Kasvihuoneen maan parannusta

 Naapureilta lahjoituksia

Ruohonleikkuusilppua ja pensasaidan lyhennysoksia.

Uusi kasvihuone on niin iso, etten pysty hakemaan yhdellä kerralla riittävän paljon hevoskaa. Kuopan kaivamisesta jäi myös ylen määrin kivennäismaata ja sillekin pitää keksi käyttöä. Kasvatan kaiken maapohjalla kasvihuoneissani, joten nyt pitää saada rakennettua ravinteikas multava maa. Olen päättänyt laittaa hurjat määrät nurmikonleikkuusilppua, haketta, aidanleikkuuoksasilppua sekä biohiiltä pohjalle Sekoitan ne ensin keskenään ja sen jälkeen sekoitan siihen kaivamaani savipitoista kivennäismaata. Ehkä saan haettua jonkin verran hevoskaa, jonka sekoitan vielä mukaan ennen talvea. 

Kaivettua savipitoista kivennäismaata säkeissä.

Jotta biohiili tulee kunnolla ladatuksi talven aikana, tyhjään tästä lähtien kaikki valmiit kompostit suoraan uuteen kasvihuoneeseen. Sen ei tarvitse olla edes valmista, kun on tähän käyttöön juuri sopivaa. Maatuminen pitää olla vain siinä vaiheessa, ettei se houkuttele haittaeläimiä enää.

Lierot alkoivat heti touhuun, kun 

Jotta lieroilla on jotain purtavaa, kerrytetään orgaanista ainesta savisen kivennäismaan paranteeksi hurjia määriä.

Pensasaidan leikkuusilppua.

Biohiiltä.

Kompostia.

Savista kivennäismaata, joka on tallautunut todella tiukkaan työn aikana.

Kaalitunnelit uudella tavalla tänä vuonna

Harso ei ollut nimittäin hyvä vaihtoehto

Kaaliverkko avuksi

Monena vuonna on ollut ongelmana kaalikoit. Kun niitä tuli ensimmäisen kerran, taisi olla vain yksi sukupolvi, koska vioitusta tuli vain vähän. Sen jälkeen on kesät olleet niille niin suotuisia, että sukupolvia on ehtinyt olla useampia ja sato on mennyt lähes kokonaan pilalle. Tänä vuonna otin härkää sarvista ja selvitin, mitä torjuntakeinoja on kaalikoille. Aika nopeasti tuli selväksi, että paras keino on kaalikoiverkko, joten tilasin jo talvella verkot samassa lähetyksessä, kun tuli amerikanleppäpirkot sisäkasveille. Verkkojen koko on 2m*5m. Tilasin niitä kaksi, vähän kuin kokeilumielessä. En ole koskaan edes pidellyt sellaista verkkoa, joten en tiennyt, millaista materiaalia ne ovat. Aiemmat kokeilut versiot verkkotyyppisistä olivat olleet sellaista löysää materiaalia, joka imi runsaasti vettä sateella ja tämän vuoksi painui märkänä painavana kasvien päälle.

Näiden verkkojen materiaali muistuttaa ennemminkin vahvaa tylliä, jolla voisi kohottaa vaikka hameen helmoja. Verkko ei mene läjään eikä selvästikään ime vettä, sillä materiaali tuntuu samanlaiselta kuin vaikkapa olisi ohuesta kalaverkkosiimasta kudottu tiheä verkko.

Verkosta menee paljon paremmin valo ja ilma läpi, kuin harsosta. Verkko on kuvassa kädessäni kaksinkertaisen.

Tunnelit sähköputkilla

Kävin hakemassa luomupuutarhasta ennakkotilaamani taimet. En edes muistanut enää, mitä kaikkea tilasin, mutta se oli kirkkaana mielessä, että ruusukaalia ja kukkakaalia ainakin tilasin. Kukkakaalia en ole saanut onnistumaan kaalikoiden takia lainkaan ja ruusukaalitkin ovat olleet lähes syötyjä. Nyt päätin ottaa valmiit taimet, kun kerran verkkokin on jo olemassa. Lisäksi ostin aikaista ja tavallista keräkaalia. Kotona olen taimettanut parsakaalit, sillä niissä olen onnistunut aiemminkin. Esikasvatus on helppoa. Parsakaalit tukahtuivat viime vuonna harsotunnelissa valtoimeksi päässeiden maa-artisokkien takia. Harson läpi ei nähnyt kehitystä riittävästi ja sitten mursin häntäluuni, enkä pystynyt enää itse kyykkimään ja katsomaan tilannetta.

