Mut hei eiks ookki hieno!

 Mutta tuliko siitä sittenkin uima-allas?

Kasvihuoneen sokkeli

Kasvatan kasvihuoneessa maassa, eli en laita laatikoita enkä laareja. Kuvan takaosassa näkyy vanha kasvihuoneeni, jota olen lämmittänyt monta vuotta hevoskalla eli hevosenlannalla. Siinäkin pohja on huomattavasti maan pintaa alempana. Alun perin kaivoin sen alemmas, jotta sain kasvihuoneeseen lisää korkeutta, mutta se on osoittautunut hyväksi myös veden osalta. Kun ulkona sataa ja maa kastuu, siirtyy kosteutta myös kasvihuoneeseen alakautta.

Uusi on ehkä liian iso hevoskalämmitykseen

Olen tässä pohtinutkin, että korjaan siltikin vielä vanhan kasvihuoneen ja pidän sen taimetushuoneena. Korjauksessa laitan valmiiksi taimihyllyt, sekä rimat, että keväällä saa sisäpuolelle tuplahuoneen lämmöneristystä varten. Kaksi kasvihuonetta on hyvä, koska keväällä on usein taimia vielä jäljellä siinä vaiheessa, kun haluaa laittaa jo kurkut ja tomaatit kasvamaan. Taimien jälkeen aion kasvattaa yrtit, esimerkiksi basilikan tuossa pienessä kasvihuoneessa.

Säkeissä savista kivennäismaata.

Kasvualustan rakentaminen käynnissä

Kasvihuoneen pohjaa varten kaivoimme hurjat määrät maata. Päällä oli ensin itse tehtyä kompostimultaa ja pohjalla sitten hyvin savipitoista kivennäismaata. Olin kauhuissani, että mitä ihmettä teen tuolle savimaalle, jota oli valtavat säkit täynnä. Yllättävää kyllä, sokkelin ulkopuolella laitettujen eristelevyjen ja patolevyjen jälkeen kuopan täyttämiseen menikin aika paljon maata. Säkeissä maa oli ilmeisesti melko löyhästi pakkautunutta ja sokkelin viereen maa tiivistettiin hyvin. Nyt kaiken lopun taidan saada laitettua takaisin kasvihuoneeseen. En tietenkään halua kasvattaa mitään savisessa kivennäismaassa, joka on aivan liian raskasta ja tiivistä sellaisenaan. Sitä pitää parantaa hurjasti.

Miten parannan savisen kivennäismaan?

Laitoin alueemme Fb-ryhmään jälleen uuden ilmoituksen: onko sinulla risuja nurkissa, voin noutaa ne haketettavaksi. Nyt jo olen saanut kahdelta asukkaalta viestin, että saa noutaa. Tänään haen peräkärryllä. Lisäksi saan edelleen nurmikonleikkuusilppulahjoituksia. Nyt siis haketan valtavat määrät risuja, sekoitan siihen nurmikkosilppua ja kivennäismaata sekä tyhjennän kaikki muhituskompostit aina suoraan kasvihuonekuoppaan. Tällä tavoin saan lisättyä maan orgaanisen aineksen pitoisuutta. Osa massasta on valmiiksi maatunutta ja osaa alkaa maatua, eli mikrobitoiminta pysyy vilkkaana hyvin kauan. Istutan myös lieroja maahan, niin hajotustoiminta jatkuu varmasti pitkälle tammikuuhun, ennen kuin maa on liian kylmää. Päälle laitan nimittäin moninkertaisen hallaharson pitämään maata lämpimänä. Maasta alapuolelta nouseva lämpö lämmittää pitkään.

Miksi näin jykevä sokkeli?

Koska kasvatan maapohjassa, vaihdan maata aina välillä ja sisäpuolelta tulee yhtä lailla maan painetta kuin ulkopuoleltakin. Halusin tukevan sokkelin, jossa kasvihuone pysyy paikallaan ja suorassa, vaikka vähän kaivellaankin maata ja maan korkeus vaihtelee. Sokkeli on lecaharkoista ja suojattu molemmin puolin patolevyillä maan kosketukselta. Sokkelin yläosassa on vielä kosteussulku, ettei sade pääse kastelemaan sokkeli.

Sokkelin rakentaminen oli hauskaa

Meillä ei ollut  mitään aiempaa kokemusta tällaisesta työstä. Meillä oli hauskaa, kun mittailimme ristimittoja kerta toisensa jälkeen, jotta varmasti on kaikki seinät suorassa. Itse opin käyttämään rälläkkää ja apupuutarhuri oppi muuraamaan. Nyt jo suunnittelimme uusille taidolle käyttöä mökille apupuutarhurin puutarhaan.

