Mikä kirva?

 Hyvä opas netissä

Kirvat ovat monessa kasvissa melko yleinen vieras tai ainakin siltä tuntuu puutarhassa kuivan ja kuuman kesän jäljiltä. Toisaalta kirvat ovat oikeasti valtavan suloisia, ainakin jos niitä pääsee katsomaan mikroskoopin läpi. Toisaalta ne ovat linnuille, leppäkertuille ja monille muille hirmuisen tärkeää ruokaa. Mutta sitten on se kolmas toisaalta, ne saattavat haitata esiintyessään runsaslukuisina kasvin kasvua.

Mikroskoopilla saa ihania kuvia. Integrated Pest Management- kurssilla Helsingin Yliopistolla Viikissä oli mahdollisuus kirvojen tutkailuun. Kuvat on otettu puhelimella mikroskoopin läpi. Alin kuva ei ole ihan terävä valitettavasti. Eikö olekin todella suloisia? Muistat ehkä tämän kuvan aiemmasta postauksestani.

kuva: Annika Wickström

Jotta tietää, mitä pitää tehdä, täytyy osata tunnistaa kirva luotettavasti. Sepä onkin välillä vaikeaa, kun kirvoilla on monia eri elinvaiheita, joissa ulkonäkö muuttuu hurjasti. Kirvat ovat myös välillä niin hirveän pieniä, että ei mitenkään meinaa nähdä yksityiskohtia. Mikroskooppia ei monellakaan ole, ei minullakaan kotona, mutta luupin voi jokainen hankkia. Itselläni on ollut vuosia vanhasta kaukoputkesta purettaessa jäänyt linssi, joka on ollut tosi hyvä. Viime kesänä ostin lisäksi luupin, johon saa valon, sillä usein valaistus on ollut liian hämärää ja kaukoputkiluuppi ei ole ollut kovin kätevä.

@Kauppapuutarhaliiton sivuilla on moniste, jossa on koristekasvien kirvoista kuvat ja ohjeet.  Kannattaa kurkata, moniste on ilmainen ja julkinen. Moniste kuuluu kurssiin Koristekasvien kirvat ja jauhiaiset Marika Linnamäki ja Irene Vänninen Piikkiö 30.11.04 ja Lahti 2.12.04 ja kertoo ’Integroitu torjunta koristekasvituotannossa’ ja ’Integroitu torjunta Etelä-Suomen koristekasvituotannossa’. 

Monisteesta on hyötyä myös vihannespuutarhaan, vaikka nimessä lukeekin koristekasvit, sillä monella kirvalla on isäntäkasvina myös avomaavihannekset ja kasvihuonekasvustot.

Omassa kasvihuoneessani on ollut ongelmana vihannespunkki ja sain ne hävitettyä Biotukselta ostetuilla torjuntaeliöillä. Pari ensimmäistä kertaa menetin sadon, mutta kolmannella kerralla olin hereillä jo varhain ja osasin seurata kasvustoa. Havaitsin vihannespunkit heti istutuksen jälkeisellä viikolla ja torjunta onnistui.

Kotona sisällä olevissa viherkasveissa on ollut isona riesana villakilpikirva, jonka kannan olen saanut taantumaan talvisin samaten Biotukselta tilatuilla Amerikanleppäpirkoilla. Aiemmin olen tilannet pirkot liian myöhään, ja nyt viime syksynä päätin ottaa ne aikaisemmin, heti kun ensimmäinen havainto on tullut. Kasvit ovat kesän pihalla ja tuon ne sisälle ilmojen viilennyttyä, elo-lokakuussa. Nyt tilasin pirkot joitain viikkoja sisälle tuonnin jälkeen. Toistaiseksi tilanne näyttää hyvältä, ehkä sain torjuttua paremmin kuin aiemmin. Suuria viherkasveja ei muilla tavoin pysty käsittelemään kattavasti. Kaikenlaisia pieniä koloja on niin paljon, että suihkutukset eivät mene joka paikkaan ja ruukut ovat niin isoja, että mullan kautta vaikuttavia puikkoja pitäisi ostaa aivan valtavan paljon ja ne ovat todella kalliita. Pirkot eivät tule kalliiksi, niiden lentoa on hauska seurata ja ne ovat täysin myrkytön vaihtoehto myös ruukuissa eläville lieroille.

Omasta maasta vai kaupasta?

Kannattaako maksaa?

