Pakkasessa paljon pieniä nyssyköitä

 talven herkuiksi ja lisukkeiksi

Herneitä talviherkuksi pakkasessa.

Usein ja vähän kerrallaan

Olen vihdoin ymmärtänyt ja oppinut, että ei tarvitse olla ihan hirveästi yhdellä kerralla, että kannattaa säilöä. Asia on itse asiassa ihan päin vastoin. Kun ei tee touhusta liian suurta, on paljon hauskempi aloittaa ja valmistakin ehtii tulla säällisessä ajassa.

Naapurin pihassa oleva hernemaa tuottaa kivasti satoa. Käymme keräämässä paksuja palkoja silloin tällöin ja riivimme ne samana iltana pakkaseen ja pussitamme pieniin nyssyköihin, kerta-annoksiin.

Herneenpalkoja pakastamista varten.

Tomaattijalosteiden kehitystä

Haaveissani on valmiita tomaattiruokia pakkasesta. Ensin kokeilin tomaattikastiketta, josta kirjoitinkin jo. Nyt mieleni teki tomaattisosekeittoa, samoista häränsilmätomaateista. Resepteistä en edelleenkään ymmärrä mitään, mutta otin vähän vinkkiä samasta Sonja Lumpeen Tomaattia! Intohimona tomaatti-kirjasta. Siellä on sivulla 214 lämmittävä tomaattikeitto ja päätin kokeilla elämäni ensimmäistä kertaa tuoretta chiliä. Ruokakaupassamme oli kahta vaihtoehtoa, erittäin tulinen tai mieti mix. Arvaat varmaan, että otin miedon mixin, koska oli ihka ensimmäinen kerta tuoreen chilin kanssa kokkailu. Mixissä oli eri värejä, ostin kaikkia ja tähän soppaan valitsin oranssin. Poistin siemenet huolellisesti sekä kaiken sen kiinnitysaineen. Tomaatteja paahdoin uunissa, kun ajattelin, että tulee ehkä hyvä maku. Taannoin tein paahdettua punajuurisosekeittoa ja se oli tosi hyvää. Samaan uuniin tomaattien kanssa laitoin chilit.

Tomaattisosekeitto.

Mausteeksi laitoin vain himalajan suolaa, sokeria ja chiliä. Lopuksi vähän makua pehmentämään hiukan basilikatomaattikaurakermaa. Illalla kun maistelin tuotosta, se tuntui melko polttavalta. Jotta sosekeitto olisi vähän ruokaisampaa ja sisältäisi myös proteiineja, hain puutarhasta papuja. Koriin valikoitui neljää erilaista. LUulin, että nuo kaikki punertavat oli ruusupapuja, mutta ilmeisesti eivät olleetkaan. Keväällä kirjoitin, kun soijapapujen kasvukset olivat eri pusseista kovin erilaisia, vaikka piti olla ihan samaa lajikettakin. Jos katsot kuvaa tarkkaan, toiset punertavat ovat oikein heleitä, niistä tuli nuo alemmassa kuvassa olevat tunnusomaiset ruusupavut. Vihreät ovat härkäpapuja ja värittömät noita vaaleita. En lopulta laittanut lainkaan noita vihertäviä punaisia palkoja, sillä niissä olevat pavut eivät näytä ruusupavuilta, vaan olivat yksivärisiä. Voisivatko ne siis olla sittenkin jotain erilaista soijapapulajiketta? Tiedoksi muuten, että se yksi taimi, jossa oli selkeästi erilaiset lehdet ja pavut joutui ns. parempiin suihin, eli joku eläin on käynyt popsimassa kaiken. Jäljellä on vain ranka. Harmitti ihan hirveästi.

Neljää erilaista papua.

Soppaan päässeet pavut.

Ohjeissa lukee, että tuoreita papuja ei tarvitse keittää kuin 10-20 minuuttia. Annoin niiden hautua sopassa kuitenkin kauan.

Maisteluraati töissä lounaalla

Lounaalla oli mahdollisuus pyytää makuraadilta mielipiteet mausteista. Oli kiva kuulla, että tykkäsivät. Huomiseksi teen toisen sosekeiton maistettavaksi. Nyt ainakin tänään toteutui haaveeni, sain syötyä töissä lounasta täysin oman sadon raaka-aineista ja ilman lihaa. Silti ravintoaineet olivat varmastikin aika kohdillaan.

Satoiloa

 Mustikkaa, vadelmaa, papua, kyssäkaalia jne.

Kyssäkaali

Ostin vai enkö ostanut?

Nyt en oikein edes muista oikeasti, että olin ostanut kyssäkaalin taimen. En ainakaan sitä ole siemenestä idättänyt. 

Kaikki kaalit kasvoivat kaaliverkon ja harson suojassa, mutta silti molemmissa tunneleissa on kaalikoivaurioita. Jossain ollut kolo, josta ovat päässeet. Kun nostin verkon ylös, sieltä pölähti monta siivekästä ilmaan.