Rakentaessani vuosia sitten kasvihuoneeni, käytin siinä muovin tukikaarina näitä seinän sisään sähköjohtojen suojaksi tarkoitettua muoviputkia. Ostin niitä ylimääräisiä, koska halusin laittaa niitä myös kasvimaalle harsoa tukemaan. Ovat olleet nyt noin 7 vuotta jatkuvassa käytössä, eli ovat todella kestäviä, vaikka ovatkin hyvin halpoja.

Tilavasti

Usein sorrun istuttamaan taimia liian tiheään. Kasvatusaluetta on muutenkin liian vähän, niin ei millään meinaa malttaa laittaa riittävän tilavasti, vaikka tiedänkin, että pitäisi. Kasvit saavat paremmin kasvutilaa, ilma pääsee kulkemaan välistä ja auttaa pitämään kasvustoa terveenä, hoitaminen on helpompaa jne. Tänä vuonna päätin olla "mallioppilas" verkkoineni ja istutin harvempaan kuin koskaan. Lämpötila oli tosin liian kuuma istutushommiin. Maan pintakin tuntui kuumalta ja helle oli kuivattanut pintamullan ihan rutikuivaksi. Oli selvää, että taimia pitää kastella tosi paljon heti istutuksen jälkeen. Lopulta kastelin niitä kolmeen otteeseen, sillä muuten märkää kerrosta ei tullut riittävästi. Multa oli tosi kuivaa. Istutuskuoppiin ripottelin hieman rakeista luomuravinnetta, jotta kasvuvoimaa riittää pidempään.

Katetta suojaksi

Harrastan kateviljelyä, eli kasvukaudella ei ole multaa näkyvissä. Kylvöhetkellä multa näkyy, mutta taimettumisen jälkeen laitan katteen, samoin taimien istutuksen jälkeen on kateaika. Joskus, kun katetta on paljon saatavilla, laitan katteen koko alueelle jo keväällä ja siirrän katetta vain syrjään kylvöjä varten. Näin maassa pysyy kevään kosteus paljon pidempään. Nyt on kuitenkin ollut katteesta pulaa ja olen tehnyt muutoksia kasvimaissa, joten maat on ns. uudelleenrakennettuja ja multaa on kaikkialla näkyvissä.

Usein muistutetaan, että kompostin saa lämpenemään nopeasti ruohosilpulla. Tässä lämpötila oli jo yli 30 astetta, vaikka silppu oli ollut säkissä vasta vähän yli tunnin.

Naapurin roska on minulle aarre

En leikkaa koko kesänä nurmikkoa kuin ihan pieneltä alueelta pihasta. Muualla saa kasvaa luonnonkukat. Keväällä en leikkaa edes pihasta, jotta voikukat pysyy kimalaisten saatavilla. Nurmikkosilppukatetta ei siis tule itseltä. Onneksi satuin huomaamaan aamulla, että naapuri leikkasi heidän nurmikkoaan keräävällä ruohonleikkurilla ja näin, kun hän tyhjensi leikkurin säiliötä isoon jätesäkkiin. Riensin kiireesti sanomaan, että voisinko saada sen silpun. No tottahan heidän roskansa sain. Ajoitus oli aivan nappi, sillä sain eilen istuttamille taimille nyt katteen.

Valkosipulit saivat katteen ensimmäisenä. Melkoinen ero mulloksella olevan ja katetun maan välillä. Eikä kyse ole ainoastaan ulkonäöstä, vaan maan lämpötilasta. Multa multa kuumenee auringossa valtavan kuumaksi, mutta lämpötila pysyy vakaana katteen alla.

Katetta riitti myös vähän muuallekin onneksi

Pari päivää aiemmin olin laittanut latva-artisokkia ja inkiväärit avomaalle. Laitoin niillekin katteen, jotta niilläkin kosteus pysyy maassa paremmin, eikä maa kuumenisi liikaa paahteellakaan.

