Viisas tekee vähemmän, ei siis ole kyse laiskuudesta

 Älä haravoi, älä siivoa, älä ole jämpti

Aloittaessani palstaviljelyn kauan sitten, olin alueella ainoa, joka käytti oikeasti katetta suuressa mittakaavassa. En minä suoraan kasvotusten saanut kommentteja, mutta sain kuulla kauhistelusta, miten rumalta ja epäsiistiltä palstani näytti. Vallalla oli vielä ajatus, että kaiken pitää olla rivissä, nätisti kitkettyä ja mielellään yhtä laji yhdessä rivissä ja paikassa. Oma tyylini, jossa sekaisin saattoi olla yhtä sun toista ja kaiken lisäksi rivien välissä oli aina jotain rumaa mörskää. 

Totta kai vielä lisäksi varmaan joitain harmitti, kun olin niin tavattoman vähän tekemässä töitä ja silti sain satoa. Epäreilua!!! Tuollainen laiska tyyppi ja silti saa satoa. Niinpä, onhan se tavallaan epäreilua, että jatkuva maassa möyriminen ja kitkeminen ei takaa suurta ja herkullista satoa. Päinvastoin, ahkeroinnillaan haittaa maaperän mururakenteen kehittymistä, estää lierojen elämää, vähentää luontaista kilpailua eri hyönteisten välillä, suosii monokulttuurilla yhden lajin levinneisyyttä muiden kustannuksella, lisää kasteluntarvetta, lisää rikkaruohojen kitkentää entisestään, lisää poudan arkuutta, lisää maan pinnan liettymisherkkyyttä, kuorettumista jne. Ei siis kuulosta kovin kannattavalta touhulta.

Tältähän perunamaassani tai kasvimaallani ylipäätään aina näyttää. Ihan sotkuista, kamalaa siis. Katteena voi olla merilevämörskää, keskeneräistä katetta, ruohosilppua, mitä nyt milloinkin on saatavilla orgaanista ainesta, josta ei tule rikkaruohoja.

Kate perunamaalla.

Ja kaiken lisäksi, en edes tee siistejä perunavakoja, sekin kaiken lisäksi vielä. Tällaista rumaa uraa tuollaisen sotkun sekaan. Niinpä. Tästä kuvan vasemmasta alalaidasta kasvatin kuitenkin kuivana kesänä voitokkaan ennätysperunani. 

Perunan kylvövaot.

Tämä alakuvan perunamaani oli pakon sanelemana ilman katetta, koska katemateriaalia ei riittänyt. Maa oli kylvörivien välissä niin kovaa savea, että harauksessa sai vain vähän raavittua savimurua. Rikkaruohojen torjunta oli tosi työlästä, ja kun jouduin olemaan välillä 2 viikkoa poissa, tilanne karkasi peruuttamattomasti käsistä ja loppukesän pelto olikin sitten ihan rikkaruohoille menetetty. Sadon määrä oli kyllä ihan hyvä pinta-alaan nähden, mutta sadonkorjuu todella työlästä rikkaruohojen ja kivikovan maan takia. Eli sadon määrä tehtyyn työmäärään nähden ei sitten niin hurrattava ollutkaan.

Perunamaa ilman katetta.

Tämä alla oleva sipulimaa on tuon yläkuvan perunoiden vieressä. Sama juttu. Työlästä, kovaa ja hankalaa alusta loppuun asti. Joidenkin mielestä nämä ovat niitä siistejä ja hyvin hoidettuja puutarhoja. Ahkeran ja tunnollisen puutarhurin palsta!

Sipulimaa ilman katetta.

Tämä alakuvan maa sen sijaan oli koko ajan katettuna, rikkaruohot eivät vaivanneet, kuivakausi ei rasittanut ja sadonkorjuu oli helppoa pehmeästä maasta. Työtä oli tosi vähän koko kasvukauden. Riveissä on vuorotellen porkkanaa, sipulia, perunaa, herneitä jne.