Lieroja on jo työssä 

Maahan on jäänyt lieroja, vaikka kaivoimme tosi syvälle. Kuopassa on tosi tiukkaan pakkaantunutta maata. Jätimme keskelle nimittäin kasan, kun kaikki säkit olivat täynnä. Nyt se tallottu kovaksi ja lierot ovat kaivaneet tunneleitaan. Pinnalla näkyy kikkareet, kun onkalosta on pitänyt tuoda maata pois. Nämä onkalot ovat tärkeitä maan hyvinvoinnilla. Harmi, että joudumme häiritsemään niitä vielä, sillä tuo keskikumpu sekoitetaan hakkeeseen ja kompostiin.

Lierojen onkaloiden kikkareita.

Maahan muodostuu kerrostuneisuutta

ajan kuluessa

Uusien alueiden muokkaamista

Uuden kasvihuoneen pohjaa varten piti kaivaa myös ihan nurmikkoaluetta pois. Periaatteessa vanha kasvimaa oli ihan juuri oikean kokoinen, mutta uusi kasvihuone tulee vähän eri kohtaan, sillä vanhan ja uuden kasvihuoneen väliin pitää jäädä huoltokäytävä.

Koskemattoman alueen maan kerrostuminen

Nurmikko on ollut koskematonta maata yli 20 vuotta. Silloin tontille on tuotu uutta ruokamultaa 40 senttimetrin kerros, näin naapurit ovat kertoneet. Aiemmin kaivauksissa löytynyt rakennusaikaisia upotuksia tuon 40 senttimetrin alapuolelta. Talo on rakennettu 80-luvun lopulla ja silloin oli vielä tapana haudata kaikenlaista rakennusajan roipetta tontille. Nyt kaivauksissa ei löytynyt mitään kummallista, mutta on hauska katsoa maan kerroksia. Tämä on normaalia maassa tapahtuvaa toimintaa, maannostumista. Maahan muodostuu fysikaalisten ja kemikaalisten tapahtumien vaikutuksesta kerroksia, jotka pystyy näkemään ihan paljaalla silmällä. Hieno maa-aines vajoaa alemmas sateen mukana. Värit vaihtuvat maannoksen ja kemiallisten reaktioiden takia.

Savipitoisuus näkyy kerroksissa

Savipitoisuuden vuoksi maahan saa kaivettua tunneleita. Koska maa on ollut kauan koskematonta ja siinä on ollut nurmi koko ajan, eli maan mururakenne on saanut rauhassa muodostua. Lieroja maassa on myös tosi paljon auttamassa mururakenteen kestävyyttä. Kuvista näkee, että kaikki irronnut maa-aines on pieninä palleroina, eli maamuruina, eikä näy sellaisia teräsärmäisiä lohkareita, joista oli kuva aiemmassa postauksessani.

Vinkki lierotyövoiman hyödyntämiseen

Tarvitaan vain täyteen kasvanut ruukku ja lierot

Muistat ehkä, että meillä on sisällä viidakko, tai niin viherkasvejani kutsutaan. En kyllä ymmärrä, koska eikös viidakko ole ihan täynnä kasveja ja meille kyllä mahtuisi vielä vaikka kuinka paljon lisää. Kasvit ovat tosi isoissa ruukuissa, pääosin savisissa. Muutamia altakasteluruukkuja on erinäisistä syistä. Yksi syy on edesmennyt anoppini, jolla oli iso jukkapalmu isossa altakasteluruukussa. Anopin poismenosta on jo 7 vuotta, enkä ole kertaakaan vaihtanut multaa. Nyt jukkapalmu sai häädön tai oikeammin se muutti kompostiin. Häätö tuli kylmään aikaan, enkä viitsinyt tyhjentää ruukkua ulos. Siispä otin taas bestikset hommiin, eli kävin lähikaupassa ostamassa onkilieroja. Kumosin koko kipallisen lieroja ruukkuun ja peitin ruukun mustalla multasäkillä, sillä lierot rakastavat pimeää ja kosteaa.

Ruukussa oli jukkapalmun kaverina monta eri kasvia, revin ne kaikki pois. Laitan aina ruukkuihin useita eri kasveja, koska olen havainnut kukkien pitävän siitä. Mikroilmasto paranee, kosteus lisääntyy ja ne rehevöityvät.

Ruukun sai tämän jälkeen unohtaa sohvan taakse piiloon ja ottaa esille, kun kesäkukkasia oli aika istuttaa. Multa oli täysin muhentunutta ja mureaa, helppoa kesäkukkien istuttamiseen. Jukkapalmu jatkaa kohta kasvuaan, sehän ei kuole ei sitten millään. Lierot ovat syöneet kuolleet juuret ja nyt ruukussa on kesän ajan uudet kasvit pihaa kaunistamassa. Punainen on revonhäntä eli amarantti ja vihreät krassia, nyt en enää muista, että oliko se pensas- vai köynnöskrassia.

