Melkoinen yllätys uudessa kasvihuoneessa

 poisheitetty rihmasto tuottaakin satoa

Osterivinokas.

Muistatko, kun tilasin Fb-ryhmästä yksityiseltä henkilöltä sienirihmastoa? No en minäkään sitä enää muistanut. Tilasin samalla yritykseltä myös sienirihmastopötkylät. No, nuo yrityksen pötkylät tuottivat satoa, mutta yksityiseltä ostetut oli niin pieni määrä, että en saanut sitä kasvamaan riittävästi, tai luulin niin. Kasvatin rihmastoa ensin pienemmissä satseissa puupelleteillä ja kun rihmasto runsastui, laitoin ne isompiin pusseihin. Hygienisoin märän pellettimassan uunissa paistopussissa ja sekoitin rihmastot sitten massaan. Vein suuret pussit autotalliin pimeään ja unohdin ne tyystin. Poissa silmistä, poissa mielestä, sanotaan.

Lisää osterivinokasta.

Siivosimme pihaa talvikuntoon, ja samalla tyhjensin muhituskompostin massa uuteen kasvihuoneeseen. Ehkä muistat, että kasvihuoneessa on korkea sokkeli maan alla ja koko sokkeli täytetään kasvuainekselle. Rakennan pohjan kompostoimalla erilaista biomassaa, kuten haketta ja nurmikonleikkuusilppua. Kerrosten välissä on paljon myös biohiiltä. Ylimpään kerrokseen tulee kompostia ja lopuksi ihan uutta multaa jonkin verran.

Pieniä alkuja on vaikka kuinka paljon.

Avatessani kasvihuoneen oven, oli siellä odottamassa iloinen yllätys. Olin löytänyt elokuussa autotallista sienirihmastopussit. Massa oli kivasti valkoinen ja se piti laittaa ulos jatkokasvatukseen. No, sitten tuli Lähiruokapäivä-valmistelut ja kaikkea kiirettä, sekä sateiset säät. Sade tarkoitti sitä, että pihalle jääneet pussit kostuivat ylen määrin, pussit repeilivät ja massaan pääsi pihalta vaikka mitä, tai niin luulin. Aikani katselin pusseja ja kun täytimme kasvihuoneen pohjaa, ajattelin, että laitan massan vain kompostoitumaan sinne. Tänään sitten on sadonkorjuun aika. 

Huvittelen ajatuksella, että keväällä koko pohja on täynnä osterivinokasta. Kosteuttahan maa saa alakautta, sillä pohjassa on suora maayhteys.

Harson alta paljastuu

Inkivääri

Ensimmäisen kasvatuskerran inkivääri kasvimaalle siirrettynä.

Ensimmäisen kerran innostuin kasvattamaan inkivääriä vuonna 2020, kun luin, että kaupassa myytävät inkiväärijuuret voivat olla jopa 2 vuotta vanhoja. Lisäksi selvisi, että tuore inkivääri on ihan erilaista kuin kauppaversio. Netistä löytyi paljon ohjeita istutuksesta. Toisissa ohjeissa sanotaan, että multaan laitetaan se koko juuri ja kun alkuja alkaa kasvaa, ne irrotetaan toisistaan. Toisissa ohjeissa neuvotaan paloittelemaan juuri ja laittamaan hyvin kosteaan multaan. Noudatin tätä jälkimmäistä ohjetta ja istutuskuvat ovat vanhassa kirjoituksessani.

Istutus juurenpalasilla kosteaan multaan.

Kasvu alkoi hyvin ja siirrot suurempiin ruukkuihin kasvihuoneeseen. Sen jälkeen alkoivat vastoinkäymiset, sillä inkivääri on vihannespunkki-imuri. Menetin koko sadon vihannespunkille. Seuraavana vuonna vihannespunkki iski jo sisällä taimiin, eikä jäänyt mitään ulos siirrettävää.

Vanha sanontakin sanoo, että "yrittänyttä ei laiteta" ja "kolmas kerta toden sanoo", eli laitoin nyt tänä vuonna inkiväärit uudelleen multiin ja suojasin kasvuston huolellisesti harsolla, enkä ota sitä pois lainkaan.

Tältä inkivääri näyttää, kun alkuja alkaa kasvaa juuresta pintaan.

Harsoon tarvii saada korotustekniikka, jotta kasvavat taimet saa pysymään suorina. Minulla on metallikaaret, joilla harso pysyy koholla, eikä lepää taimen päällä.

