Pakkasessa paljon pieniä nyssyköitä

 talven herkuiksi ja lisukkeiksi

Herneitä talviherkuksi pakkasessa.

Usein ja vähän kerrallaan

Olen vihdoin ymmärtänyt ja oppinut, että ei tarvitse olla ihan hirveästi yhdellä kerralla, että kannattaa säilöä. Asia on itse asiassa ihan päin vastoin. Kun ei tee touhusta liian suurta, on paljon hauskempi aloittaa ja valmistakin ehtii tulla säällisessä ajassa.

Naapurin pihassa oleva hernemaa tuottaa kivasti satoa. Käymme keräämässä paksuja palkoja silloin tällöin ja riivimme ne samana iltana pakkaseen ja pussitamme pieniin nyssyköihin, kerta-annoksiin.

Herneenpalkoja pakastamista varten.

Tomaattijalosteiden kehitystä

Haaveissani on valmiita tomaattiruokia pakkasesta. Ensin kokeilin tomaattikastiketta, josta kirjoitinkin jo. Nyt mieleni teki tomaattisosekeittoa, samoista häränsilmätomaateista. Resepteistä en edelleenkään ymmärrä mitään, mutta otin vähän vinkkiä samasta Sonja Lumpeen Tomaattia! Intohimona tomaatti-kirjasta. Siellä on sivulla 214 lämmittävä tomaattikeitto ja päätin kokeilla elämäni ensimmäistä kertaa tuoretta chiliä. Ruokakaupassamme oli kahta vaihtoehtoa, erittäin tulinen tai mieti mix. Arvaat varmaan, että otin miedon mixin, koska oli ihka ensimmäinen kerta tuoreen chilin kanssa kokkailu. Mixissä oli eri värejä, ostin kaikkia ja tähän soppaan valitsin oranssin. Poistin siemenet huolellisesti sekä kaiken sen kiinnitysaineen. Tomaatteja paahdoin uunissa, kun ajattelin, että tulee ehkä hyvä maku. Taannoin tein paahdettua punajuurisosekeittoa ja se oli tosi hyvää. Samaan uuniin tomaattien kanssa laitoin chilit.

Tomaattisosekeitto.

Mausteeksi laitoin vain himalajan suolaa, sokeria ja chiliä. Lopuksi vähän makua pehmentämään hiukan basilikatomaattikaurakermaa. Illalla kun maistelin tuotosta, se tuntui melko polttavalta. Jotta sosekeitto olisi vähän ruokaisampaa ja sisältäisi myös proteiineja, hain puutarhasta papuja. Koriin valikoitui neljää erilaista. LUulin, että nuo kaikki punertavat oli ruusupapuja, mutta ilmeisesti eivät olleetkaan. Keväällä kirjoitin, kun soijapapujen kasvukset olivat eri pusseista kovin erilaisia, vaikka piti olla ihan samaa lajikettakin. Jos katsot kuvaa tarkkaan, toiset punertavat ovat oikein heleitä, niistä tuli nuo alemmassa kuvassa olevat tunnusomaiset ruusupavut. Vihreät ovat härkäpapuja ja värittömät noita vaaleita. En lopulta laittanut lainkaan noita vihertäviä punaisia palkoja, sillä niissä olevat pavut eivät näytä ruusupavuilta, vaan olivat yksivärisiä. Voisivatko ne siis olla sittenkin jotain erilaista soijapapulajiketta? Tiedoksi muuten, että se yksi taimi, jossa oli selkeästi erilaiset lehdet ja pavut joutui ns. parempiin suihin, eli joku eläin on käynyt popsimassa kaiken. Jäljellä on vain ranka. Harmitti ihan hirveästi.

Neljää erilaista papua.

Soppaan päässeet pavut.

Ohjeissa lukee, että tuoreita papuja ei tarvitse keittää kuin 10-20 minuuttia. Annoin niiden hautua sopassa kuitenkin kauan.

Maisteluraati töissä lounaalla

Lounaalla oli mahdollisuus pyytää makuraadilta mielipiteet mausteista. Oli kiva kuulla, että tykkäsivät. Huomiseksi teen toisen sosekeiton maistettavaksi. Nyt ainakin tänään toteutui haaveeni, sain syötyä töissä lounasta täysin oman sadon raaka-aineista ja ilman lihaa. Silti ravintoaineet olivat varmastikin aika kohdillaan.

