Satoiko teilläkin juuri kaatamalla?

 Maa on kasvimaalla läpimärkää ja rikkaruohot saa helposti pois

Kasvimaalla ei muita rikkaruohoja enää ole, sillä se on ollut kääntämättä jo kolmatta kasvukautta ja päälle on tullut kasvihuoneesta multaa syksyllä. Tätä ketohanhikkia nousee, sillä se on mestari levittäytymään sivuttaisiirtymällä vieressä olevasta mustikka-alueesta Kasvimaat on täysin katettuja naapureiden lahjoittamien nurmikonleikkuusilppujen avulla. Sade menee siis helposti pinnasta alaspäin ja multa kastuu, mutta sateen jälkeen kosteus ei kulje toiseen suuntaan yhtä helposti, eli maa pysyy kosteana kauan. 

Äsken meillä oli ukkosen kuumaa ja kaatosadetta. Maa on aivan lämmin vieläkin. Nyt kun käy pikaisesti kasvimaan läpi, saa rikat nostettua pelkillä sormilla hyvin kevyesti ja juuri tulee pitkänä vaivatta. Tämän kun viitsii nyt tehdä, uusien alkujen kasvuun menee kauan, sillä paksuntuva kate vaatii aina enemmän ja enemmän voimia juurelta päästä pintaan asti. Juuren kasvuvoima näivettyy ja kitkettävää on koko ajan vähemmän ja vähemmän.

Muurahaisista

Monessa Fb-ryhmässä kysellään, miten muurahaisista pääsee eroon. Tein äsken puutarhakierroksen ja huomasin, että useassa latva-artisokassa on nyt varsi multainen noin 10 senttiä maasta ylöspäin ja siinä kulkevat mustat muurahaiset. En vielä tiedä syytä, mutta ainakin kasvit ovat hyvässä voinnissa, eli eivät ole kärsineet ainakaan vielä muurahaisista. Kuvakulma on vähän hassu ja näyttää siltä, että ei ole enää kasvupistettä, mutta kyllä siinä on.

Soijahavaintoja

Esikasvatin kahdesta pussista soijaa, molemmissa luki sama lajike ja oli sama kuva. Kasvit ovat kyllä silti erinäköisiä. Ensimmäisestä pussista iti kaksi, joista toinen kuoli. Toisesta pussista iti enemmän, kun pidin ruukut lämpimämmässä paikassa. En vain ymmärrä, miten nämä ovat näin erilaisia.

Tämä on ensimmäisestä pussista ja lehdet ovat hienoisen nukan peitossa ja kapeampia.

Tämä on toisesta pussista ja tyypillinen pavun lehti ja taimi muutenkin.

Kumpi on siis oikea soijataimi?

Mikä vaikuttaa viherkatteesta maahan jäävien ravinteiden määrään?

Kasvin tärkein, kasvuun vaikuttava, ravinne on typpi

Olet varmastikin huomannut monessa keskustelussa erilaisia näkemyksiä, jääkö vihermassasta paljon vai vähän typpeä kasvin käyttöön seuraavaksi kasvukaudeksi. Varsinkin luomuviljelyssä käytetään eri lohkoilla viherkesantoa ja kasvin jäänteen kynnetään maahan. Näin äkkiseltään voisi luulla, että johan siitä jää paljonkin typpeä maahan, mutta asia ei ole ihan näin suoraviivainen.

Mitä tapahtuu kasvinosille maassa?

Maassa elää lukuisa määrä monenlaisia hajottajaeliöitä ja mikrobeja. Ne käyttävät kasvinosia ravinnokseen. Kuten meidän ihmistenkin syömästä ruuasta, osa päätyy omaan kasvuun tai lihoamiseen, osa hengitetään hiilidioksidina ulos ja osa menee sinne jätteidenkäsittelylaitokselle. Eivät mikrobit ja hajottajaeliöt sen kummempia ole, paitsi että niillä ei ole vessaa...

Sopivasti vai liikaa ruokaa tarjolla?

Kasvinosat siis alkavat hajota eli suuremmat molekyylit hajoavat pienemmiksi. Esimerkiksi proteiinit, jotka ovat melko suuria molekyylejä ja sisältävät typpeä, hajoavat ja vapauttavat typen sellaiseksi, jota kasvitkin voivat käyttää, eli nitraatiksi ja ammoniumiksi. Jos hajottajamikrobit ja maaperäeliöt voivat käyttää kaiken saatavilla olevan typen, jää kasveille maahan vain vähäsen tai ei yhtään typpeä. Jos taas kasvimassaa on ylenmäärin ja pieneliöitä vain vähäsen, voi typpeä jäädä enemmän. Ikävä kyllä näin ruusuiselta tilanne ei oikeasti näytä, sillä jos mikrobeja on kovin vähän, ei hajoamistakaan tapahdu nopeassa tahdissa ja sekin typpi, joka vapautuu, saattaa huuhtoutua veden mukana pois kasvimaaltasi. Karkeasti voi sanoa, että pehmeät vihreät kasvinosat ovat helposti käytettävissä mikrobien ja maaperäeliöiden toimesta ja niistä jää kovin vähän ravinteita tai multavuutta lisäävää ainesta maahan.

Onko maassa ilmaa riittävästi?

Entä hiiltä ja mihin sitä nyt sitten tarvitaan?

Terve ja toimiva maaperä sisältää riittävästi, noin 25 % ilmaa huokosissa eli maamurujen väleissä ja lierojen onkaloissa. Se takaa hajotustoiminnalle hyvät olosuhteet ja typenkin osalta tapahtuu nitrifikaatiota (hieno sana, johon törmää monesti). Tämä on se hyvisjuttu, joka liittyy typpeen, kun se "ei niin hyvä juttu" on denitrifikaatio, joka tapahtuu hapettomissa märissä olosuhteissa ja aiheuttaa typen tappioita kasvimaallesi. Hiili on olennainen tekijä, jotta koko prosessi toimii maassa. Jos hiili/typpi -suhde ei ole sopiva, niin  kasvinosat eivät hajoa optimaalisesti eli parhaalla mahdollisella nopeudella.

Lisäksi vaikuttaa lämpötila, kosteus, lähtöaineksen tyyppi yms yms

Eli kuten huomaat, asia on monisyinen ja eri asiat voivat olla samaan aikaa hyviä tai huonoja kasvinosien hajotuksen kannalta. Siksi ei ole mitenkään yksiselitteistä, että aina täsmälleen tapahtuisi tietyllä tavalla. Kotipuutarhurille riittää, kun muistaa huolehtia multavuudesta, ei tapa mikrobeja ja pieneliöitä torjunta-aineilla ja lisää katetta koko ajan, kun edellinen on maatunut. Kosteutta pitää olla sopivasti. Sateen jälkeen ei saa olla lammikkoja pitkiä aikoja maan päällä ja poutapäivinä maa ei saa kuivua korpuksi. Näistä kun huolehtii, on hyvät edellytykset elävälle maalle ja vaikka lisätystä aineksesta ei typpejä jäisikään paljoa maahan, tulee mikrobitoiminnan avulla maassa jo olevasta orgaanisesta aineksesta lisää ravinteita koko ajan.

Pidä siis pyörät pyörimässä eli mikrobitoiminta vilkkaana!