Lisää parsaa

 tulevien vuosien sadoksi

Muistatko, kun kerroin edellisestä parsaistutuksestani? Epäonniset taimet melkein mädäntyivät unohdettuina pussiin. Kovasta alustaan huolimatta, kaikki selvisivät ja lähtivät kasvuun. Tänä vuonna nuo ensimmäiset istutukset ovat kolmatta vuotta, eli jokaisesta juurakosta voi ottaa pari maistiaista. Ensi vuonna ymmärtääkseni satoa voi ottaa rajattomasti juhannukseen asti ja sen jälkeen pitää jättää kasvut vahvistamaan juurakkoa.

Neljästä juurakosta ei kuitenkaan missään vaiheessa varmastikaan paljon satoa saa, ja siksi tilasin viisi juurakkoa lisää tänä keväänä. Ostopaikka oli eri. Edelliset ostin turkulaisesta puutarhasta. Juurakot olivat suuria ja multaisia. Nyt ostin verkkokaupasta, hinta oli edullisempia, juurakot oli puhtaaksi pestyjä. Öisin on ollut hallaa, ja osa aluista on ottanut vähän nokkiinsa. Ei vaikuttane juurakkoon kuitenkaan. Ainakin nuo ensimmäiset lähtivät kasvuun, vaikka niissä ei ollut kasvualkuja lainkaan, kun laitoin ne maahan.

Olin toki nähnyt parsoista kasvukuvia, mutta silti yllätyin, miten pitkiä varsia siihen kasvoi kesän aikana. Ensimmäiset kasvuvarret keväällä näyttävät samoilta kuin kaupassa olevat myyntituotteet, mutta lopulta varret ovat melko ohuita ja päähän tulee sellainen hötömäinen kukinto. Ehkä vähän huono kuvaus, mutta sellaiselta se minusta näytti.

Opiskelukaverini Viikissä kasvattaa parsaa ihan liiketoimintana ja opin häneltä, että varhaisen sadon saaminen on todella haastavaa. Kevään hallayöt voivat sotkea kaikki suunnitelmat. Tällaisena kotitarveviljelijänä on helppoa laittaa harsoa suojaksi, jos on luvattu pakkasöitä, eikä elinkeino ole pienestä vastoinkäymisestä kiinni.

Inkivääristä tuli totta tänä vuonna

 vaikkakin ihan pikkiriikkisenä

Inkivääriä omasta maasta.

Inkiväärin kasvattaminen on hauskaa, mutta mutkikasta. Aloitus on kovin helppo. Imeyttää luomuinkiväärin juurakot vedessä, pilkkoo osiin, laittaa multaan ja kastelee aina kuivahtamisen jälkeen. Tämän jälkeen alkavat haasteet. Vihannespunkki on ihan hulluna herkullisiin vihreisiin varsiin. Maasta nousseet varret on heti suojattava harsolla. Kasvu on nopeaa ja harsotunnelia pitää nostaa harva se päivä. Kevät herättelee lämpöä ja maasta tulee istutuslämmintä, a eikun vaan itäneet juurakonpalat maahan. No niin, nyt sitten menee aina pieleen tämän jälkeen

Joko tulee keväthalla, joka palelluttaa huolimattoman puutarhurin kasvukset tai kevätaurinko ja tuuli ovat liian vahvoja ja tappavat kasvaneet alut. Niin siinä aina käy, kokeile huviksesi!

No, niin kävi viime keväänäkin ja olin varma, että menetin satotoiveet, Mutta arvaas mitä. Tänään kun kaivoin ituvalkosipulien miljoonapenkin ylös, sieltä löytyi kevään istutuksista kasvaneita juuria. Ei isoja, mutta niin upean värisiä. En ole ikinä tiennyt ja nähnyt, miltä oikeasti tuore inkivääri näyttää.

Osasta istutusjuurista oli ryppäänä pieniä alkuja.

Tämä on niin hauska uusi kokemus, että varmasti jatkan kasvatusyrityksiä. Aion biohiilettää maan, johon seuraavaksi istutan kasvaneet alut, niin ainakin kosteutta ja ravinteita riittää.

