Mihin hyönteisiä tarvitaan? – Siksi puutarhuri ei pärjää ilman pörriäisiä

Hyönteiset eivät ole vain lintujen ja sammakoiden ravintoa – ne ovat puutarhan näkymättömiä työntekijöitä, jotka varmistavat sadon, kukinnan ja koko pihan elinvoiman. Kun ymmärtää niiden merkityksen, hyönteishotellin rakentaminen tuntuu yhtä luontevalta kuin kevään ensimmäinen kylvö.

Kevään ensimmäiset leppäkertut heräilemässä talven jäljiltä kuivuneiden lehtien suojasta – pieni muistutus siitä, miksi pihan lehtikerros kannattaa säästää.

Hyönteiset ovat puutarhan tärkeimpiä työntekijöitä

Oletko joskus pysähtynyt miettimään, mihin hyönteisiä oikeastaan tarvitaan? Moni muistaa lintujen ruokailun ja sammakoiden kärpästen napsimisen, mutta hyönteisten rooli on paljon suurempi. Ne pitävät yllä koko puutarhan elämää – hiljaa, tehokkaasti ja täysin ilmaiseksi.

Pölyttäjät ovat tästä paras esimerkki. Ilman niitä moni kasvi ei tuottaisi lainkaan satoa, ja osa kukista jäisi kokonaan pölyttymättä.

Laudasta rakennettu hyönteishotelli verkolla suojattuna – turvallinen pesäpaikka pölyttäjille ilman, että linnut pääsevät ryöväämään asukkaita.

Pölytys tekee sadosta suuremman ja kauniimman

Hyönteispölytys ei ole vain “kiva lisä”, vaan se näkyy suoraan sadon määrässä ja laadussa.

• Hyönteispölytetyt sadot voivat olla jopa 30 % suurempia kuin tuulipölytteiset.

• Esimerkiksi omenat kasvavat tasamuotoisemmiksi, kun pölytys on onnistunut.

• Valkoapila ja puna-apila ovat klassisia esimerkkejä kasveista, jotka suorastaan rakastavat pölyttäjiä.

Kun pörriäiset viihtyvät pihassa, koko puutarha kiittää.

Koivuhalkoon porattu hyönteishotelli odottamassa kevään ensimmäisiä asukkaita – pieni teko, joka auttaa pölyttäjiä ja lisää pihan monimuotoisuutta.

Hyönteishotelli – pieni teko, suuri vaikutus

Jos haluaa auttaa pölyttäjiä, hyönteishotelli on helppo ja hauska tapa aloittaa. Eikä sen tarvitse olla monimutkainen tai kallis.

Koivuhalko riittää mainiosti:

• poraa siihen muutaman sentin syvyisiä koloja

• tee päälle pieni vinokatto, jotta sadevesi ei pääse sisään

• ripusta halko aurinkoiseen, suojaisaan paikkaan

Ja siinä se – halpa hotelli, joka täyttyy yllättävän nopeasti.

Kimalainen auringonkukassa kevätauringon lämmössä – pieni pölyttäjä, suuri merkitys puutarhan sadolle ja monimuotoisuudelle.

Kun hotellissa on asukkaita, sen huomaa

Koivuhalkoon poratut kolot täyttyvät usein jo saman kesän aikana. Pienet savi- tai vahakannet kertovat, että joku on muuttanut sisään. Se on aina yhtä ilahduttava hetki – pieni merkki siitä, että puutarha toimii ja elää.

Hyönteiset tekevät puutarhasta elävän ekosysteemin

Pölytys on vain yksi osa hyönteisten työtä. Ne:

• pitävät yllä luonnon monimuotoisuutta

• toimivat ravintona linnuille ja muille eläimille

• auttavat kasveja leviämään

• pitävät tuholaiskantoja kurissa

Kun puutarhassa surisee, se on merkki terveestä ja tasapainoisesta ympäristöstä.

Pajusta hiilikyniä – helppo ja yllättävän palkitseva kokeilu

Ensikosketus hiilikyniin ja mehiläisyhteys

Omia hiilikyniä on yllättävän helppo tehdä. Kuulemani mukaan parhaat tulevat pajusta, enkä kyllä voi olla asiasta eri mieltä. Käymälläni kurssilla, jossa valmistetaan mehiläispesän tuotteista pula-ajan juttuja, oli yhtenä tuotteena hiilikynät. Mehiläisiin ne liittyivät sillä tavoin, että kynät käsiteltiin lopuksi mehiläisvahalla.

