät teen jo viisaampana.

Jäljelle jääneen vahan imeytin munakennoihin. Niistä tulee loistavia sytykkeitä takkaan.

Valkosipulit valmiina talvehtimaan

Nämä jätettiin talven ruokailuun.

Tänä kesänä valkosipulit kasvoivat niin hurjasti että näin hyvää satoa ei ole tullut koskaan. Muistan vielä yhden epäonnisimmista istutuksista, kun kynsiä oli melkein  300, eikä juuri yhtään kasvanut. Viime syksynä perustin penkin oikein huolella. Kannatti, sillä lähes jokainen kynsi tuotti sadon. Nyt on talveksi enemmän valkosipuleita kuin ikinä.

Itusipuleita

Valkosipulit kukkivat joskus ja niihin muodostuu keippejä. Jotkut käyttävät niitä ruuanlaitossa nuppuvaiheessa. Minä leikkaan joskus keipit pois ja joskus annan olla. En ole huomannut mitään vaikutusta satoon. Keippiin muodostuu kukinnan jälkeen ituja, joista voi alkaa kasvattaa valkosipuleita. Ensimmäisenä vuonna kasvaa sellainen pikkiriikkinen paisunnos juuriosaan ja maanpinnalla on ruohosipulin vartta muistuttava varsi. Jos tällaisen jättää maahan kasvamaan seuraavana vuonna siitä kasvaa yksikyntinen sipuli. Kaupassa on sellaisia välillä myynnissäkin. Ne eivät ole siis mikään erillinen lajike, vaan toisen vuoden valkosipuli. Jos tämän jälleen jättää maahan kasvamaan, kolmantena vuonna kasvaa kynsiin jakautunut sipuli. 

Itusipuleita kylvettäväksi keväällä.

Kynsiä

Jos haluaa saada yhdessä vuodessa satoa, pitää kasvatus aloittaa kynsistä. Nykyään kylvöön tarkoitetut valkosipulit ovat aika hintavia, joten suurta satoa havitteleva joutuu raottamaan kukkaronnyörejä aika paljon. Itse olen nykyään valkosipuleista omavarainen kokonaan. Kasvatan sekä itusipuleista, että kynsistä, eli koko ajan on tulossa valtavat määrät satoa, jota voi hyödyntää seuraavan vuoden kasvatuksessa. Suosittelen tätä tapaa. Itusipuleiden kasvatus on helppoa. Laitan niitä hajakylvönä milloin mihinkin penkkiin, kitken vähän rikkaruohoja kesän aikana ja syksyllä otan talikolla massana ylös jatkokasvatusta varten. Niitä ei haittaa, vaikka olisivatkin olleet melko tiheässä.

Ravinteikas ja kosteutta pidättävä maa

Valkosipulit tarvitsevat ravinteikkaan maan ja kosteutta pitää olla tasaisesti koko ajan. Tässä omat ohjenuorani valkosipulipenkkiä varten. Viime vuonna otin ladatun biohiilen käyttöön ja aion jatkaa sitä kyllä. Nyt on puutarhani maat biohiiletettyjä melko voimakkaalla kädellä ja siksi en lisännyt tällä kerralla sitä maahan. Teen aina kunnon kylvöuran, jota parannan. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa kasvatetut minimaissit olivat hirmuinen pettymys. En tiedä, oliko syynä lajike vai sääolosuhteet, mutta maissit olivat todella mauttomia. Sokeria ei ollut kertynyt juuri lainkaan. Eli koko maissipenkki pääsi suoraan hakettimeen yhdessä risujen kanssa. Haketustuotos pääsi kylvöuran pohjalle ja mukaan vähän ruohonleikkurilla silputtua perkuujätettä. Puun ja vihreän massan  yhdistelmä maatuu hyvin ja lieroilla riittää purtavaa. Hakemörskän päälle tyhjensin kompostia reilun kerroksen. Kompostin päälle tuli multaa, jota lannoitin kanankakkarakeilla ja vielä lisää multaa, johon kynnet, yksikyntiset ja ensimmäisen vuoden itusipulitaimet istutetiin. Kaikkia kolmea kasvuvaihetta siis mukana. 

