Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvatus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvatus. Näytä kaikki tekstit

31.3.2024

Harson alta paljastuu

Inkivääri


Ensimmäisen kasvatuskerran inkivääri kasvimaalle siirrettynä.


Ensimmäisen kerran innostuin kasvattamaan inkivääriä vuonna 2020, kun luin, että kaupassa myytävät inkiväärijuuret voivat olla jopa 2 vuotta vanhoja. Lisäksi selvisi, että tuore inkivääri on ihan erilaista kuin kauppaversio. Netistä löytyi paljon ohjeita istutuksesta. Toisissa ohjeissa sanotaan, että multaan laitetaan se koko juuri ja kun alkuja alkaa kasvaa, ne irrotetaan toisistaan. Toisissa ohjeissa neuvotaan paloittelemaan juuri ja laittamaan hyvin kosteaan multaan. Noudatin tätä jälkimmäistä ohjetta ja istutuskuvat ovat vanhassa kirjoituksessani.


Istutus juurenpalasilla kosteaan multaan.


Kasvu alkoi hyvin ja siirrot suurempiin ruukkuihin kasvihuoneeseen. Sen jälkeen alkoivat vastoinkäymiset, sillä inkivääri on vihannespunkki-imuri. Menetin koko sadon vihannespunkille. Seuraavana vuonna vihannespunkki iski jo sisällä taimiin, eikä jäänyt mitään ulos siirrettävää.

Vanha sanontakin sanoo, että "yrittänyttä ei laiteta" ja "kolmas kerta toden sanoo", eli laitoin nyt tänä vuonna inkiväärit uudelleen multiin ja suojasin kasvuston huolellisesti harsolla, enkä ota sitä pois lainkaan.



Tältä inkivääri näyttää, kun alkuja alkaa kasvaa juuresta pintaan.



Harsoon tarvii saada korotustekniikka, jotta kasvavat taimet saa pysymään suorina. Minulla on metallikaaret, joilla harso pysyy koholla, eikä lepää taimen päällä.



Nyt olen tarkkana ja jos vihannespunkki ilmestyy, torjun heti torjuntaeliöillä. Kasvihuoneessa pitää kurkkujakin seurata koko ajan, sillä vihannespunkkipopulaatio voi räjähtää viikossa hallitsemattomaksi. En ole siis vieläkään päässyt maistamaan itse kasvatettua tuoretta inkivääriä, mutta ehkä tänä vuonna on se ensimmäinen kerta. Pieneksi pilkottu valkosipuli kuumassa vedessä hunajan kanssa on todella herkullista talvi-iltajuomaa.






15.2.2024

Nestemäisen lannoitteen helppo mittaustapa

 Ohjeen mukaan 1 ml litraan vettä eli kymmenen tippaa


Eli siis miten? Tippoja tulee pullosta niin nopeasti, etten ehdi mitenkään laskea niitä, ja toisaalta ei aina ole tuota litraa vettä. Kasvatan kaupan yrttejä ja salaatteja keväällä sisällä valon alla ja niiden kasvua joudutan nestemäisellä lannoitteella. Puutarhassani ja viherkasveillani käytän omaa kompostimultaa ja tukena tarvittaessa kanankakkarakeita. Rakeet eivät toimi kovin hyvin keittiössä yrteille... jonkin verran nimittäin saattaa tulla tuoksuja.

Siivoilin keittiön kaappia ja löysin vanhan lääkeruiskun. Uusi ruisku tulee aina tarvittaessa lääkkeen mukana, joten näitä vanhoja ei yleensä tarvi enää. Laitan niitä silti aina säilöön, niin sanotusti vastaisen varalle. Nyt tulin ajatelleeksi, että sehän on oiva väline nestemäisiin lannoitteisiin. Ehkä ajatustani herätti taannoin katsomani Tanskalaisen maajussin jakso, jossa hän leikkasi tällaisen ruiskun ja mittasi betonilaatan seokseen tulevan pigmentin määrän tarkasti. Hassua, miten joku asia voi jäädä alitajuntaan ja sitten putkahtaa esille aivan toisessa yhteydessä.



Lääkeruiskun täyttäminen käy kätevästi ja tein siitä pienen videon. Riippuen annosteluun tarvittavasta määrästä kannattaa valita sopivalla mitta-asteikolla oleva ruisku. Siitä on myös helppo tiputtaa ihan pikkiriikkisen vähän salaatille ja yrteille.



Tämä on kaupan salaatti, joka on kertaalleen syöty. Nyt sisällä kasvaa toinen sato ja keväällä sitten mullassa puutarhassa kolmas sato, varhaisemmin, kuin siemenestä kylvetyt. Kasvatan näitä aina keväisin muutaman, jotta saamme omaa satoa aikaisin. Tavanomaisesti laitan kasvihuoneen lämpenemään hevoskalla maaliskuussa ja silloin saan myös nämä jälkikasvatukset sinne lämpimään, pois sisältä. Joinakin vuosina maaliskuussa on vielä niin paljon pakkasia, että lämmitys käynnistyy vasta huhtikuussa, eli vähän aikataulut vaihtelevat eri vuosina.

Viime keväänä kirjoitin tästä jälkikasvatuksesta näin.



Tämäkin on alun perin sisälle ostettu timjami, joka jatkoi elämäänsä puutarhassa ja lopulta myös talvehtii siellä, harsolla suojattuna toki, viinirypäleen kanssa samassa penkissä. Timjamin voi muuten pakastaa talven käyttöä varten kätevästi. Leikkaat vain varret, laitat pussiin ja ripottelet varsista irtoavat lehdet ruokaan. Maku on todella vivahteikas, aivan eri, kuin talven kasvihuonekasvatetut kauppayrtit.

Pohdin lehtilannoitusta, kun kylvetyt latva-artisokat oli koulittava. Tiedustelin Leena Luodon @Puutarhan parhaaksi Facebook-ryhmässä, pitääkö ostaa erikseen lehtilannoitteeksi myytävää nestemäistä lannoitetta, jotta voisi suihkuttaa lehdille. Ei tarvitse, sain vastaukseksi. Annostus pitää kuitenkin puolittaa pienille taimille. Jos et vielä ole kyseisen ryhmän jäsen, niin suosittelen liittymistä, sillä siellä vastaukset eivät perustu "musta tuntuu" tai mummokin jo teki näin -tietoihin. Maailma ja säännökset muuttuvat ja siksi kaikkea vanhaa perinnetietoa ei kannata noudattaa kritiikittä. Lannoitusannostelun puolittaminenkin on helppo tehdä tuolla ruiskulla, koska asteikko on niin pienille määrille tehty.