Oman ruoan kasvattamisen hyödyt – terveys, ympäristö ja arjen ilo

Mitä hyötyä on mullan kanssa touhusta?

Oman ruoan kasvattaminen on paljon enemmän kuin sato lautasella. Se tukee vastustuskykyä, vähentää ympäristökuormaa, lisää kasvisten käyttöä ja tarjoaa mielekästä tekemistä arkeen – yksin tai yhdessä.

Papuja, tomaatteja, maisseja ja kesäkurpitsaa omasta puutarhasta.

Mullan kanssa puuhailu tukee terveyttä

Mullan kanssa työskentely lisää tutkitusti vastustuskykyä ja voi pienentää allergioiden riskiä. Maaperän mikrobien kanssa kosketuksissa oleminen on luonnollinen osa ihmisen elinympäristöä, ja puutarhatyöt tuovat tämän osaksi arkea.

Kasvun seuraaminen on monelle myös henkisesti tärkeää. On rauhoittavaa ja palkitsevaa nähdä, miten siemenestä kehittyy syötävä kasvi. Pienikin viljelyala riittää, kun tavoitteena on kokemus, ei omavaraisuus.

Omia retiisejä.

Lyhyemmät kuljetusmatkat ja tuore ruoka

Kun ruokaa ei kuljeteta satoja kilometrejä, säästyy energiaa ja päästöjä. Omien ajokilometrien ei tarvitse lisääntyä, ne voivat vain suuntautua eri paikkaan – esimerkiksi taimien hakuun tai kompostointipaikalle.

Oman sadon etu on tuoreus. Retiisit, salaatit ja muut vihannekset voi korjata juuri ennen ruokailua. Maku ja rakenne ovat erilaisia kuin pitkän kuljetusketjun läpikäyneissä tuotteissa.

Tiedät, miten ruokasi on kasvatettu

Kun kasvatat itse, tiedät tarkalleen, millaisissa olosuhteissa ruoka on kasvanut. Voit päättää, miten luonnonmukaisia menetelmiä käytät ja miten paljon haluat panostaa esimerkiksi pölyttäjien ja maaperän hyvinvointiin.

Kasvatusmenetelmillä voi kunnioittaa luontoa monella tavalla: välttämällä turhaa kemikaalikuormaa, suosimalla monimuotoisuutta ja pitämällä maaperän kasvipeitteisenä mahdollisuuksien mukaan.

Yhdessä tekemistä ja ravinteiden kierrätystä

Puutarhurointi sopii hyvin yhteiseksi tekemiseksi perheen tai ystävien kanssa. Kylvö, kastelu, kitkentä ja sadonkorjuu ovat konkreettisia tehtäviä, joihin eri-ikäiset voivat osallistua.

Ravinteiden kierrätys on luonteva osa omaa viljelyä. Biojätteet voi kompostoida ja käyttää kompostimullan kasvustoissa. Näin ravinteet palaavat takaisin kiertoon, eikä kaikkea tarvitse hankkia uutena säkistä.

Kasvisten lisääminen ruokavalioon helpottuu

os tavoitteena on lisätä kasvisten osuutta ruokavaliossa, oma viljely tekee siitä helpompaa ja edullisempaa. Kun salaatti, retiisi tai yrtit kasvavat omassa pihassa tai parvekkeella, niitä tulee käytettyä useammin.

Pienikin sato riittää muuttamaan arjen tottumuksia. Yksi rivi retiisejä tai laatikollinen salaattia voi olla hyvä alku.

"Kaikki muu paitsi puutarhurointi on turhaa."

Palmukaalia ja nauriita.

Parvekeviljely onnistuu – näin saat satoa kerrostalossa - ilman vuokra-aaria

Parveke tarjoaa yllättävän hyvät mahdollisuudet hyötyviljelyyn, vaikka kerrostaloelämä ei sallisi vuokra-arpaa. Kun ruukut, multa ja olosuhteet ovat kohdallaan, satoa syntyy pienessäkin tilassa.

Riittävän suuri ruukku on parvekeviljelyn perusta

Parvekkeella voi kasvattaa samoja kasveja kuin avomaalla, kunhan ruukku on tarpeeksi iso. Pitkäjuurisille kasveille, kuten porkkanoille, tarvitaan syvempi laatikko kuin lehtivihanneksille.

Itse suosin suuria ämpäreitä. Ämpärin valinnassa pitää ottaa huomioon valmistusmateriaali ja valmistajan merkinnät käyttötarkoituksesta.

• Materiaali kestää säätä

• Tilavuuksia on monia

• Multaa mahtuu riittävästi

Tavalliset kukkaruukut ovat usein liian pieniä. Niissä kasvatus onnistuu vain, jos kastelu ja säältä suojaaminen ovat todella tarkkaa.

Kastelu ja salaojitus helpottavat arkea

Ruukun pohjalle kannattaa lisätä lecasoraa, jotta ylimääräinen vesi pääsee pois. Lecasoran ja mullan väliin voi laittaa harsoa, jotta multa ei valu soran sekaan.

Elokuussa postasin, miten rakensin aiemmin ohjeen säiliöllisestä kasvualustasta ämpärin, ruukun ja kastelumattosoirojen avulla. Vesisäiliö tasaa kosteutta ja vähentää päivittäistä kastelutarvetta. Lopputulos oli toimiva: paprikat kasvoivat hyvin ja maku oli erinomainen, vaikka muoto ei ollut suippomainen.