Kunnon kylvö- tai siis istutusura.

Yllätyksiä tulee joskus vastaan. Viimetalven myyrän ruokavarasto.

Maaperän apureita oli paljon ja ne oli kookkaita. Kaikki pääsivät hakemörskän kimppuun.

Pohjalle maissin ja risun haketusseosta.

Komposti- ja multakerroksesta ei tullut kuvia. Tässä valmis penkki, jossa on vielä päälläkin maissihaketta.

Perkuujätteet, joita oli 1000 l säkki täynnä, silputtiin keräävällä ruohonleikkurilla ja levitettiin kasvimaan pintaan talvikatteeksi ja lierojen ruuaksi.

Heti tuli pakkasyö. Lieroilla on lämmin peitto päällään aja alla lämpöä tuottava maissihake, eli mukavasti tarkenee vielä pitkään.

Kasvimaan pinnalla leikkurimörskää.

Sitkeä sissi hiilipussissa

 Melko haastavat elinolot

Biohiilessä kasvua.

Ehkä muistat, että meillä on pihassa suursäkki biohiiltä. Viime syksynä biohiiletin kaikki kasvimaat ja vadelmapenkit. Tänä vuonna laitoin pikkukasvihuoneeseen hiilet ja nyt uuden kasvihuoneen maapohjaan sekoitan myös ison määrän hiiltä. Loput menee mökille. Suuri säkki hupenee pikku hiljaa ja tässä oli välillä vähän pidempi aika, että sen pintaan ei koskettu. Uskomattomalta tuntuu, että joku kasvi kasvaa jopa biohiilisäkissä. Näitä pikkuisia taimia oli useita.

En saanut kaikista kuvia, mutta on tässä muutamia sentään. Jos tiedät, mistä kasvista on kyse, niin laita kommentteihin.

Biohiili ladattuna lannoitteilla ja nesteellä on totta kai ravinne- ja vesipankki, mutta pelkkänä hiilenä se ei pitäisi olla mikään  miellyttävä kasvualusta millekään. Kai siellä hiilen seassa on vaikka ilmasta lentäneenä sen verran muutakin, että on nämä pienet taimet päässeet kasvuun. Siemenetkin ovat varmastikin tulleet tuulen mukana.

Kasvihuoneen maan parannusta

 Naapureilta lahjoituksia

Ruohonleikkuusilppua ja pensasaidan lyhennysoksia.

Uusi kasvihuone on niin iso, etten pysty hakemaan yhdellä kerralla riittävän paljon hevoskaa. Kuopan kaivamisesta jäi myös ylen määrin kivennäismaata ja sillekin pitää keksi käyttöä. Kasvatan kaiken maapohjalla kasvihuoneissani, joten nyt pitää saada rakennettua ravinteikas multava maa. Olen päättänyt laittaa hurjat määrät nurmikonleikkuusilppua, haketta, aidanleikkuuoksasilppua sekä biohiiltä pohjalle Sekoitan ne ensin keskenään ja sen jälkeen sekoitan siihen kaivamaani savipitoista kivennäismaata. Ehkä saan haettua jonkin verran hevoskaa, jonka sekoitan vielä mukaan ennen talvea. 

Kaivettua savipitoista kivennäismaata säkeissä.

Jotta biohiili tulee kunnolla ladatuksi talven aikana, tyhjään tästä lähtien kaikki valmiit kompostit suoraan uuteen kasvihuoneeseen. Sen ei tarvitse olla edes valmista, kun on tähän käyttöön juuri sopivaa. Maatuminen pitää olla vain siinä vaiheessa, ettei se houkuttele haittaeläimiä enää.

Lierot alkoivat heti touhuun, kun 

Jotta lieroilla on jotain purtavaa, kerrytetään orgaanista ainesta savisen kivennäismaan paranteeksi hurjia määriä.

Pensasaidan leikkuusilppua.

Biohiiltä.

Kompostia.

Savista kivennäismaata, joka on tallautunut todella tiukkaan työn aikana.

Aikaista on

 kasvit eivät käytä kalenteria eivätkä lue puutarhakirjoja

Maissin tähkä.