Sipulit ja porkkanat katteella suojattuina.

Tämä oli yllä olevan kylvöksen lähtötilanne. Sen verran uraa maahan, että perunat ja sipulit sai istutettua ja siemenkylvöjä varten pinnan tasoitusta. Vain vähän siis työtä. Maa oli kuohkeaa monen vuoden kateviljelyn jäljiltä. Talven ajan maanpinnalla suojana olleet oljet on sekoitettu kevyesti pintaan maatumisen nopeuttamiseksi.

Orgaanista ainesta sekoitettu kevyesti pintamaahan hajottajia varten.

Vähemmän on siis enemmän.

Kompostia kasvimaalle

Kevät odotuttaa, mutta linnut ovat jo aloittaneet valmistautumiset    

Tyhjensin talven aikana kertyneet kompostit kasvimaan päälle lumelle. Tumma massa sulattaa auringon avulla lunta ja pieneliöt toimivat ruoka-apuna pesintäänsä aloittaville linnuille. Meillä tontilla 9 linnunpönttöä, joissa asustaa useita lintupariskuntia, varsinkin pikkuvarpusia. Naapurien kuusissa on myös vilkasta pesintää, eli hyönteisiä ja pieneliöitä on tarpeen olla runsain mitoin hyvän pesintätuloksen avuksi. Tosin tästä on kyllä sekin hyvä puoli, että hyttysiä ei pahemmin ole pönttöjen asentamisen jälkeen ollut vaivoinamme. Jos olisi vain yhdestä vuodesta kokemusta, niin voisi olla sattumaa ja luonnollista hyttysvaihtelua, mutta tätä on kestänyt jo monta vuotta.

 

Harmaa massa, joka näkyy kompostoin seassa, on savea, jota olen laittanut kivennäislisäksi. Nuo vähän pidemmät varret ovat kevyesti kompostoitua kasviköynnöstä sisältä. Lieroille vähän purtavaa.

Naapurin kanssa kompostointi on loistavaa yhteistyötä. Omin voimin uutta massaa ei tule 2 aikuisen ja 2 lapsen taloudesta riittävästi. Kompostia ei saisi pysymään toiminnassa talvikautena. Nyt ei ole mitään ongelmaa. Lämpö 50 astetta, nousee kohta yli 60 asteen, kun laitoin uuden "panoksen", eli tyhjensin naapurin täyttämän tynnyrin kompostiini.

Vettä on nyt kertynyt uskomattoman paljon, maaliskuussa. Tynnyrit ovat lähes täynnä, eli seuraavaksi pitää tehdä siirto 1000 litran säilytystankkiin. Aiemmin olen tehnyt sen hyötyliikuntana, eli ämpäreillä, mutta tänä vuonna ajattelin osta pienen pumpun, jolla saan työn tehtyä. Tässä rännissä, jossa on tämä "rosvo", saan lappoamalla täytettyä 3 tynnyriä yhtä aikaa, kukin 200 litraa. Ihan merkittävä etu siis saada yhden tynnyrin sijaan monta peräkkäin. Kolmella muulla keruupaikalla ei mahdu ketjuttamaan, mutta niissä kerryttävä kattopinta-alakin on pienempi, joten ne ehtii hyvin tyhjentää sadekuuron jälkeen. Yhteensä tynnyreitä on 5*220 l + 2*150 l + 1*200 l + 1*300 l eli 1900 litraa plus se tuhannen litran tankki, joka on kertyneen veden säilytystä varten. Nuo 150 litraiset ovat usein haketynnyreinä kompostia varten, joten 1600 litraa on varsinainen vedenkeruukapasiteetti jatkuvasti. Melkoisen paljon olen siis vuosien aikana kantanut vettä, sillä kaikki vesi kannetaan joko ämpärillä säiliöön tai kasvihuoneen tihkukastelua varten. Nuo tynnyrit täyttyvät kesän aikana useamman kerran. 