Kun asiaa miettii tarkemmin, pajuthan ovat keväällä erittäin tärkeitä pölyttäjille. Siinäpä toinenkin luonteva mehiläiskytkös hiilikynien valmistukseen.

Pajun valmistelu: kuorinta ja kuivaus

Pajut kuuluisi kuivata ensin, mutta en tiennyt sitä ajoissa. Pajut pitää kuitenkin kuoria, joten pyysin apupuutarhurin apua. Kuorinta sujui hyvin, vaikka oksat olivatkin paksumpia kuin muilla kurssilaisilla.

Hiiletysmenetelmät: rehukeitin, hiiligrilli ja biohiilen logiikka

Kurssilla hiiletystä tehtiin kahdella välineellä: rehukeittimellä ja hiiligrillillä. Rehukeittimen lämmöt olivat riittävät, mutta hiiligrillissä emme saaneet hiiliä palamaan tarpeeksi. Omat pajuni olivat hiiligrillissä ja kaiken lisäksi paljon paksumpia kuin muilla, joten hiiletys jäi kesken. Hiiletys tarkoittaa tässä samaa menetelmää, jolla tehdään biohiiltä.

Pajujen pakkaaminen hiiletystä varten

Hiiletystä tehtiin parilla eri tavalla. – Toiset laittoivat pajut metalliseen säilyketölkkiin, johon tehtiin grillifoliosta kansi ja pohjaan reikiä. – Omani kiedottiin yksittäisinä paksusti folioon ja niihin tehtiin pari reikää. Pakkaukset laitettiin sen jälkeen foliovuokiin.

Kotona kiedoin foliovuoat vielä tiukkaan rullaan ja varmistin ne metallilangalla, etteivät ne päässeet taipumaan takassa.

Hiilikynät saivat lopuksi mehiläisvahakäsittelyn. Sulatin vanhan mehiläisvahakynttilän ja annoin vahan imeytyä kyniin rauhassa.

Lopputulos: samettinen piirustusjälki – ja pieni virhe

Hiiletin omat pajuni loppuun kotona takassa. Tuli todella hyvät. Piirustustuntuma oli todella samettinen ja hiilikynä liukui paperilla kauniisti.

Lopuksi sulatin vanhan mehiläisvahakynttilän ja imeytin vahan kyniin. Se oli ehkä virhe, sillä sen jälkeen tuntuma ei ollut enää niin samettinen ja piirustusjälki ei ollut yhtä tumma. Kokemus kuitenkin opetti paljon – ja seuraavat hiilikynät teen jo viisaampana.

Jäljelle jääneen vahan imeytin munakennoihin. Niistä tulee loistavia sytykkeitä takkaan.

Johdanto mehiläishoidon juttusarjaan – matkani kurssilta pesän perustamiseen

Aloitan uuden juttusarjan mehiläishoidon peruskurssista ja omasta matkasta kohti ensimmäistä pesää. Pilkon kokemukseni pieniin, helposti luettaviin osiin – luvassa on oivalluksia, käytännön vinkkejä ja tarinoita kurssipäivien kulisseista.

Viisi kurssipäivää, jotka muuttivat kaiken

Kuvapankissani odottaa valtava määrä mehiläishoidon kuvia ja muistiinpanoja viime vuoden Mehiläishoidon peruskurssilta sekä syksyn emomehiläismaidon kosmetiikkakurssilta. Vuoden takainen niskavamma ja sitä seurannut leikkaus veivät voimat niin, että moni ihana asia jäi kirjoittamatta blogiin – mutta nyt on aika korjata se.

Sen sijaan että tekisin yhden jättimäisen romaanin, pilkon kokemukseni pienempiin, helposti luettaviin juttupaketteihin. Näin pääset mukaan kurssipäivien tunnelmaan pala kerrallaan, ja voin samalla kertoa siitä, mitä opin mehiläisistä, pesän hoidosta ja omista oivalluksistani.

Tutkimme pesää rauhassa, ja jostain syystä iso mehiläisjoukko päätti pitää torikokouksen juuri minun selässäni. Muilla ei ollut juurikaan ylimääräisiä matkustajia – ilmeisesti olin päivän “makein” kohde, vaikka hajusteita en käytä. Ehkä mehiläiset vain tunnistavat hyvän tyypin.

Miten kaikki alkoi?

Lähdin Lepaalle HAMI:n Mehiläishoidon peruskurssille lähes nollatiedoilla. Tiesin mehiläisistä lähinnä sen, että ne ovat kauniita, tärkeitä pölyttäjiä ja että perheemme kuluttaa hunajaa enemmän kuin kehtaan myöntää.