Hevoskan lämmitysvoima on hurja

 Taimet pääsivät kasvihuoneeseen

Luitko postauksen, jossa kerroin hevosenlannan talikoimisesta? Lämpötilan kehittymistä on ollut hausta seurata, sillä otin siitä kuvasarjan "muistikirjaksi". Kuvilla saa helposti dokumentoitua asioita puutarhassa. Kuvaan jää selvästi kuvaushetki. Ei tarvitse muistella, että milloin mitäkin tapahtui.

Toki aina olen seurannut lämpöä, mutta se on ollut vain lukemien katselua. Kun olimme maanantaina täyttäneet kasvihuoneen pohjan, oli lämpötila noussut vähän yli 20 asteesta 32 asteeseen keskiviikkoon mennessä. Levitys taas laski lämmön takaisin noin 20 asteeseen, mikä ei ole riittävän lämmintä, jotta taatusti yöpakkaset pysyisivät pois taimilta. Alla kuvasarja lämpötilakehityksestä.

Keskiviikkona levityksen jälkeen.

Torstaina, seuraavana päivänä levityksestä.

Perjantaina, kaksi päivää levityksestä.

Lauantaina, kolme päivää levityksestä.

Nyt lämpö on niin korkea, että yöpakkasta ei voi enää tulla harson alle laitettaville taimille. Pinta on toisaalta liian kuuma, joten taimilaatikoita ei voi laittaa suoraan patjan päälle. Alakuvassa taimet on nyt siirretty kasvihuoneeseen. Aiemman kokemuksen mukaan, taimista tulee huomattavasti vantterampia, kuin sisällä kasvatettuna. Taimista teen erikseen oman kirjoituksen. Kylvön samalla lisää kasveja kasvamaan, nyt kun saa kaiken laitettua ulos.

Lämmön lisäksi kompostoituminen tuottaa hiilidioksidia, joka on tehostetta kasvien kasvulle. Kaupallisessa kasvihuoneviljelyssä käytetään hiilidioksidin lisäämistä tehostamassa tuotantoa.

Nyt on taas SE aika vuodesta

kun talikoimme urakalla hevoskaa

Joskus kevät alkaa helmikuussa ja joskus näemmä vasta huhtikuun puolivälissä. Minun kevääni alkaa nimittäin siitä, kun saan kasvihuoneeseeni lämmityksen päälle. Jos olet lukenut blogiani jo kauemmin, saatat muistaa hevoskan, mutta jos olet ihan uusi lukijani, saat ehkä vinkkejä omaan puutarhaasikin.

Tässä lähtötilanne lantalavasta, melko täysi jo.

Sunnuntaina ajoimme tutulle hevostallille. Meillä on käytössämme 3 metrinen peräkärry. Nykyinen kasvihuoneeni on noin 2 m* 2,4 m, jonka pohjan kaivan aina syksyllä tyhjäksi kasvukauden mullasta. Kasvimaa saa tämä mullan pintaansa, eli tavallaan joka vuosi kasvimaan multa uusiutuu kasvukerroksen osalta. Tämä on yksi syy, miksi vuoroviljely ei ole juuri niin tärkeää minulla. Maahan ei voi tulla suuria ravinnepuutoksia, sillä kasvihuoneen pohjalta tulee runsaasti palanutta hevosenlantaa. Lisäksi koko talven kompostimullat laitetaan vielä keväällä maahan. Melkoinen orgaanisen aineksen lisäys siis vuosittain. 

Kyllä lavasta aika paljon lantaa lähti meidän kyytiimme.

Kasvihuone muistutti vielä viikko sitten lähinnä kahluuallasta. Tämä kevät on ollut hyvin poikkeuksellinen veden osalta. Nyt jo on sadevettäkin liki 2000 litraa kerättynä. Sateet ovat olleet todella runsaat maan ollessa jäässä, joten maan alapuolella oleva kasvihuoneen pohja on toiminut hyvänä ojana pihassamme. Nyt onneksi vesi oli jo imeytynyt maahan, joten lämmityksen uskalsi aloittaa. Ihan veteen ei olisi massaa kannattanut laittaa. Tuskin olisi alkanut lämmetä.