Mitä eroa on biomuovilla, biohajoavalla ja kompostoituvalla?

Puutarhurilla on monta asiaa mietittävänään nykyään

Kymmenen vuotta sitten maailma oli melko erilainen puutarhurin näkökulmasta. Ymmärrys muovin vaikutuksesta maaperän eliöihin, eläimiin, ihmisiin ja ylipäätään kaikkeen maailmassa, ei ollut kovin valistunutta. Totta kai oli jo silloin ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneet aiheesta, mutta lähdemateriaalia ei ollut niin helposti saatavilla kuin nykyään on.

Ajan mittaan asenteet muuttuvat, onneksi. Kuvassa on aiempien palstalaisten maahan jättämää muoviroskaa, jotka piti ensin siivota pois, ennen kuin pystyi aloittamaan varsinaiset puutarhatoimenpiteet.

Kateviljelyä ja kompostointia harrastavana olen joutunut näitä asioita pohtimaan. Onneksi tietoa löytyy ja onneksi on joitain luottoasiantuntijoita, joiden jakamaan tietoon uskaltaa luottaa.

Oma luottoasiantuntijani on Leena Luoto, joka pitää Facebookissa Puutarhan parhaaksi -ryhmää. Hän pitää myös paljon webinaareja, julkaisee kirjoja, käy puutarhaseuroissa luennoimassa ja antaa haastatteluja. Toki voi olla niin, että elän tietynlaisessa kuplassa ja huomaan Leenan näkymisen herkemmin kuin keskimäärin, ainakin itsestäni nimittäin tuntuu, että on meneillään varsinainen Leena-buumi puutarhasektorilla. Hyvä näin, sillä luonnon monimuotoisuus on hurjan tärkeä juttu, ja meillä jokaisella on oma tärkeä roolinsa siinä. Turhaa kemikaalien käyttöä on tästä syystä vältettävä ja toimittava aina kulloinkin uusimman tiedon mukaisesti. Kirjat vanhenevat, kun uusia tutkimuksia julkaistaan. Facebook-ryhmä on siinä mielessä hyvä, että siellä pystyy jakamaan aina uusimman tiedon laajalle kuulijakunnalle.

Tässä sinullekin pari linkkivinkkiä:

Leenan pitämä muovi-ilta webinaari:

https://hyotykasviyhdistys.fi/tapahtumat/muovia-maaperassa-puutarhan-muovi-ilta/

Leenan haastattelu Ylellä:

https://yle.fi/a/3-10541067

Miten lämpökompostorin saa tehtyä ja toimimaan edullisesti?

 

Minulle komposti merkitsee äärettömän mielenkiintoista prosessia, jossa mitä tahansa orgaanista jätettä muhitetaan ja lopulta syödään uuden sadon mukana uudelleen. Kiertolaisen elämää, sanoisin jätteille!

Netti on tupaten täynnä kaupallisia viritelmiä, halpoja, kalliita, muovisia, puisia, lämpöeristettyjä, kylmiä, vaikka millaisia. Oma periaatteni on, keep it simple!!! eli tehdään kaikki niin yksinkertaisesti ja helposti kuin vain mahdollista.

Erinomainen, sanoisinko jopa suomenkielisistä kompostioppaista ihan paras kirja on Kotikomposti (Otava 2001, Harald Kratschmer). Siitä otin aikoinaan lämpöeristetyn kompostorin ohjeet. Vähän olen kehitellyt vuosien saatossa vastaamaan juuri minun kompostoinnin tarpeita, mutta perusperiaate on edelleen sama. Halvat materiaalit, helppo rakentaa vähän tumpelonkin (=minun) voimin. No myönnetään, auttoi puolisokin siinä hurjasti. Ensimmäisen version teki appeni ja hyvin toimivan tekikin! Laudat olivat omasta tammesta tehtyjä, eivätkä ole lahonneet nyt vielä 16 vuoden jälkeenkään. Ei tarvittu lahonsuoja-aineita eikä muitakaan käsittelyjä. Tammella on ne kaikki ihan luontaisesti.