Matomoko?

 Ainakin matomolta se näyttää

Lierot ovat puutarhurin huipputärkeitä apulaisia. Lierot parantavat maan mururakennetta tekemällä sateenkestäviä muruja. Ravinteet ovat silti kasvien saatavilla murujen pinnoilta. Lierojen kaivuukäytävät auttaman parantamaan maan happipitoisuutta, jota kasvien juuret tarvitsevat sekä lisäävät maan vedenläpäisykykyä, sillä käytävät ovat niin isoja, että vesi valuu painovoimaisesti niistä alaspäin. Lierot myös hajottavat ahkerasti orgaanista jätettä ja näin auttavan ravinteiden kierrossa. Moni eläin tarvitsee lieroja ruuakseen ja toisaalta lierot kertovat maan kasvukunnosta. Lierot ovatkin avainlajeja ja indikaattorilajeja. Avainlaji tarkoittaa sitä, että jos lierot katoavat, katoaa myös iso määrä muita eliöitä. Indikaattorilaji tarkoittaa, että lierojen katoaminen tai saapuminen indikoi eli kertoo maan ominaisuuksien muutoksesta.

Nykyään on ollut ilmeisesti vähän muotia laittaa yritysten nimiin pääte -mo, -mö, -va. En tässä kuitenkaan toista ja mainosta yrityksiä, mutta siitä tuli mieleeni uusi sana Matomo, kun otin kasvimaasta multaa. Tyhjennän kasvimaata, joka on kohopenkki, uuden kasvihuoneen tieltä. Syksyllä osasta penkkiä otettiin multa muualle, täytettiin lähes kokonaan syksyn kasviperkuujätteillä, kuten esimerkiksi kurpitsoiden kasvustot, tomaatit ja kurkut kasvihuoneesta, maa-artisokkien varret jne. Päälle laitoin multaa sen verran, että kaikki tuore materiaali peittyi. Mullan otin kasvihuoneen pohjalta, jossa oli nyt maatuneena lämmityksessä käytetty hevoska sekä kasvumultakerros. Syksyllä lämmintä riitti pihassa melko pitkään, eli lierot ehtivät olla herkuttelemassa kauan. Talvella oli paksu lumikerros ja lumisuojaa riitti pitkälle kevääseen. 

Tässä video, jossa matomo näkyy. Pieniä punaisia lieroja luikertelemassa apulaisinani. Yläkuvassa näkyy ns. vanha liero ja pieni nuori lieri.

Leena Luodon webinaari tulossa

 Omasta maasta -hanke on saanut Leena Luodon luennoimaan

Nyt kannattaa käyttää tilaisuus hyödyksi ja tulla kuulolle. Aiheena todella ajankohtaiset asiat kasvien hyödyntämisestä omassa pihassa ja puutarhassa niin kasvien kuin eläintenkin hyvinvoinnin näkökulmasta.

Kuvan alla linkki Facebookin sivulle, jossa tapahtuman tiedot ja ilmoittautumisohjeet.

https://www.facebook.com/groups/Kotitarveviljely/permalink/2977707029191918/

Miten maaperäeliöt auttavat puutarhassa?

 

Tiesitkö, mikä armeija työskentelee maillasi?

Kasvit eivät pärjää yksinään, vaikka minkälaisesti hoitaisit puutarhaasi. Maaperässä sinua on auttamassa lukuisat sienet, maaeliöt ja mikrobit.

Sieniä voit nähdä silloin helpostikin, kun ne muodostavat maanpäällisiä itiöemiä, eli niitä yleiskielellä tarkoitettuja sieniä. Muuten ne ovat kovin vaatimattomia, eivätkä tee numeroa oloistaan. Maaeliöt eli lierot, siirat, hyppyhäntäiset, punkit ja muut pieneliöt vipeltävät kuokkasi alta turvaan. Tervehdi heitä ilolla ja anna lisää ruokaa, orgaanista jätettä, eli kasvinosia, kompostia, kuivia lehtiä, mitä nyt sattuu milloinkin olemaan lähellä.

Mikä sai tämän raparperin kasvamaan?

Kate ja maanalaiset ahertajat! En ole lisännyt mitään muuta kuin ruohonleikkuukatetta alkukeväästä ja kesällä paksut märät olkikatteet. Kosteus pysyy tallessa kasville ja pieneliöille, jotka vapauttavat maasta ravinteita raparperille.

