Näytetään tekstit, joissa on tunniste sadevesi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sadevesi. Näytä kaikki tekstit

21.6.2023

Uppopumppu, pelastajani

 odotti mökin kellarissa joutilaana

Ehkä muistat, että kerään sadevedet tynnyreihin lappoketjulla, eli monen tynnyrin välillä on lappoketju, jolloin suurikin sade mahtuu tynnyreihin, eikä yön aikana tarvitse käydä tyhjentelemässä mitään. Usean päivän poissaolokaan ei ole aiheuttanut ongelmaa, kunhan on tyhjentänyt saavit ennen lähtöä.

No, saavitkin siis täyttyvät aina aikanaan ja seuraava vaihe on ollut crossfittiä, eli vesi on siirretty ämpäreillä 1000 litran tankkiin eli kuutioon. Toki tämä on terveellistä hyötyliikuntaa, mutta vähän se ns. nyppii aina välillä. Olen hakenut netistä pieniä pumppuja, joilla saisin veden siirrettyä kätevästi. Onneksi en ole ehtinyt tilata, sillä muistin meillä mökillä joutilaana olevan uppopumpun.



Tuntuu ihan uskomattomalta, että nyt ei tarvitse enää miettiä vesiä. Kaikki siirtyy kuutioon ja pumppu hiljenee, kun vesi on siirtynyt. Uskomaton fiilis, kun monta vuotta vaivannut asia hoituikin näin helposti. Seuraavaksi voin ottaa tästä suuren katon rännistä koko lappoketjun pois, sillä yksi tynnyri riittää uppopumpun kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tynnyreitä riittää nyt useampaan paikkaan, kunhan hankin lisää rännirosvoja eli niitä välikappaleita, joiden avulla vesi ei menekään alas hulevesikaivoon, vaan poistuu puolivälistä tynnyriin.

Voi tätä ilon päivää 😍.


12.5.2023

Sadevesiratkaisuja Porin messualueella

 Uudet kokeilut testissä Porissa

Meillä oli Porissa maanantaina Satakunnan puutarhaseuran ja Porin kaupungin yhteinen hulevesikävely. Osallistujia olisi kuvitellut olevan paljon enemmän, mutta ehkä hulevesi-termi ei ole ns. suurelle yleisölle tuttu. Joku saattoi kuvitella, että pitää kahlata saappaat jalassa jossain vesiojassa. Olin jo syksyllä käynyt kuuntelemassa luennon aiheesta, eli sinänsä kävelyllä nähtävät ratkaisut olivat kuvista tuttuja. Porin kaupungilta asiantuntijoina olivat Aleksi Siirtola ja Tapani Söderberg.

65 senttiä vettä jokaiselle neliölle keskimäärin

Sen verran meillä Porissa on keskimäärin vuotuinen sademäärä. No, onneksi se ei tule yhdellä kerralla. Vuoden 2007 tulvassa keskustassa tuli 3 tunnin aikana 120 mm vettä. Ylen uutisen mukaan yhtä tuhoisaa kaupunkitulvaa ei olla muulloin nähty. Nykyrakennussäännöissä on määrätty, että jokaista 100 m2 läpäisemätöntä pintaa kohden pitää olla 1 m3 veden viipymäallasta. Tämä auttaa, että viemäristöön ei tule koko sade heti, vaan pidemmän ajan kuluessa. Osa ehtii myös imeytyä sinä aikana maahan, jolloin lopulta viemäristöön menee paljon vähemmän vettä, eikä kaikki katujen tomut ja liat mene lainkaan jokeen.

Uudet ratkaisut

Perinteinen menetelmähän on tämä viemäri kadussa. Käytännössä se tarkoittaa, että vesi menee suoraan viemäristöön ja siitä edelleen puhdistamattomana Kokemäenjokeen.


Sitä mukaa kun asutus tihenee, olemassa olevan jätevesijärjestelmän kapasiteetti ei enää riitä vastaanottamaan kaikkia vesiä ankarimpien kuurojen aikana. Silloin syntyy tulvia ja viemäreistä alkaa nousta vesi ylöspäin, kun paine tulee liian suureksi. Porissa koettiin erittäin paha sadetulva 12.8.2007. Jotta vastaavaa ei enää tulisi, on ryhdytty suunnittelemaan uusia ratkaisuja ja niitä kokeillaan uusimmalla asuntomessualueellamme. Samalla siis saadaan jokaisen sateen vedet viipymään vähän kauemmin ennen kuin ne menevät jokeen, jolloin joen vesi puhdistuu tai ainakin saastuu vähemmän.

Katuihin tehdään sadevedelle viipymäallas.


Oranssitakkinen Aleksi Siirtola seisoo siinä kohdalla viipymäallasta, josta tien vedet pääsevät kasvusto-osuuteen, jossa kesällä on kosteikkokasveja. Altaan molemmissa päissä on poistoputket ja siihen mennessä kun vesi menee putkesta kasvialueeseen, isot roskat jäävät tähän syvänteeseen.





Kasviosuudessa on kesällä kosteikkokasvit, jotka nyt olivat talven jäljiltä vielä ruskeina. Kasvialueella on myös tulvaviemäri, jos tulee todella paljon vettä. Tämä estää kadun tulvimisen.




