Pakkasessa paljon pieniä nyssyköitä

 talven herkuiksi ja lisukkeiksi

Herneitä talviherkuksi pakkasessa.

Usein ja vähän kerrallaan

Olen vihdoin ymmärtänyt ja oppinut, että ei tarvitse olla ihan hirveästi yhdellä kerralla, että kannattaa säilöä. Asia on itse asiassa ihan päin vastoin. Kun ei tee touhusta liian suurta, on paljon hauskempi aloittaa ja valmistakin ehtii tulla säällisessä ajassa.

Naapurin pihassa oleva hernemaa tuottaa kivasti satoa. Käymme keräämässä paksuja palkoja silloin tällöin ja riivimme ne samana iltana pakkaseen ja pussitamme pieniin nyssyköihin, kerta-annoksiin.

Herneenpalkoja pakastamista varten.

Tomaattijalosteiden kehitystä

Haaveissani on valmiita tomaattiruokia pakkasesta. Ensin kokeilin tomaattikastiketta, josta kirjoitinkin jo. Nyt mieleni teki tomaattisosekeittoa, samoista häränsilmätomaateista. Resepteistä en edelleenkään ymmärrä mitään, mutta otin vähän vinkkiä samasta Sonja Lumpeen Tomaattia! Intohimona tomaatti-kirjasta. Siellä on sivulla 214 lämmittävä tomaattikeitto ja päätin kokeilla elämäni ensimmäistä kertaa tuoretta chiliä. Ruokakaupassamme oli kahta vaihtoehtoa, erittäin tulinen tai mieti mix. Arvaat varmaan, että otin miedon mixin, koska oli ihka ensimmäinen kerta tuoreen chilin kanssa kokkailu. Mixissä oli eri värejä, ostin kaikkia ja tähän soppaan valitsin oranssin. Poistin siemenet huolellisesti sekä kaiken sen kiinnitysaineen. Tomaatteja paahdoin uunissa, kun ajattelin, että tulee ehkä hyvä maku. Taannoin tein paahdettua punajuurisosekeittoa ja se oli tosi hyvää. Samaan uuniin tomaattien kanssa laitoin chilit.

Tomaattisosekeitto.

Mausteeksi laitoin vain himalajan suolaa, sokeria ja chiliä. Lopuksi vähän makua pehmentämään hiukan basilikatomaattikaurakermaa. Illalla kun maistelin tuotosta, se tuntui melko polttavalta. Jotta sosekeitto olisi vähän ruokaisampaa ja sisältäisi myös proteiineja, hain puutarhasta papuja. Koriin valikoitui neljää erilaista. LUulin, että nuo kaikki punertavat oli ruusupapuja, mutta ilmeisesti eivät olleetkaan. Keväällä kirjoitin, kun soijapapujen kasvukset olivat eri pusseista kovin erilaisia, vaikka piti olla ihan samaa lajikettakin. Jos katsot kuvaa tarkkaan, toiset punertavat ovat oikein heleitä, niistä tuli nuo alemmassa kuvassa olevat tunnusomaiset ruusupavut. Vihreät ovat härkäpapuja ja värittömät noita vaaleita. En lopulta laittanut lainkaan noita vihertäviä punaisia palkoja, sillä niissä olevat pavut eivät näytä ruusupavuilta, vaan olivat yksivärisiä. Voisivatko ne siis olla sittenkin jotain erilaista soijapapulajiketta? Tiedoksi muuten, että se yksi taimi, jossa oli selkeästi erilaiset lehdet ja pavut joutui ns. parempiin suihin, eli joku eläin on käynyt popsimassa kaiken. Jäljellä on vain ranka. Harmitti ihan hirveästi.

Neljää erilaista papua.

Soppaan päässeet pavut.

Ohjeissa lukee, että tuoreita papuja ei tarvitse keittää kuin 10-20 minuuttia. Annoin niiden hautua sopassa kuitenkin kauan.

Maisteluraati töissä lounaalla

Lounaalla oli mahdollisuus pyytää makuraadilta mielipiteet mausteista. Oli kiva kuulla, että tykkäsivät. Huomiseksi teen toisen sosekeiton maistettavaksi. Nyt ainakin tänään toteutui haaveeni, sain syötyä töissä lounasta täysin oman sadon raaka-aineista ja ilman lihaa. Silti ravintoaineet olivat varmastikin aika kohdillaan.