Luomupuutarhasta olin ostanut uusia timjamin taimia, sillä vanhat taimet eivät selvinneet viime talvesta. Timjamien paikalle laitoin ne uudet parsajuurakot, jotta kaikki parsat pääsivät samaan kohopenkkiin. Nyt on oikea parsa/viinirypäle -penkki. Uudeksi timjamipaikaksi tuli latva-artisokkien väliköt, sillä latva-artisokat kasvavat korkeiksi ja timjami pysyy matalana. Kuvaparista näkyy hyvin, miten paljon parempi ympäristö pienelle taimelle on katteiden keskellä, kuin paahtavan kuuman, tumman mullan kaverina.

Saven loistavat ominaisuudet hyödyksi

Leikattu nurmisilppu saattaa kuivuessaan muuttua vettä hylkiväksi. Siitä voi tulla sellainen tiivis patja, josta ei mene sade läpi. Tänä vuonna kokeilen uutta tekniikkaa. Ripottelin hienoa savijauhetta katteen päälle. Se paisuu kastuessaan ja kutistuu kuivuessaan, jolloin ajattelen nurmikkosilppuun raottuvan pienen pieniä rakoja vettä varten. Saas nähr kui käy, kuten porilainen asian toteaa.

Avomaankurkku sai katteen

 Juuri ennen ukkoskuuroa

Taimet ovat juurtuneet ilmeisen hyvin, vaikka tienkin on vähän jännittänyt, että oliko pohjalle laitettu raaka komposti liian raakaa. Niinkin voi käydä, jos taimettuminen tapahtuu liian nopeasti. Taimi voi olla liian pieni siinä vaiheessa, kun juuret saavuttavat kompostin ja liian voimakas maa toimiikin nesteimuna, eikä suinkaan ravinteiden luovuttajana. Liian voimakkaassa maassa kasvin ravinteidenottomekanismi juuressa ei toimi.

Näitä taimia pitäisi kuvata ihan joka päivä, mieluummin aamulla ja illalla. Katteen levittämisestä on jo jonkin aikaa ja ukkoskuuroja on tullut tosi monta. Vettä on satanut kaatamalla ja avomaankurkkusato näyttää vihdoin onnistuvan.

Ehkä muistat, että taimet meinasivat jäädä kokonaan istuttamatta, kun tila loppui kesken. Nyt ne kasvavat siis kuopassa, jonka kaivoin jo uuden kasvihuoneen pohjaa varten. Maa oli kivikovaa, sillä se on oikeasti pihan pintaan alempana, nurmikkokerroksen ruokamullan alapuolella. Tonttimme on hyvin savipitoista, kuten aika moni piha Porissa vanhan merenpohjan takia. Kaivoin kovaan maahan ison uran ja täytin sen keskeneräisellä kompostilla. Ravinteita siis riittää aivan valtavasti ja niitä vapautuu pikku hiljaa maatumisen edetessä. Syksyllä tästä löytyy varmasti valtava lierofarmi.

Laitan Instaan uusia kuvia, sillä näissä kuvat vanhenevat näemmä aina iltaan mennessä. 

Epätoivoinen(ko) yritys?

 Perunat ja sipulit hätäapuratkaisulla maahan

Muistat varmaan, että mökkimme on meteoriitin tekemän järven rannalla ja maa on kaikkialta todella kivistä. Palstoista luovuttuani, on jäljellä vain kotipihan alue (+naapurin piha ☺), mutta haluaisin myös mökille kasvimaan ja kasvihuoneen. Siellä kasteluvettä saisi järvestä, loputtomasti.

Kotipihaan eivät mahtuneet kaikki ostetut siemenperunat, joten laitoin osan pieniin kukkapurkkeihin. Aiemmin olen huomannut, että siemenperunat nahistuvat ja menevät sen takia huonoksi. Tällä purkki-istutuksella yritin estää huonontumisen. Myimme idätettyjä perunoita pojan kanssa joissakin tapahtumissa ja nyt oli enää 12 perunaa jäljellä.

Mökin kovaan ja kuivaan maahan ei pysty kaivamaan kunnon kuoppaa. Sain puoli lapion mittaa syvän pienen kolon, johon nämä perunat tiputin. Sipuleille tein pienen uran. Kolot kastelin ensin huolellisesti, sillä maa oli todella kuiva. Kesti valtavan kauan, ennen kuin se alkoi imeä yhtään vettä.