Nämä samat oli siis nähty aiemmin kuvina luennolla.



Sadevettä voi kotipihassa kerätä myös viipymäaltaaseen, josta ei edes välttämättä erota, että on kyse sadevesien hallintajärjestelmästä. Tällainen painanne, jossa on asianmukaisesti valittu pohjamateriaali: huokoinen, jossa ei ole pienainesta estämässä veden imeytymistä maahan.



Tai voi kasvattaa kosteisiin olosuhteisiin sopivia kasveja, kuten esimerkiksi pajuja. Kuvassa kääpiöpunapaju.


Kesällä tulee vielä toinen kävely, kun kasvit ovat vihreinä. Suosittelen seuraamaan Satakunnan puutarhaseuran ilmoittelua, niin pääset mukaan.











 




1.3.2021

Mitkä ovat edullisia ratkaisuja kotipuutarhassa?

Ei sen tarvitse olla kallista!


Maaliskuun yhteiskirjoitus, jota luotsaavat Tsajut-blogin Satu ja Korkeala-Blogin Heikki (lisätietoa sarjasta https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-sarja/) kertoo penninvenytyksestä, kierrätys- ja sääntövinkeistä. Blogin lopussa on linkit muiden bloggaajien maaliskuun kirjoituksiin.

Minun puutarhailuideologiani


Mikä tahansa harrastus voi olla kallista, jos sen haluaa kalliisti tehdä. Kivijalkakaupat ja netti ovat täynnä mitä ihmeellisempiä tavaroita ja palveluita. Valinta on sinun! Haluatko ostaa kaiken valmiina, joka vuosi uutena ja kaikki hienoudet ja uutuudet kokeillen vai haluatko käyttää mahdollisimman paljon olemassa olevia tai huokeasti hankittavia tarvikkeita?

Itse kuulun siihen porukkaan, joka varastoi kaiken mahdollisen ns. vastaisen varalle. Tottahan se tarkoittaa ylitsepursuavan täysiä varastoja ja ajoittaista sekamelskaa, kuten tv-sarjasta tuttu Tanskalainen maajussikin asian toteaa. Tavoitteenani ei ole ainoastaan kustannusten hillitseminen, vaan kulutuksen vähentäminen ja sitä kautta ympäristövaikutusten minimoiminen. Jos jokin tavara on jo kertaalleen valmistettu, sitä kannattaa käyttää niin pitkään kuin mahdollista. Uuden valmistamiseen tarvitaan aina materiaaleja, energiaa ja kuljettamisia ja samalla pitää ratkaista vanhan tavaran jälkikäsittely. Muoviin en ole tehnyt mitään kategorista kieltoa, sillä monen tutkimuksen mukaan oikein käytettynä ja oikein hoidettuna myös jätteenkäsittely, muovin hyödyt ovat kiistattomat ja moninkertaiset kustannuksiin nähden.

Tämänkertainen yhteiskirjoitus on tavallaan läpileikkaus blogistani. Keräsin tähän monenlaista asiaa, joihin liittyen voit lukea uusia kokemuksia ja kokeiluja kasvukauden aikanakin. Seuraavien kuukausien yhteiskirjoituksissa on kompostoinnista ja kasvihuoneesta omat osionsa, siksi niitä ei käsitellä tässä kirjoituksessa, vaikka kompostointi on todella lähellä sydäntäni ja puutarhurointini kulmakivi.





Omat taimet siemenistä



Styrox-laatikoihin laitetut esikasvatukset ovat lämpimässä, "palavan" eli kuumenneen hevoskan päällä, muovilla ja harsolla suojattuina. Kasvustojen lämpötilaa seuraan kotoa sisältä langattoman lämpömittarin avulla. Kasvukausi pitenee  huomattavasti ja taimista kehittyy vantteria. Rahaa säästyy, kun ei tarvitse ostaa pitkänkään kasvukauden vaativia taimia valmiina. Muutama vuosi sitten kevät näytti alkaneen varhain maaliskuussa ja laitoin taimet jo alkukuusta kausariin. Olin poissa kotoa viikon, jonka aikana pakkanen tippui ulkona -12 asteeseen moneksi päiväksi. Taimet eivät jäätyneet tuplaharson alla, eli hevoskan lämpövoima riitti! Tästä lämmityksestä ja kasvihuoneesta on tarkemmin toukokuun yhteiskirjoituksessa.







Kasteluvesi talteen taivaalta


Kastelun hoidan keräämällä sadevedet tarkasti talteen. Käytössäni on yksi kuutiotankki eli 1000 litran säiliö, sekä suuria saaveja, joiden yhteenlaskettu tilavuus on toiset 1000 litraa. Monen vuoden kokemuksella olen todennut, että kevään sateiden talteenotto on ensiarvoisen tärkeää, sillä niiden jälkeen tulee aina kuivakausi juuri siihen aikaan, kun kylvetyt siemenet ja uudet taimet tarvitsevat vettä. Tämän vuoksi olen hankkimassa vielä toista kuutiotankkia.