Rampit auttavat kottikärryjen kanssa touhuamisessa.

Tänä vuonna tallissa oli muutettu kuivikkeiden käyttöä. Ensinnäkin heillä on pihatto, josta talven lannat oli juuri siivottu lantalavalle. Lannan seassa oli sen vuoksi runsaasti hiekkaa. Painoa tuli hurjasti enemmän kottikärrylliseen. Massa oli myös märempää kuin aikaisemmin. Hiekka sitoo vettä massaan näemmä tosi paljon. Kuivikkeiden osalta heillä oli tullut turpeen tilalle olkipelletit, ne samat, joihin laitoin osterivinokkaani kasvamaan. Olimme nimittäin samaan aikaan pellettiostoksilla hevosten omistajan kanssa.

Pellettikuivikkeet ovat kostuneet ja hajonneet täysin, ja lannassa se näemmä tarkoittaa nyt tasaisempaa massaa. Vähän jännitti, että mitenköhän tämä uusi massa toimii, sillä aiemmin lanta on alkanut jo heidän lavallaan palaa ja höyry on noussut talikoidessamme massaa. Nyt lämpenemistä ei juurikaan huomannut.

Huoleni osoittautui turhaksi, sillä peräkärry tyhjennettiin maanantaina ja nyt keskiviikkona massa oli jo lämmennyt 32 asteeseen. 

Ostin viime keväänä suursäkin biohiiltä. Alunperin se piti mennä mökille uutta kasvimaata varten, mutta suunnitelmat eivät aina mene kuten toivoo ja säkki on edelleen kaupunkipihassamme. Nyt päätin, että sekoitan biohiiltä hevoskaan kasvihuoneen pohjalle. Siellä se lisää nyt massan huokoisuutta, tulee ladattua kesän aikana ja lisää vedenpidätyskykyä kasvukaudella.

Lopuksi tyhjensin vielä toisen multavarastokompostin ja päälle harsokerros lämmöneristeeksi. Nyt vain pitää odotella pari päivää ja voin siirtää taimet autotallista kasvihuoneeseen luonnonvaloon. Massa lämmittää taimilaatikoita alapuolelta ja harso pitää lämmön sisällä ja kylmän ulkopuolella. Taimista tulee vantteria. Heti levityksen jälkeen lämpö oli 20 astetta massassa.

Ovi kiinni ja odottelemaan lämpöjen nousua.

Haastava talvi mustikoille

 Miten käy pensaille?

Pensasmustikoille näyttää olevan vaikea tällainen talvi, jossa lunta tulee runsaasti ja sää vaihtelee pakkasesta suojaan. Paksu lumipeite painaa suojasäällä niin paljon, että hennot varret eivät kestä painoa. Meillä on pihassa runsaasti pensasmustikkaa, koska nämä nykyiset lajikkeet tuottavat herkullisen makuisia marjoja ja eri lajikkeiden sato kypsyy kivasti eri aikaan, jolloin satokausi on tosi pitkä. Pensasmustikka kukkii myös melko aikaisin keväällä, mikä on mielestäni hyönteisille hyvä juttu.

Ensimmäiset pensaat istutin isoon kuoppaan, jonka täytin kalkitsemattomalla turpeella. Pensaat juroivat pitkän aikaa, eikä satoakaan oikein tullut. Sittemmin ymmärsin, että naapurin kuusi estää sateen pääsemisen maahan. Nykyään tyhjennän vieressä olevan leikkimökin sadevesitynnyrin lapon avulla mustikoille ja kasvu on virkistynyt ja satoakin tulee kivasti. Myöhemmin en enää tehnyt perustuksia samalla tavalla, vaan seuraavaksi kokeilin kaivaa kuopan, johon pohjalle laitoin soraa salaojaksi, sillä maa on savipitoista ja vettyi kylläiseksi tosi helposti. Nykyään maan rakenne on niin hyvä monivuotisen katekäytön ja lierojen vaikutuksesta, että maa pysyy kosteana, mutta ei vety, vaan läpäisee riittävästi, suurimmankin kaatosateen. Hyväkuntoiseen maahan, myöhemmin laitetut pensaat, ovat saaneet enää normaalin kuopan ja katteet. Hyvin ovat lähteneet kasvuun ja satoa on alkanut tulla heti alusta asti. Maaperän kunto on siis tosi tärkeää!