Lopuksi kaikki saivat katteet ruoho-kuivatammenlehti -silpusta, jonka sain koottua keräävällä ruohonleikkurilla. Huolellinen kastelu vielä lopuksi. Voi olla, että mitään ei kasva, mutta on hauska kokeilla kaikenlaista. Joissakin perunoissa oli jo pieniä mukuloita näkyvissä. Jospa ne edes kasvaisivat isommiksi.

Vihreämpi eli typempi kuumenee nopeasti

 Mittari kiihtyy silmissä

Kasvatan voikukkia keväällä pölyttäjiä varten monessa paikassa. Nyt kun puutarhassa on jo paljon muitakin kukkivia kasveja, leikkasin voikukat marjapensaiden ympäriltä. Koska kukat ovat jo lähes siemenvaiheessa, en käytä silppua katteena vaan kierrätän silpun lämpökompostin kautta. 

Alla kuvasarja, kun laitoin kaksi kertaa keräävän ruohonleikkurin säiliöllistä silppua kompostoriini. Ensimmäinen kuva otettiin 20.37 ja siinä ensimmäinen erä oli ollut odottamassa toisen erän leikkaamista, ei siis kovin kauan, ja silti lämpö oli jo 36 astetta. Toinen kuva on otettu 20.39, ja siinä on 66 astetta.. Lämpö nousi siis todella nopeasti, tätä kannattaa hyödyntää, jos haluaa saada kompostin toimimaan nopsaan. Ei tarvita mitään kaupasta ostettavia kompostinherätteitä.

Nykyään merkitsen ylös, kun teen tyhjennyksen täytöstä muhitukseen ja muhituksesta käyttöön (talvella mustaan muovikompostoriin säilöön). Tämä tapahtuu kerran kuukaudessa. Nyt olen tosin joutunut ottamaan massan käyttöön muhituksesta jo puolivälissä, eli noin 6 viikon ikäisenä. Siinä ei enää silloin pysty erottamaan mitään alkuperäisestä materiaalista.

Vähän lisää kesäkurpitsaa

 Lavakaulus"kompostiin" istutettuna

Joskus tulee kaikenlaista multaista roipetta niin paljon, että en viitsi laittaa lämpökompostoriin. Multa täyttäisi sen turhaan, mutta toisaalta mullassa on kaikenlaista rikkaruohoa sen verran, ettei sitä kannata laittaa myöskään kasvimaalle. Tällaisen ongelman ratkaisen aina niin, että teen kuormalavakauluksista monikerroksien tornin, tällä kertaa neljä kerrosta kauluksia. 

Ylimääräiset kesäkurpitsan taimet pääsivät tähän torniin. Pinnalle laitoin vähän multaa ja taimille ruohosilppukatteen. Alla olevassa kuvassa taimen vasemmalla puolella näkyvä hassu rulla on sisäkasvina olevan traakkipuun varren kuori. Sisältä on maatunut "puuaines", mutta kuori näyttää olevan melko hitaasti maatuvaa.

Tornin juurella kasvaa ruohosipuli, joka sai myös ruohosilppukatteen ympärilleen. Ruohosipuli kasvaa aina nopeasti isoksi ja vähän kuin valtaa tilaa muilta. Siirsin sen nyt pois kasvimaasta kokonaan. Istutuskuoppaan se sai tietenkin kompostia, mitäs muutamaan, minun puutarhassani.

Jostain pitää vielä löytää paikka purjosipuleille, jotka on taimetettu ja ihan hirveätä tunnustaa, mutta hernemaa on tekemättä. Vahinko pitää korjata ihan ensi tilassa.

Sipulit ja rucola hyvässä kasvussa

 Tänä vuonna alku näyttää tosi hyvältä

En muista pitkään aikaan näin kivaa kevättä. Ikään kuin kaikki olisi onnistumassa puutarhassa. Takapakkeja voi tietenkin vielä tulla, mutta nautitaan nyt näistä hetkistä. Sipulit ovat valtavan pirteinä ja terhakoina. Katetta on nyt viimeistään saatava maan pinnalle. En muistanutkaan enää, mitä tarkoittaa, kun on tilanteessa, että koko kasvimaa on pelkkänä multana. Tämä siis johtuu siitä, että tyhjensin kasvihuoneesta kahden vuoden mullat yhdellä kertaa. Kasvimaalle tuli aimo kerros uutta multaa.

