Pajusta hiilikyniä – helppo ja yllättävän palkitseva kokeilu

Ensikosketus hiilikyniin ja mehiläisyhteys

Omia hiilikyniä on yllättävän helppo tehdä. Kuulemani mukaan parhaat tulevat pajusta, enkä kyllä voi olla asiasta eri mieltä. Käymälläni kurssilla, jossa valmistetaan mehiläispesän tuotteista pula-ajan juttuja, oli yhtenä tuotteena hiilikynät. Mehiläisiin ne liittyivät sillä tavoin, että kynät käsiteltiin lopuksi mehiläisvahalla.

Kun asiaa miettii tarkemmin, pajuthan ovat keväällä erittäin tärkeitä pölyttäjille. Siinäpä toinenkin luonteva mehiläiskytkös hiilikynien valmistukseen.

Pajun valmistelu: kuorinta ja kuivaus

Pajut kuuluisi kuivata ensin, mutta en tiennyt sitä ajoissa. Pajut pitää kuitenkin kuoria, joten pyysin apupuutarhurin apua. Kuorinta sujui hyvin, vaikka oksat olivatkin paksumpia kuin muilla kurssilaisilla.

Hiiletysmenetelmät: rehukeitin, hiiligrilli ja biohiilen logiikka

Kurssilla hiiletystä tehtiin kahdella välineellä: rehukeittimellä ja hiiligrillillä. Rehukeittimen lämmöt olivat riittävät, mutta hiiligrillissä emme saaneet hiiliä palamaan tarpeeksi. Omat pajuni olivat hiiligrillissä ja kaiken lisäksi paljon paksumpia kuin muilla, joten hiiletys jäi kesken. Hiiletys tarkoittaa tässä samaa menetelmää, jolla tehdään biohiiltä.

Pajujen pakkaaminen hiiletystä varten

Hiiletystä tehtiin parilla eri tavalla. – Toiset laittoivat pajut metalliseen säilyketölkkiin, johon tehtiin grillifoliosta kansi ja pohjaan reikiä. – Omani kiedottiin yksittäisinä paksusti folioon ja niihin tehtiin pari reikää. Pakkaukset laitettiin sen jälkeen foliovuokiin.

Kotona kiedoin foliovuoat vielä tiukkaan rullaan ja varmistin ne metallilangalla, etteivät ne päässeet taipumaan takassa.

Hiilikynät saivat lopuksi mehiläisvahakäsittelyn. Sulatin vanhan mehiläisvahakynttilän ja annoin vahan imeytyä kyniin rauhassa.

Lopputulos: samettinen piirustusjälki – ja pieni virhe

Hiiletin omat pajuni loppuun kotona takassa. Tuli todella hyvät. Piirustustuntuma oli todella samettinen ja hiilikynä liukui paperilla kauniisti.

Lopuksi sulatin vanhan mehiläisvahakynttilän ja imeytin vahan kyniin. Se oli ehkä virhe, sillä sen jälkeen tuntuma ei ollut enää niin samettinen ja piirustusjälki ei ollut yhtä tumma. Kokemus kuitenkin opetti paljon – ja seuraavat hiilikynät teen jo viisaampana.

Jäljelle jääneen vahan imeytin munakennoihin. Niistä tulee loistavia sytykkeitä takkaan.

Vadelmanpenkin kunnostus jatkuu ja tuennasta vinkki

 Keltainen vadelma hiiletetty, peruslannoitettu ja aseteltu riveihin

Meillä on kotipihassa kaksi pientä vadelmapenkkiä, lähinnä tuoresyöntiä varten. Niistä ei siis riitä pakkaseen satoa. Nyt kun ei ole enää palstan vadelmien hoitoa, on enemmän aikaa katsoa kotipihan penkkejä kuntoon. Viimeksi kunnostin maurin makean, nyt oli vielä keltaisen vadelman penkki hoitamatta.

Molemmissa penkeissä on päätytuet menneet lähes poikki, eli nekin on vaihdetta kokonaan. Muuten ei saa laitettua vaijereita, joihin kiinnitän vadelmat. Ennen työn aloitusta tuntui molemmissa penkeissä, että uusia varsia oli liian vähän. Totuus oli toinen, kun kaikki oli kaivettu ylös ja irroteltu toisistaan. Molemmissa oli lopulta tilanne se, että kaikkea ei meinannut saada edes mahtumaan. Laitoin aika tiiviisti, sillä ajattelin, että ehkä joku ei selviä käsittelystä.

Uusi vadelma viime keväältä

Viime vuonna ostin tällaisen vadelman, joka on melko matala ja kasvaa pensasmaisesti. Istutin sen anoppini tekemään suureen saviruukkuun. Talvehtiminen on ilmeisesti onnistunut hyvin, sillä uutta kasvua tulee runsaasti. Viime vuonna ei tullut vielä satoa, joten mausta ei ole mitään tietoa.

V-tuenta

Olen jo vuosia käyttänyt vadelmissa V-tuentaa, jolla satovarret kiinnitetään tukiin ja uusi kasvusto saa tilaa penkin keskellä. Sadonkorjuu on myös helppo, kun varret ovat penkistä ulospäin.

Tässä aiemmin tekemäni kirjoitus kuvineen ja ohjeineen.