Kirjassa on hienosti neuvottu, mitä pitää tehdä kun komposti ei toimi. Milloin puuttuu typpipitoista ainetta, milloin kosteutta on liikaa tai liian vähän ja mitä pitää tehdä asian korjaamiseksi. Lisäksi ohjeita löytyy ravinteista, kateviljelystä ja paljosta muusta.

Mutta siis kompostista piti kirjoittaa. Neljän hengen perhe, jossa syödään kasviksia kilotolkulla ja ruoka laitetaan itse, paitsi töissä ja koulussa nautitut, tarvitsee kohtalaisen kompostin. Mikä on kohtalainen? 50*60*90 on kohtalainen, jossa tilaa on lisäksi perheen ulkopuolelta 3 aikuisen biojätteille. Jos tekee niin pienen, että täyttyy omista jätteistä, ei prosessi toimi riittävän hyvin  ja jos tekee paljon isomman, kuin edellä mainittu, on vaikeaa saada materiaalia riittävän paljon, varsinkin puutarhakauden ulkopuolella. Siis 50*60*90 on hyvä. Käytän kahden kompostorin menetelmää, toista täytetään, toisessa muhitetaan. Kun täytettävä on täynnä, siirretään muhitetut suursäkkiin odottamaan puutarhaan levitystä, säkissä se pysyy turvassa lentäviltä rikkaruohonsiemeniltä, ja täytettävä tyhjennetään muhitettavaan. Muuta kääntämistä ei tarvita, kunhan huolehtii riittävästi seosaineesta koko ajan keittiöjätteen rinnalla sekä voileipäkakku-tyyppisestä täyttämisestä.

Hyviä seosaineita on kahden tyyppistä: toinen on oksahake, johon sekoitetaan hienojakoista sahapurua/kutteripurua kuivaamaan keittiöjätteen liikamärkyyttä  ja toinen on vihreälehdellisistä koivuista tehty oksahake. Lehdet kuivuvat aikanaana ja sitovat märkyyden. Koivu myös maatuu hurjan nopeasti mikrobien vaikutuksesta, joten komposti valmistuu joutuisaan.

Kompostiin laitan kaiken orgaanisen jätteen, luut, kananmunankuoret, servetit synttäreiden jälkeen, kahviporot jne. Useissa kompostioppaissa, varsinkin vanhemmissa, varoitetaan tuhkan laittamista kompostiin. Totta onkin, että sen kanssa pitää olla varovainen. Tuhka liikaa annosteltuna kuluttaa typen eli arvokkaan ravinteen kompostista ja haihduttaa sen taivaan tuuliin. Keittiöjäte voi kuitenkin talvella olla liian hapanta ja hidastaa voimakkaasti kompostoitumisprosessia. Tuhka on tällöin hyvä tilanteen korjaaja. Kompostissa syntyy ns. happokuilu, jossa mikrobit eivät pysty työskentelemään ja kestää tovin, kunnes tilanne muuttuu itsestään ja prosessi jatkuu. Tuhkalla nopeutetaan tilan korjaamista, eli kompostin pH:ta nostetaan ja mikrobit voivat taas hyvin.

Ilmavuutta ei sovi unohtaa, eli se biojätepussi kannattaa ripotella väljästi kompostiin, eikä suinkaan laittaa tiukasti kiinnisolmittuna pusseja vieri viereen. Silloin mädäntymisen haju on takuuvarma ja multaa saa odotella melkoisen kauan.