Kävimme perheen kanssa viherkasviostoksilla. Tiedänhän minä, että tuotteilla ei ole oikeasti oikeaa hintaa, vaan että hinta muodostuu kysynnän ja tarjonnan mukaan. Silti en voi kuin hämmästellä, jos kaikelle näkemälleni löytyy oikeasti kysyntää. 

Ostokoriimme pääsi sellaisia pienissä ruukuissa olevia kasveja, joiden hinta oli 3 kpl 12 eurolla. Ihan kohtuullinen hinta. Olen sitä mieltä, että kasvi kannattaa ostaa mahdollisimman pienenä. Jos ostaa ison, kasvihuoneessa optimaalisilla lannoitevesillä kastellun, kasvin, on hyvin epätodennäköistä, että saa pidettyä kasvin hengissä kotikonstein.

Samaan aikaan kun lapset valitsivat kasveja, kuljeskelin liikettä ympäriinsä ja kohdalle osui vieressä olevat salaatit. En voi oikeasti ymmärtää, että joku ostaa salaatintaimia tuollaisella hinnalla heinäkuussa. Parempia ja halvempia saa lähikaupan heviosastolta. Nekin voi laittaa maahan kasvamaan lisää.

Itse kasvatan talvella kolme satoa per taimi. Ei tule paljoa hintaa tuoreille vihanneksille sillä tavoin talvellakaan. Kesällä sen sijaan ei tosiaankaan kannata maksaa 3,3 euroa per taimi lehtisalaatista. Parempi keino on joko ostaa heviosastolta ruukkutaimi tai kylvää tiheään ja käyttää lehdet minilehtinä, niiden babyleaf-juttujen tapaan, mitä näet kaupoissa pusseittain myytävänä.

Tuoretta satoa saa todella vähällä vaivalla. Luitko, kun laitoin mökillä DIY altakasteluun tavallisen multasäkin. Ei siis mitään valmista kasvusäkkiä, vaan ihan vain multasäkin. Altakastelujärjestelmä sallii pitkät poissaolot helteilläkin. Nyt keräsin loput retiisit. Säkkiin oli helppo kylvää ja koska käytin kylvönauhaa, ei tarvinnut miettiä taimien harvennusta. Nyt sato oli valmista ja maku suurenmoinen. Kuumuus ja kuivuus tekevät kesäretiseistä usein polttavia, puisevia, ei kivoja. Kasvusäkin kosteusolosuhteet ovat tasaiset, eli kuivuus ei voi haitata missään vaiheessa. Yllätyin todella positiivisesti, että kosteudella oli näin suuri merkitys, sillä kasvupaikka oli paahteisella terassilla. Kuumuus ei siis pilannut makua, kun kasvuolosuhteet olivat muutoin kunnossa. Hintaa ei tullut juuri mitään. Multasäkkejä saa 3 kpl kympillä, eli saman verran kuin nuo yllä olevat salaatit. Siemeniä on per pussi niin paljon, että yleensä riittää kahdelle vuodelle yhdestä pussista. eli euron verran voi laskea siemenille. Kaikki muu olikin sitten ns. roskaa, eli vanhoja lautoja, vanha muovilaatikko ja vanhat muoviputket. Suosittelen tekemään vielä tänä kesänä, saat vielä satoa salaatista, retiiseistä ja vaikka mistä. Asetat kasvualustan lämpimään paikkaa, jossa voit myös suojata syksyn ensimmäisiltä kylmiltä eli pidennät kasvukautta. Ja on se sitten valmiina ensi kevään varhaiskylvöä varten.

 

Lieroilla kasvatettuja kukkia sisällä

Aiemmin postasin lieroista ja katteesta sisäkukilla. Mukana oli vain yksi kuva. Tässä vähän lisää kuvia. Mullanvaihtoa teen vain silloin, kun aiempi ruukku tulee pieneksi ja siirrän kasvin isompaan ruukkuun,

Tämän syksyn "keksintö" oli, että jos tulee hankkineensa kylmään aikaan uusia kukkia, eikä lieroja tietenkään voi enää kaivaa pihalta, toimivat kaupasta ostettavat elävät onkilierot ihan yhtä hyvin. 

Alla ensimmäisessä kuvassa oleva kasvi, jolla ns. sormilehdykkäiset, sai valtavan turbobuustauksen, kun laitoin sillekin näitä onkilieroja ja lehtimörskää mullan päälle, vaikka oli jo aiemmin oman pihan lierojakin muutama syksyltä. Ilmeisesti lieroja ei aiemmin ollut vielä riittävästi. 

Kirjovehka

Limoviikuna ja jukkapalmu

Pullojukka.

Pullojukan varressa uusia kasvuja.