Maissi on lyhyen päivän kasvi, eli sen varsinainen kasvu alkaa vasta sitten, kun päivät lyhenevät. Yleensä elokuussa tulee pyrähdys ja tähkätkin paisuvat. Tänä vuonna kaikki on toisin. Maissit ovat paisuneet jo nyt ja nuo mitkälievihneet päässä alkavat ruskettua, mikä on merkki tähkän kypsymisestä. Ei nyt ihan vielä kuuluisi.

Latva-artisokkiin tulee monta nuppua.

Latva-artisokille "kuuluu" tulla ensimmäisenä vuonna vain yksi nuppu, korkeintaan kaksi. Tänä vuonna tämäkin on toisin. Olen ottanut jo latvanupun tästä ja silti nyt on tulossa vielä kolme lisää. Näitä usean nupun kasveja ja muitakin.

Sokerijuurikas.

Taidetaan saada Lähiruokapäivänä lupaamaani sokerijuurikassosekeittoa. Satoa näyttäisi tulevan kohtuullisesti. Toki en yhtään tiedä, minkälainen väestönryntäys meille tulee. Olen tietenkin kaikille "tutuille ja tuntemattomille" mainostanut tapahtumaa.

Härkäpapu.

Meillä kasvaa tänä vuonna kaikkialla härkäpapua, eli jos jostain löytyi vielä yhdelle taimelle paikka, niin siihen pääsi härkäpapu. En pysty nimittäin heittämään pois esikasvattamiani taimia. Tämä papu on istutettu, kun siiklit oli nostettu rivistä.

Vadelmia tulee paljon ja ovat isoja.

Meillä on 18 vuotta vanhat vadelman taimet. Viime vuonna teimme peruskorjauksen, saatoit ehkä lukeakin blogistani silloin. Biohiiletin kasvualustat ja järjestimme taimet uudelleen siisteihin riveihin. Viime vuonna ei tullut liikaa satoa, kun taimet kokivat melko kovia siirtelyssä. Tänä vuonna satoa tulee ihan hirveästi. Marjat ovat valtavan kokoisia. Matoja ei ole lainkaan tänäkään vuonna. Olemme jotenkin säästyneet vadelmatuholaisilta. Päätykepit antoivat myöden, kun juuret olivat liian lahonneet. Tällä hetkellä taimet ovat aivan läjässä marjataakan takia. Ostin jo uudet tolppamateriaalit, että saamme korjattua tilanteen. Ei niitä enää tässä vaiheessa kovin hyvin saa nostettua, mutta ainakin sitten ensi vuodeksi tulee kunnon kestävät tuet.

Mitä biohiili teki lasipurkissani?

 Näitkö kelani?

Biohiili juurrutusvedessä.

Kuvassa on enkelinsiipi juurtumassa. Olen jo pitkään käyttänyt ihan tavallisia takkahiiliä kasvien juurrutusvesissä, koska aiemmin ei ole ollut biohiiltä. Nyt tein pienen testin, että mitä tapahtuu, jos ei laita ihan alussa hiiltä veteen, vaan vasta myöhemmin. Näin siinä kävi. Vesi sameni ja alkoi kasvaa levää. Juuret ovat tumia ja niiden pinnalla on myös jotain ylimääräistä kasvustoa. Kun laitoin hiilen, tällä kertaa biohiilen, en uskonut, että muutos on näin dramaattinen vielä jälkikäteenkin. Vesi kirkastui. Lasin pohjalle sakkautui töhnää, joka on hyvin irtonaista. Jos heilautan vettä, se leijuu, kunnes laskeutuu uudelleen pohjalle. Vesi siis kirkastui myös jälkikäteen hiilen kanssa. Se, mikä ihmetyttää kaikkein eniten, uudet juuret, jotka kasvavat hiilen aikana, tulevat valkoisiksi ja pysyvät valkoisina. Tämä testi vähän meni pilalle, kun varsi oli mennyt poikki ja uudet juuret ovat alkaneet kuolla. Laitoin latvan uudelleen juurtumaan samaan veteen, enkä ota noita vanhoja juuria pois, vaikka siinä ei ole enää mitään kasvia kasvamassa yläosassa. Haluan nähdä, miten kauan hiilen teho riittää.