Peruskunnostusta ja touhua puutarhassa

 käytäville haketta ja suojauksia

Uusi hakekate käytävällä ja penkissä ruohokate.

Naapureilta risut lahjoituksena

Naapurilahjoitukset muuttuivat vihdoin hakkeeksi tai ainakin osa niistä. Kasvimaan ja kohopenkin välissä on kulkukäytävä, jota pidän jatkuvasti hakkeella. Samoin makeasinikuusamoiden ja mustikoiden alue on hakepinnoitteella. Siitä on niin helppo kitkeä kaikki rikkaruohot. Juuret eivät ole syvällä, vaan ihan siinä hakkeen alla ja sen lisäksi juuret eivät ole kovin paljon edes maassa kiinni. Kulje kanssani hakkeella.

Marjarosvot puutarhassa

Olen monesti sanonut viime aikoina, että ei meillä linnut mustikoita syö. Nyt joudun itse syömään sanani, sillä heti kun naapuri kaatoi ison kuusen aidan tuntumasta ja suojaamasta mustikoita, löysivät harakat sinertyvät mustikat. Tänä vuonna on myös räkättirastaita paljon enemmän kuin aiempina vuosina ja ryökäleet käyvät varastamassa ruukkutomaateista raakileet. Jouduin hakemaan harsot varastosta ja suojaamaan pensaat ja tomaatit. Kaaliverkkoja olisi vielä, mutta en ole ommellut niitä vielä yhteen leveämmäksi verkoksi, enkä halua likastaa niitä ennen ompelua, ettei ompelukoneeseen mene multaa.

Näillä mustikoilla on vielä vanha hake ja suojana verkko, joka ei kestä kauan.

Nämä mustikat ovat saaneet uudet hakkeet ja nyt tuli harso suojaksi.

Ruukkutomaatit saivat harson suojakseen. En vain tiedä, miten ne nyt pölyttyvät. Pitää ehkä raottaa harsoa, kun on itse paikalla vahtimassa raakileita.

Kukkapenkkien peruskorjaus vol 2

Toinen kukkapenkki on nyt täydessä kukassa, eikä sitä voi ihan vielä peruskorjata. Siinä on samalla tavalla reunuslaudat ihan lahonneet. Toisessa reunassa on laudat jo kokonaan pois ja toisessa on vielä vähän jäljellä. En ole nyt edes kitkenyt rikkaruohoja, kun koko penkki menee uusiksi joka tapauksessa ja vanha multa kaivetaan pois rikkoineen päivineen.

Vähän vielä reunalautaa jäljellä kukkapenkissä.

Onneksi on kaaliverkko!

 Sato olisi varmaan jo menetetty muutoin

Olin luvannut antaa ystävälleni vielä lehtikaaleja, ne olivat odottamassa terassilla kuunliljojen kanssa. Aioin kastella ne, mutta eivät ne tarvinneet enää vettä. Kaikki oli syöty ihan lehtiruoteja myöten. Yllä olevassa kuvassa oleva lehti oli ainut jäljellä oleva ja siellä se tuholainen oli herkuttelemassa.

Viiden metrin päässä on vanha kukkapenkki talojen välissä, jossa toisella puolella on maitohorsmaa, kuunliljaa ja lehtikaalia, toisella puolella puna-apilaa, kuunliljaa ja lehtikaalia. Kummassakaan penkissä ei ole (kop-kop-kop puuta) vielä tuholaisia, vaikka niissä ei ole suojauksia. Lehtikaalit ovat niissä lähinnä penkin täytteenä, mutta saattaa niistä tulla satoakin. Varsinaiset satokaalit, eli ne parsakaalit, lehtikaalit, kukkakaalit, palmukaali ja lehtikaali ovat verkolla suojattuna, onneksi. Harmittaisi ihan hirmuisesti, jos ne menisi pieleen nyt, kun muuten satokausi näyttää tosi hyvältä runsaiden satojen ja lämmön ansiosta.

Tämä on siitä puna-apila-penkistä ja ihan hyvissä voimissa. Nyt vain harmittaa, että ei ole enää taimia annettavaksi ystävälleni. En edes tullut ajatelleeksi, että lehtikaali menisi tässä vaiheessa ötököille, sillä aiemmin on vain ihan kylvövaiheessa ollut ne sellaiset pienet tuholaiset ongelmana, kirpat tai mitkälie.