Pieneliöt, bakteerit ja mikrobit? Aivan elintärkeitä maassa, jotta nuo edellä mainitut vähän isommat maaeläimet pääsevät täysipainoisesti herkuttelemaan. Mikrobit tuottavat entsyymejä, antibiootteja ja muita yhdisteitä, jotka muokkaavat kasvinosia helpommin sulaviksi. Ne myös rapauttavat kiviainesta ja vapauttavat ravinteita kasvien käyttöön. Jotkut ovat sitä mieltä, että kasvit ottavat ravinteensa omilla juurillaan epäorgaanisina yhdisteinä, mutta uusimmat tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi kaikki puun lyhytjuuret ottavat ravinteet sienirihmastojen kautta ja toisaalta kasvien juurten pinnalla bakteerit auttavat myös sienijuuren ravinteiden saantia (Heinonsalo&Lehto sekä Pennanen&Timonen, kirjassa Sienten biologia, toim. Timonen&Valkonen, 2 uud. painos, Gaudeamus 2018). Suosittelen lämpimästi kyseistä kirjaa. Alan asiantuntijoiden yhdessä kirjoittama teos, jossa mukavasti käydään läpi niin sienten historia ja toiminta kuin teknologisen hyödyntämiset. Avartuu puutarhan sadontuotanto ihan uusin silmin, eikä syksyn sienimetsässäkään kulje enää silmät sirrillä pelkkiä suppilovahveroita tiiraillen.

Lierojen istutus vanhaan amppeliin-videona

Lierot myöhentävät mullat puolestasi

Olen aiemminkin kertonut, että sisäkukissani on lierot töissä ruokapalkalla. Moni kysyy, että miten ne laitan ruukkuun jne. Päätin tehdä pienen videon, josta näkyy miten se onnistuu todella helposti. Malliruukkuna käytän talvehtinutta syyshortensian amppelia, missä ei ole kovin kummoisessa kunnossa oleva kasvi.

Kasveissa tapahtuu usein silminnähtävä virkistyminen parissa päivässä lierojen muutettua ruukkuun. Ne tekevät ilmarakoja, poistavat kuolleita vanhoja juuria ja muokkaavat ruoan tehokkaaksi maanparannusaineeksi.

Instagramissani oli edellisvuonna tammikuussa kuva, kun siirsin lieroja korallikaktukseen.

 

Nyt on siis lyhyt video, jossa 2 tunnin sillä aloituksesta lopputilanteeseen. Alla kuvassa näkyy lierojen tuotokset (kikkarekakkareet) mullan pinnalla lierojen kaivauduttua multaan. Koska pihalla on maa jäässä, käytän kaupasta ostettuja onkilieroja, jotka olen jo aiemminkin todennut tarkoitukseen sopiviksi.

Lierojen istutus -video.

Voinko nähdä lierojen ruokailun puutarhassani?

 

Lehtiruusuja nurmella

Oletko koskaan ihmetellyt nurmikollasi upeita lehtiruusuja puoliksi maahan uponneena? Ehkä et ole tullut katsoneesi niin tarkasti maahan haravointisi lomassa. Nyt kerron sinulle, että kannattaa kumartaa. Lierot ovat vallan taiteilijoita, kun hamuavat ruokaa maanalaiseen verkostoonsa. Milli milliltä lehti sukeltaa pikkuruiseen luolastoon. Suorana lehti ei sinne mahdu, mutta rullalle käärittynä kyllä. Voit parin päivän ajan verrata yhden lehden katoamista, sen verran kestää, kun liero upottaa/syö yhden vaahteranlehden.

Maa voi ollut jäässä vielä muutama viikko sitten. Pinnasta vähän kokeillen löytyy kuitenkin talven jäljiltä kohmeisia lieroja. Kun aurinko on jo ehtinyt lämmittää ja maa on sulanut kokonaan. Kasvimaan uumenista löytyy ilahduttava määrä isoja kompostilieroja, sarvikuonokkaan toukkia ja ihan tavallisia, pieniä lieroja. Voi ihan itse todeta, että eivät ole menneet hukkaan lisätty komposti ja hevoska!

Lieroilla hyvät oltavat

Ennen maan jäätymistä levitetty paksu koivunlehtioksahake pitä mukavasti kosteuden maassa kevään tuulilta suojassa. Lierot saava vielä hetken puuhastella rauhassa, ennen kuin tulen kuokkani kanssa sekoittamaan kylvörivin kohdalle kompostia ja kylvämään papuja jos jonkinmoista. Helsingissä Hyötykasviyhdistyksen ihanassa puodissa oli oikein palvelualtis ja osaava myyjä, jolta sain uusia vinkkejä papuharrastukseeni. Laittelen lajikkeista tietoa tarkemmin, kunhan rupean kylvöhommiin.

