Sisäviidakko siirtyi ulkoruokintaan

 Viherkasvini kesähtivät pihalla

Jos joku kerran voi talvehtia... niin kai sitten on olemassa myös sana kesähtiä. Kaikki viherkasvini nyt siis joka tapauksessa viettävät aikansa pihalla aina kesäkaudet. Siihen on monia syitä. Saan pestyä ikkunat ja tehtyä suursiivouksen sisällä, kasveista tulee hyvinvoivia, marraskaktukset kukkivat tauotta lokakuusta huhtikuuhun, sade huolehtii kastelusta ja linnut syövät mahdolliset öttiäiset.

Toivottavasti banaanit kasvavat nyt pituutta. En tiedä, voiko niistä koskaan saada satoa, mutta kiva olisi saada niistä isot "puut" sisälle. Tässä kuvia joistakin. Sää oli kivan pilvinen ja sade alkoi juuri sopivasti, kun olimme saaneet siirron valmiiksi. Talven tomut huuhtoutuivat heti pois.

Huomaat varmaan, että joka purkissa on useampaa kuin yhtä kasvia. Olen havainnut, että sekaistutukset voivat paljon paremmin. Kahvia en saanut viihtymään, ennen kuin istutin sen tuoksuvan lohikäärmepuun kanssa samaan ruukkuun. Amaryllikset viihtyvät hyvin marraskaktuksen kanssa samassa ruukussa. Rönsyliljaa, murattia ja juorua laitan ihan joka paikkaan. Niitä on helppo karsia, jos alkavat viihtyä liian hyvin. Eivät estä vieruskasvien kasvua silti. Ne pitävät ruukun pienilmaston kivan kosteana ja kasvit voivat paremmin.

 

Katetta ja lieroja sisäkukillekin

Syksy on onneksi pitkä, kostea ja lämmin tänä vuonna. Ehtii tehdä monenlaista. Pudonneita lehtiäkin löytyy varmasti vielä, vaikka olisitkin haravoinut oman pihan puhtaaksi lehdistä, joten vielä voit tehdä tämän syystoimen.

Ota lehtiä ämpäriin ja kaiva kasvimaasta lieroja. Älä kaiva kovin syvältä, jotta saat pinnalla viihtyvää lajia.

Laita sisäkukille ruukkuun mullan pinnalle kerros märkiä lehtiä, muutama liero ja vähän multaa päälle, jotta lehdet painuvat melko tiiviisti ja pysyvät kosteina. Ennen pitkää lierot ovat syöneet kaikki lehdet ja etenevät alaspäin rouskuttamaan kuolleita juuria. Palkaksi maittavista ruuista ne antavat kukillesi loistavaa madonkakkaa, joka on hyvin ravinteikasta, sekä kaivavat käytäviä, joihin uusien juurien on helppo kasvaa ja joissa pysyy ilmaa juuria varten.

Kuvasta näkee, että lehden juuri alkaa jo halkeilemaan kahtia, koska varren ympärysmitta kasvaa koko ajan ja levittää lehden alkua. Juurella on Metsämörri ja pari silkkikukkaa, koska viherkasvini eivät luonnollisesti kuki hehkein kukkasin.

Olen ylläpitänyt lierokantaa omissa sisäkukissani jo 7 vuotta ja sinä aikana ovat jukkapalmu ja lohikäärmepuu lopettaneet kokonaan alalehtien pudottamisen. Ennen aina talvikautena alimpia lehtiä kuivui ja tuloksena oli ruma lehdetön varsi, jonka päässä on tylsä lehtitupsu. Nyt siis lehdet pysyvät koko varren mitalla elinvoimaisena. Mikään muu ei ole muuttunut hoidossani, vain lierot ja lehtikate syksyisin.