Muuta lannoitusta ei sitten tarvitakaan, omat kompostimullat ja katteet kesällä ja kasvit voivat hyvin.

muut komposti-postaukset

Kasvihuoneen sai vähän korkeammaksi lattiaa mataloittamalla

 Pohja odottamassa kevään hevoskaa lämmityskauden avajaisissa

Syksyllä kaivoin pohjaa syvemmälle, kun tyhjensin kauden kasvumullat. Nyt saan mahtumaan paksumman kerroksen hevoskaa, eli lämmitystä voi aloittaa aiemmin ja kasvukaudella kurkuilla on pidempi matka kasvaa ylöspäin.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että ovelta pitää laskeutua lonkkaan asti alaspäin. Pitää varmaankin tehdä pieni rappunen kevääksi sisäpuolelle. Maan kerroksista on hauskasti havaittavissa ylin multakerros, joka on ulkopuolella olevan kasvimaan maata. Multa on omaa kompostimultaa, jota olen kerryttänyt liki 20 vuotta savimaan päälle. Tumman kerroksen alla alkaa savikerros, jota Porin vanhassa merenpohjassa on hyvin paksu kerros. Mullan yläpuolella näkyy routalevyt, jotka eristävät maan päällä olevan seinäosuuden kylmältä. Kasvimaa on nimittäin kohopenkki, eli koko kasvimaan ulkopuolella maan pinta on tuossa tumman kerroksen yläreunassa. Kohokasvimaa on myös aikoinaan kaivettu kuopalle ja täytetty vuosikausia kompostimullalla.

Tulkoon halla, tulkoon pakkanen, ei haittaa lain!

Kevään kylvökset turvassa hallalta ja pakkaselta

Lämpöpatjalla on hyvä olla.

Kausarin eli kausikasvihuoneen lämmitys hevoskalla

näyttää onnistuvan tänä vuonna yli odotusten. Viikonloppuna pääsin koulimaan edelliset kylvökset ja ruukut pääsivät lämpöpedille kausariin. Samalla kylvin styrox-laatikoihin lisää herkkuja. Latva-artisokkaa, parsakaalia, salaatteja, rucolaa ja vaikka mitä. Niistä tarkemmin myöhemmin. Nyt kevään odotus on ihan huikeaa!!! Omat taimet näyttäisivät onnistuvan tällä kertaa tosi hyvin.

Indoor = ilman lämpötila

Outdoor = sensorin mittaama lämpötila hevoskamassassa.

Ihan hetikään ei sammu 44.3 asteisen patterin voima.

Omavaraisuus ja me sekä tietenkin lierot

Miten kevään mittaan omavaraisuus etenee?

Tähän voi sanoa tällaisena lumisen talven keväänä, että hitaasti mutta varmasti.

Kausari oli tätä kirjoitusta aloittaessani vielä lumivallien takana varmassa turvassa, eikä kylvöstä kausariin ajoissa kannattanut edes haaveilla. Pari lämmintä auringonpaisteista päivää teki ihmeitä lumivalleihin ja kausari on nyt lämmityksessä hevoskan voimin, kuten kirjoittelin helmikuun puolella. Päivä päivältä sääennusteet muuttuvat hurjasta takatalvesta lämpimään kevääseen... mitäköhän oikeasti on tulossa? Optimistisena luotan, että kausarin lämmitys riittää ja saan taimet keväthoitoon sinne suunnitelman mukaan.

Keittiössä pakkanen alkaa näyttää melko tyhjältä, mikä kertoo varmaa viestiä ensi syksyn marjamäärien lisäämistarpeesta, suuresta tarpeesta. Kevään synttäreiksi ei riitä enää mansikoita täytteeseen. Mustikoita on muutamaan smoothieen ja pari pientä pussia mustia viinimarjoja. Vähiin käy ennen kuin loppuu -sanotaan, pitää paikkansa.

