Mitä ihmettä tänä vuonna tapahtuu?

 Vettä, lämpöä ja ravinteita?

Palsternakan naatti, käsi mittatikkuna.

Kasvimaalla ei voi kuin ihmetellä, mitä ihmettä tänä vuonna oikein tapahtuu. Tiedän kyllä, että kasvit tarvitsevat lämpöä, vettä ja ravinteita. Lämpöä on ollut tänä vuonna pitkään ja paljon. Alkukeväästä satoi tosi paljon ja sain sadevesisäiliöihin hurjat määrät vettä talteen. Kylvin osan siemenistä syksyllä, jolloin siemenet saivat lumien sulamisvedet hyödykseen. En vain olisi uskonut, että tällaista voi tapahtua, kasvit ovat kuin jättiläisiä aikaisempiin vuosiin verrattuna.

Palsternakka tarvitsee tasaisen kosteuden

Varsinkin palsternakka on hyötynyt siitä. Olen yrittänyt kasvattaa palsternakkaa aiemminkin, onnistumatta kunnolla. Vikana on ollut ilmeisesti kuivuus, joka usein on tullut toukokuussa kylvöjen jälkeen. Tänä vuonna palsternakat ovat aivan valtavia, ainakin nuo maanpäälliset osuudet. Juurta en ole tarkistanut. Agronomin kandidaatinharjoituspuutarhassa oli palsternakkoja, mutta niissäkään ei ollut näin valtavaa naatistoa. Toki sato on maan alla, ja siitä en tiedä vielä mitään. Multa on viime syksynä kasvihuoneen pohjalta kaivettua multaa. Keväällä maa oli ilman katetta siihen asti, kunnes sain naapurilta leikkuujätettä. Siinä oli mukana myös sammalta ja sekoitin vielä vähän saveakin, ettei tule hydrofobiseksi. Sammal on ollut tosi hyvä juttu seassa. Pinta on pitänyt kosteutta hurjasti paremmin kuin pelkkä ruohosilppu.

Keltajuuren lehti hurjan iso

Kasvatan keltajuurta tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Syyskylvö ei ollut sille hyvä juttu, tai sitten se on tullut tallotuksia kasvimaan päässä epähuomiossa. Kylvöistä iti vain muutama siemen. Laitoin kuitenkin varoiksi keltajuurta myös keväällä esikasvatukseen ja ne ovat nyt tosi hyvässä kasvussa.

Keltajuuri rehevänä.

Toivottavasti myös maanalainen sato on isoa. Maa on ainakin kuohkeaa, koska syksyllä laitettiin kasvihuoneesta uutta maata todella paksu kerros.

Oravien talvijemmoista auringonkukkia

Oravat piilottavat lintulaudalta ruokinta-auringonkukansiemeniä pihaan. Keväällä ne sitten itävät hauskoina ryppäinä. Kerään nämä ryppään ja istutan erikseen. On aina ihan yllätys, että minkä kokoinen kasvi tulee. Joskus ne ovat sellaisia matalia ja pienikukkaisia, mutta tänä vuonna näkyy tulevan jättiauringonkukkia. Mutta ei se ole ainoa yllätys, ryppäitä on ollut paljon enemmän kuin koskaan aiemmin. Olen saanut niistä oikein kunnon istutuksia.

Oravien varastoimasta siemenestä jättiauringonkukka valkosipulipenkissä. Käsi mittana.

 

Latva-artisokkien ja timjamien kanssa on auringonkukkarivi.

Mansikoiden tilapäispenkissä on myös auringonkukkarivi.

Yksi latva-artisokka muodostaa jo nuppua, eli sitä syötävää osaa. Nyt pitää olla tarkkana, ettei kerää satoa liian myöhään, kuten on aikaisemmin tapahtunut. En muista, että kukintoa olisi tullut näin aikaisin edellisinä kasvatuskertoina. Jotain kirvoja tms. on kukinnossa, mutta suihkuttelen niitä vesisuihkulla pois.