Ruohosilppukatteen levittämisen jälkeen näyttää tältä. Olen niin iloinen, että pikkuhiljaa saan tämän uuden kasvimaan pinnan kokonaan katettua. Musta multapinta harmittaa ihan hirveästi, kun siitä haihtuu kosteus, kasvien juuret joutuvat päivällä liian kuumaan, lierot pakenevat syvemmälle.

Rucola kylvettiin lyhyelle matkalle, hyvin tiheään, jotta siitä saa leikattua leivänpäällisiä helposti. Tästä voi jo kohta ottaa ensimmäiset herkut.

Tämäkin saa katteekseen ruohosilpun ensi viikolla.

Nyt levitettiin puutarhassa juoruja urakalla

 Ihan hyväntahtoisia juoruja kuitenkin

Samalla kun siirsin sisäviidakon pihalle, karsin vähän kasvustoja. Monessa ruukussa juorut ulottuivat pitkälle maahan. Revin ne käsin poikki, sillä kesän aikana ne kasvavat moninkertaisesti takaisin, vaikka revin niitä uudelleen vielä.

Ei tästä nyt oikein enää tunnista, mutta valkosipulit siinä kasvavat. Toivottavasti mahdolliset tuhohyönteisetkin eksyvät. Toki valkosipulit ovat voimakastuoksuisia ja monet hyönteiset lentävät tuoksun perusteella. Revityistä juoruistakin lähtee silti melko voimakas tuoksu, ehkä se harhauttaa edes vähän.

Samalla sain siis valkosipuleille, jättikurpitsoille ja kesäkurpitsoille katetta. Leikkasin itusilmuista kasvatetuille valkosipuleille ruohonleikkuusilppua. Ne kasvavat nimittäin niin tiheästi, että juorut eivät mahdu väleihin vahingoittamatta taimia.

Hassua, että nyt kun silppu on paikoillaan ja otin kuvan, pienet varret näyttävät itse asiassa paljon isommilta kuin aiemmin. Ne ovat noita oranssin narun "takana" olevat varsia. Ilman katetta ne nimittäin näyttivät  ihan pikkuruisilta.

Kesäkurpitsa erottuu vähän paremmin. Tässä katteena ei ole juorut, vaan makeasinikuusaman lehtijäte, jota syntyi, kun pensaita piti leikata, etteivät tule mustikoiden ja perunoiden päälle liiaksi. Osa kurpitsoista sai juoruja ympärilleen. 

Mikä vaikuttaa viherkatteesta maahan jäävien ravinteiden määrään?

Kasvin tärkein, kasvuun vaikuttava, ravinne on typpi

Olet varmastikin huomannut monessa keskustelussa erilaisia näkemyksiä, jääkö vihermassasta paljon vai vähän typpeä kasvin käyttöön seuraavaksi kasvukaudeksi. Varsinkin luomuviljelyssä käytetään eri lohkoilla viherkesantoa ja kasvin jäänteen kynnetään maahan. Näin äkkiseltään voisi luulla, että johan siitä jää paljonkin typpeä maahan, mutta asia ei ole ihan näin suoraviivainen.

Mitä tapahtuu kasvinosille maassa?

Maassa elää lukuisa määrä monenlaisia hajottajaeliöitä ja mikrobeja. Ne käyttävät kasvinosia ravinnokseen. Kuten meidän ihmistenkin syömästä ruuasta, osa päätyy omaan kasvuun tai lihoamiseen, osa hengitetään hiilidioksidina ulos ja osa menee sinne jätteidenkäsittelylaitokselle. Eivät mikrobit ja hajottajaeliöt sen kummempia ole, paitsi että niillä ei ole vessaa...

Sopivasti vai liikaa ruokaa tarjolla?