Pavut ovat vakiintuneet ruokavalioon ja suosikkini on pavut sipulin ja suppilovahveroiden kanssa hitaasti haudutettuina. Mausteiksi voit laittaa omia suosikkimausteitasi, olen nimittäin huomannut, että pavut ovat aika passeleita moneen sekoitukseen. Valkosipulia ja tavallista sipulia kun laittaa sopivasti, ei välttämättä edes tarvita muuta kuin vähän suolaa ja ripaus sokeria. Sopii välipalaksi, iltapalaksi ja vaikka minkälaiseksi palaksi.

Jingjangeja kasvatetaan ensi vuonnakin todennäköisesti. Helppo talvivarasto syntyy myös pensaspavuista, kun antaa palkojen tuleentua ja korjaa sitten kypsät pavut. Osan voi pakastaa tuorepapuina, kuten kesäkeitossa on käytössä, mutta pakkastilaa säästää tuleentuneena säilöminen.

Kesäkurpitsaa on onneksi vielä pakkasessa valmiiksi pilkottuna. Kätevä lisätä suoraan pataan.

Pinaattikeittoa varten pinaatteja on pakkasessa kahta kokkauskertaa varten enää.

Valkosipuleita riittää vielä, samoin tavallisia sipuleita. Porkkanoissa on varastohävikkiä tänä vuonna runsaasti, varasto on ollut liian lämmin valitettavasti. Ensi vuodeksi onneksi on sovittuna jo maakellarihyllytilaa lähipiiristä.

Omavaraisuutta voi toteuttaa tälläkin tavalla:

Ravinteiden kierrätystä omalla pihalla, maan rakenteen ylläpitoa omin voimin (tai siis lierojen voimin), kasvien juurille huokosten muodostamista, biojätteen hajottamista.

Mahdollisimman paljon kierrätystä, pois viedään vain syötävä sato ja takaisin tulee kaikki se, mitä ei syöty, kuten perkuujätteet. Naapureilta saadaan suuri tuki biojätteen keräämisessä, hakemateriaalin tuomisessa, sadostamme tehtyjen herkkujen maistelussa.

Omavaraisuutta on myös, että voi ilahduttaa lähipiiriä oman sadon tuotteilla. Monesti on paljon mukavampaa saada oman pellon herkkua lahjaksi, kuin jokin kippo tai kuppi kaupasta.

Omavaraisuutta ei kaupungin taajamassa saa samaan mittakaavaan kuin ihanilla maaseututonteilla lampaineen ja maakellareineen. Niistä unelmoin vielä, siihen lottovoittoonasti varmaankin ainakin (pitäisi varmaan lotota....) Onneksi on muita, joilla nämä ovat jo mahdollisia ja me muut voimme ihailla heidän työnsä tuloksia blogeista ja vaikkapa vierailemalla lähitilalla.

Keitä me olemme?

Kaupunkilaisperhe 86tuhannen ihmisen taajamassa. Pyrimme noudattamaan kulutuksessamme ympäristöystävällisiä ja kotimaisia tuotteita mahdollisimman paljon. Ruokavalioon mahtuvat niin lihat, kalat kuin kasviksetkin, joskin oman maan antimet lisäävät aina kasvispainotteisuutta. Kasvuvyöhykkeensä on Porin seutu, eli lähellä merta olematta meren rannalla. Puutarhaa paranneltu liki 20 vuotta omalla tontilla ja lisänä kaupungilta vuokratut monivuotisten kasvustojen aaripalstat. Omassa pihassa kasvatetaan  pikanaposteltavaa ja huoltoa vaativaa, ja palstalla kasvatetaan varastoitavat, vähemmän hoitoa vaativat.

Muiden, omavaraisuudesta kirjoittavien, linkkejä löydät alta. Niistä löytää hurmaavia kertomuksia mehiläisistä, kanoista, lampaista, maaseudusta, kaupungista ja vaikka mistä. 

Kannattaa ehdottomasti kurkata!