Latva-artisokan nuppu, eli sato-osuus.

Nyt pitäisi tulla riittävästi papua

Paljonkohan tarvitaan, että olisi omavarainen koko vuoden?

Olen jo monta vuotta toivonut, että saisin vähennettyä lihan syöntiä omien satojen avulla. En ole kummoinenkaan kokki tai ainakaan en saa resepteistä mitään irti. Kaikki ruuanlaittoni perustuu mutuun ja omasta päästä keitettyyn. Onneksi perheeni on hyvin tyytyväinen ja jopa priorisoivat äidin sotkuruuat usein ravintola-annosten yläpuolelle. Silti on hyvin vaikeaa saada suunniteltua ennalta ja ennakoitua asioita, kun ei kerran osaa käyttää reseptejä. Papujen menekki oli erityisen hyvä silloin, kun lapset olivat pieniä. Laitoin jauhelihakastikkeisiin papuja sekaan ja hyvin maistui. Nyttemmin härkäpapujen jauhomainen suutuntuma, varsinkin jos säilöntä on tehty kuivaamalla, on aiheuttanut vähän negatiivista palautetta keittiöväelle.

Borlotti, serpedor, flambo, rautakautinen, leikko, keitto, vaha, maxidor

Kyl o vaikeeta!!! Mikä ero on keitto- ja keittopavulla, entä vahapavulla jne. Olen lukenut kirjoista ohjeita, verrannut ja tuumannut. Edelleenkään en tiedä. Siemenpusseissa on ihan sama myyntikuva, mutta siemenen nimi on ihan eri. Taidetaan nykyään tehdä ihan samaa kuin viktoriaanisena aikana: samoja siemeniä laitettiin eri pusseihin ja niille annettiin toinen toistaan mielenkiintoisempia myyntinimiä. Menekki parani, puutarhureiden tyytyväisyys ei välttämättä niinkään.

Papuja kasvaa jo nyt vaikka missä. Maissirivien välissä, perunarivien jälkeen, aukkopaikoissa siellä sun täällä. Kyyhkyt napsivat joistain riveistä enemmistön ennen kuin ehtivät edes itää ja toisissa riveissä kävivät tuorerehulla itäneillä taimilla. Laitoin jo aukkoihin täydennyskylvöjä. Enää eivät päde huolellisesti tekemäni kylvömuistiinpanot. Täydennystä on vaikka mitä lajiketta, tuskin sitä, mitä on muu osa rivistä.

Hallittu lisäkylvö, tai vähemmän hallittu

Koska olen nyt vakaasti siis päättänyt, että meillä syödään ensi talvena omia papuja, kylvettiin vielä lisää. Osan kuivaan, osan pakastan ja osan umpioin, jos nyt saan somemaailman taitajilta jotain apua painekattilan valinnassa. Tähän mennessä kukaan ei ole antanut mitään vinkkiä.

Tuohon vakaaseen päättämiseen nyt liittyy se, että ostin lisää siemeniä ja äsken apupuutarhurin kanssa tehtiin hallittu esikasvatuskylvö lokerikkoihin, huolellisin merkinnöin. Merkinnät ovat tarkat siihen asti, kun minä astuin kuvaan. Keräsin nimittäin kaikki vanhat pavut ja laitoin ne myös lokerikkoihin. Osa on Walesista ostettuja rautakautisen pavun siemeniä, osa on eurooppalaisen papututkimuksen siemeniä, joita en ehtinyt tutkimusvuonna kasvattaa ja osa on vanhaa omaa satoa ja saattaapa jokunen olla kandiharjoittelupaikkani pavuistakin saatua siemensatoa. Lajikkeista ei ole enää mitään tietoa. Sampo-papujani en löydä enää mistään.

Nyt on 292 papua lisää mullassa... ja vielä jäi kylvettävää. Jos nyt ei riitä sato, niin sitten olen dieetillä! (tai sitten en ole).

