Oletko maistanut tei-vadelmaa?

 Pitkuliainen rentokasvuinen vadelma

Vuosia sitten tilasin postilla teivadelman taimia. En ehtinyt panostaa kasvualueeseen, kunhan vain laitoin maahan. Pitkään kasvu on ollut ihan olematonta. Mitä muutakaan voi olettaa, jos ei tee mitään kasvin hyväksi ja maa on köyhää? Muutamia marjoja on tullut, mutta en ole pitänyt niiden mausta kovinkaan paljon. Viime vuonna syy selvisi. Olen syönyt ne liian raakoina. Marjoja tuli aiempaa enemmän. Maku ei ole samanlainen kuin tavallisella vadelmalla.

Eivät ne vieläkään mitään suurinta herkkua ole, mutta syötäviä. Mainostekstien mukaan sen pitäisi olla todella herkullinen. Ehkä makuun vaikuttaa kitulias kasvu. Panostan ensi vuonna vähän enemmän ja annan keväällä kasvukauden alussa lannoitetta. 

Teivadelman varsi ei ole tavallisen vadelman tapaan pystykasvuinen vankka, vaan rento ja tuettava. Olen kerran nähnyt eräästä puutarhasta kuvan, jossa se oli tuettu köynnöskasveille tyypillisellä tavalla. Vähän samalla tavalla, kuin mitä jotkut kasvattavat viinirypäleitä perkolan kattorakenteissa.

Ensimmäiset perunat maassa

Siikliä, mozartia ja annabelleä tänä vuonna

Kevät oli ensin myöhässä, mutta nyt on aurinkoisia päiviä riittänyt monta peräjälkeen. Laitoin jokin aika sitten kasvimaalle harson tehostamaan auringon vaikutusta ja 16.4. istutin ensimmäiset perunat. Yksi rivi siikliä ja kolminkertainen harso päälle. Alussa ei kannata peittää perunoita kovin paksulla mullalla, nopeuttaa itämistä. Multaus sitten myöhemmin muutamaan kertaan, kun vartta alkaa kasvamaan. Perunan satohan kasvaa siemenperunan yläpuolelle, eli siksi tarvitaan runsaasti multaa päälle.

Myöhemmin istutetaan loput perunat. Lajikkeiksi valittiin tänä vuonna siikli, joka on pojan suosikki, mozart, joka on tytön suosikki ja annabelle muuten vain varhaiseksi lajiksi. Nyt en aio kasvattaa lainkaan varastoitavaa perunaa, sillä palstasta luovuttuani kasvimaan koko ei riitä. Omaan pihaan ei mahdu niin paljon. Viime vuonna peruna vei liikaa kasvualaa ja tänä vuonna laitan sen sijaan muita juttuja.

Mozartista sain aikoinaan ennätysperunani.  Kesä oli ollut todella kuiva, mutta kateviljelyn ansiosta sato oli loistava. Ei haitannut edes se, että istuttamisen jälkeen tuli pakkaset ja ensimmäiset varret paleltuivat. Mozartin maku on "mehevän multava". Ei ehkä kuulosta houkuttelevalta, mutta oikeasti se on hyvää.

Mikä on sinun suosikkiperunalajikkeesi?

Tikkako käynyt apajilla?

 Lahopuussa paljon syötäviä ötököitä

Puussa on ensin jokin vika, ennen kuin tikka tai muut linnut tulevat koputtelemaan runkoa. Tämä runko on jo pitkälle lahonnut. En tunne hyönteisiä siten, että pystyisin määrittämään koloista tai muista jäljistä niitä. Todennäköisesti ollut kuitenkin jotakin herkullista, jäljistä ja vaivannäöstä päätellen.

Melkoista silppua syntyy ruokailun lopuksi. Tänä vuonna on ollut aiempaa enemmän kantojen ja lahopuiden rungoissa näitä nokkimisjälkiä. Olisikohan jokin tikka asettunut alueellemme? Kesällä sen varmaankin kuulee jossain vaiheessa rytmisenä nakutteluna. Iltaisin mato-ongella on saanut jo aiemminkin kuunnella kauempana morsettavia yksilöitä, mutta nyt on varmaankin tilaisuus seurata myös näköhavaintoja.

Vaikka tikka onkin melkoinen pesärosvo, sekin kuuluu suomalaiseen luontoon. Saaliita ja saalistajiakin on monenlaisia, ja vaikka saaliin puolesta kokisikin surua, se on osa luonnon kiertokulkua.

Mitä syöntijälkiä sinun puutarhassasi näkyy luonnoneläimiltä?

Niitty ja luonnonkasvit valtasivat nopeasti nurmikon

Karussa maassa muutos tapahtui itsestään

Mökillä maa on hyvin kivistä. Käytännössä se tarkoittaa, että nurmikko ei ole koskaan näyttänyt hyvinvoivalta. Leikkaaminen on ollut silti välttämätöntä, jos on halunnut sen tyypillisen siistin ja hoidetun vaikutelman. Näin on toimittu kymmeniä vuosia. Ajatukset ja ymmärrys asioista on kuitenkin muuttunut ja kaksi kesää sitten päätin toimia toisin. Leikkaaminen rajoitettiin vain kulkureiteille. Maan köyhdyttämistä ei tarvinnut tehdä, sillä maa oli kivistä, karua ja kuivaa jo muutenkin. Hassua, miten valkoapilaakin ilmestyi, mitä ei aiemmin ollut juurikaan näkynyt.

Pörriäisten määrä moninkertaistui. Vaikka luulisi maalla olleen jo ennenkin kaikenlaisia hyönteisiä, pihapiirissä niiden määrän lisääntymisen huomasi koko perhe. Samaan aikaan lisätyt linnunpöntöt ovat tuoneet oman iloisen lisän pesivine asukkeineen.

Luonnonkasveissa on mielestäni hienoa niiden moninaiset pienet yksityiskohdat ja eri kehitysvaiheiden erot. Jalostetut kukat ovat jotenkin ehkä yksinkertaisempia, liekö sitten jalostettu "kaikki turha" pois.

Iloinen sekamelska, kun katsoo nopeasti, mutta tarkemmassa tarkastelussa löytää vaikka minkälaista kukkijaa.

Eikö tämä olekin kuin suoraan kukkakaupan kimpusta? Halvemmalla ja hoitamatta. Mökkinaapurimme on aivan valtavan taitava kimpuntekijä. En tiedä mitä taikatemppuja hän kukilleen tekee, mutta suuret sidotut luonnonkukkakimput myös kestävät vaasissa.

Samaan aikaan mielestäni ruma ja kaunis. Vähän kuin olisi kehityshäiriö kukassa, mutta oikeasti jotenkin sympaattinen alaspäin osoittavine terälehtineen ja resupekkaisella yleisvaikutelmalla.

Mikä on sinun lempikasvisi luonnossa?