Kevät keikkuen tulevi

Pihalla on kuulemma liian kuuma...

Totta se on, pihalla on kuumempi kuin muutama vuosi sitten koko kesänä.

Kasvit ottavat aimo harppauksen kasvussa. Paksun talvisuojauksen alla on valkosipuli intoutunut kasvamaan. Väri on vähän vaalea, sillä otin vasta nyt maton pois päältä. Kova on ollut hinku kasvaa.

Mustaherukat puskevat lehtiä ja osa joutuu suoraan herkkusuihin. Ovat todella mehukkaita lasten mielestä.

Mustikka on hieman hitaampi keväällä.

Päärynäpuu pullistaa jo silmuja. Jouduin leikkaamaan oksaa kulkuväylältä, vaikka muutoin hoitoleikkaus tehdään vasta syksyllä.

Vadelmat heräilevät talven jäljiltä.

Urostyrni "kukkii".

Tämä valkosipuli kasvaa istuttamatta. Mikälie jäänyt sipuli nostamatta viime vuonna. Annan kasvaa tietenkin.

Pienille puutarhureille ajanvietettä

Puutarhurointi voi joskus lapsen silmin olla....

tylsää.

Yorkshire Dalesin matkalla löytyi eräs mainio myyntiartikkeli, jota en kyllä ostanut, ei mahtunut matkatavaroihin enää.  Nyt on tarkoitus tehdä itse vastaava samalla idealla. Tarvikkeet ovat yksinkertaiset ja kasseja on "nurkissa lojumassa yllin kyllin".

Lapsista on hauskaa retkeillä ja nauttia herkkuja, kun aikuiset puurtavat omissa touhuissaan. Päivä kuluu sutjakkaasti. Voihan näitä käyttää vaikka ihan kotipihassakin touhuilemiseen sateen sattuessa sateessa. 

 

Miten pitkä voi olla kasvukausi?

Milloin keräsin viime vuonna vielä satoa?

Viikonloppuna ihailin onnistunutta kausikasvihuoneen lämmitystä hevoskalla ja mietin, että milloinkohan keräsin viime vuonna viimeiset rucolat kausaristani eli kausikasvihuoneesta. Onneksi valokuvissa on päivämäärät tallessa, joten kuvia selaamalla asia selvisi.

Tässäpä tämä kuva. Maku oli edelleen taivaallinen ja maukas! Kestää näiden herkkujen jälkeen aina melkoinen tovi, ennen kuin voi ostaa kaupasta yrttejä syötäväksi.

1.12.2018 rucola vielä poimintakunnossa.

Jos tänä vuonna onnistuu syksy yhtä hyvin kuin viime vuonna, tarkoittaa se kokonaisuutena 8 kuukauden kasvukautta, ilman sähkölämmitystä... ei paha, sanoisin Satakunnan korkeudella.

Miten sadetus suojaa hallavaurioilta?

Vedellä on suuri ominaislämpökapasiteetti... eli siis?

Vesi on meille kaikille hyvin tuttu, mutta tunnetko veden oikeasti?

Vesimolekyyli on pieni ja kevyt ja hyvin nopealiikkeinen. Se koostuu yhdestä happiatomista ja kahdesta vetyatomista. Tuttu kuva koulusta, varmaankin.

Vesimolekyylissä on elektronit (atomin osia) ovat vähän epätasaisesti jakaantuneena, mikä aiheuttaa sille samanlaista ominaisuutta kuin mitä on magneetilla. Toisessa puolessa on miinusta (kuvassa punainen happiatomi ja toisessa plussaa (kuvassa siniset vetyatomit), eli kuten magneetit tarttuvat toisiinsa, samoin tekevät vesiatomit. Toisen atomin miinuspää ottaa toisen atomin plussasta kiinni ja ne pitävätkin muuten aika tiukasti toisistaan kiinni. Tämä liittyy siihen kapillaari-ilmiöön, josta vähän kirjoittelin jo aiemmin, ja kohta tulee lisää savimaan problematiikassa.

Entä se sadetus-juttu?

No, on vesimolekyylissä muutakin kuin tuo miinus-plussa -juttu. Vesi vaatii paljon energiaa, että sen saa kiehumaan tai toisaalta yleensäkin lämmitettyä. Sillä on siis suuri ominaislämpökapasiteetti. Sama vaikutus on toisinpäin, jäätyminen vapauttaa energiaa, siis sitä energiaa, jota on tarvittu alun perin lämmitykseen. 

Mitä tekemistä energialla on nyt sitten sadetuksen kanssa? Se, että jos ilmassa alkaa halla uhitella ja sadetat kasvustojasi hennolla sumulla, pienet sadepisarat alkavat jäätyä kasvisi lähellä ja samalla luovuttavat lämpöä, jota kasvisi tarvitsevat hallaa vastaan. Veden kanssa ei saa silti olla ylenpalttinen, jotta jää ja liika kosteus eivät ala omalta osaltaan tekemään vaurioita.