Matalalta näkyy hyvin

Maa-artisokka on hyvä pölyttäjäkasvi ja on se hieno satokasvinakin. Sain työmatkalla maa-artisokkasellerisosokeittoa, joka oli hyvää, en vain uskaltanut ottaa isoa annosta, koska aiemmin maa-artisokka on aiheuttanut melkoiset mahanväänteet. En uskaltanut riskeerata loppupäivän kokousta mahankivistyksillä. Kasvimaassani oli edelliskesänä maa-artisokkaa, josta nyt yritän saada kasvimaata puhtaaksi. Huolellisesta mukulankeruusta huolimatta se häiritsi viime vuonna kaalimaata ihan haitaksi asti. Syksyllä keräsimme uudelleen erittäin huolellisesti kaikki mukulat maasta ja päälle tuli vielä 30 senttiä uutta maata kasvihuoneen tyhjennyksestä, mutta ei vain auta. Olen napsinut pinnalle tulleita alkuja poikki ahkerasti, mutta tuntuu että mukulat vain naureskelevat minulle. Kun napsaisen yhden alun, tulee tilalle puska alkuja. Äsken kun kylvimme papuja, työ tehtiin maassa, sillä vieläkään ei ole sitä kylvöpöytää, hiukan nostin katsettani ja siellä ne irvailivat suorastaan, ne maa-artisokka-alut. Yritän niille sanoa, että "älä rupee mun kanssa!" Ei auta, varmasti taas ylihuomenna napselen alkuja.

Leveälehtiset basilikat pääsivät vihdoin isoihin ruukkuihin

Kasvustot ovat jo selkeästi aivan näännyksissä liian pienissä kylvölaatikoissa pelkällä vedellä kasteltuna. Yhdessä kylvöruudussa oli aina 3 taimea ja yhteen ruukkuun laitettiin 2 spottia, eli jokaiseen ruukkuun tuli 6 taimea. Niistä pitäisi nyt kyllä tulla riittävästi satoa, myös pakkaseen, kun latvotuista latvoista tulee paljon haaroja.

Kaalitunnelit uudella tavalla tänä vuonna

Harso ei ollut nimittäin hyvä vaihtoehto

Kaaliverkko avuksi

Monena vuonna on ollut ongelmana kaalikoit. Kun niitä tuli ensimmäisen kerran, taisi olla vain yksi sukupolvi, koska vioitusta tuli vain vähän. Sen jälkeen on kesät olleet niille niin suotuisia, että sukupolvia on ehtinyt olla useampia ja sato on mennyt lähes kokonaan pilalle. Tänä vuonna otin härkää sarvista ja selvitin, mitä torjuntakeinoja on kaalikoille. Aika nopeasti tuli selväksi, että paras keino on kaalikoiverkko, joten tilasin jo talvella verkot samassa lähetyksessä, kun tuli amerikanleppäpirkot sisäkasveille. Verkkojen koko on 2m*5m. Tilasin niitä kaksi, vähän kuin kokeilumielessä. En ole koskaan edes pidellyt sellaista verkkoa, joten en tiennyt, millaista materiaalia ne ovat. Aiemmat kokeilut versiot verkkotyyppisistä olivat olleet sellaista löysää materiaalia, joka imi runsaasti vettä sateella ja tämän vuoksi painui märkänä painavana kasvien päälle.

Näiden verkkojen materiaali muistuttaa ennemminkin vahvaa tylliä, jolla voisi kohottaa vaikka hameen helmoja. Verkko ei mene läjään eikä selvästikään ime vettä, sillä materiaali tuntuu samanlaiselta kuin vaikkapa olisi ohuesta kalaverkkosiimasta kudottu tiheä verkko.

Verkosta menee paljon paremmin valo ja ilma läpi, kuin harsosta. Verkko on kuvassa kädessäni kaksinkertaisen.