Nyt olen tarkkana ja jos vihannespunkki ilmestyy, torjun heti torjuntaeliöillä. Kasvihuoneessa pitää kurkkujakin seurata koko ajan, sillä vihannespunkkipopulaatio voi räjähtää viikossa hallitsemattomaksi. En ole siis vieläkään päässyt maistamaan itse kasvatettua tuoretta inkivääriä, mutta ehkä tänä vuonna on se ensimmäinen kerta. Pieneksi pilkottu valkosipuli kuumassa vedessä hunajan kanssa on todella herkullista talvi-iltajuomaa.

Nestemäisen lannoitteen helppo mittaustapa

 Ohjeen mukaan 1 ml litraan vettä eli kymmenen tippaa

Eli siis miten? Tippoja tulee pullosta niin nopeasti, etten ehdi mitenkään laskea niitä, ja toisaalta ei aina ole tuota litraa vettä. Kasvatan kaupan yrttejä ja salaatteja keväällä sisällä valon alla ja niiden kasvua joudutan nestemäisellä lannoitteella. Puutarhassani ja viherkasveillani käytän omaa kompostimultaa ja tukena tarvittaessa kanankakkarakeita. Rakeet eivät toimi kovin hyvin keittiössä yrteille... jonkin verran nimittäin saattaa tulla tuoksuja.

Siivoilin keittiön kaappia ja löysin vanhan lääkeruiskun. Uusi ruisku tulee aina tarvittaessa lääkkeen mukana, joten näitä vanhoja ei yleensä tarvi enää. Laitan niitä silti aina säilöön, niin sanotusti vastaisen varalle. Nyt tulin ajatelleeksi, että sehän on oiva väline nestemäisiin lannoitteisiin. Ehkä ajatustani herätti taannoin katsomani Tanskalaisen maajussin jakso, jossa hän leikkasi tällaisen ruiskun ja mittasi betonilaatan seokseen tulevan pigmentin määrän tarkasti. Hassua, miten joku asia voi jäädä alitajuntaan ja sitten putkahtaa esille aivan toisessa yhteydessä.

Lääkeruiskun täyttäminen käy kätevästi ja tein siitä pienen videon. Riippuen annosteluun tarvittavasta määrästä kannattaa valita sopivalla mitta-asteikolla oleva ruisku. Siitä on myös helppo tiputtaa ihan pikkiriikkisen vähän salaatille ja yrteille.

Tämä on kaupan salaatti, joka on kertaalleen syöty. Nyt sisällä kasvaa toinen sato ja keväällä sitten mullassa puutarhassa kolmas sato, varhaisemmin, kuin siemenestä kylvetyt. Kasvatan näitä aina keväisin muutaman, jotta saamme omaa satoa aikaisin. Tavanomaisesti laitan kasvihuoneen lämpenemään hevoskalla maaliskuussa ja silloin saan myös nämä jälkikasvatukset sinne lämpimään, pois sisältä. Joinakin vuosina maaliskuussa on vielä niin paljon pakkasia, että lämmitys käynnistyy vasta huhtikuussa, eli vähän aikataulut vaihtelevat eri vuosina.

Viime keväänä kirjoitin tästä jälkikasvatuksesta näin.

Tämäkin on alun perin sisälle ostettu timjami, joka jatkoi elämäänsä puutarhassa ja lopulta myös talvehtii siellä, harsolla suojattuna toki, viinirypäleen kanssa samassa penkissä. Timjamin voi muuten pakastaa talven käyttöä varten kätevästi. Leikkaat vain varret, laitat pussiin ja ripottelet varsista irtoavat lehdet ruokaan. Maku on todella vivahteikas, aivan eri, kuin talven kasvihuonekasvatetut kauppayrtit.

Pohdin lehtilannoitusta, kun kylvetyt latva-artisokat oli koulittava. Tiedustelin Leena Luodon @Puutarhan parhaaksi Facebook-ryhmässä, pitääkö ostaa erikseen lehtilannoitteeksi myytävää nestemäistä lannoitetta, jotta voisi suihkuttaa lehdille. Ei tarvitse, sain vastaukseksi. Annostus pitää kuitenkin puolittaa pienille taimille. Jos et vielä ole kyseisen ryhmän jäsen, niin suosittelen liittymistä, sillä siellä vastaukset eivät perustu "musta tuntuu" tai mummokin jo teki näin -tietoihin. Maailma ja säännökset muuttuvat ja siksi kaikkea vanhaa perinnetietoa ei kannata noudattaa kritiikittä. Lannoitusannostelun puolittaminenkin on helppo tehdä tuolla ruiskulla, koska asteikko on niin pienille määrille tehty.