Sain kuitenkin satoakin kerättyä taas. Meillä ei ole satanut pitkään aikaan. Pidin sääntönä, että verkko nostetaan vain sateella, mutta nyt oli pakko luopua säännöstä, sillä näin kaalikoita ja toisaalta myös ylikasvaneita parsakaaleja. Aion kyllä syödä, vaikka on vähän kukkiakin. Tuskin ovat vaarallisia.

Papuja tulossa

Kiertelin aamulla puutarhassa ja tutkailin papuja. Kyllä, papua on tulossa. Ja kyllä, ostan umpiointisäilöntään tarkoitetun painekattilan. Olen päättänyt ostaa elektronisen, niin ei tarvitse varata hellaa aina pitkäksi aikaa. Keraamisella tasolla liian iso kattilan pohja aiheuttaa myös vikatilanteen, jos metallireuna pääsee kuumenemaan. Elektronisella voi säilöä ja tehdä muuta ruokaa samaan aikaan.

Soijapapu, palko on karvainen ja siksi näyttää epätarkalta.

Muista pavuista en tunnista enää lajikkeita. Olen laittanut ainakin leikko-, keitto- ja vaha-, härkä-, ruusu-, pensaspapua.

Harsotunnelissa parsakaaleja on napostellut joku, ja mustuttanut osan kukinnoista. Samassa tunnelissa ei ole kelvannut lehtikaalit.

Ruukkutomaateista ensimmäiset itselle kypsyneet. Aiemmin linnut käyneet varkaissa.

Sokerijuurikkaita näyttää tulevan sen verran, että lähiruokapäivään saadaan ruokaa.

Keräkaali ei ole koskaan onnistunut näin hyvin.

Latva-artisokkia tulee paljon. Yhdessä taimessa on 12 nuppua.

Nyt pitäisi tulla riittävästi papua

Paljonkohan tarvitaan, että olisi omavarainen koko vuoden?

Olen jo monta vuotta toivonut, että saisin vähennettyä lihan syöntiä omien satojen avulla. En ole kummoinenkaan kokki tai ainakaan en saa resepteistä mitään irti. Kaikki ruuanlaittoni perustuu mutuun ja omasta päästä keitettyyn. Onneksi perheeni on hyvin tyytyväinen ja jopa priorisoivat äidin sotkuruuat usein ravintola-annosten yläpuolelle. Silti on hyvin vaikeaa saada suunniteltua ennalta ja ennakoitua asioita, kun ei kerran osaa käyttää reseptejä. Papujen menekki oli erityisen hyvä silloin, kun lapset olivat pieniä. Laitoin jauhelihakastikkeisiin papuja sekaan ja hyvin maistui. Nyttemmin härkäpapujen jauhomainen suutuntuma, varsinkin jos säilöntä on tehty kuivaamalla, on aiheuttanut vähän negatiivista palautetta keittiöväelle.

Borlotti, serpedor, flambo, rautakautinen, leikko, keitto, vaha, maxidor

Kyl o vaikeeta!!! Mikä ero on keitto- ja keittopavulla, entä vahapavulla jne. Olen lukenut kirjoista ohjeita, verrannut ja tuumannut. Edelleenkään en tiedä. Siemenpusseissa on ihan sama myyntikuva, mutta siemenen nimi on ihan eri. Taidetaan nykyään tehdä ihan samaa kuin viktoriaanisena aikana: samoja siemeniä laitettiin eri pusseihin ja niille annettiin toinen toistaan mielenkiintoisempia myyntinimiä. Menekki parani, puutarhureiden tyytyväisyys ei välttämättä niinkään.

Papuja kasvaa jo nyt vaikka missä. Maissirivien välissä, perunarivien jälkeen, aukkopaikoissa siellä sun täällä. Kyyhkyt napsivat joistain riveistä enemmistön ennen kuin ehtivät edes itää ja toisissa riveissä kävivät tuorerehulla itäneillä taimilla. Laitoin jo aukkoihin täydennyskylvöjä. Enää eivät päde huolellisesti tekemäni kylvömuistiinpanot. Täydennystä on vaikka mitä lajiketta, tuskin sitä, mitä on muu osa rivistä.

Hallittu lisäkylvö, tai vähemmän hallittu

Koska olen nyt vakaasti siis päättänyt, että meillä syödään ensi talvena omia papuja, kylvettiin vielä lisää. Osan kuivaan, osan pakastan ja osan umpioin, jos nyt saan somemaailman taitajilta jotain apua painekattilan valinnassa. Tähän mennessä kukaan ei ole antanut mitään vinkkiä.

Tuohon vakaaseen päättämiseen nyt liittyy se, että ostin lisää siemeniä ja äsken apupuutarhurin kanssa tehtiin hallittu esikasvatuskylvö lokerikkoihin, huolellisin merkinnöin. Merkinnät ovat tarkat siihen asti, kun minä astuin kuvaan. Keräsin nimittäin kaikki vanhat pavut ja laitoin ne myös lokerikkoihin. Osa on Walesista ostettuja rautakautisen pavun siemeniä, osa on eurooppalaisen papututkimuksen siemeniä, joita en ehtinyt tutkimusvuonna kasvattaa ja osa on vanhaa omaa satoa ja saattaapa jokunen olla kandiharjoittelupaikkani pavuistakin saatua siemensatoa. Lajikkeista ei ole enää mitään tietoa. Sampo-papujani en löydä enää mistään.