Tunnelit sähköputkilla

Kävin hakemassa luomupuutarhasta ennakkotilaamani taimet. En edes muistanut enää, mitä kaikkea tilasin, mutta se oli kirkkaana mielessä, että ruusukaalia ja kukkakaalia ainakin tilasin. Kukkakaalia en ole saanut onnistumaan kaalikoiden takia lainkaan ja ruusukaalitkin ovat olleet lähes syötyjä. Nyt päätin ottaa valmiit taimet, kun kerran verkkokin on jo olemassa. Lisäksi ostin aikaista ja tavallista keräkaalia. Kotona olen taimettanut parsakaalit, sillä niissä olen onnistunut aiemminkin. Esikasvatus on helppoa. Parsakaalit tukahtuivat viime vuonna harsotunnelissa valtoimeksi päässeiden maa-artisokkien takia. Harson läpi ei nähnyt kehitystä riittävästi ja sitten mursin häntäluuni, enkä pystynyt enää itse kyykkimään ja katsomaan tilannetta.

Rakentaessani vuosia sitten kasvihuoneeni, käytin siinä muovin tukikaarina näitä seinän sisään sähköjohtojen suojaksi tarkoitettua muoviputkia. Ostin niitä ylimääräisiä, koska halusin laittaa niitä myös kasvimaalle harsoa tukemaan. Ovat olleet nyt noin 7 vuotta jatkuvassa käytössä, eli ovat todella kestäviä, vaikka ovatkin hyvin halpoja.

Tilavasti

Usein sorrun istuttamaan taimia liian tiheään. Kasvatusaluetta on muutenkin liian vähän, niin ei millään meinaa malttaa laittaa riittävän tilavasti, vaikka tiedänkin, että pitäisi. Kasvit saavat paremmin kasvutilaa, ilma pääsee kulkemaan välistä ja auttaa pitämään kasvustoa terveenä, hoitaminen on helpompaa jne. Tänä vuonna päätin olla "mallioppilas" verkkoineni ja istutin harvempaan kuin koskaan. Lämpötila oli tosin liian kuuma istutushommiin. Maan pintakin tuntui kuumalta ja helle oli kuivattanut pintamullan ihan rutikuivaksi. Oli selvää, että taimia pitää kastella tosi paljon heti istutuksen jälkeen. Lopulta kastelin niitä kolmeen otteeseen, sillä muuten märkää kerrosta ei tullut riittävästi. Multa oli tosi kuivaa. Istutuskuoppiin ripottelin hieman rakeista luomuravinnetta, jotta kasvuvoimaa riittää pidempään.

Katetta suojaksi

Harrastan kateviljelyä, eli kasvukaudella ei ole multaa näkyvissä. Kylvöhetkellä multa näkyy, mutta taimettumisen jälkeen laitan katteen, samoin taimien istutuksen jälkeen on kateaika. Joskus, kun katetta on paljon saatavilla, laitan katteen koko alueelle jo keväällä ja siirrän katetta vain syrjään kylvöjä varten. Näin maassa pysyy kevään kosteus paljon pidempään. Nyt on kuitenkin ollut katteesta pulaa ja olen tehnyt muutoksia kasvimaissa, joten maat on ns. uudelleenrakennettuja ja multaa on kaikkialla näkyvissä.

Usein muistutetaan, että kompostin saa lämpenemään nopeasti ruohosilpulla. Tässä lämpötila oli jo yli 30 astetta, vaikka silppu oli ollut säkissä vasta vähän yli tunnin.

Naapurin roska on minulle aarre

En leikkaa koko kesänä nurmikkoa kuin ihan pieneltä alueelta pihasta. Muualla saa kasvaa luonnonkukat. Keväällä en leikkaa edes pihasta, jotta voikukat pysyy kimalaisten saatavilla. Nurmikkosilppukatetta ei siis tule itseltä. Onneksi satuin huomaamaan aamulla, että naapuri leikkasi heidän nurmikkoaan keräävällä ruohonleikkurilla ja näin, kun hän tyhjensi leikkurin säiliötä isoon jätesäkkiin. Riensin kiireesti sanomaan, että voisinko saada sen silpun. No tottahan heidän roskansa sain. Ajoitus oli aivan nappi, sillä sain eilen istuttamille taimille nyt katteen.