Nyt on taas SE aika vuodesta

kun talikoimme urakalla hevoskaa

Joskus kevät alkaa helmikuussa ja joskus näemmä vasta huhtikuun puolivälissä. Minun kevääni alkaa nimittäin siitä, kun saan kasvihuoneeseeni lämmityksen päälle. Jos olet lukenut blogiani jo kauemmin, saatat muistaa hevoskan, mutta jos olet ihan uusi lukijani, saat ehkä vinkkejä omaan puutarhaasikin.

Tässä lähtötilanne lantalavasta, melko täysi jo.

Sunnuntaina ajoimme tutulle hevostallille. Meillä on käytössämme 3 metrinen peräkärry. Nykyinen kasvihuoneeni on noin 2 m* 2,4 m, jonka pohjan kaivan aina syksyllä tyhjäksi kasvukauden mullasta. Kasvimaa saa tämä mullan pintaansa, eli tavallaan joka vuosi kasvimaan multa uusiutuu kasvukerroksen osalta. Tämä on yksi syy, miksi vuoroviljely ei ole juuri niin tärkeää minulla. Maahan ei voi tulla suuria ravinnepuutoksia, sillä kasvihuoneen pohjalta tulee runsaasti palanutta hevosenlantaa. Lisäksi koko talven kompostimullat laitetaan vielä keväällä maahan. Melkoinen orgaanisen aineksen lisäys siis vuosittain. 

Kyllä lavasta aika paljon lantaa lähti meidän kyytiimme.

Kasvihuone muistutti vielä viikko sitten lähinnä kahluuallasta. Tämä kevät on ollut hyvin poikkeuksellinen veden osalta. Nyt jo on sadevettäkin liki 2000 litraa kerättynä. Sateet ovat olleet todella runsaat maan ollessa jäässä, joten maan alapuolella oleva kasvihuoneen pohja on toiminut hyvänä ojana pihassamme. Nyt onneksi vesi oli jo imeytynyt maahan, joten lämmityksen uskalsi aloittaa. Ihan veteen ei olisi massaa kannattanut laittaa. Tuskin olisi alkanut lämmetä.

Rampit auttavat kottikärryjen kanssa touhuamisessa.

Tänä vuonna tallissa oli muutettu kuivikkeiden käyttöä. Ensinnäkin heillä on pihatto, josta talven lannat oli juuri siivottu lantalavalle. Lannan seassa oli sen vuoksi runsaasti hiekkaa. Painoa tuli hurjasti enemmän kottikärrylliseen. Massa oli myös märempää kuin aikaisemmin. Hiekka sitoo vettä massaan näemmä tosi paljon. Kuivikkeiden osalta heillä oli tullut turpeen tilalle olkipelletit, ne samat, joihin laitoin osterivinokkaani kasvamaan. Olimme nimittäin samaan aikaan pellettiostoksilla hevosten omistajan kanssa.

Pellettikuivikkeet ovat kostuneet ja hajonneet täysin, ja lannassa se näemmä tarkoittaa nyt tasaisempaa massaa. Vähän jännitti, että mitenköhän tämä uusi massa toimii, sillä aiemmin lanta on alkanut jo heidän lavallaan palaa ja höyry on noussut talikoidessamme massaa. Nyt lämpenemistä ei juurikaan huomannut.

Huoleni osoittautui turhaksi, sillä peräkärry tyhjennettiin maanantaina ja nyt keskiviikkona massa oli jo lämmennyt 32 asteeseen. 

Ostin viime keväänä suursäkin biohiiltä. Alunperin se piti mennä mökille uutta kasvimaata varten, mutta suunnitelmat eivät aina mene kuten toivoo ja säkki on edelleen kaupunkipihassamme. Nyt päätin, että sekoitan biohiiltä hevoskaan kasvihuoneen pohjalle. Siellä se lisää nyt massan huokoisuutta, tulee ladattua kesän aikana ja lisää vedenpidätyskykyä kasvukaudella.