Tunnetko kotipuutarhurin perunaoppaan?

  Nimen takana aito perunatutkija-asiantuntija

Perunan voisi ajatella olevan helppo ja yksinkertainen viljeltävä, tavallista perusruokaa, jossa ei ole paljon mitään opittavaa. Toisin kuitenkin on oikeasti. Perunalajikkeita ja niiden erityispiirteitä on aivan hurjasti. Suomessa myynnissä vain pikkiriikkinen määrä lajikkeita. Erilaisia ruokareseptejä on myös aivan valtavasti, arkiruuasta hyvinkin juhlaviin luomuksiin. Vain mielikuvitus on rajana.

Sain tutustua tutkijaan opiskellessani Viikissä ja käydessäni kurssia Crop quality, jossa käytiin erilaisten satokasvien sadon laatuun vaikuttavia asioita. Perunasta kurssilla vastasi nimen takana oleva Paavo Ahvenniemi, jolla on Facebookissa Kotipuutarhurin perunaopas-sivu ja netissä laaja perunaportaali Energiapaju. En ole huomannut kysyä, että miksi perunasivun nimi on pajuun liittyvä termi. No, kuitenkin siis Ahvenniemi on pitkänlinjan peruna-asiantuntija ja -tutkija Helsingin Yliopistosta ja vastannut perunoiden keittolaatuluokituksista. Hän tuntee perunalaadut ja - taudit ja kaikki mitä perunaan liittyy. Hänen tietoonsa voi luottaa ja se on nykyään tärkeää, sillä somessa on vaikka mitä ohjetta ihan mihin tahansa.

Perunahan on erinomainen elintarvike myös ravinnepitoisuuden osalta. Petla eli perunantutkimuslaitos on tehnyt erinomaisen vertailun perunan ja banaanin välillä. Se on mainiota luettavaa. Peruna voittaa. Olohuoneessani kasvaa kyllä pari banaaniakin.... mutta ei taida niistä tulla koskaan satoa. Ei taida haitata, sillä perunasta saa aina sadon.

Moni kasvattaa ämpäriperunoita. Niistäkin löytyy todella yksityiskohtainen ohje. 

Energiapajun sivu on ryhmitelty helpoksi käyttää. Aiemmin ajankohtaiset jutut löytyi Facebookista, mutta nyt ne luetaan Perunapäiväkirjasta. Itselleni oli Fb helpompi, mutta löytyyhän se tieto näinkin.

Perunareseptejä arkeen ja juhlaan

Paavo ylläpitää Pinterest-sivua, joka on nyt avattu julkiseksi, eli me kaikki voimme nautti kootusta tiedosta. Suosittelen kurkkaamaan, itselleni tuli yllätyksenä perunan monipuoliset valmistustavat.

Oma aiempi perunapostaukseni 

on tavallisen puutarhuroinnin näkökulmasta kasvatukseen motivointia. 

Puutarhurointi palkitsee Gardening is rewarding

Joulukuussa Helsingin Sanomat kirjoittivat Tampereen yliopiston Veli-Matti Värrin huolesta, että kasvatamme lapsista materialisteja, jotka eivät muista toimia oikein, ilmastonmuutoksen vaatimalla tavalla.

Onneksi me puutarhasta hullaantuneet olemme ymmärtäneet jo kauan sitten, miten paljon luonto, kasvit, kasvattaminen, hyönteiset, linnut, piennisäkkäät ja monet muut tuttavuudet antavat iloa koko perheelle.

Värrin ajatuksista lainattua: Kasvatukseen liittyy aina jonkinlainen hyvän elämän ideaali, jota kasvattajat opettavat eteenpäin lapsille ja nuorille. Enää ihminen ei voi olla hyvän elämän keskipiste ja omistaja. Hyvän elämän ideaaliin täytyy mahtua myös luonto ja muut eliölajit.

In December, there were some news (in Helsingin Sanomat, our main newspaper in Finland) about the concern that we are parenting our children as materialists who do not remember to act properly, as required to prevent the climate change. 

Luckily, we who like the gardening, have a long time ago understood how much nature, plants, breeding, insects, birds, small mammals, and many other acquaintances give joy to the whole family, without a lots of material stuff. 

There is always some kind of ideal of good life in education, which parents teach to their children. No longer can man be the focal point and owner of a good life. Nature and other species must also fit into the ideal of a good life.

Värrin ajatuksia.