Matka Porista Lepaalle on 2,5 tuntia, ja minulla on aina sama rituaali: pysähdyn aamiaiselle siihen yhteen huoltoasemaan, jossa on hotellitasoinen aamiainen 9,50 eurolla. En saa syötyä heti herättyäni, joten tämä pysähdys on pelastus – muuten olisin nälkäinen jo ennen lounasta.

Kurssipäivät olivat intensiivisiä. Teoriaa, käytännön harjoituksia, keskusteluja ja oivalluksia. Ryhmä oli ihanan kirjava: mukana oli jopa alakoululainen, joka oli jo lukenut mehiläiskirjoja enemmän kuin moni aikuinen. Hän toi päiviin valtavasti iloa ja uteliaisuutta.

Lähikuva emomehiläiskennosta, joka poistetaan, jotta pesään ei synny kilpailevaa emoa ja parveilua. Tällä kertaa mehiläiset eivät kerääntyneet kuvaan – ehkä ne olivat edelleen selkäni “torikokouksessa”.

Muutamasta kurssikerrasta olen jo kirjoittanut, niihin pääset näistä linkeistä.

Mehiläisistä yleisesti

Hukkasin emon

Miksi en vielä viime vuonna ottanut omaa pesää?

Kurssi oli hyödyllinen ja inspiroiva, mutta en silti uskaltanut ottaa omaa pesää. Moni muu uskalsi. Tänä vuonna menen kurssille uudestaan apupuutarhurini kanssa – ja nyt otamme pesän.

Pesä tulee mökille, ei kaupunkiin. Vaikka mehiläispesiä on katoilla ja kaupunkipuutarhoissa, en halua säikäyttää lapsiperhe-naapureita. Ehkä myöhemmin, kun lapset ovat isompia.

Kaksi mehiläistä juttelemassa tuoreiden kennokennojen päällä – hunaja kiiltää kirkkaana ja työ jatkuu saumattomana yhteistyönä. Näillä kahdella oli selvästi tärkeä palaveri meneillään, ja tällä kertaa he eivät pitäneet kokousta selässäni.

Mehiläishoito ei ole vain hunajaa ja kukkia

Pesillä pitää käydä säännöllisesti, vähintään 9 päivän välein. On tarkistettava:

• onko uutta sukupolvea tulossa

• onko pesässä ahdasta ja parveilun riski

• tarvitsevatko mehiläiset lisäruokaa

• onko emokennoja, jotka pitää poistaa

• täyttyvätkö kehät ja tarvitaanko uusia kerroksia

Hyvänä hunajavuotena pesätorni voi olla yllättävän korkea. Onneksi apupuutarhurini on pitkä ja vahva – itse olen vahva, mutta pituutta ei ole siunaantunut.

Mehiläishoitoon tarvitaan myös melkoinen määrä tarvikkeita: puku, savutin, pesät, kehät, pohjukevahat, varroatorjunta, linko… lista on pitkä, mutta innostus vielä pidempi.

Kotipuutarhuri luonnon apurina

 Oman puutarhan kasvuvoima tulee luonnon monimuotoisuudesta

Pölyttäjät kasvattavat sadon määrää ja parantavat sen laatua. Kun moni puutarhailija tekee samoja tekoja omassa puutarhassaan, syntyy siitä valtavan suuri ja merkittävä voimavara, vaikka yksittäinen puutarha olisi pienikin. Tämä mielessäni kirjoitin jo kertaalleen tämän yhteiskirjoitustekstin. Olin jo liittämässä muiden linkkejä alaosaan, kun jotain tapahtui ja koko teksti katosi. Ehkä tämä uudelleentyöstö jalostaa ajatuksia vielä.

Kaupunkiympäristössä voi löytää vaikka mitä  mielenkiintoista, kunhan on kiinnostunut ympäristöstään.

Omassa puutarhassa voit auttaa luonnon monimuotoisuutta hyvin monelle eri tavalla. Voit jättää kaadetun puun kannon vähän normaalia korkeammaksi ja antaa sen lahota tai vaikka porata siihen vähän reikiä hyönteisiä varten valmiiksi. Tai jättää lahoaman puita johonkin kukkapenkin reunaan. Itse teen hyönteishotelleja kasaamalla risuja risuseinäksi ja nikkaroitavilla hyönteishotelleilla.

Hyönteishotelleja voi laittaa vaikka rivitaloksi.