Valkosipulit saivat katteen ensimmäisenä. Melkoinen ero mulloksella olevan ja katetun maan välillä. Eikä kyse ole ainoastaan ulkonäöstä, vaan maan lämpötilasta. Multa multa kuumenee auringossa valtavan kuumaksi, mutta lämpötila pysyy vakaana katteen alla.

Katetta riitti myös vähän muuallekin onneksi

Pari päivää aiemmin olin laittanut latva-artisokkia ja inkiväärit avomaalle. Laitoin niillekin katteen, jotta niilläkin kosteus pysyy maassa paremmin, eikä maa kuumenisi liikaa paahteellakaan.

Luomupuutarhasta olin ostanut uusia timjamin taimia, sillä vanhat taimet eivät selvinneet viime talvesta. Timjamien paikalle laitoin ne uudet parsajuurakot, jotta kaikki parsat pääsivät samaan kohopenkkiin. Nyt on oikea parsa/viinirypäle -penkki. Uudeksi timjamipaikaksi tuli latva-artisokkien väliköt, sillä latva-artisokat kasvavat korkeiksi ja timjami pysyy matalana. Kuvaparista näkyy hyvin, miten paljon parempi ympäristö pienelle taimelle on katteiden keskellä, kuin paahtavan kuuman, tumman mullan kaverina.

Saven loistavat ominaisuudet hyödyksi

Leikattu nurmisilppu saattaa kuivuessaan muuttua vettä hylkiväksi. Siitä voi tulla sellainen tiivis patja, josta ei mene sade läpi. Tänä vuonna kokeilen uutta tekniikkaa. Ripottelin hienoa savijauhetta katteen päälle. Se paisuu kastuessaan ja kutistuu kuivuessaan, jolloin ajattelen nurmikkosilppuun raottuvan pienen pieniä rakoja vettä varten. Saas nähr kui käy, kuten porilainen asian toteaa.

Vähän enemmän toivoa soijasta

 Runsas lämpö houkutteli itämään

Tänä vuonna kokeilen ensimmäistä kertaa soijan kasvattamista. Innostuin siitä katsoessani televisiosta Tanskalaista maajussia. Ajattelin, että ehkä oikein suojaisessa paikassa kasvatus voisi onnistua. Netistä löytyi lähinnä epäonnistumisia. Siementen itävyys oli yleisesti ottaen ollut aivan tavattoman huono. Toinen epäonnistuminen oli se, että sato ei ehtinyt valmistua. Kasvattajat arvelivat, että kasvukausi oli liian lyhyt, mutta tutkiessani asiaa enemmän, uskon syynä olevan meidän pitkä päivä eli liian pitkä valoisa aika, sillä soija on lyhyenpäivän kasvi. Kasvustoa pitänee pystyä suojaamaan valolta, jotta se tuottaa satoa. Samalla tavoin maissin kasvu kiihtyy syksyllä, kun päivä lyhenee.

Yllä olevassa kuvassa on ensimmäisenä kunnolla itänyt soija. Siihen on tullut jo useita lehtiä. Muutkin, myöhemmin itäneet, ovat vahvoja varreltaan. Ensimmäinen itänyt soija on aivan olematon pitkä soiro, tuskin pysyy hengissä.

Toistaiseksi en ole vielä keksinyt, miten saan varjostuksen toteutettua, mutta jotain pitää keksiä. Siemenpusseissa oli varmaankin käännösvirhe, sillä niissä kasvatusta suositeltiin Suomen pohjoisosiin. Jos nämä olisivat jotain todellakin pohjoisessa selviytyväksi jalostettua lajiketta, niin silloin ei luulisi olevan päivänpituus ongelmana Porissakaan. Ei tässä taida muu  auttaa, kuin kasvattaa ja ja katsoa, mitä tulee tulokseksi.