Vanhimmat varret ovat puutuneet jo riittävästi ja pystyvät vastustamaan lumen painoa. Uudemmat oksat ovat liian hentoja ja ovat täysin lumen painamina maassa. Vielä ei pysty tarkistamaan, onko oksia katkennut. Toivottavasti ei, sillä se merkitsisi huonompaa satoa.

Nurinkurisesti, uusimmat pensaat, joissa ei vielä ole monia haaroja, ovat selvinneet ainakin toistaiseksi paremmin. Yleensähän vanhemmat ovat paremmin sopeutuneet ja selviävät koettelemuksista helpommin.

Kevättä odotellaan.

Kasvihuone vuorattu, sääennuste uhkaa lumisateella

Takatalvea lupailevat sääennusteessa

Vuorasin varoiksi kasvihuoneen routasuojalla, jotta taimet eivät palellu. Inkiväärit ovat niin pitkällä kasvussa, että olisi todella harmillista, jos nyt menettäisin ne.

Takaseinälle tuli toinen kerros kasvihuonemuovia. Ovi on jo aiemmin kaksinkertainen.

Kasvihuoneessa riittävän lämmintä taimille

Sisällä idätetyt taimet pääsivät kasvihuoneeseen

Hevoskan lämpö on liki 40 astetta. Viime vuonna se riitti turvaamaan taimet jopa silloin, kun ulkolämpötila pysyi viikon reilusti pakkasella.

Perunoiden multa ilman hevoskaa juuri nyt 7,5 astetta, vaikka 23.3. se oli vielä vain 4,4 astetta. Kasvihuoneen multapohja on siis lämmennyt myös, sillä aurinko lämmittää jo melkoisesti päivisin.

Hevoskan päälle lämmitykseen idätyslaatikot, joissa siemenet jo itäneet. Ja tietenkin näidenkin lämpötilaa seurataan jatkuvasti sisällä, siksi tuo valkoinen mittarilanka laatikoissa.

Ensimmäinen inkivääri jo "oraalla"

Ainakin yksi juurenpala elää

ja mahdollisesti tuottaa satoa. Eilen illalla ei näkynyt vielä mitään mullassa ja nyt tänään on jo yli sentin pituinen kasvu. Alku siis  hidasta siihen asti, kunnes pääsee mullan pintaan, mutta sen jälkeen on ihan mukava kasvuvauhti. Toivottavasti tulee kuitenkin vähän useampi yksilö pintaan.

Kasvimaalle jää aina silloin tällöin valkosipuleista kynsiä tai ehkä jopa kokonaisia sipuleita. Tämä unohtunut yksilö on päättänyt kasvaa jo nyt helmikuussa, vaikka pinnalla on paksu kerros lehtikatetta talven pakkasia suojaamassa.

Piparjuurenkin uusi kasvu näkyy jo katteiden seasta.

Ja perennoista kevään ensimmäinen, vuohenjuuri, on jo hurjassa vauhdissa.

Vuoden viimeinen tuorepersiljakeitto kasvihuoneesta

Jouluruokien jälkeen tekee mieli jo vähän kevyempää syötävää

Tämän sadonkorjuun jälkeen voin kaivaa loputkin lämpöpohjasta pois ja kasvihuone on valmiina odottamassa uutta hevoskasatsia helmi-maaliskuussa.

Lämpimästä syksystä ja talvesta on se hyöty, että pakkanen ei ole purrut persiljaa lainkaan ja vielä on poimittavaa satoa joulupäivänä.

Luumu avasi jo vihdoin ensimmäisen kukkansa kokonaan

Luumu ei enää pakkasta pelkää

Omena vasta vähän lupailee kukan avaamista

Ei haitannut 12 asteen pakkanen

Taimet hengissä hevoskan lämmössä

Yöllinen pakkanen painui 12 asteeseen

Leppäkerttu työn touhussa ulkona.

Persilja terhakkaana  kasvussa.

Salaattia kohta valmiina syötäväksi.