Satoiloa

 Mustikkaa, vadelmaa, papua, kyssäkaalia jne.

Kyssäkaali

Ostin vai enkö ostanut?

Nyt en oikein edes muista oikeasti, että olin ostanut kyssäkaalin taimen. En ainakaan sitä ole siemenestä idättänyt. 

Kaikki kaalit kasvoivat kaaliverkon ja harson suojassa, mutta silti molemmissa tunneleissa on kaalikoivaurioita. Jossain ollut kolo, josta ovat päässeet. Kun nostin verkon ylös, sieltä pölähti monta siivekästä ilmaan.

Sain kuitenkin satoakin kerättyä taas. Meillä ei ole satanut pitkään aikaan. Pidin sääntönä, että verkko nostetaan vain sateella, mutta nyt oli pakko luopua säännöstä, sillä näin kaalikoita ja toisaalta myös ylikasvaneita parsakaaleja. Aion kyllä syödä, vaikka on vähän kukkiakin. Tuskin ovat vaarallisia.

Papuja tulossa

Kiertelin aamulla puutarhassa ja tutkailin papuja. Kyllä, papua on tulossa. Ja kyllä, ostan umpiointisäilöntään tarkoitetun painekattilan. Olen päättänyt ostaa elektronisen, niin ei tarvitse varata hellaa aina pitkäksi aikaa. Keraamisella tasolla liian iso kattilan pohja aiheuttaa myös vikatilanteen, jos metallireuna pääsee kuumenemaan. Elektronisella voi säilöä ja tehdä muuta ruokaa samaan aikaan.

Soijapapu, palko on karvainen ja siksi näyttää epätarkalta.

Muista pavuista en tunnista enää lajikkeita. Olen laittanut ainakin leikko-, keitto- ja vaha-, härkä-, ruusu-, pensaspapua.

Harsotunnelissa parsakaaleja on napostellut joku, ja mustuttanut osan kukinnoista. Samassa tunnelissa ei ole kelvannut lehtikaalit.

Ruukkutomaateista ensimmäiset itselle kypsyneet. Aiemmin linnut käyneet varkaissa.

Sokerijuurikkaita näyttää tulevan sen verran, että lähiruokapäivään saadaan ruokaa.

Keräkaali ei ole koskaan onnistunut näin hyvin.

Latva-artisokkia tulee paljon. Yhdessä taimessa on 12 nuppua.

Nyt pitäisi tulla riittävästi papua

Paljonkohan papuja tarvitaan, että olisi omavarainen koko vuoden?

Kylvölevyt täytettynä mullalla; keskellä kolo odottaa pavun siementä.

Tätä olen miettinyt jo monta vuotta. Haluaisin vähentää lihan syöntiä ja korvata sitä omalla papusadolla, mutta koska en ole reseptien lukija, ruuanlaittoni perustuu mutuun ja “omasta päästä keitettyyn”. Onneksi perhe syö sotkuruuat tyytyväisenä, vaikka härkäpapujen jauhomainen suutuntuma ei ole viime vuosina saanut keittiöväeltä hurraa‑huutoja — varsinkaan, jos pavut on säilötty kuivaamalla.

Borlotti, serpedor, flambo, rautakautinen, leikko, keitto, vaha, maxidor

Kyl o vaikeeta! En edelleenkään tiedä, mikä ero on keittopavulla ja keittopavulla, tai miksi vahapapu on vahapapu. Siemenpussit näyttävät samoilta, mutta nimet vaihtuvat. Välillä tuntuu, että viktoriaaninen siemenhuijaus elää ja voi hyvin.

Papuja kasvaa nyt joka paikassa. Maissirivien välissä, perunoiden jälkeen, aukkopaikoissa ja siellä sun täällä. Kyyhkyt ehtivät syödä osan pavun siemenistä ennen itämistä, ja toisissa riveissä kävivät tuorerehulla itäneillä taimilla. Tein täydennyskylvöjä, mutta nyt riveissä kasvaa sekoitus eri pavun lajikkeita, eikä alkuperäisistä muistiinpanoista ole enää mitään hyötyä.

Hallittu lisäkylvö — tai vähemmän hallittu

Koska päätin, että ensi talvena meillä syödään omaa papusatoa, kylvin vielä lisää. Osa pavusta kuivataan, osa pakastetaan ja osa ehkä umpioidaan, jos joskus saan selville, millainen painekattila pitäisi ostaa. Somemaailma ei ole ollut kovin avulias.