Pieneenkin pihaan voi laittaa useita linnunpönttöjä, erilaisilla suuaukoilla varustettuina, jotta tulee eri lintuja. Pikkuvarpuset asuttavat ihan vierekkäisiäkin pönttöjä. Niillekin olemme tehneet rivitalon.

 Luonnon monimuotoisuudesta muistuttavat välillä erilaiset mönkijät kukkapenkissä tai kasveissa. Puutarhurilta pyydetään malttia ja sadon jakamista niiden kanssa ajoittain. Näistä kavereista kirjoitin jo aiemmin, rahayökkönen on löytänyt joitakin ukonhattuja kukkapenkissäni. Jaan siis kukkaloistoa heidän kanssaan, he popsivat sen suuhunsa, minä kattelen muita kukkia ja myöhemmin toivottavasti saan ihastella rahayökkösiä.

Pihamme on erään vierailijan sanoin ekopiha. En ollut ajatellut sitä itse, mutta ehkä tosiaan ulkopuolisen silmin se näyttää siltä. Yhdessä kukkapenkissä on nykyään maitohorsma, annan sen olla, kaunishan sekin on. Nokkoset kuivaan kukkapenkeistä ja muualla annan kasvaa, jos vaikka saisi nokkosperhosia taas kylään, kuten muutama vuosi sitten tapahtui. Nokkosissa oli niin valtavasti nokkosperhosen toukkia, että kasvia ei alta näkynyt.

Tontin ulkopuolelle oleva nurmikko on kaupungin omistuksessa, mutta tontinomistajan hoidettavana. Meillä se on nyt perennojen ja niittykukkien valtakuntaa. Ylläoleva apilakuva on siitä. Leikattavaa jää tosi vähän, sillä omassa pihassa ei yhtä kulkureittiä lukuun ottamatta ole enää nurmikkoa. 

Torjunta-aineita ei kotipuutarhassa tarvita, eikä niitä kuulu käyttää. Hyönteiset huolehtivat toistensa esiintymien tasapainosta, kun puutarha on monipuolinen. Mikään laji ei pysy kauan valtalajina, kun sen tuholainen runsastuu ja tulee apajille.  Jos jotain kuitenkin kokee pakoksi käyttää, ainoa oikea tapa on käyttää hyväksyttyjä torjunta-aineita. En ala tässä ns. saarnaamaan saippuoista, etikoista, suolasta tms. ymmärrät varmaan saarnaamattakin, että niitä käytetään kotona estämässä mikrobien kasvua. Koko elämä puutarhassa on täysin riippuvainen mikrobeista. Jos tuhoat ne, tuhoat puutarhasi, hitaasti, mutta varmasti. Ravinteiden kiertokulku loppuu, pihassa on varmasti joku haitallinen mikrobi, joka on vastustuskykyinen aineellesi ja runsastuu todella merkittävässä määrin. Ylläolevassa kuvassa ruokimme pihan torjuntajoukkoja. Siilit ovat moniruokaisia ja huolehtivat puutarhassa monista haittaeliöistä. Loppusyksystä niille pitää antaa vähän lisäruokaa talven varalle.

Monimuotoisuuden ylläpito on koko puutarhanhoitoni päämetodi. Olenkin kirjoittanut siitä jo monen monta kirjoitusta.

Hyönteisten avulla torjuntaa

Hygienia puutarhassa

Yhdessä tehden

Monimuotoisuus sisältää monia asioita

Hyönteiset turvaavat ihmisten ruuan

Kaupunkikin turvaa monimuotoisuutta

Mietipä, miten monta kotipuutarhuria on Suomessa ja niiden maa-ala. Näiden lisäksi kiinteistöjen turhat nurmikot. Aikamoinen reservi tukemaan luonnon monimuotoisuutta.

 Tämä tämänpäiväinen kirjoitus on osa Omavaraisuusblogistien yhteiskirjoitussarjaa #suuntanaomavaraisuus, jossa moni kirjoittaa samasta aiheesta ja kirjoitukset julkaistaan kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 9:00. Meitä blogisteja luotsaavat Satu www.tsajut.fi j Heikki www.korkeala.fi, muuten sarja ei pysyisi näin elinvoimaisena.

Näistä linkeistä pääsee muihin kirjoituksiin:

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma 

Jovela 

Krutbacken 

Kasvuvyöhyke 2

Urban Farming, eli tämä lukemasi kirjoitus.

Päiväpesän elämää  

Sarin puutarhat 

Oma tupa ja tontti 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Rakkautta ja maanantimia  

Harmaa torppa 

Villa Varmo 

Evil dressmaker 

Mustikkamaitoa 

Torpan tyttö

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetkiä 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo