Kevätjuttuja

 Lämmin, siis kylmä, siis eikun lämmin   

Tällaista on ollut tänä keväänä, enemmän kuin monena vuonna. Ainakin meidän pihassamme. Jo helmikuussa kasvimaa suli, maa tuoksui ihanan keväiseltä. Muistan, kun olin puhelimessa ja kerroin katselevani kasvimaan pintaa, miten se on jo kovin keväinen. Ei kestänyt kuin muutama päivä ja jo oli taas lumipeite takaisin. Linnut ovat olleet kovassa paikassa, kun hyönteisiä ei ole ilmaantunut, ja pesintääkin pitäisi aloitella Meillä ei ollut linnuilla tänä talvena talviruokintaa, mutta nyt keväällä laitoin rasvapötköt, jotta pesinnät onnistuisivat. Vuosi sitten eräs lintuharrastaja sanoi, että he löysivät paljon nälkään kuolleita poikasia pesistä. 

Ensimmäiset kylvöt tein varhain, pesusieni-, sitruuna- ja viidakkokurkku, auringonhattu sekä päärynätomaatti ohjeistettiin nimittäin kylvämän helmikuussa. Noista vain viidakkokurkkua olen kasvattanut aiemmin. Muut ovat uusia kokeiluja. Auringonhattua on ollut kukkamaassa, sillä edesmennyt anoppini toi niitä joskus. Niiden lukumäärä on romahtanut ja siksi laitoin nyt ihan siemenestä uusia.

Talvipuuhana autotallissa on normaalisti linnunpönttöjen rakentaminen. Tänä vuonna näin ei tapahtunut, koska tammikuussa jouduin pitkälle sairaslomalla niskan välilevypullistumasta. Käteen jäi hermopinne ja siksi en ole tänne blogiinkaan kirjoitellut. Kirjoittaminen sattuu käteen ja töissä joudun jo riittävästi rasittamaan, joten illalla ei enää jaksa.

Meillä on lähes 20 pönttöä pienellä taajatontilla. Moni miettii, että eikös tuossa ole liikaa. Ei ole. Niissä on erikokoisia suuaukkoja, jotta erilaiset linnut voisivat muuttaa meille. Kaikki pöntöt eivät aina kelpaa kandidaateille, joten on hyvä olla valinnanvaraa samankin kokoisilla lentoaukoilla. Lisäksi jotkut linnut tekevät monta pesyettä kesässä, ja jokaisen eri pönttöön. Muuttovaraa pitää siis olla kauden aikanakin.

Yllä olevassa kuvassa ei kovin hyvin näy, mutta se on vuorattu kattoon asti jäkälillä. Luulin, että viime keväänä asennetussa pöntössä ei ole ollut lainkaan vuokralaisia, sillä en ole koskaan nähnyt lentoliikennettä siinä. Mutta kyllä, vuoraus kertoo, että kyllä siellä on joku kovinkin usein käynyt. 

Valkosipulit nousivat pintaan jo helmikuussa ja ovat edelleen lähes samankokoisia. Öisin on ollut niin kylmää, että päivän lämpö ei ole riittänyt. Pahimmillaan 10 astetta pakkasta.

Kasvihuoneeseen odottelen lämmitystä, eli sitä hevoskan eli hevonpaskan tuomista. Uusi kasvihuone onkin jo valmiiksi täytetty maatuvalla kasvimassalla, joka alkaa pikku  hiljaa kompostoitua. Nyt maa on jo melkein 10 astetta, että piakkoin voin kylvää suoraan maahan. Saan yhden sadon sieltä, ennen kuin tuon puutarhalta tomaatit ja kasvihuonekurkut.

 

Mitä mieltä olet näistä ehdotuksista?

 Muovikassien vähentämiseen ideoita

Muistatko, että olen mukana kansalaispoolissa, jossa pohditaan muovin kulutuksen vähentämistä? Viimeisimmän kyselyn tulokset on nyt julkistettu. Käy lukemassa poolin ajatuksia ja ideoita. Mitä mieltä sinä olet ja olisiko sinulla muita hyviä ideoita jaettavaksi?

Jokainen voi tehdä paljon erilaisia asioita, jotka vähentävät sekä muovin käyttöä, että estävät sen päätymistä luontoon. Onneksi Suomessa ei ole samanlaista ongelmaa muovipusseista, kuin on monissa kehittyvissä maissa ja lämpimissä maissa, missä on sellaiset ohuesta muovista tehdyt kassit "koristavat" teiden varsia, kaupunkikatuja ja merenrantoja.

Tässä uudestaan linkki, kun aiemmin ei toiminut.

https://www.kiertotalousratkaisuja.fi/fi-FI/PlastLIFE/kansalaispooli

Melkoinen yllätys uudessa kasvihuoneessa

 poisheitetty rihmasto tuottaakin satoa

Osterivinokas.

Muistatko, kun tilasin Fb-ryhmästä yksityiseltä henkilöltä sienirihmastoa? No en minäkään sitä enää muistanut. Tilasin samalla yritykseltä myös sienirihmastopötkylät. No, nuo yrityksen pötkylät tuottivat satoa, mutta yksityiseltä ostetut oli niin pieni määrä, että en saanut sitä kasvamaan riittävästi, tai luulin niin. Kasvatin rihmastoa ensin pienemmissä satseissa puupelleteillä ja kun rihmasto runsastui, laitoin ne isompiin pusseihin. Hygienisoin märän pellettimassan uunissa paistopussissa ja sekoitin rihmastot sitten massaan. Vein suuret pussit autotalliin pimeään ja unohdin ne tyystin. Poissa silmistä, poissa mielestä, sanotaan.

Lisää osterivinokasta.

Siivosimme pihaa talvikuntoon, ja samalla tyhjensin muhituskompostin massa uuteen kasvihuoneeseen. Ehkä muistat, että kasvihuoneessa on korkea sokkeli maan alla ja koko sokkeli täytetään kasvuainekselle. Rakennan pohjan kompostoimalla erilaista biomassaa, kuten haketta ja nurmikonleikkuusilppua. Kerrosten välissä on paljon myös biohiiltä. Ylimpään kerrokseen tulee kompostia ja lopuksi ihan uutta multaa jonkin verran.

Pieniä alkuja on vaikka kuinka paljon.

Avatessani kasvihuoneen oven, oli siellä odottamassa iloinen yllätys. Olin löytänyt elokuussa autotallista sienirihmastopussit. Massa oli kivasti valkoinen ja se piti laittaa ulos jatkokasvatukseen. No, sitten tuli Lähiruokapäivä-valmistelut ja kaikkea kiirettä, sekä sateiset säät. Sade tarkoitti sitä, että pihalle jääneet pussit kostuivat ylen määrin, pussit repeilivät ja massaan pääsi pihalta vaikka mitä, tai niin luulin. Aikani katselin pusseja ja kun täytimme kasvihuoneen pohjaa, ajattelin, että laitan massan vain kompostoitumaan sinne. Tänään sitten on sadonkorjuun aika. 

Huvittelen ajatuksella, että keväällä koko pohja on täynnä osterivinokasta. Kosteuttahan maa saa alakautta, sillä pohjassa on suora maayhteys.

Komposti kiertää ja taimia maakellariin

 Kasvimaan perkuujätteet nopeita kompostoida

13.10. täytin ääriään myöten perkuujätteillä.

Onneksi on blogi, jota varten ottaa kuvia ja tekee kirjoituksia. Tämä on samalla ikään kuin päiväkirja, josta voi tarkistaa, mitä teki milloinkin. Tänään touhuttiin pihalla talvea varten, kun uutisissa oli kuvia lumisista lähikunnista. Kompostierä, jonka aloitin lokakuun 13. päivä ja sen jälkeen täytetty koko ajan uudelle biojätteellä, oli nyt siinä kunnossa, että oli aika siirtää massa täyttökompostista muhituskompostiin. Muhituskompostin tyhjensin uuteen kasvihuoneeseeni. Kierto oli siis todella nopea. Edellinenkin satsi oli näillä perkuujätteillä aloitettu, joten sekin oli todennäköisesti syyskuun puolella. 

Muhitukseen siirretty 13.10. aloitettu massa näytti tältä.

Pieni yksityiskohta kompostista.

 

Kasvatin tänä vuonna valtavasti latva-artisokan taimia. Haluan oppia valmistamaan niistä säilykkeitä talveksi. No, satoa tuli, mutta vielä ei keittotaitoni olleet riittäviä, eli harjoiteltavaa jäi vielä.

Latva-artisokan uusi kasvusto sadon jälkeen.

Talvehditutan maakellarissa latva-artisokkien taimet. Aiemmin olen jättänyt taimet maahan ja toivonut, että selviävät talvesta. Tänä vuonna teen toisin. Kaivoimme kaikki taimet maasta.

Kädessäni katkaistun satovarren pää ja vieressä uusi kasvusto.

Satoa tuli yllin kyllin. Kirjoissa lukee, että ensimmäisen vuoden kasviin tulee 1-2 kukkaa, mutta minulla tuli aivan valtavan monta. Toki keväällä taimien istutuskuoppiin laitettiin runsaasti kompostia ja ladattua biohiiltä, eli potkua oli kerrakseen.

En ole seurannut taimia sadon jälkeen kovinkaan tarkasti. Niitä on pitkin pihaa, siellä mihin sai taimen sujautettua keväällä. Osa kasveista oli mennyt poikki tai myyrä syönyt juuret tai ainakin jotain oli tapahtunut, eikä kasvista saanut talvehtivaa yksilöä. Aika monta silti oli kunnon juurilla.

Kellariin menossa.

Yksi asia ihmetytti suuresti. Osassa taimista oli tullut ihan puskia. Satovarren juureen oli kasvanut hurja määrä lehtivarsia ja juuristo oli hyvin runsas. Saakohan näitä jaettua keväällä? Onneksi on talvi aikaa selvittää ohjeita netin syövereistä.