Syksyn viherlannoittaja, hunajakukka, ehtii kasvaa ihan mukavasti vielä loppusyksystä sadonkorjuun jälkeen, makaa nyt myös maan suojana odottamassa mansikkapenkkien muodostamista, sipulien ja perunoiden istuttamista ja porkkanan kylvöä. Voiko makoisampaa olla kuin juuri nostetut perunat ja porkkanat omien sipuleiden kanssa! No, ei mennä asioiden edelle, eihän vielä ole maassa ensimmäistäkään pottua tai itusipulia.

Mitkä ovat edullisia ratkaisuja kotipuutarhassa?

Ei sen tarvitse olla kallista!

Maaliskuun yhteiskirjoitus, jota luotsaavat Tsajut-blogin Satu ja Korkeala-Blogin Heikki (lisätietoa sarjasta https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-sarja/) kertoo penninvenytyksestä, kierrätys- ja sääntövinkeistä. Blogin lopussa on linkit muiden bloggaajien maaliskuun kirjoituksiin.

Minun puutarhailuideologiani

Mikä tahansa harrastus voi olla kallista, jos sen haluaa kalliisti tehdä. Kivijalkakaupat ja netti ovat täynnä mitä ihmeellisempiä tavaroita ja palveluita. Valinta on sinun! Haluatko ostaa kaiken valmiina, joka vuosi uutena ja kaikki hienoudet ja uutuudet kokeillen vai haluatko käyttää mahdollisimman paljon olemassa olevia tai huokeasti hankittavia tarvikkeita?

Itse kuulun siihen porukkaan, joka varastoi kaiken mahdollisen ns. vastaisen varalle. Tottahan se tarkoittaa ylitsepursuavan täysiä varastoja ja ajoittaista sekamelskaa, kuten tv-sarjasta tuttu Tanskalainen maajussikin asian toteaa. Tavoitteenani ei ole ainoastaan kustannusten hillitseminen, vaan kulutuksen vähentäminen ja sitä kautta ympäristövaikutusten minimoiminen. Jos jokin tavara on jo kertaalleen valmistettu, sitä kannattaa käyttää niin pitkään kuin mahdollista. Uuden valmistamiseen tarvitaan aina materiaaleja, energiaa ja kuljettamisia ja samalla pitää ratkaista vanhan tavaran jälkikäsittely. Muoviin en ole tehnyt mitään kategorista kieltoa, sillä monen tutkimuksen mukaan oikein käytettynä ja oikein hoidettuna myös jätteenkäsittely, muovin hyödyt ovat kiistattomat ja moninkertaiset kustannuksiin nähden.

Tämänkertainen yhteiskirjoitus on tavallaan läpileikkaus blogistani. Keräsin tähän monenlaista asiaa, joihin liittyen voit lukea uusia kokemuksia ja kokeiluja kasvukauden aikanakin. Seuraavien kuukausien yhteiskirjoituksissa on kompostoinnista ja kasvihuoneesta omat osionsa, siksi niitä ei käsitellä tässä kirjoituksessa, vaikka kompostointi on todella lähellä sydäntäni ja puutarhurointini kulmakivi.

Omat taimet siemenistä

Styrox-laatikoihin laitetut esikasvatukset ovat lämpimässä, "palavan" eli kuumenneen hevoskan päällä, muovilla ja harsolla suojattuina. Kasvustojen lämpötilaa seuraan kotoa sisältä langattoman lämpömittarin avulla. Kasvukausi pitenee  huomattavasti ja taimista kehittyy vantteria. Rahaa säästyy, kun ei tarvitse ostaa pitkänkään kasvukauden vaativia taimia valmiina. Muutama vuosi sitten kevät näytti alkaneen varhain maaliskuussa ja laitoin taimet jo alkukuusta kausariin. Olin poissa kotoa viikon, jonka aikana pakkanen tippui ulkona -12 asteeseen moneksi päiväksi. Taimet eivät jäätyneet tuplaharson alla, eli hevoskan lämpövoima riitti! Tästä lämmityksestä ja kasvihuoneesta on tarkemmin toukokuun yhteiskirjoituksessa.

Kasteluvesi talteen taivaalta

Kastelun hoidan keräämällä sadevedet tarkasti talteen. Käytössäni on yksi kuutiotankki eli 1000 litran säiliö, sekä suuria saaveja, joiden yhteenlaskettu tilavuus on toiset 1000 litraa. Monen vuoden kokemuksella olen todennut, että kevään sateiden talteenotto on ensiarvoisen tärkeää, sillä niiden jälkeen tulee aina kuivakausi juuri siihen aikaan, kun kylvetyt siemenet ja uudet taimet tarvitsevat vettä. Tämän vuoksi olen hankkimassa vielä toista kuutiotankkia.

