Komposti kiertää ja taimia maakellariin

 Kasvimaan perkuujätteet nopeita kompostoida

13.10. täytin ääriään myöten perkuujätteillä.

Onneksi on blogi, jota varten ottaa kuvia ja tekee kirjoituksia. Tämä on samalla ikään kuin päiväkirja, josta voi tarkistaa, mitä teki milloinkin. Tänään touhuttiin pihalla talvea varten, kun uutisissa oli kuvia lumisista lähikunnista. Kompostierä, jonka aloitin lokakuun 13. päivä ja sen jälkeen täytetty koko ajan uudelle biojätteellä, oli nyt siinä kunnossa, että oli aika siirtää massa täyttökompostista muhituskompostiin. Muhituskompostin tyhjensin uuteen kasvihuoneeseeni. Kierto oli siis todella nopea. Edellinenkin satsi oli näillä perkuujätteillä aloitettu, joten sekin oli todennäköisesti syyskuun puolella. 

Muhitukseen siirretty 13.10. aloitettu massa näytti tältä.

Pieni yksityiskohta kompostista.

 

Kasvatin tänä vuonna valtavasti latva-artisokan taimia. Haluan oppia valmistamaan niistä säilykkeitä talveksi. No, satoa tuli, mutta vielä ei keittotaitoni olleet riittäviä, eli harjoiteltavaa jäi vielä.

Latva-artisokan uusi kasvusto sadon jälkeen.

Talvehditutan maakellarissa latva-artisokkien taimet. Aiemmin olen jättänyt taimet maahan ja toivonut, että selviävät talvesta. Tänä vuonna teen toisin. Kaivoimme kaikki taimet maasta.

Kädessäni katkaistun satovarren pää ja vieressä uusi kasvusto.

Satoa tuli yllin kyllin. Kirjoissa lukee, että ensimmäisen vuoden kasviin tulee 1-2 kukkaa, mutta minulla tuli aivan valtavan monta. Toki keväällä taimien istutuskuoppiin laitettiin runsaasti kompostia ja ladattua biohiiltä, eli potkua oli kerrakseen.

En ole seurannut taimia sadon jälkeen kovinkaan tarkasti. Niitä on pitkin pihaa, siellä mihin sai taimen sujautettua keväällä. Osa kasveista oli mennyt poikki tai myyrä syönyt juuret tai ainakin jotain oli tapahtunut, eikä kasvista saanut talvehtivaa yksilöä. Aika monta silti oli kunnon juurilla.

Kellariin menossa.

Yksi asia ihmetytti suuresti. Osassa taimista oli tullut ihan puskia. Satovarren juureen oli kasvanut hurja määrä lehtivarsia ja juuristo oli hyvin runsas. Saakohan näitä jaettua keväällä? Onneksi on talvi aikaa selvittää ohjeita netin syövereistä.

Papupäivitystä: loput taimet pelastettu kausarista avomaalle

28 asteen helle ja kausarin täydeltä papuja

on yhdistelmä, josta pitää päästä nopeasti eroon. Kasvu oli niin hurjaa, että kasvatuslaatikot eivät enää riittäneet mitenkään juuristolle ja maanpäällisille osille.

Kuten jo kerroinkin, muuttunut suunnitelma palstalla uhkasi romuttaa haaveet papusadosta. Papujen kasvatusala meni ajattelemattomuuttani (=kylvöinnostuksissani) perunalle ja uuden alueen jyrsintään ei ollut aikaa... eikä se olisi edes soveltunut ensimmäisenä vuotena pavuille. Hätä keinot keksii, sanotaan ja niin tälläkin kertaa. Kotipihan nurmi sai luvan väistyä arvokkaille pavuntaimille. Ei olisi tullut kuuloonkaan, että Walesta tuoduista pavun- ja herneensiemenistä, Maatalouskonemessuilta saaduista Sampo-pavuista ja 20 pensaspavun taimea olisi mennyt suoraan kompostiin esikasvatuksesta. Papujen osalta pitäisi omavaraisuus olla täydellinen ensi talvena. Palstalla on nimittäin vielä lisää papua ja hernettä.

Pavut ovat nyt valvovan silmän alla kotipihassa, ehkä lopulta parempi niin, jotta puput tai muut eläimet eivät pääse yllättämään. En käy palstalla joka päivä tarkistelemassa kasvustoja.

Taimia olisi pitänyt karaista aurinkoon vähän kauemmin, joten varoiksi suojasin ne verkoilla nyt aluksi. En tiedä toimiiko... mutta yritän kuitenkin. Ihan karmean ruman näköinen kokonaisuus on tällä hetkellä, mutta onneksi tilanne on vain väliaikainen....

Yllättävää oli, miten märkää nurmikko oli helteistä huolimatta. Meillä on Porissa vahva vanhan merenpohjan savipatja maan syvyyksissä, joten vesi jää sen yläpuolelle. Tontin maa on multavaa, vedenpidätysominaisuudet ovat ihan hyvät ja rakennekin on kunnossa. Teimme vain ihan kevyen muokkauksen, lähinnä rikoimme pintamaata, jotta taimet sai istutettua. Nyt yritän haalia katetta väleihin, jotta kosteus ei kaikkoa muokatusta maasta.