Kotipihlaja kukkii

 eli tänäkin vuonna tulee marjoja

Yleensä taivuttelemaani pihlajaan ei tule kukkia eikä marjoja, koska taivuttelun lisäksi rajoitan sen kasvua voimakkaasti leikkaamalla. Viime vuonna leikkasin maltillisemmin ja tänä vuonna vielä vähemmän, eli kukkia on nyt tavanomaista enemmän.

Taivuteltu pihlaja on niin tuuhea ulkokehällä, mutta kaarien sisällä on tilava turvallinen paikka vaikka linnuille. Leena Luoto mainitsi luennollaan, että tänä vuonna on löytynyt linnunpöntöistä paljon kuolleita poikasia, kun kevät oli niin kylmä. Poikasille ei löytynyt ruokaa. Ehkä saimme pidettyä hengissä lintuja, kun meillä on pöntöt kirsikka, omena kriikuna ja luumupuiden lähellä. Usein näkyikin sinitiaisia nokkimassa puista ruokaa.

Voi toki olla sattumaa ja normaalia vuosien välistä vaihtelua, mutta sen jälkeen kun meille laitettiin nämä lukuisat linnunpöntöt pihapiiriin, ei ole ollut pahaa kirvavuotta vielä kertaakaan. Toivottavasti linnut ovat saaneet mahansa kuitenkin täyteen ja poikasille hyvät eväät elämään.

Ruohosilppukate lisääntyy kasvimaalla

 Onneksi aurinko paista ja satelee välillä

eli ruohokin kasvaa. Pikkuhiljaa pienestä kulkukäytävästä saa katetta kasvimaalle. Nyt vuorossa olivat pienet pinaattikiinankaalitaimet. Eipä niistä paljon jäänyt näkyviin, huomenna todennäköisesti tekevät kasvupyrähdyksen, usein ainakin käy niin.

Olen tässä pohtinut, että pitänee tarjoutua leikkaamaan naapurinkin nurmikkoa, sillä muutoin en kyllä mitenkään saa koko kasvimaalle riittävän nopeasti katetta. Kompostin muhitusosa tyhjeni jo, jotta sain loput taimet maahan ja maasta piti nopsaan saada muhevaa ja ravinteikasta. 

Juuri sanoin apupuutarhurille, että nyt kun kun palstoja ei ole, saamme kohta itsemme takaisin multaomavaraisiksi. Kasvimaita piti lisätä omaan pihaan, joten tänä vuonna kompostit ovat menneet maiden parannukseen kylvöalaksi. Ehkä ensi vuonna saamme jo omat mullat kokonaan. Silloin alkaa katettakin nimittäin riittämään, sillä käytän puolivalmista kompostia katteena monessa paikassa.

Taitaa olla kasvuolosuhteet kunnossa

 Ainakin sato on rehevää ja maku kohdillaan

Kasvihuoneen tihkukastelu on siitä kiva juttu, että kosteus on tasainen. Lehtisalaatista tulee mielestäni kitkerää kuivuudessa. Nämä ovat todella rapeita, mietoja ja maukkaita, vaikka ovat näin suuria. Lehdissä ei myöskään ole juurikaan mitään pestävää likaa, koska multaan ei tarvitse roiskia kastelukannulla.

Yleensä en edes kasvata lehtisalaattia, koska kasvimaalla ulkona niistä tule joko letkuja tai kitkeriä. Voi kun kasvihuone olisi isompi, saisi mahtumaan monenmoista kivaa koko kasvukauden. Nyt varsinaisia satokasveja on vain tomaatti ja kurkku. Näitä salaatteja tms. on vain ihan alkukaudesta, kun kasvukauden pidennys tapahtuu kasvihuoneessa, ennen tomaattien ja kurkkujen istutusta.

Olen kyllä jo katsellut uutta, nykyinenhän kärsi talvella kovasti ja lähinnä sain ensiavulla tekohengitettyä täksi yhdeksi kaudeksi vielä. Pelkkien mainoskuvien avulla on oikeasti melko vaikeaa vertailla tuotteita keskenään, varsinkin eri merkkisiä. Parasta olisi, jos saisi vierailla oikeasti käytössä olevissa ja kysellä itselle tärkeistä valintakriteereistä kokemuksia

Ei pysty kävelemään ohi

 vai pystyykö?

Meillä on töissä kerran kuukaudessa koko henkilökunnalle tietty Teams. Viime perjantaina oli viimeksi. Palaverin jälkeen kahvipöydässä juteltiin eräästä esiintyjästä ja havaitsimme taas kerran, että eri ihmiset kiinnittävät todella erilaisiin asioihin huomiota ja jälkikäteen muistetaan asia eri tavalla. No siitä sitten jatkui keskustelu ja kerroin, että työmatkallani on eräs hyvin sotkuinen kadunpätkä, jossa Bubin kävijät roskaavat ja sotkevat.

Perjantaina katu oli täysin roskaton. Ihmettelin itsekseni, että mitä ihmettä on tapahtunut. Onnekseni huomasin kadunpätkästä huolehtivan kiinteistönhuoltoyrityksen auton ja työntekijän sen vieressä harjoineen. Kerroin hänelle, että arvelin siivouksesta huolehtivan nyt eri henkilön. Hän sitten totesi, että joo, xx on lomalla. Keskustelu työkahvipöydässä jatkui ja toinen työkaveri totesi, ettei hän mitään roskia maassa näe. Näinhän se on, toinen näkee ja toinen ei näe. Näkijöistäkin toinen voi kävellä ohi, toinen ei voi. Minä kuulun niihin, jotka näkevät ja eivät voi kävellä ohi. Joissakin tilanteissa on pakko, en voi olla koko ajan poimimassa kaupungin kaduilta roskia, mutta koiralenkillä voin ja niin teen.

Mökillä tämä luonteenpiirre merkitsee, että aina on tehtävä kierros ja poimittavat kaikki lupiinit ja rohtoraunioyrtit, sekä mahdolliset jättipalsamit. Työ tuottaa tulosta, ja nyt rohtoraunioyrttiä on enää vain vähän. Lupiinia nousee vielä maan siemenpankista ja totta kai juurista, sillä kivimaasta niitä ei saa millään pois. Yhtäkään ei kuitenkaan koskaan pääse kukkaan asti, joten kauaksi ne eivät pääse leviämään. Nyt tuli enää tällainen pieni multasäkki reilun puolilleen. Muistan vielä ajan, kun sain 8 mustaa isoa jätesäkkiä aivan täyteen. Mädätän vieraslajit ensin auringonpaahteessa ja vasta siten laitan kompostiin, joka on osittain lämpöeristetty, mutta ei talvikäyttöinen. En koe sitä ihan yhtä turvalliseksi näin vakavassa asiassa, kuin miten toimivat kotonani olevat lämpökompostorit. Niihin voin laittaa kitketyt suoraan ja tiedän, etteivät leviä eteenpäin.