Vietyäni ruukut kasvihuoneeseen, alkoi itää enemmän. Uskon, että syynä on kasvihuoneessa jopa liian korkeaksi nouseva lämpö. Soijaahan kasvatetaan lämpimissä maissa.

Kasvihuoneessa ovat vahvistuneet myös latva-artisokat, sokerijuurikkaat ja parsakaalit. Istutin jo osan latva-artisokista ulos. Koska piha alkaa olla jo täysin käytetty, pitää ottaa loputkin nurmikosta istutuksille. Jäljelle jää tänä vuonna enää käytävät. En silti ole varma, että saan kaiken mahtumaan. Todennäköisesti joudun ottamaan myös kiipeilytelineiden turvahiekka-alueen kasvatuskäyttöön. Se vaatii vähän enemmän ponnisteluja, koska pelkässä turvahiekassa ei kasva mitään ja talven kompostia ei ole enää yhtään jäljellä, ei myöskään puolivalmista. On vain enää täyttökomposti, jota ei voi pistää vielä maahan jyrsijävaaran takia.

Parsakaali

Parsakaaleja ja muita kaalikasveja varten ostin hyönteisverkot jo talvella, jotta hyökkäystä ei tulisi. Nyt huomaan, että vaaraa on ollut jo nyt, kun tuuletuksen vuoksi on pidetty kasvihuoneen ikkunaa auki. Toivottavasti kasvit ovat vielä säästyneet tuholaisilta. En ole ehtinyt rakentamaan vielä verkkosuojaa oveen.

Pihalle päässyt latva-artisokka.

Kolmatta kesää oleva parsa, josta voisi nyt ottaa maistiaisia.

Maissia pakkaseen ensi talveksi

 Esikasvatus alkanut

Oletko kasvattanut koskaan maissia? Nyt kannattaa kokeilla. Olen pakastanut useana vuotena maissia ja se on todellakin vaivan arvoinen. Oma maissi on riittävän makeata vaikka suoraan korjattuna, ilman käsittelyjä. Toki pitää odottaa, että se on täysin kypsynyt ensin. Talveksi pakastan maissit käsittelemättä mitenkään, pusseissa. Voi laittaa monta tähkää samaan pussiin ja ottaa sitten haluamansa määrä käyttöön. Riippuen ajasta, sulatan ensin pöydällä tai laitan jäisenä uuniin. Joskus kiedon folioon ja laitan voinokareen kääröön. Joskus kypsennän uunissa ritilävuoassa ja laitan voisulaa päälle muutaman kerran. Syömme ne joko haukkaamalla tai riivin siemenet veitsellä, jolloin jyvät voi syödä haarukalla muun ruuan ohessa. Alla vanhoja satokuvia pari.

Olen kirjoittanut aiemmin maissikasvatuksistani. 

https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2019/08/maissin-tahkat-alkavat-jo-tayttya.html

https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2019/07/maissi-kasvaa-ja-vetta-onneksi-riittaa.html

https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2019/06/maissin-kehitys-hyvin-varhaista-tana.html

https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2019/06/maissi-sai-katteen-ja-vahan-muutkin.html

https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2019/05/maissi-hyvassa-kasvussa-ainoa-harmi-on.html

Ruukkutomaattien taimetus näyttää onnistuneen

 fb-ryhmästä ostetuilla siemenillä

Kasvatin nuorena minitomaatteja ja 40 vuotta olen niitä muistellut. Nyt tänä keväänä löysin fb-ryhmän, jossa on tomaatinkasvatuksen harrastajia ja todella taitavia konkareita. Siellä tuli esille ruukkutomaatit, jotka näyttävät niiltä minitomaateilta, joita kasvatin nuoren. Ostin siemenet silloisesta Anttilasta ja todellakin pussissa luki minitomaatti. Ei kai siihen aikaan oltu niin kovin tarkkoja, mitä siemenpussin päällä luki. En ymmärtänyt mitään lannoittamisesta, joten satoa ei tullut vallan paljon. Ne muutamat tomaatit, mitä 14 taimesta saatiin, olivat kuitenkin niin hyviä, että todellakin 40 vuotta olen niitä muistellut.