Nyt on 292 papua lisää mullassa... ja vielä jäi kylvettävää. Jos nyt ei riitä sato, niin sitten olen dieetillä! (tai sitten en ole).

Matalalta näkyy hyvin

Maa-artisokka on hyvä pölyttäjäkasvi ja on se hieno satokasvinakin. Sain työmatkalla maa-artisokkasellerisosokeittoa, joka oli hyvää, en vain uskaltanut ottaa isoa annosta, koska aiemmin maa-artisokka on aiheuttanut melkoiset mahanväänteet. En uskaltanut riskeerata loppupäivän kokousta mahankivistyksillä. Kasvimaassani oli edelliskesänä maa-artisokkaa, josta nyt yritän saada kasvimaata puhtaaksi. Huolellisesta mukulankeruusta huolimatta se häiritsi viime vuonna kaalimaata ihan haitaksi asti. Syksyllä keräsimme uudelleen erittäin huolellisesti kaikki mukulat maasta ja päälle tuli vielä 30 senttiä uutta maata kasvihuoneen tyhjennyksestä, mutta ei vain auta. Olen napsinut pinnalle tulleita alkuja poikki ahkerasti, mutta tuntuu että mukulat vain naureskelevat minulle. Kun napsaisen yhden alun, tulee tilalle puska alkuja. Äsken kun kylvimme papuja, työ tehtiin maassa, sillä vieläkään ei ole sitä kylvöpöytää, hiukan nostin katsettani ja siellä ne irvailivat suorastaan, ne maa-artisokka-alut. Yritän niille sanoa, että "älä rupee mun kanssa!" Ei auta, varmasti taas ylihuomenna napselen alkuja.

Leveälehtiset basilikat pääsivät vihdoin isoihin ruukkuihin

Kasvustot ovat jo selkeästi aivan näännyksissä liian pienissä kylvölaatikoissa pelkällä vedellä kasteltuna. Yhdessä kylvöruudussa oli aina 3 taimea ja yhteen ruukkuun laitettiin 2 spottia, eli jokaiseen ruukkuun tuli 6 taimea. Niistä pitäisi nyt kyllä tulla riittävästi satoa, myös pakkaseen, kun latvotuista latvoista tulee paljon haaroja.

Pinaattisato pakkasessa

 ja herkuttelukeitto maisteltu

Pinaatit meinasivat päästä yli-ikäisiksi. Olisi harmittanut aivan kamalasti, jos en olisi saanut satoa pakkaseen. Ensin oli liian kiireinen viikko ja sitten tuli tuo häntäluun murtuma. Kolmanneksi pakastin meni rikki. Siihen pitää laittaa Super-pakastus aina aamulla päälle, jotta lämpötila laskee. Otan yöksi pois, jolloin lämpötila on noussut ja aamulla taas uudestaan Super päälle. Huolto on jo tilattu.

Aurinko paistoi ja pinaatit alkoivat jo muodostaa kukkaa. Onneksi apupuutarhuri keräsi kasvit ja yhdessä riivittiin lehdet ryöpättäväksi ja lopulta pussitettiin pakkaseen. Yhden testikeiton tein ja kyllä maistui.

En huomannut ottaa annoksista enkä kasveista kuvaa, sen verran olen kipeä häntäluustani. Ajatus ei oikein toimi koko ajan. Siispä tässä kirjoituksessa on vuosien takaa vanhat kuvat, jotka aina muistuttavat, miten herkullista itse kasvatetuista pinaateista tehty keitto on. Maku on oikeasti erilainen. Kaupan pinaateissa on pistävä maku, vähän metallinen. Omista, hitaasti kompostimullassa kasvaneissa sitä ei ole lainkaan. Meillä ovat lapsetkin tykänneet Kippari Kallen voimaruuasta ihan aina.

Ajattelin koittaa vielä toista satoa. Pinaatti on nopea kasvuinen ja meillä kuluu pinaattia tosi paljon talvella.

Sadonkorjuu jatkuu yllättäen

Viimeisimpiä nautintoja kesän sadosta on pinaattikeitto. Huonosti onnistunut pinaattikylvö oli jo heinäkuussa unohtunut ja tilalle kylvetyt magnoldit olivat isoja. Taimien välistä alkoi kuitenkin pilkottaa jotain erilaista.... pinaatti oli alkanut itää. Ihan kiva juttu, sillä nyt sadosta sai nautti näinkin myöhään. Kasvimaan reunalla, kasvihuoneen seinän vieressä pakkanen ei ollut puraissut vielä.

Ihanaa asiassa on erityisesti se, että keiton tilasi tytär herkkutilauksena. Päivällä oli pojalle suppilovahverokeittoa (ei omasta maasta sienisato sentään).