Lopuksi tyhjensin vielä toisen multavarastokompostin ja päälle harsokerros lämmöneristeeksi. Nyt vain pitää odotella pari päivää ja voin siirtää taimet autotallista kasvihuoneeseen luonnonvaloon. Massa lämmittää taimilaatikoita alapuolelta ja harso pitää lämmön sisällä ja kylmän ulkopuolella. Taimista tulee vantteria. Heti levityksen jälkeen lämpö oli 20 astetta massassa.

Ovi kiinni ja odottelemaan lämpöjen nousua.

Harson alta paljastuu

Inkivääri

Ensimmäisen kasvatuskerran inkivääri kasvimaalle siirrettynä.

Ensimmäisen kerran innostuin kasvattamaan inkivääriä vuonna 2020, kun luin, että kaupassa myytävät inkiväärijuuret voivat olla jopa 2 vuotta vanhoja. Lisäksi selvisi, että tuore inkivääri on ihan erilaista kuin kauppaversio. Netistä löytyi paljon ohjeita istutuksesta. Toisissa ohjeissa sanotaan, että multaan laitetaan se koko juuri ja kun alkuja alkaa kasvaa, ne irrotetaan toisistaan. Toisissa ohjeissa neuvotaan paloittelemaan juuri ja laittamaan hyvin kosteaan multaan. Noudatin tätä jälkimmäistä ohjetta ja istutuskuvat ovat vanhassa kirjoituksessani.

Istutus juurenpalasilla kosteaan multaan.

Kasvu alkoi hyvin ja siirrot suurempiin ruukkuihin kasvihuoneeseen. Sen jälkeen alkoivat vastoinkäymiset, sillä inkivääri on vihannespunkki-imuri. Menetin koko sadon vihannespunkille. Seuraavana vuonna vihannespunkki iski jo sisällä taimiin, eikä jäänyt mitään ulos siirrettävää.

Vanha sanontakin sanoo, että "yrittänyttä ei laiteta" ja "kolmas kerta toden sanoo", eli laitoin nyt tänä vuonna inkiväärit uudelleen multiin ja suojasin kasvuston huolellisesti harsolla, enkä ota sitä pois lainkaan.

Tältä inkivääri näyttää, kun alkuja alkaa kasvaa juuresta pintaan.

Harsoon tarvii saada korotustekniikka, jotta kasvavat taimet saa pysymään suorina. Minulla on metallikaaret, joilla harso pysyy koholla, eikä lepää taimen päällä.

Nyt olen tarkkana ja jos vihannespunkki ilmestyy, torjun heti torjuntaeliöillä. Kasvihuoneessa pitää kurkkujakin seurata koko ajan, sillä vihannespunkkipopulaatio voi räjähtää viikossa hallitsemattomaksi. En ole siis vieläkään päässyt maistamaan itse kasvatettua tuoretta inkivääriä, mutta ehkä tänä vuonna on se ensimmäinen kerta. Pieneksi pilkottu valkosipuli kuumassa vedessä hunajan kanssa on todella herkullista talvi-iltajuomaa.

Opin latva-artisokasta ihan uutta

 Onneksi päätin kasvattaa niitä ensi kesänä

Latva-artisokka on kasvina ehkä yksi rumimpia, mitä olen koskaan puutarhassani kasvattanut. Ensimmäisellä kerralla luulin, että olin saanut ihan vääriä siemeniä. En esikasvattanut niitä silloin sisällä, vaan laitoin suoraan penkkiin kasvihuoneeseen laatikkoon, sellaiseen styroksiseen, joissa kuljetetaan esimerkiksi kaloja.

En tiennyt, että latva-artisokka on ohdakkeelle sukua, mutta kun taimet näkee ensimmäistä kertaa, niin yhteys on selviä. Luulin nimittäin, että penkissä kasvaakin ohdakkeita. Katteena oli likaista jätelampaanvillaa ja ruohosilppua. Multa on aina omaa kompostimultaa.

En ollut muutenkaan perehtynyt kasviin kylväessäni. En tiennyt, että siitä tulee siis todella iso, leveydessä. 

Tila ei riittänyt ja taimet joutuivat taipumaan penkistä ulospäin.

Lehdillä on todella mittaa.