Nämä ovat vielä ihan pikkiriikkisiä. 

Ostin yksityishenkilöltä hänen itse keräämiään siemeniä. Itävyys oli valtavan hyvä. Kasvu oli alussa hirmuisen hidasta, eikä se kiihtynyt, vaikka sain vietyä taimet kasvihuoneeseen luonnonvaloon. Viikonloppuna siirsin ne suurempiin ruukkuihin ja taas kävi samalla tavalla, mikä tuntuu tapahtuva aina, kun kasvin siirtää isompaan ruukkuun. Kasvi levittää lehdet heti laajemmalle, kasvi näyttää kasvavan ihan silmissä.

Maasta se pienikin ponnistaa.

Toki vielä voi mennä paljonkin asioita vikana, mutta tällä hetkellä on odotusarvo tosi hyvä, että taimista tulee jotain kunnollista. Varsinaiset, normaalikokoiset tomaattilajikkeet, ostan valmiina luomupuutarhasta. 

Tein tarkasti merkinnät eri lajikkeista kylväessäni, mutta suurempiin ruukkuihin siirtäessäni tein virheen ja taimet menivät sekaisin. Nyt pitää vain odottaa satoa ja tehdä tunnistus myyjän kuvien perusteella. Hän oli tehnyt hyvät kuvat eri lajikkeista.

Taimet siirretty hevoskan lämpöön

 Patteri alla ja harso päällä

Vaikka piti olla runsaasti kasvatustilaa autotallissa, ei se ihan silleen mennytkään. Hyllyjen korkeus tuli hyvin pian vastaan latva-artisokilla. Lisääkin piti kylvää ja hyllyt tulivat täyteen. En ehtinyt rakentaa uusia valonpidikkeitä, joten siirto oli pakko tehdä, vaikka kevät ei nyt ihan taida edetäkään lähiaikoina.

Hevoskan lämpö on yli 40 astetta, joten patteri on aika kuumana. Taimien päälle laitoin kaksinkertaisen harson tukikaarilla tuettuna, ettei harso paina hentoja taimia. Latva-artisokat pitää kiireen vilkkaa siirtää kyllä isompiin ruukkuihin, mutta en uskaltanut tehdä ruukunvaihdosta ja kasvupaikanvaihdosta samalla kerralla, ettei taimille tule liian isoa muutosstressiä.

Pienet ruukkutomaatit ovat todella pieniä. Olen kyllä lannoittanut niitä, mutta tuntuu, että kasvu on todella hidasta. No, pääasia, että ovat kuitenkin hengissä. Ehtiihän sitä kasvaa vielä ennen kevättä, tällä kevääntulovauhdilla.

Sokerijuurikkaat ovat näemmä todella kestäviä taimia. Tein ensimmäisen kylvön liian aikaisin ja kaiken lisäksi liian tiheäksi hajakylvöksi. Taimet olivat aivan hirmuisen hentoisia ja juuristaan sotkeutuneita. Silti ne selvisivät hengissä ja alkoivat kasvaa vahvoina, vaikka tein koulinnan ihan varmana taimien menettämisestä. Olin jopa niin varma, että tein uusintakylvön, eli nyt sokerijuurikastaimia on paljon.

Hevoskan lämmitysvoima on hurja

 Taimet pääsivät kasvihuoneeseen

Luitko postauksen, jossa kerroin hevosenlannan talikoimisesta? Lämpötilan kehittymistä on ollut hausta seurata, sillä otin siitä kuvasarjan "muistikirjaksi". Kuvilla saa helposti dokumentoitua asioita puutarhassa. Kuvaan jää selvästi kuvaushetki. Ei tarvitse muistella, että milloin mitäkin tapahtui.