Farmer to Bee

Tsajut

Sarin puutarhat

Maalaiskaupungin piha

Laura eli Javis

Ku ite tekee

Metsäläisten elämää

Riippumattomammaksi

Korkeala

Saman otavan alla

Airot ulapalla

Villa Koira

Torpan tyttö

Caramellia

Villa Kotiranta

Alussa oli Vehkosuo

Luomulaakso

Kohti laadukkaampaa elämää

Rakkautta ja maan antimia

Iso-Orvokkiniitty

Jovelan talopäiväkirja

Mrs Sinn

Pienen pieni Farmi

Harmaa torppa

#suuntanaomavaraisuus

Muista tyhjentää kompostori!

Tyhjennän tässä vaiheessa aina kompostorin, jotta sinne ehtii kertyä uutta massaa vielä ennen pakkasia. Jos kompostorissa oleva massa on liian valmista siinä vaiheessa, kun tammikuun pakkaset paukkuvat, on riskinä kompostin jäätyminen ja tilan loppuminen kesken ennen kevättä. Jäässä olevaa kompostia on nimittäin ihan mahdotonta tyhjentää. Uuden massan kompostoituminen käynnistyy hyvään vaiheeseen, eikä ulkoilman viilentyminen haittaa enää mitään. Lämpötilaeroa voi olla 90 astetta: ulkona 20 astetta pakkasta ja kompostorissa 70 astetta lämpöä.

Tyhjennettävän massan voi vaikka säkittää vahvoihin mustiin jätesäkkeihin. Pistelet pussin kylkiin reikiä, jotta massa saa ilmaa eikä ala mädäntyä. Pussittamisen edellytyksenä on tietenkin, että siihen ei laiteta niitä ihan uusimpia kerroksia, joista rotat ja muut jyrsijät ovat myös kiinnostuneita.

Musta jätesäkki lämpenee kevään auringossa varhain ja kompostoituminen jatkuu rauhassa. Rikkaruohojen siemenet eivät myöskään pääse pussiin ja multa pysyy rikkaruohottomana, vaikka et heti ehtisikään sitä käyttää.

Kevään kylvöksiähän ei tuoreeseen kompostimultaan voi laittaa, koska se on taimille liian ravinteikasta eli voimakasta. Voit esimerkiksi vetää uran kylvörivin kohdalle, laittaa pohjalle kompostimultaa ja sen päälle kerroksen vähäravinteista vanhaa multaa, johon sitten kylvät siemenet. Siemenen on helppo itää ja kun taimi on päässyt hyvään kasvuvauhtiin, yltävät sen juuret kompostimultaan ja kasvuvoima tulee juuri oikeaan aikaan taimen käyttöön. Porkkanat voi kylvää vaikka jo nyt syksyllä, joten ei tarvitse välttämättä lainkaan säkittää vaan saat sisällön heti käyttöön. 

PS. muista varata seosainetta lähelle kompostia jo nyt syksyllä, jotta talvella ei tarvitse kaivella tynnyreitä lumen alta. Itselläni on isoissa 250 litran saaveissa lehtipuuhaketta, jota käytän seosaineena. Tämänhetkinen hake on tehty lehdellisistä koivun oksista. Lehdet murustuvat pieneksi sutuksi, joka kerää keittiöjätteen kosteuden tehokkaasti. Isommat oksanpalaset pitävät massan ilmavana ja koivu myös kompostoituu nopeasti. Tämä on selkeästi kaikkein paras seosaine minun mielestäni. Seuraavaksi parasta on lehdettömistä oksista tehty hake, johon lisää sahajauhoa keräämään kosteutta. Joissakin oppaissa sanotaan, ettei saa laittaa sahajauhoa, ei saa laittaa havupuita jne. Oksahake on milloin kuusesta, milloin männystä milloin mistäkin, riippuu ennen kaikkea siitä, mitä naapureilta olen saanut. Ja aina on seos toiminut ihan hyvin. Ihanat naapurit!!! pitävät hakemäärän kunnossa.