Parvekkeella kasvukausi on yllättävän pitkä

Parvekkeella kevät lämpenee nopeammin ja halla saapuu myöhemmin kuin maan tasalla. Harsoilla suojaamalla ensimmäiset lehtisalaatit saa pöytään varhain.

Ystäväni on kasvattanut parvekkeella jopa viinirypäleitä ruukussa. Siihen en vielä osaa antaa tarkkoja ohjeita – opettelen vasta rypäleen kasvatusta maassa.

Parvekkeen erityisolosuhteet: aurinko ja tuuli

Parvekkeella on muutama asia, jotka poikkeavat avomaasta:

• Aurinko: Lasitettu parveke voi kuumentua liikaa. Varjostusta tarvitaan osaksi päivää.

• Tuuli: Voi olla voimakkaampaa kuin maan tasalla. Se kuivattaa multaa ja voi riepottaa kasveja.

• Tuulensuoja: Kevyet seinäkkeet, jotka päästävät hieman tuulta läpi, toimivat parhaiten. Täysin suljetut esteet aiheuttavat helposti pyörteilyä.

Mitä itse kasvatan ruukuissa

Ruukkuihin päätyvät usein ylijäämäsiemenet, joita en kasvata täysikasvuisiksi. Nauti ne jo pieninä – aivan kuten kaupoissa myytävät baby leaf -vihannekset.

Omat suosikkini:

• Retiisin lehdet: rapsakoita ja maistuvat retiisiltä

• Kaskinauriin lehdet: erityisen hyviä leivän päällä salaattilehden tilalla

• Pinaatti: maukasta pienenä, ennen kuin ehtii kukkia

Vielä ehtii ja talven puhteita

Sääennuste kertoi, että pikatalven jälkeen tulee vielä piiiiitkä lämmin jakso. Katsahda siis vielä kasvimaatasi päin. Jos et vielä peittänyt multaa millään, niin tee se viimeistään nyt. 

Naapurisi on todennäköisesti iloinen, jos kysyt, saatko kerätä lehdet heidän nurmikoltaan. Tai naapurinnaapurisi. Yleensä löytyy aina joku, joka ei halua nähdä vilaustakaan lehdistä nurmikollaan.

Olen erittäin onnekas naapurusten suhteen, saan jättisäkit täyteen lehtiä. Vaikka ovatkin niin sanottuja vaikeasti maatuvia vaahteranlehtiä, kyllä ne maatuvat, kun kosteutta ja mikrobitoimintaa on riittävästi. Vähän avitan tuhkalla happamuutta pois. Ei haittaa, vaikka keväällä olisi vielä lehtiä näkyvissä, massa käy aivan hyvin katteeksi keväällä. Silloin tarvitaan taas uutta katetta, kun kasvimaa kylvetään ja multa pitää muokkauksen jälkeen peittää, jotta tuuli ja aurinko eivät kuivata ja jotta rikkaruohon siemenet eivät pääse itämään kylvöksiä nopeammin. Haravoitujen lehtien seassa on aina myös jonkin verran ruohoa ja multaa, jotka auttavat maatumisessa.

Keväällä voi vaikka ottaa lehtisäkistä pieniä eriä ja pikakompostoida lämpökompostorissa keittiöjätteen seassa. Multaa tulee uskomattoman nopeasti.

Kevättä ajatellen talvella voi valmistaa lämpökompostorin. Itselläni on erittäin toimivat 2 lämpökompostoria, jotka on rakennettu "Iltalukemista Sinulle"-kohdassa olevan Kotikomposti-kirjan ohjeilla. Kirjojen kansista otetut kuvat ovat aika huonoja, mutta varmasti auttavat tällaisinakin kirjan löytymistä netistä tai kirjastosta.

Jos päätät tai edes suunnittelet kompostorin tekoa talven aikana, jätä jonkin verran risuja jemmaan. Ne on hyvä laittaa uuden kompostorin pohjalle aluksi. Niiden avulla pysyy ilmankierto kunnossa. Pohjana on omissa kompostoreissani metalliromuttamolta ostetut ruostumattomat teräsritilät. Vaikka lämpöä on jopa yli 70 astetta parhaimmillaan, voi kompostoinnin alussa ja lopussa ennen tyhjennystä olla rotille ja muille jyrsijöille sopivia lämpötiloja. Siksi pitää tällainenkin asia ottaa huomioon, mikäli kompostoi keittiöjätettä ja niinhän tietenkin kannattaa tehdä, jos kompostorin omistaa. Aivan turhaa kuljetuttaa ravinteita pois tontilta.

Sadonkorjuu jatkuu yllättäen

Viimeisimpiä nautintoja kesän sadosta on pinaattikeitto. Huonosti onnistunut pinaattikylvö oli jo heinäkuussa unohtunut ja tilalle kylvetyt magnoldit olivat isoja. Taimien välistä alkoi kuitenkin pilkottaa jotain erilaista.... pinaatti oli alkanut itää. Ihan kiva juttu, sillä nyt sadosta sai nautti näinkin myöhään. Kasvimaan reunalla, kasvihuoneen seinän vieressä pakkanen ei ollut puraissut vielä.

Ihanaa asiassa on erityisesti se, että keiton tilasi tytär herkkutilauksena. Päivällä oli pojalle suppilovahverokeittoa (ei omasta maasta sienisato sentään).