Lierot ja muut maaperäeläimet suojaan pakkaselta


Talveksi suojaan kasvimaat joko naapurien lahjoittamilla räsymatoilla tai oljilla. Palstalla käytän myös ihan pressua, jotta saan enemmän aikaa kevätkylvöihin eikä maa pääse kuivumaan ja rikkaruohot kasvamaan. Räsymattojen materiaaleissa on nykyään todella paljon keinokuituja, joten loimilankojen haperruttua kerään kuteet pois sekaroskikseen. Joskus matto ei kestä kuin yhden talvi-kevät- kauden. Maton alle kerään lieroille paljon syötävää, esimerkiksi haravoituja lehtiä, vähän maatunutta oksasilppua tai olkia. Katteen alla lämpö pysyy korkeampana pitkälle syksyyn ja lieroilla on enemmän aikaa möyhentää maata puolestani seuraavaa kasvukautta varten.








Kasvukaudella harrastan kateviljelyä, jossa katteena on muun muassa ruohosilppua, jota saa keräävällä ruohonleikkurilla. Niitä saa ostettua käytettynä hyvin halvalla esimerkiksi kierrätyskeskuksesta. Ehdottomasti suosikkikatteeni on kuitenkin merilevämörskä, mutta sitä ei tietenkään ole kaikilla yhtä helposti saatavilla kuin meillä merenrannikon lähellä asuvilla. Mörskän keräämisessäkin pitää muistaa, että luvatta ei toisen maalta kerätä ja että tarhakäärmeet tarvitsevat leväkasoja pesimiseen. Kate auttaa myös maaperäeliöitä pysymään elinvoimaisia, eliöt kuohkeuttavat maata ja tehostavat ravinteiden kierrätystä.




Talven aikana valmistunutta kompostimultaa laitan myös marjapensaiden juurille keväällä sekä uusien taimien istutusvaiheessa. Kompostia ei koskaan ole edes riittävästi, saati liikaa. Kompostoinnista on tarkemmin huhtikuun yhteiskirjoituksessa.




Merilevämörskän suojassa porkkanat ja sipulit kasvavat rikkaruohoitta ja maa pysyy kosteana kuivienkin kausien aikana. Merilevä imee yön kosteuden itseensä pesusienen tavoin ja luovuttaa sen maahan kasvien käyttöön.




Jonkun mielestä voi näyttää välillä rumalta, kun mörskää on pienten taimien ympärillä runsaasti, mutta itselleni käytännöllisyys ohittaa kauneusvaatimukset, ja toisaalta, kauneus on katsojan silmissä.




Tässä on merilevämörskää odottamassa levitystä pressun päällä. Takana kuvassa näkyvät alkukevään raparperit, jotka ensisijaisesti toimivat tuulensuojina.




Kohopenkin sisään voi piilottaa kaikenlaista puutarhamörskää


ja sisusten maatumista odottaessa voi kummussa kasvattaa vaikka kurpitsoja.










Viherkesanto ja viljelykierto


auttavat ylläpitämään maan kasvukuntoa, suojaamaan maan rakennetta sadepisaroiden iskuilta ja tuulen tuiverrukselta, keräämään typensitojilla typpeä ilmasta maahan ihan ilmaiseksi, suojaamaan maata ravinteiden epätasapainoiselta käytöltä ja maaperälevinteisten kasvitautien leviämiseltä.






Kaatosateetkin talteen lappo-menetelmällä vaivatta


Jotta kaatosateella ei tarvitse miettiä tynnyrin täyttymistä ja ylivuotoa, käytän lappo-menetelmää, jossa edellisen tynnyrin vedenpinnan noustessa korkeammalle kuin seuraavan tynnyrin, alkaa letkua pitkin vesi virrata seuraavaan tynnyriin automaattisesti.







Muiden omavaraistelelevien kirjoituksiin pääset näistä linkeistä. Blogit on kivasti ryhmitelty kasvuvyöhykkeittäin, jotta sinun on helppo verrata vaikka oman puutarhasi mahdollisuuksia muiden toteuttamiin ideoihin. 




21.7.2019

Miten lappo-ilmiö toimii sadevesisaavissa?

Lappoilmiöllä sadevedet useaan saaviin automattisesti


Kuvien kera ohje, miten homma toimii käytännössä



Sadevesikourusta vesi kerätään saaviin, josta ei pysty ottamaan vettä kastelukannuun.




Saavista lähtee vedellä täytetty letku seuraavaan saaviin, josta saa tarvittaessa kannulla vettä.



Edelleen vielä yhden kerrran vedellä täytetty letku kolmanteen saaviin. Kuvassa näet, miten vesi pulppuaa letkusta lappo-ilmiön avulla. Kun et tyhjennä saaveja kokonaan, pysyvät letkut täynnä koko ajan ja vaikka sataisi yöllä, kerääntyy vesi näihin saaveihin tasaisesti.



Samaa lappoilmiötä käytän, jotta liian isosta saavista saadaan vettä matalemmalle lasten ulottuville. Ei tarvitse pelätä, että kukaan tippuisi saaviin päällensä vettä kurkottaessaan.