Sakka näkyy pohjalla ja keskellä vaaleampi juuri, tosi nyt jo kuolemassa, kun latva katkesi.

Annoin puutarhatutulle biohiiltä testattavaksi suihkulähteen veden puhdistamiseen. Mielenkiintoista kuulla myöhemmin heidän kokemuksiaan.

Mistä tämä johtuu?

Biohiilen rakenne on hyvin huokoinen. Olet ehkä kokeillut joskus tavallista takkahiiltä. Sehän on tosi kevyt, vaikka olisikin iso kokkare. Keveys johtuu sen huokoisesta rakenteesta. Biohiili on vielä huokoisempi ja siihen sen erinomaisuus perustuukin. Pienen pienet huokoset muodostavat valtavasti tarttumapintaa, johon sitoutuu ravinteita, eli tässä lasipurkissa levää aiheuttaneita ravinteita. Maassa biohiili tekee saman, mutta onneksi se myös luovuttaa ravinteet kasvien käyttöön. Biohiili on vähän kuin ravinnepankki, johon talletetaan liikaravinteet ja kasvit nostavat pankista tarpeen mukaan sitten ravinteita.

Mitä tarkoittaa biohiilen lataaminen?

Lataamisella tarkoitetaan tahallaan ravinteiden sitomista. Biohiili liotetaan ravinnepitoisessa vedessä ennen kasveille laittamista. Huokosten pinnat pidättävät ravinteet ja huokoset täyttyvät vedellä, eli biohiili on myös vesisäiliö. Jos biohiilen laittaisi maahan kuivana, se ensin kuivaisi ympäristöään ja sitoisi ravinteet. Toki se sitten myöhemmin alkaa niitä luovuttamaan, mutta kukapa nyt haluaisi hetkeksikään kuivata ja ottaa ravinteita pois kasvimaastaan. Siksi se imeytetään ensin vedellä ja ravinteilla.

Biohiiliä latautumassa lannoitevedessä.

Talven kompostituotos vadelmilla ja sidontaohje

 katteena ja lierojen ruuaksi

Olen monessa fb-ryhmässä kertonut, että keskeneräinen kompostimassa ei saa kuivua, sillä se muuttuu silloin vettä hylkiväksi. Tämä on todella tärkeää muistaa, sillä muuten voi olla seurauksena sadevarjo kasvimaalle. Talven aikana valmistunut kompostimassa on riittävän valmista ja sen voi jo laittaa katteeksi vadelmille. Viime vuonna laitoin penkit uusiksi ja asettelin taimet siististi riviin ja jaettu väljemmin. Laitoin penkkeihin myös ladattua biohiiltä parantamaan kosteudensitomiskykyä ja luovuttamaan ravinteita pitkällä aikavälillä.

Muutama mansikkakarkulainen saa jäädä vadelmien juurelle kasvamaan.

Vadelmat sidon aina V-mallilla, jolloin keskellä jää tilaa uudelle kasvulla ja marjat on helppo poimia ulkoreunoilta. Sitomisessa käytän näppäriä muoviklipsuja, jotka kestävät monta vuotta.

Näitä tulee ostettaessa iso pussillinen, riittää myös ns. kavereille.

Narujen tilalla oli joitain vuosia metallinen lanka, mutta nyt taidan siirtyä takaisin naruun. Metallin paikalleen laittaminen oli hankalaa ja sitä piti kiristää erityisillä kiristysvälipaloilla. Narun kanssa toimiminen on paljon helpompaa.

Tässä syömäpuikon kanssa näytetty klipsun sidontamenetelmä.

Keväällä on helppo napsia klipsut auki, leikata vanha kasvusto pois ja sitoa samalla uudet varret naruihin. Aiemmin, kun laitoin lyhyillä naruilla varret tukinaruihin, oli niiden poisottaminen aivan hirveää. Haketusta ei voinut tehdä, ennen kuin kaikki narut oli pois. Aikaa kului, sormet jäätyi ja kramppasi nysväyksestä. Videolla näkyy miten sen saa paikalleen yhdellä kädellä.

Kerro kommenteissa, mitä keinoja sinä olet todennut hyviksi vadelmien sitomisessa.