Lehtiruusuja nurmella
Oletko koskaan ihmetellyt nurmikollasi upeita lehtiruusuja puoliksi maahan uponneena? Ehkä et ole tullut katsoneesi niin tarkasti maahan haravointisi lomassa. Nyt kerron sinulle, että kannattaa kumartaa. Lierot ovat vallan taiteilijoita, kun hamuavat ruokaa maanalaiseen verkostoonsa. Milli milliltä lehti sukeltaa pikkuruiseen luolastoon. Suorana lehti ei sinne mahdu, mutta rullalle käärittynä kyllä. Voit parin päivän ajan verrata yhden lehden katoamista, sen verran kestää, kun liero upottaa/syö yhden vaahteranlehden.
Maa voi ollut jäässä vielä muutama viikko sitten. Pinnasta vähän kokeillen löytyy kuitenkin talven jäljiltä kohmeisia lieroja. Kun aurinko on jo ehtinyt lämmittää ja maa on sulanut kokonaan. Kasvimaan uumenista löytyy ilahduttava määrä isoja kompostilieroja, sarvikuonokkaan toukkia ja ihan tavallisia, pieniä lieroja. Voi ihan itse todeta, että eivät ole menneet hukkaan lisätty komposti ja hevoska!
Lieroilla hyvät oltavat
Ennen maan jäätymistä levitetty paksu koivunlehtioksahake pitä mukavasti kosteuden maassa kevään tuulilta suojassa. Lierot saava vielä hetken puuhastella rauhassa, ennen kuin tulen kuokkani kanssa sekoittamaan kylvörivin kohdalle kompostia ja kylvämään papuja jos jonkinmoista. Helsingissä Hyötykasviyhdistyksen ihanassa puodissa oli oikein palvelualtis ja osaava myyjä, jolta sain uusia vinkkejä papuharrastukseeni. Laittelen lajikkeista tietoa tarkemmin, kunhan rupean kylvöhommiin.
Syksyn viherlannoittaja, hunajakukka, ehtii kasvaa ihan mukavasti vielä loppusyksystä sadonkorjuun jälkeen, makaa nyt myös maan suojana odottamassa mansikkapenkkien muodostamista, sipulien ja perunoiden istuttamista ja porkkanan kylvöä. Voiko makoisampaa olla kuin juuri nostetut perunat ja porkkanat omien sipuleiden kanssa! No, ei mennä asioiden edelle, eihän vielä ole maassa ensimmäistäkään pottua tai itusipulia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukava kun kävit blogissani, kerro mitä ajatuksia se herätti sinulla