Lierot ja muut maaperäeläimet suojaan pakkaselta

Talveksi suojaan kasvimaat joko naapurien lahjoittamilla räsymatoilla tai oljilla. Palstalla käytän myös ihan pressua, jotta saan enemmän aikaa kevätkylvöihin eikä maa pääse kuivumaan ja rikkaruohot kasvamaan. Räsymattojen materiaaleissa on nykyään todella paljon keinokuituja, joten loimilankojen haperruttua kerään kuteet pois sekaroskikseen. Joskus matto ei kestä kuin yhden talvi-kevät- kauden. Maton alle kerään lieroille paljon syötävää, esimerkiksi haravoituja lehtiä, vähän maatunutta oksasilppua tai olkia. Katteen alla lämpö pysyy korkeampana pitkälle syksyyn ja lieroilla on enemmän aikaa möyhentää maata puolestani seuraavaa kasvukautta varten.

Kasvukaudella harrastan kateviljelyä, jossa katteena on muun muassa ruohosilppua, jota saa keräävällä ruohonleikkurilla. Niitä saa ostettua käytettynä hyvin halvalla esimerkiksi kierrätyskeskuksesta. Ehdottomasti suosikkikatteeni on kuitenkin merilevämörskä, mutta sitä ei tietenkään ole kaikilla yhtä helposti saatavilla kuin meillä merenrannikon lähellä asuvilla. Mörskän keräämisessäkin pitää muistaa, että luvatta ei toisen maalta kerätä ja että tarhakäärmeet tarvitsevat leväkasoja pesimiseen. Kate auttaa myös maaperäeliöitä pysymään elinvoimaisia, eliöt kuohkeuttavat maata ja tehostavat ravinteiden kierrätystä.

Talven aikana valmistunutta kompostimultaa laitan myös marjapensaiden juurille keväällä sekä uusien taimien istutusvaiheessa. Kompostia ei koskaan ole edes riittävästi, saati liikaa. Kompostoinnista on tarkemmin huhtikuun yhteiskirjoituksessa.

Merilevämörskän suojassa porkkanat ja sipulit kasvavat rikkaruohoitta ja maa pysyy kosteana kuivienkin kausien aikana. Merilevä imee yön kosteuden itseensä pesusienen tavoin ja luovuttaa sen maahan kasvien käyttöön.

Jonkun mielestä voi näyttää välillä rumalta, kun mörskää on pienten taimien ympärillä runsaasti, mutta itselleni käytännöllisyys ohittaa kauneusvaatimukset, ja toisaalta, kauneus on katsojan silmissä.

Tässä on merilevämörskää odottamassa levitystä pressun päällä. Takana kuvassa näkyvät alkukevään raparperit, jotka ensisijaisesti toimivat tuulensuojina.

Kohopenkin sisään voi piilottaa kaikenlaista puutarhamörskää

ja sisusten maatumista odottaessa voi kummussa kasvattaa vaikka kurpitsoja.

Viherkesanto ja viljelykierto

auttavat ylläpitämään maan kasvukuntoa, suojaamaan maan rakennetta sadepisaroiden iskuilta ja tuulen tuiverrukselta, keräämään typensitojilla typpeä ilmasta maahan ihan ilmaiseksi, suojaamaan maata ravinteiden epätasapainoiselta käytöltä ja maaperälevinteisten kasvitautien leviämiseltä.

Kaatosateetkin talteen lappo-menetelmällä vaivatta

Jotta kaatosateella ei tarvitse miettiä tynnyrin täyttymistä ja ylivuotoa, käytän lappo-menetelmää, jossa edellisen tynnyrin vedenpinnan noustessa korkeammalle kuin seuraavan tynnyrin, alkaa letkua pitkin vesi virrata seuraavaan tynnyriin automaattisesti.

Muiden omavaraistelelevien kirjoituksiin pääset näistä linkeistä. Blogit on kivasti ryhmitelty kasvuvyöhykkeittäin, jotta sinun on helppo verrata vaikka oman puutarhasi mahdollisuuksia muiden toteuttamiin ideoihin. 