Penkkihän tuli tietenkin pieneksi. En myöskään tiennyt, että kasvi on monivuotinen. Seuraavana keväänä yllätyin, kun juurakoista puski uutta kasvua. 

Ne kasvoivat silloin samassa kohopenkissä, jossa on viinirypäleeni ja olin suojannut penkin pakkasharsolla talveksi. Samalla tulin suojanneeksi vahingossa myös latva-artisokat.

No, koska uutta kasvua kun puski maasta, siirsin ne kasvimaahan ja sain toisen sadon. Tässäkään vaiheessa en perehtynyt asiaan sen kummemmin. Olin niin yllättynyt jo siitä, että ylipäätään taimet olivat talvehtineet, vahingossa. Nyt löysin todella hyvän postauksen, josta opin, että latva-artisokka ei ole kaksivuotinen, vaan monivuotinen. 

Tänä vuonna toimin vähän suunnitelmallisemmin. Esikasvatan taimia sisällä, laitan ne sitten kasvihuoneeseen vahvistumaan ja lopulta maahan. Taimia tulee aivan liikaa, mutta uskon, että niille löytyy kyllä ottajia puutarhaharrastajissa. Monivuotisesti kasvatetuista latva-artisokista voi saada paljon paremman sadon, joten nyt pitää vielä ratkaista, miten saa juurakot talvehtimaan tavoitteellisesti. Juurakoita voi myös jakaa, joten yhdestä kylvöstä saa yhä lisää ja lisää kasveja.

Päätin kokeille lehtilannoitusta näille ja muutenkin kasvukaudella kasvihuoneessa. Minulla on vanhoja paineruiskuja ja niillä voisi sumuttaa sellaista ihan todella hienoa sumua lehdille. Lehtien kautta lannoite vaikuttaa nopeammin. Pienille taimille pitää laittaa vain puolet ohjeellisesta lannoitusmäärästä.

Alavilla mailla hallavaara

 Onneksi kuulin töissä tärkeän uutisen

Meillä on töissä monta ammattiviljelijää, jotka tietävät pomminvarmasti kaikki varoitukset, mitä tulee säähän. Onneksi lounaalla puhuttiin sen verran kasvatuksista, että tuli puheeksi ensi yön hallan vaara. Tokihan huomasin ilman viilenneen, mutta en ajatellut hallaa tulevaksi.

Olisi ollut aivan hirveän harmillista, jos hyvin kasvuun lähteneet perunat olisivat saaneet hallaa. Siinä olisi mennyt juhannusperunatoiveet.

Nyt on paksulti harsoa, halla saa tulla, miten vain haluaa, perunoiden osalta.

Toiset kasvattaa perunoita ämpärissä.... onko tämän nyt jättikurpitsan kasvattamista ämpärissä? Pitää muistaa ottaa suojaukset aamulla pois, etteivät saa lämpöhalvausta, jos aurinko lämmittää.

Kaalikasvien taimet istutettu ja harsotettu

 Ötököiden on turha yrittää hyökkäystä!

Viime vuonna kylvin lehtikaalin kolmeen kertaan, kun ne tulivat syödyiksi jonkun öttiäisen toimesta. En koskaan tunnistanut niitä varmaksi, mutta ilmeisesti kirpat olivat asialla. Kolmas kylvökerta onnistui ja satoa tuli hyvin. Ruusukaaleja enkä parsakaalia kasvattanut viime vuonna lainkaan. Nyt esikasvatin kaikki kausarissa verkon alla ja lauantaina istutettiin taimet maahan.

Tänä vuonna päätin onnistua näissä kaikissa kolmessa, loppuun asti, lisäksi myös lantussa. Eli huolellinen esikasvatus verkon alla ja tänään taimet suojattiin korkeilla kaarilla ja harsolla.

Kaaret ovat niin korkeita, että kasvit mahtuvat olemaan siellä loppuun asti. Kirjoitin aiemmin siitä, miten herkullista on itse kasvatettu parsakaali. Samaa voi sanoa myös ruusukaalista. Ruusukaalit ovat harvojen mielestä herkullisia. Itse olen tykännyt niistä aina, mutta itse kasvatettuja sain myös perheeni syömään. En osaa sanoa, mitä on suurin vaikuttava tekijä makuun. Maan ominaisuudet luonnollisesti vaikuttavat aina, mutta uskon tässä olevan muutakin. Ehkä se, että en käytä väkilannoitteita, vaan kompostimultaani, on kasvutahti maltillisempia ja aromien kehittyminen erilaista kuin nopeasti väkilannoitteilla kasvatetuilla.