Teimme apupuutarhurin kanssa lokerikkoihin huolelliset merkinnät — siihen asti, kun minä astuin kuvaan. Keräsin kaikki vanhat pavut samaan kasaan ja kylvin nekin. Mukana on:

• Walesista ostettua rautakautista papua

• eurooppalaisen papututkimuksen lajikkeita

• vanhaa omaa satoa

• ja ehkä muutama siemen kandiharjoittelupaikastakin

Lajikkeista ei ole enää mitään tietoa. Nyt on 292 papua lisää mullassa… ja vielä jäi kylvettävää. Jos ei tule satoa, niin sitten olen dieetillä. Tai sitten en.

Maa-artisokka — ikuinen vastustaja

Maa-artisokka on hyvä pölyttäjäkasvi, mutta kasvimaalla se on kuin sitkeä vieras, joka ei lähde, vaikka kuinka nätisti pyytää. Keräsimme mukulat viime syksynä huolellisesti ja lisäsimme päälle 30 cm uutta multaa, mutta ei auta. Maa-artisokan alut nousevat pintaan kuin pilkasta.

Kun kylvimme papuja maassa (koska vieläkään ei ole sitä kylvöpöytää), nostin katseen — ja siellä ne taas olivat. Yritän sanoa niille, että “älä rupee mun kanssa”, mutta eihän se auta. Ylihuomenna napsin taas alkuja.

Basilikat pääsivät vihdoin isoihin ruukkuihin

Leveälehtiset basilikat olivat jo aivan näännyksissä pienissä kylvölaatikoissa. Yhdessä ruudussa oli kolme taimea, ja nyt jokainen ruukku sai kuusi. Latvominen tekee hyvää — haaroja tulee lisää ja satoa pitäisi riittää myös pakkaseen.

Pinaattisato pakkasessa

 ja herkuttelukeitto maisteltu

Pinaatit meinasivat päästä yli-ikäisiksi. Olisi harmittanut aivan kamalasti, jos en olisi saanut satoa pakkaseen. Ensin oli liian kiireinen viikko ja sitten tuli tuo häntäluun murtuma. Kolmanneksi pakastin meni rikki. Siihen pitää laittaa Super-pakastus aina aamulla päälle, jotta lämpötila laskee. Otan yöksi pois, jolloin lämpötila on noussut ja aamulla taas uudestaan Super päälle. Huolto on jo tilattu.

Aurinko paistoi ja pinaatit alkoivat jo muodostaa kukkaa. Onneksi apupuutarhuri keräsi kasvit ja yhdessä riivittiin lehdet ryöpättäväksi ja lopulta pussitettiin pakkaseen. Yhden testikeiton tein ja kyllä maistui.

En huomannut ottaa annoksista enkä kasveista kuvaa, sen verran olen kipeä häntäluustani. Ajatus ei oikein toimi koko ajan. Siispä tässä kirjoituksessa on vuosien takaa vanhat kuvat, jotka aina muistuttavat, miten herkullista itse kasvatetuista pinaateista tehty keitto on. Maku on oikeasti erilainen. Kaupan pinaateissa on pistävä maku, vähän metallinen. Omista, hitaasti kompostimullassa kasvaneissa sitä ei ole lainkaan. Meillä ovat lapsetkin tykänneet Kippari Kallen voimaruuasta ihan aina.

Ajattelin koittaa vielä toista satoa. Pinaatti on nopea kasvuinen ja meillä kuluu pinaattia tosi paljon talvella.

Sadonkorjuu jatkuu yllättäen

Viimeisimpiä nautintoja kesän sadosta on pinaattikeitto. Huonosti onnistunut pinaattikylvö oli jo heinäkuussa unohtunut ja tilalle kylvetyt magnoldit olivat isoja. Taimien välistä alkoi kuitenkin pilkottaa jotain erilaista.... pinaatti oli alkanut itää. Ihan kiva juttu, sillä nyt sadosta sai nautti näinkin myöhään. Kasvimaan reunalla, kasvihuoneen seinän vieressä pakkanen ei ollut puraissut vielä.

Ihanaa asiassa on erityisesti se, että keiton tilasi tytär herkkutilauksena. Päivällä oli pojalle suppilovahverokeittoa (ei omasta maasta sienisato sentään).