Kasvinosat siis alkavat hajota eli suuremmat molekyylit hajoavat pienemmiksi. Esimerkiksi proteiinit, jotka ovat melko suuria molekyylejä ja sisältävät typpeä, hajoavat ja vapauttavat typen sellaiseksi, jota kasvitkin voivat käyttää, eli nitraatiksi ja ammoniumiksi. Jos hajottajamikrobit ja maaperäeliöt voivat käyttää kaiken saatavilla olevan typen, jää kasveille maahan vain vähäsen tai ei yhtään typpeä. Jos taas kasvimassaa on ylenmäärin ja pieneliöitä vain vähäsen, voi typpeä jäädä enemmän. Ikävä kyllä näin ruusuiselta tilanne ei oikeasti näytä, sillä jos mikrobeja on kovin vähän, ei hajoamistakaan tapahdu nopeassa tahdissa ja sekin typpi, joka vapautuu, saattaa huuhtoutua veden mukana pois kasvimaaltasi. Karkeasti voi sanoa, että pehmeät vihreät kasvinosat ovat helposti käytettävissä mikrobien ja maaperäeliöiden toimesta ja niistä jää kovin vähän ravinteita tai multavuutta lisäävää ainesta maahan.

Onko maassa ilmaa riittävästi?

Entä hiiltä ja mihin sitä nyt sitten tarvitaan?

Terve ja toimiva maaperä sisältää riittävästi, noin 25 % ilmaa huokosissa eli maamurujen väleissä ja lierojen onkaloissa. Se takaa hajotustoiminnalle hyvät olosuhteet ja typenkin osalta tapahtuu nitrifikaatiota (hieno sana, johon törmää monesti). Tämä on se hyvisjuttu, joka liittyy typpeen, kun se "ei niin hyvä juttu" on denitrifikaatio, joka tapahtuu hapettomissa märissä olosuhteissa ja aiheuttaa typen tappioita kasvimaallesi. Hiili on olennainen tekijä, jotta koko prosessi toimii maassa. Jos hiili/typpi -suhde ei ole sopiva, niin  kasvinosat eivät hajoa optimaalisesti eli parhaalla mahdollisella nopeudella.

Lisäksi vaikuttaa lämpötila, kosteus, lähtöaineksen tyyppi yms yms

Eli kuten huomaat, asia on monisyinen ja eri asiat voivat olla samaan aikaa hyviä tai huonoja kasvinosien hajotuksen kannalta. Siksi ei ole mitenkään yksiselitteistä, että aina täsmälleen tapahtuisi tietyllä tavalla. Kotipuutarhurille riittää, kun muistaa huolehtia multavuudesta, ei tapa mikrobeja ja pieneliöitä torjunta-aineilla ja lisää katetta koko ajan, kun edellinen on maatunut. Kosteutta pitää olla sopivasti. Sateen jälkeen ei saa olla lammikkoja pitkiä aikoja maan päällä ja poutapäivinä maa ei saa kuivua korpuksi. Näistä kun huolehtii, on hyvät edellytykset elävälle maalle ja vaikka lisätystä aineksesta ei typpejä jäisikään paljoa maahan, tulee mikrobitoiminnan avulla maassa jo olevasta orgaanisesta aineksesta lisää ravinteita koko ajan.

Pidä siis pyörät pyörimässä eli mikrobitoiminta vilkkaana!

Nurmikko on ravinnesyöppö ja kova kilpailija

Pihaan sijoitetut pavut pulassa

Kasvihuoneessa taimetetut pavut ovat olleet tiukassa paikassa pihassa tilapäiskasvualalla. 

Kevyesti muokattu nurmipohja on näyttänyt kyntensä ja pavut ovat olleet nujertumassa kisassa. Nykyajan pensaspavut ovat paljon heikompia kilpailijoita kuin peltoviljelyyn tarkoitettu Sampo-härkäpapu sekä Walesta ostettu rautakautinen härkäpapu ja victorian aikainen herne.

Avuksi olen laittanut Arvo-luomulannoitetta ja ruohosilppua, mutta ei ole auttanut. Nyt viimeisenä oljenkortena laitoin kompostikatteen.

Muutamassa taimessa on tummemmat lehdet.

Ihan nälkiintyneitä!

Ehkä nämä vielä vahvistuvat!

Rautakautinen härkäpapu on ihan kunnossa.

Sampo-härkäpapu on myös vahvana.

Victorian aikaiset herneet ovat kohtalaisia. Erona nykyajan herneisiin on huomattavan suuri määrä tartuntakärhöjä.