Kasvihuoneessa riittävän lämmintä taimille

Sisällä idätetyt taimet pääsivät kasvihuoneeseen

Hevoskan lämpö on liki 40 astetta. Viime vuonna se riitti turvaamaan taimet jopa silloin, kun ulkolämpötila pysyi viikon reilusti pakkasella.

Perunoiden multa ilman hevoskaa juuri nyt 7,5 astetta, vaikka 23.3. se oli vielä vain 4,4 astetta. Kasvihuoneen multapohja on siis lämmennyt myös, sillä aurinko lämmittää jo melkoisesti päivisin.

Hevoskan päälle lämmitykseen idätyslaatikot, joissa siemenet jo itäneet. Ja tietenkin näidenkin lämpötilaa seurataan jatkuvasti sisällä, siksi tuo valkoinen mittarilanka laatikoissa.

Tuoreyrttejä pihalta helmikuussa, uskoisitko?

Korjailin viinirypäleiden suojauksesta myrskyvaurioita

ja avatessani harson, tuli nenääni huumaava yrttinen tuoksu. Kesän timjami, jonka olin leikannut lyhyeksi pakastaessani loppusadon, on kasvanut suojassa ja voi loistavasti. Aromejakin on tuoksun perusteella runsaasti. En ottanut vielä makutestejä, sillä pakkasessa on vielä entisiä jäljellä vaikka kuinka paljon.

Tätäkö puutarhurointi on tulevaisuudessa? Entiset opit joutavat romukoppaan ja omaa tuotantoa riittää lähes ympäri vuoden?

Perunoiden suojaus kuntoon ja lämpömittari maahan

Nyt on kaaret, muovit, pakkasharsot ja styroksit

paikoillaan. Uusi lämpömittari käyttöön ja anturi maassa, 2,2 astetta näyttää.

Ensin kaaret ja tuplana kasvihuonemuovi. Pääsee aikanaan valoa sisään, mutta eristää paremmin. kerrosten välillä ilma on eristeenä.

Styroxit muovin päälle ja styroksien päälle pakkasharso kaksinkertaisena.

Ja lopulta vielä pakkasharso huolellisesti reunoilta mullalla kiinni. Ei saa jäädä yhtään aukkoa, josta lämpö voisi karata.

Kaalikoi-vihulainen on päässyt ovenraosta kausariin

Valoverhosuojaus otettava käyttöön siis kausarissakin

tästä eteenpäin. Jos ikinäkään enää kasvatan kaalikasveja (tuntuvat olevan aika ötökkämagneetti), varustaudun valoverhoilla ihan varmasti, myös kausarissa. Eihän tästä mitään tule, jos ei voi muka ovea avata ja käydä kastelemassa tai keräämässä satoa ilman, että on mokomat lurjukset heti kytiksellä ovensuussa. Keksinpä vielä, että ompelen tarranauhan, siis sellaisen kuin on tarralenkkareissa sulkijaksi sivuihin ja alareunaan oviverhoon, niin ei pääse tuuli heiluttelemaan auki mistään yhtään. Ja pari pientä reikää pitää ehdottomasti tukkia, mitkä jäi talvivaurioista tilkitsemättä vielä. En ymmärtänyt, että ne pitää ihan kaikki ja joka ikinen laittaa umpeen.

Sormet tahmassa kääntelin ja tutkiskelin ja litistin kaikki ovelukset, jotka pyrkivät piiloutumaan ja suojautumaan jonkun olemattoman harsotöhnän sisään. Luulevat varmaan, etten ilkeäisi pistää sormiani sinne ja katkaista niskoja. Hahaa, ilkesin sittenkin. 

Onneksi lapsilla on omat puutarhansa

ja siellä omat pienet mansikkamaat

Harson alla suojassa kasvaneina ovat hyvän kokoisia ja raakileitakin on jo muodostunut.

