Ensimmäiset perunat maassa

Siikliä, mozartia ja annabelleä tänä vuonna

Kevät oli ensin myöhässä, mutta nyt on aurinkoisia päiviä riittänyt monta peräjälkeen. Laitoin jokin aika sitten kasvimaalle harson tehostamaan auringon vaikutusta ja 16.4. istutin ensimmäiset perunat. Yksi rivi siikliä ja kolminkertainen harso päälle. Alussa ei kannata peittää perunoita kovin paksulla mullalla, nopeuttaa itämistä. Multaus sitten myöhemmin muutamaan kertaan, kun vartta alkaa kasvamaan. Perunan satohan kasvaa siemenperunan yläpuolelle, eli siksi tarvitaan runsaasti multaa päälle.

Myöhemmin istutetaan loput perunat. Lajikkeiksi valittiin tänä vuonna siikli, joka on pojan suosikki, mozart, joka on tytön suosikki ja annabelle muuten vain varhaiseksi lajiksi. Nyt en aio kasvattaa lainkaan varastoitavaa perunaa, sillä palstasta luovuttuani kasvimaan koko ei riitä. Omaan pihaan ei mahdu niin paljon. Viime vuonna peruna vei liikaa kasvualaa ja tänä vuonna laitan sen sijaan muita juttuja.

Mozartista sain aikoinaan ennätysperunani.  Kesä oli ollut todella kuiva, mutta kateviljelyn ansiosta sato oli loistava. Ei haitannut edes se, että istuttamisen jälkeen tuli pakkaset ja ensimmäiset varret paleltuivat. Mozartin maku on "mehevän multava". Ei ehkä kuulosta houkuttelevalta, mutta oikeasti se on hyvää.

Mikä on sinun suosikkiperunalajikkeesi?

Katteella ja kompostilla pärjää ihan hyvin jättikasviskisassakin

Ei tarvita kaupasta voimaa

Nämä Mozartini kokivat keväällä ensin aika kovia. Perunat olivat jo taimettuneet, kun tuli vielä halla, enkä ollut suojannut viljelyksiäni mitenkään. Luulin jo, että menetin koko sadon. Kesä oli sen jälkeen tavattoman kuiva, eikä palstallani ole kasteluvälineitä. Joudun siis aina tyytymään sateena tulevaan kasteluun. Sen takia onkin tärkeää, että kasvimaan saa sellaiseksi, jossa vesi pidättyy niin, että kasvit saavat sen käyttöönsä, mutta ei jää myöskään lammikoksi kaatosateellakaan.

Miten näitä kasvatan?

Kasvatusmetodini on kateviljely ja no-dig -viljely. En siis muokkaa maata kuin ihan pakon edessä ja kaikki maa on aina katettu orgaanisella katteella. Käytän myös oman lämpökompostorin multaa kasvualustoissa.

Tänään kurkkasin, miten 820 gramman perunallani pärjään kisassa:

http://www.jattikasvisyhdistys.fi/2015-08-22-04-36-00/2015-08-22-04-42-38/sm-punnitus-2018-tulokset

Pesun jälkeen paino oli 820 g.

En ole todella yhtään kastellut tai lannoittanut kasvustoa. Vain kompostia, merilevää ja ruohosilppua aiempina vuosina. Tänä vuonna vain jonkin verran ruohosilppua, koska merilevää riitti vain sipuleille valitettavasti.

Miten suuri on sinun ennätysperunasi? Mitä lajiketta se oli?

Sadonkorjuu jatkuu niinkuin lämmin syksykin

Aurinkoinen syyspäivä on mitä parhain puutarhahommiin, ja ruokakaapissa tyhjentyneet peruna- ja porkkanapussit oiva syy lähteä mullankaivuuseen.

Tänään tuli vastaan iloinen yllätys. Härkäpavut kukkivat nätisti.

 Eivät taida nämä kukat ehtiä enää paloiksi asti.

Kertaalleen tyhjennetyssä härkäpapumaassa oli toinen mokoma palkoja odottamassa. Kuivuudesta kärsineet taimet olivat saaneet alkusyksyn kosteudesta uutta pontta kasvuun ja lämpöä on riittänyt palkojenkin muodostamiseen. Ihan mukavankokoisia papujakin oli ainakin sormituntumalla sisällä. En riipinyt niitä vielä.

Porkkanoilla on kokoa, kuten perunoillakin. Enää ei noussut ennätysperunaa suurempaa, eli aiemmalla 817 grammalla edetään kisaan. Nyt perunat olivat 500 - 650 g, lajikkeina Mozart ja Nicola, jota kasvatan talven perunaksi. Annetaan niiden vielä vahvistaa kuortaan ja parannella varastokestävyyttä.

Rikkaruohoja on jonkin verran myös päässyt herneiden ja sipuleiden riveihin. Ne ehtii kyllä vielä ennen maan jäätymistä nyppiä pois. On todella tärkeää, että juurilevinnäiset rikkakasvit eivät jää maahan syksyllä. Keväällä on aivan hirmuinen homma muuten niiden kitkennässä. Kevätaurinko sulamisvesien kanssa on takuuvarma resepti rikkakasvien viihtyvyyteen, jos niillä on hyvä juuri syksyn jäljiltä maassa. Paljon tuskaisempi taival on sellaisella, joka pyrkii aurinkoon jonkun pienen juurenpätkän avulla. Juuren energiavarat eivä riitä kovin pitkään, ja jos vielä keväällä ehtii harata ensimmäiset pinnalle nousseet lehdet, ei juurella välttämättä riitä voimaa toiseen lehtikertaan.