Maaliskuu

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/nuukapuutarhuri/

Apilankukka http://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-3-penninvenytysta-ja-pinot-noiria/

Kakskulma https://kakskulma.com/omavaraisuus-rakentamisessa-onko-sita/

Multavarpaan maailma https://multavarpaanmaailma.blogspot.com/2021/03/suuntana-omavaraisuus-maaliskuu2021.html

Sateenkaaria ja serpettiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/03/lavatarhan-esittely-ja.html

Iso-Orvokkiniitty https://iso-orvokkiniitty.fi/?p=2411

Vyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/03/saastovinkkeja-puutarhaan.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-3/

Caramellia https://caramellia.fi/maaliskuu2021/

Majalevo https://majalevo.blogspot.com/2021/02/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com

Mikä Itä https://mikaita.fi/?p=704

Vyöhyke 4

Puutarhahetkiä https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/03/unelmana-omavaraisempi-elama-kierratys.html

Vyöhyke 5

Korpikuusen tila (klikkaa nimestä)

Puutteela https://puutteela.com/?p=679

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/03/01/3-kuluta-harkiten-osta-vahemman/

Keväthommia taas eteenpäin

Kaikki mitkä voi tehdä jo nyt, kannattaa tehdä

Muistat ehkä, kun kerroin, että vanhat kohopenkit vaativat peruskorjausta ja tyhjentelin niitä alkusyksystä. Nyt viikonloppuna sain kunnostettua ne ja parannettua niiden toimivuutta lisäämällä vuorauksen kosteussuluksi. Pelkkä lauta läpäisee kosteutta sivuseinistä ja aiheuttaa turhaa vedenkulutusta. Nyt on sisäpuolella kasvihuonemuovi eristeenä.

Penkit saivat uudet mullat kasvihuoneen pohjasta. Kasvihuoneenhan tyhjennän joka syksy vanhasta mullasta ja keväällä laitan ensin paksun kerroksen hevoskaa palamaan ja lämmittämään kausaria, jotta taimikasvatus onnistuu aikaisin kylmistä ilmoista huolimatta.

Vähän vielä on kaivettavaa.....  Kuten näet alla olevasta kuvasta, keväällä tuotu hevosta on täysin palanut ja tuloksena on multaa, joka on käytössä ensi kasvukaudella yläkuvissa näkyvissä kohopenkeissä. Hämmästelen joka vuosi, miten paljon maata ikäänkuin katoaa. Kysehän on orgaanisen aineksen hajoamisesta, voi ikäänkuin ajatella, että kasvit ja mikrobit ovat syöneet maan. Onneksi ei tarvitse ostaa tätä multamäärää, 2,5 m3. Mullanvaihdolla toteutuu samalla viljelykierto. Kohopenkkien multa siirtyi kaalimaankasvimaalle, jossa on nyt valkosipulit, lähes 300 kynttä!

Kaivuutyöt eivät tunnu lainkaan raskailta, kun saa ihailla näitä. Kasvihuoneen pohjalta löytynyt melko kookas liero ja sarvikuonokkaan toukka, joka on muuten aivan ihastuttavan näköinen aikuisena. 

Miten sinä olet valmistautunut kevään kasvukauteen?

#sarvikuonokas. #liero, #kohopenkki, "kasvimaa

Syksyllä pari vuotta sitten näytti ihan erilaiselta

Joka vanhoja muistelee... muistelen silti

Näin silloin tuumailin ja tällaista satoa korjasin

Sadonkorjuun aika on metkaa. Huomio kiinnittyy välillä pieniin yksityiskohtiin ja välillä silmä lepää katsellen kaikkea, näkemättä mitään tarkasti. Ajatus harhailee ja palailee kylvöhetkiin, rikkaruohojen kitkentään ja muihin kasvukauden töihin. Kummasti pinnalla on vain kaikki mieluinen. Vain haalea muisto jossain muistin perimmäisessä syöverissä kertoo siitä sitkeästä juolavehnästä, joka kerta toisensa jälkeen yrittää tunkea itseään läpi katteiden.

Me kaikki tiedämme "kalavaleet", mutta minkälaisia mahtavat olla "puutarhavaleet"? Ovatko ne tarinoita puutarhaharrastuksen aurinkoisista päivistä ilman ärhäköitä mäkäräisiä ja paarmoja vai rehevistä kasvustoista kertovat jutut, joissa joissa ei näy tuhohyönteisiä eikä kasvitauteja? Ehkäpä, mutta kummasti ne antavat talven pimeinä iltoina uutta inspiraatiota ja innostusta seuraavaa kasvukautta varten. Tarkoitus pyhittää keinot, sanotaan.

Kuva ei valehtele, oli taasen tapana ennen sanoa. Nyt ei toki sekään enää pidä paikkansa välttämättä. Oman blogini kuvat ovat käsittelemättömiä, minkä näkee niiden amatöörimäisestä luonteesta. Harjoittelen vasta kuvaamista. 

Tässä vähän auringon(kukka)paistetta, flunssantorjuntavalkosipuleita ja muuta hauskaa katseltavaa.

 Auringonkukat seuraavat auringon kiertoa aamusta iltaan. On aina yllätys, miten suuria kukkia kasvaa lintujen ruokinnan jämistä. Tällä kertaa lajike oli jättiauringonkukka. Siemeniä on hauska kaivella suoraan kukasta.