Ehkä saan ostaa yhden mansikan maistiksi. Hinta on taatusti kova! Aikoinaan sain ostaa retiisejä 50 sentillä kappale.....

Kuka ilkimys popsii pavun lehtiä? Tunnistatko?

Pitänee käydä laittamassa harso päälle

Pavuista ei ollut itänyt kuin kaksi vasta ja molemmissa taimissa oli samanlaista viotusta. Tunnistatko syöntijäljistä syyllisen?

Kevätsiivousta verhokaapista puutarhaan

Uuteen käyttöön vanhat valoverhot

Viime vuonna kaalin tuholaiset olivat sankoin joukoin liikkeellä. Jopa Ilmatieteenlaitos näki tuholaisparvet mittauksissaan. Ammattiviljelijätuttu kyseli, joko on kaalini syöty vai ovatko ne harson alla, mihin sanoin, että ei ole mitään tuholaisen haittoja näkyvissä. Saman päivänä töistä kotiin palattuani tein tavanomaisen kierroksen puutarhassa ja voi hirvitys, ruusukaaleihin oli kuin olikin mokoma kaalinkauhistus päässyt.

Tänä vuonna, vahingosta viisastuneena, ajattelin peittää kaikki kaalikasvit joko harsolla tai verkolla. Porkkanoiden suojausta jatkan edellisvuosien hyvien kokemusten kannustamana harsolla tai jos verhoja riittää, niin verhoilla.

Harsojen alla voi kuumuus nousta haitallisen korkeaksi ja siksi päätin kokeilla vanhojen valoverhojen tehoa korvaamaan kaupasta ostettavaa melko hintavaa verkkoa. En vielä päässyt varastoon asti ajatuksineni, mutta muutaman laatikon muistan vieneeni sinne täynnänsä valoverhoja. Nuorempi sukupolvi ei enää välttämättä edes tiedä, mitä valoverho on, joten kerrottakoon sen olevan yleensä valkoinen harsomainen keinokuitukangas, joka oli aikoinaan kaikilla ikkunassa sivulla olevien somistusverhojen lisäksi. Valoverho nimensä mukaisesti suodattaa ulkoa tulevaa liiallista auringonvaloa kesällä ja talvella estää näkymästä ulos kaikkea, kun ulkona on pimeää ja sisällä valot päällä.

Netistä löytyy kyllä toisenlainenkin merkitys valoverholle, optinen valoseinä, mutta sellaista en ole kyllä nyt puutarhaani suunnitellut. Vaikka toisaalta, olisihan se aika mahtavaa saada optinen valoseinä varottamaan tunkeilevistä öttiäisistä.

Tulee aika iäkäs olo netin syövereissä.... hakusanalla "valoverho" ei tule niitä vanhoja perinteisiä verhoja, vaan tyystin kaikkea muuta. Milläköhän vuosisadalla olenkaan syntynyt? Kirpputoreilla niitä kyllä sentään onneksi vielä on. 

Hieman pitää ensin "guuglailla", että minkä kokoinen verkon silmä saa enintään olla, jotta kaalikoit ja muut harmitukset pysyvät ulkona.

Tulkoon halla, tulkoon pakkanen, ei haittaa lain!

Kevään kylvökset turvassa hallalta ja pakkaselta

Lämpöpatjalla on hyvä olla.

Kausarin eli kausikasvihuoneen lämmitys hevoskalla

näyttää onnistuvan tänä vuonna yli odotusten. Viikonloppuna pääsin koulimaan edelliset kylvökset ja ruukut pääsivät lämpöpedille kausariin. Samalla kylvin styrox-laatikoihin lisää herkkuja. Latva-artisokkaa, parsakaalia, salaatteja, rucolaa ja vaikka mitä. Niistä tarkemmin myöhemmin. Nyt kevään odotus on ihan huikeaa!!! Omat taimet näyttäisivät onnistuvan tällä kertaa tosi hyvin.

Indoor = ilman lämpötila

Outdoor = sensorin mittaama lämpötila hevoskamassassa.

Ihan hetikään ei sammu 44.3 asteisen patterin voima.