Maissi ja parsakaali hyvässä alussa.

Muista tyhjentää kompostori!

Tyhjennän tässä vaiheessa aina kompostorin, jotta sinne ehtii kertyä uutta massaa vielä ennen pakkasia. Jos kompostorissa oleva massa on liian valmista siinä vaiheessa, kun tammikuun pakkaset paukkuvat, on riskinä kompostin jäätyminen ja tilan loppuminen kesken ennen kevättä. Jäässä olevaa kompostia on nimittäin ihan mahdotonta tyhjentää. Uuden massan kompostoituminen käynnistyy hyvään vaiheeseen, eikä ulkoilman viilentyminen haittaa enää mitään. Lämpötilaeroa voi olla 90 astetta: ulkona 20 astetta pakkasta ja kompostorissa 70 astetta lämpöä.

Tyhjennettävän massan voi vaikka säkittää vahvoihin mustiin jätesäkkeihin. Pistelet pussin kylkiin reikiä, jotta massa saa ilmaa eikä ala mädäntyä. Pussittamisen edellytyksenä on tietenkin, että siihen ei laiteta niitä ihan uusimpia kerroksia, joista rotat ja muut jyrsijät ovat myös kiinnostuneita.

Musta jätesäkki lämpenee kevään auringossa varhain ja kompostoituminen jatkuu rauhassa. Rikkaruohojen siemenet eivät myöskään pääse pussiin ja multa pysyy rikkaruohottomana, vaikka et heti ehtisikään sitä käyttää.

Kevään kylvöksiähän ei tuoreeseen kompostimultaan voi laittaa, koska se on taimille liian ravinteikasta eli voimakasta. Voit esimerkiksi vetää uran kylvörivin kohdalle, laittaa pohjalle kompostimultaa ja sen päälle kerroksen vähäravinteista vanhaa multaa, johon sitten kylvät siemenet. Siemenen on helppo itää ja kun taimi on päässyt hyvään kasvuvauhtiin, yltävät sen juuret kompostimultaan ja kasvuvoima tulee juuri oikeaan aikaan taimen käyttöön. Porkkanat voi kylvää vaikka jo nyt syksyllä, joten ei tarvitse välttämättä lainkaan säkittää vaan saat sisällön heti käyttöön. 

PS. muista varata seosainetta lähelle kompostia jo nyt syksyllä, jotta talvella ei tarvitse kaivella tynnyreitä lumen alta. Itselläni on isoissa 250 litran saaveissa lehtipuuhaketta, jota käytän seosaineena. Tämänhetkinen hake on tehty lehdellisistä koivun oksista. Lehdet murustuvat pieneksi sutuksi, joka kerää keittiöjätteen kosteuden tehokkaasti. Isommat oksanpalaset pitävät massan ilmavana ja koivu myös kompostoituu nopeasti. Tämä on selkeästi kaikkein paras seosaine minun mielestäni. Seuraavaksi parasta on lehdettömistä oksista tehty hake, johon lisää sahajauhoa keräämään kosteutta. Joissakin oppaissa sanotaan, ettei saa laittaa sahajauhoa, ei saa laittaa havupuita jne. Oksahake on milloin kuusesta, milloin männystä milloin mistäkin, riippuu ennen kaikkea siitä, mitä naapureilta olen saanut. Ja aina on seos toiminut ihan hyvin. Ihanat naapurit!!! pitävät hakemäärän kunnossa.

Sadonkorjuu jatkuu yllättäen

Viimeisimpiä nautintoja kesän sadosta on pinaattikeitto. Huonosti onnistunut pinaattikylvö oli jo heinäkuussa unohtunut ja tilalle kylvetyt magnoldit olivat isoja. Taimien välistä alkoi kuitenkin pilkottaa jotain erilaista.... pinaatti oli alkanut itää. Ihan kiva juttu, sillä nyt sadosta sai nautti näinkin myöhään. Kasvimaan reunalla, kasvihuoneen seinän vieressä pakkanen ei ollut puraissut vielä.

Ihanaa asiassa on erityisesti se, että keiton tilasi tytär herkkutilauksena. Päivällä oli pojalle suppilovahverokeittoa (ei omasta maasta sienisato sentään).