Toki aina olen seurannut lämpöä, mutta se on ollut vain lukemien katselua. Kun olimme maanantaina täyttäneet kasvihuoneen pohjan, oli lämpötila noussut vähän yli 20 asteesta 32 asteeseen keskiviikkoon mennessä. Levitys taas laski lämmön takaisin noin 20 asteeseen, mikä ei ole riittävän lämmintä, jotta taatusti yöpakkaset pysyisivät pois taimilta. Alla kuvasarja lämpötilakehityksestä.

Keskiviikkona levityksen jälkeen.

Torstaina, seuraavana päivänä levityksestä.

Perjantaina, kaksi päivää levityksestä.

Lauantaina, kolme päivää levityksestä.

Nyt lämpö on niin korkea, että yöpakkasta ei voi enää tulla harson alle laitettaville taimille. Pinta on toisaalta liian kuuma, joten taimilaatikoita ei voi laittaa suoraan patjan päälle. Alakuvassa taimet on nyt siirretty kasvihuoneeseen. Aiemman kokemuksen mukaan, taimista tulee huomattavasti vantterampia, kuin sisällä kasvatettuna. Taimista teen erikseen oman kirjoituksen. Kylvön samalla lisää kasveja kasvamaan, nyt kun saa kaiken laitettua ulos.

Lämmön lisäksi kompostoituminen tuottaa hiilidioksidia, joka on tehostetta kasvien kasvulle. Kaupallisessa kasvihuoneviljelyssä käytetään hiilidioksidin lisäämistä tehostamassa tuotantoa.

Herneen viljelyyn vinkkejä

Ammattilaisten ohjeista

Julkisen hankerahan rahoittamana tehty hanketyö on siitä kivaa, että sen tuotokset ovat saatavilla ilmaiseksi myös kotipuutarhureille. Emme joudu tyytymään vanhentuviin oppaisiin ja kirjaston materiaaleihin. Luonnonvarakeskuksen HUKKA-hankkeen tuotos Herneen viljelyopas on netistä ladattavissa.

Monissa kirjoituksissani olen kehunut, miten maukasta on oma sato pakkasesta, nimenomaan herneissä. Eihän pakasteherneet mitään kalliita ole, eli ei siinä rahallisesti säästä, mutta maku on todellakin motivoiva juttu.

Viime vuonna hernesato meni kokonaan tuholaisille. Taimet syötiin ihan pienenä kokonaan. Tänä vuonna olen varautunut moiseen ja etukäteen. Tilasin Biotukselta kaksi isoa suojaverkkoa, joilla suojaan kaalikasvit, porkkanat ja herneet. 17 vuotta sitten, kun kasvatin herneitä isommin ensimmäisen kerran, ei mistään tuholaisista ollut tietoakaan. Kuulin eräältä ammattiviljelijältä, että nykyään tuholaiset ovat lisääntyneet ja syyksi on arveltu viljelyn lisääntyminen. Pienpuutarhoja on todella paljon ja herneen tuholaiset pystyvät nyt lentämään kasvustosta toiseen, koska välimatkat eivät ole enää liian pitkiä.

Herneitä on myös tosi kiva napostella ihan tuoreeltaan ja lisäksi ne toimivat typenkerääjinä, eli lannoittavat maata seuraavaa kasvustoa varten. En tiedä millainen määrä herneitä pitäisi olla, että niihin kyllästyisi. Vielä ei ole tullut sellaista litramäärää vastaan.

Herneitä ei voi kylvää kylmään maahan, joten moni on laittanut niitäkin esikasvatukseen varhaisemman sadon toivossa. Jovelan Johannan blogissa on hauska kourusysteemi: pyöreäpohjaiseen ränniin kylvetään ja taimettumisen jälkeen työnnetään multapötkö rännistä maahan. Jossain toisessa blogissa sanottiin, että multaa voi olla vaikea saada irti rännistä. Riippuu varmaankin mullasta ja juuriston suuruudesta, jos on vaikka jo vähän tarttunut ränniin. Ajattelin, että tätä voisi kokeilla keväällä kasvihuoneen esikasvatuksessa. Pätkä ränniä mahtuu vallan hyvin sinne mukaan.