Basilika pitää lämmöstä. Seinän lähellä parvekeruukussa olosuhteet ovat sopivat. Sade ei roiski multaa lehdille ja seinästä huokuu lämpöä illalla ja yöllä.

Kriikuna maistuu yhtä hyvin lapsille kuin luumu.

 

Pensasmustikka kypsyttelee satoaan pikkuhiljaa. Aromit muodostuvat vasta ihan loppuvaiheessa. Raakaa marjaa ei kannata poimia, maku ei ole kummoinenkaan.

Pensaspapu ei tarvitse tukea. Sato kannattaa ryöpätä nopsasti ja pakastaa pilkottuna sopiviin paloihin annospusseihin. Helppo lisätä talvella ruuanlaitossa kastikkeisiin, keittoihin ja soseihin.

Olkikatteessa perunat pysyvät terhakoina kuivuudesta huolimatta. 

Pirteän kirpeä punaherukka. Raikas lisä smoothieen.

Punasipuli odottelee sadonkorjaajaa. Eivät haittaa pienet rikat kasvua.

Oma päärynä! Se se vasta herkkua on. Kaupan makeimmatkin päärynät kalpenevat kotipihan herkkujen rinnalla. Aromit ovat aivan uskomattomat kotimaisessa/-pihaisessa päärynässä.

Eipä uskoisi kevään alussa, miten suureksi tämä pieni sinnikäs raparperi kasvaa syksyyn mennessä.

Valmis salaattisekoitus on kätevä. Yhdestä pussista monet maut yhdellä kylvöllä.

Uniteetä varten: tuoksuampiaisyrtti. Pölyttäjät tykkäävät ja itselle saa ilta"teetä" hiostetuista kuivatuista lehdistä kukintoineen. Herkullista koti"teetä". Tee-sana on hipsuissa, koska se ei sisällä tee-pensaan lehtiä, eikä siten ole oikeasti teetä.

Satoa korjaavat niin ihmiset kuin bestikseni, lierot.

Nurmikolla näkyy kauniita ruusuja, jotka ovat lierojen maahan vetämiä vaahteranlehtiä. Isosta lehdestä riittää havaintojeni mukaan 2-3 päiväksi ruokaa. Sen ajan kun malttaa odottaa, on pihan haravointi tullut turhaksi. Toki ei ne kaikki lehdet kahdessa päivässä mene, ellei lieroja ole ihan tosi tosi paljon. Hyvähän se on, että ruokaa riittää pitkäksi aikaa ja maahan muodostuu paljon ilmakäytäviä ja ravitsevaa madonkakkaa. Juuri sopivassa muodossa kasvien käytettäväksi.












Maissi ei ole ihan tyypillien suomalainen viljelykasvi, mutta sekin onnistuu katteen ja lierojen avulla. Alkukasvatus toki tarvitaan keväällä ja hyvä olisi, jos jokin välikasvatusvaihe ulkona onnistuisi ennen kevään lämmitystä. Taimista tulee terhakoita ja vahvoja sisäilmaa viileämmässä ja kosteammassa kasvuympäristössä.

Maissipenkki ei ole sen kummempi kuin kasvimaan päädyssä hevoskalla ja kompostilla vahvistettu pääty.

Tässä pieniä näytteitä edelliskesän maisseistani.

Oman palstan valkosipulit ja porkkanat. Nam! Ehdottomat herkut koko perheelle.

Ja rakkolevän hellässä huomassa perunatkin saavat näköä ja kokoa. Makukin kohdallaan.

Alla näet valkosipulini kynsiä. Kylvän valkosipulini aina syksyllä, vähän ennen kuin ennakoin maan jäätyvän, siten, että ehtivät vielä juurtumaan syksyn aikana. Penkkini on koholla ja multa kompostimultaa, jonka vaihdan joka vuosi. Käytetty siirtyy kasvimaalle ja uudet valkosipulit saavat vahvan uuden mullan.

Omasta sadosta jätän aina jonkin verran seuraavaa vuotta varten kylvettäväksi ja täydennystä ostan paikallisesta puutarhasta. Maku on syvä ja voimakas, olematta kuitenkaan polttavan pistävä. Kotisipulien jälkeen ei kannata enää tarjota kaupan ulkomaalaisia ruuanlaittoon. Kertakokeilu riitti, tatziki meni suoraan kompostiin. 😝

Valkosipulin kylkeen mahtuu sopivasti pari pientä mansikantainta rönsyistä leikattuna. Ei malta kompostiinkaan heittää mansikkamaanperkauksesta. Katteena silputtua olkea täälläkin.