Kasvimaalla kasvavat pensaspavut ovat aivan eri kokoa ja näköä. Harvaan istutetut taimet ovat täyttäneet koko kasvualan ihan täyteen.

Hellettä, kuivaa, kylmää, sadetta, ainakin on ollut vaihtelevaa

Kesäkuun sää on ollut yllätyksiä täynnä

Taas on nopeasti aika kulunut ja heinäkuun yhteiskirjoitussarja jatkuu. Kirjoittelemme kauden etenemisestä ja resepteistä mahdollisesti.

Suojaisinko harsolla, pitääkö käydä kastelemassa kasvihuoneessa, onko sadevesitynnyrit taas täynnä, pitääkö laittaa valoverhoa verkoksi.... 

Monenlaista suojausta on tarvittu tänä vuonna, ja silti on päässyt vahinkoja syntymään. Moni puhuu ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista. Ei voi tietää kaikkien luonnonoikkujen syytä kulloinkin, mutta selkeästi ovat vuodet erilaisia. Palstanaapurin kanssa juuri tänään juteltiin, että tuulisuus on jotenkin lisääntynyt. Tuuliseinien ja -katkojen tekeminen on tullut ihan välttämättömäksi. Itsekin taidan tehdä vielä toisen raparperiseinän pysäyttämään tuulia ja muodostamaan suosiollista mikroilmastoa.

Onneksi kuitenkin päällimmäisenä pysyy hyvä mieli omasta sadosta ja mukavasta tekemisestä. Niin kauan kuin ei harmita puutarhurointi, niin kauan sitä kannattaa jatkaa.

Usein näkee ohjeena, että ei kannata kerätä nurmikolta leikkuujätettä, sillä se köyhdyttää nurmikon. Olen sen kyllä todennut ihan käytännössäkin todeksi, mutta jostain syystä palstalla ei käytävät näivety, ei sitten millään. Olen monet vuodet kerännyt kaiken kasvun katteeksi. Leikkaan käytävät todella lyhyiksi, ja silti kasvu on ihan hurjaa. Milloinkahan ne näivettyvät?????

Nyt näyttää palstalla jo vähän tutummalta. En ole tuntenut maita omakseni, kun katetta ei ole ollut riittävästi, vaan kasvustot ovat olleet liikaa mulloksella. Olen syyttänyt mullosta ötökkäharmeista mielessäni, mutta ilmeisesti nyt on ötökkäinen vuosi.

Sipuleilla oli kesäkuun puolivälissä hyvässä mallissa katetilanne.

Ja kohta edellisen kuvan jälkeen sain levätkin leviteltyä, näkyy kuvassa alapuolella.

Perunat on kylvetty harvempaan kuin aiemmin ja käytävillä oli kesäkuun puolivälissä vielä katevajetta. Taimilla oli katetta kohtuullisesti. Ja onneksi vielä levääkin riitti osalle niistä.

Levää levitettynä.

Epätoivoinen yritys  harhauttaa sitä hernekärsäkästä ruohosilpulla.... vaikka herneet taisivat olla menetettyjä jo tässä vaiheessa.

'Harhautus ehkä onnistui osittain, sillä joitakin taimia lähti kasvuun tämän jälkeen. Taimen takana näkyy levää levitettynä porkkanoiden riviväleihin.

Tein kyllä silti täydennyskylvön "mansikkamaan" kohdalle hajakylvönä, tai siis siihen, johon piti tulla mansikkamaa. Tavoitteena sekä peittää kasvustolla maa, että kerätä typpeä typensitojien avulla jo valmiiksi maahan mansikoita varten.

Vadelmasato näyttää tulevan ihan hyväksi.

Täältä löydät muut kirjoittajat taas tälläkin kertaa:

Laura eli Javis    Tsajut     Puutarhahetki - suurten unelmien puutarhablogi    Sarin puutarhat    Sorakukka    Metsäläisten elämää    Harmaa torppa    Elämää korvessa    Pienen pieni farmi    Caramellia    Ku ite tekee    Rakkautta ja maan antimia    Kohti laadukkaampaa elämää    Korkeala    Villa Kotiranta        Alussa oli Vehkosuo    Wannabee farmari    Maatiaiskanasen elämää    Tuohitossuissa