Säilöntää omastamaasta

 Tomaatteja riittää sittenkin säilöntään

t

Härkätomaatteja, timjamia ja persiljaa, omasta maasta.

Satoa tulee sittenkin säilöntään. Syksy on pitkä ja pikkiriikkisestä kasvihuoneesta tulee enemmän tomaatteja kuin aiemmin. Härkätomaatti on iso ja painava, sillä se on aivan täynnä hedelmälihaa. Siinä ei ole sellaista tyhjää sisusta kuin mitä on ns. tavallisessa kaupan tomaatissa. Se ei myöskään ole yhtä vetinen. Makuhermoja se ei valitettavasti kutkuta, joten kaikki kypsyvä sato menee jatkojalostukseen. Odottaessani painekattilan saapumista, teen pieniä testisäilöntöjä, joiden ei pidäkään säilyä kauan, varsinkaan huonelämmössä

Tomaattikastike

Olen haaveillut, että saisin talvella ruokiin omaa tomaattikastiketta, omia kaltattuja tomaatteja, omaa ketsuppia jne. Askel kerrallaan haave alkaa toteutua. Härkätomaattien ansiosta, ainakin tomaattikastiketta on nyt testisäilötty. Ohjeen otin Sonja Lumpeen Tomaatti! Intohimona tomaatti-kirjasta sivulta 243. Vaikka tomaattini olivat vähänesteisiä, en laittanut ohjeen mukaan vettä, sillä haluan aika tiivistä kastiketta.

Sipuli ja valkosipuli kuullotuksessa.

Olen tosi huono käyttämään reseptejä. En hahmota lukiessani, että miltä valmis ruoka maistuisi. Siksi minulle on tosi tärkeää, että keittokirjan kuva on hyvä. Ei liian aseteltu valetuotos, vaan sellainen tavallinen kuva lopputuloksesta. Sonjan kirjassa on minulle sopivat kuvat.

Säilykepurkit uunissa desinfioitumassa.

Puhtaus on puoli ruokaa ja ainakin säilönnässä sitä kannattaa noudattaa aivan orjallisesti, jos haluaa säilykkeiden säilyvän. Silti voi tulla yllätyksiä. Teimme kerran isot määrät luumuhilloa ja kun annoin yhden purkin naapurille, se oli homeessa. Säilykepurkin tiivisteessä oli ollut varmaan joku heikkous ja vakuumi oli pettänyt. 

Tiivisteet kattilassa kiehumassa desinfioitumisen takia.

Kastike kehkeytymässä ja keittääntymässä kokoon.

Ohjeessa valmistusaika on puolisen tuntia, mutta itse annoin hautua tosi kauan, sillä halusin sen keittääntyvän kokoon, jotta en säilö vettä. Laitoin vain puolet ohjeen vesimäärästä ja silti se oli minun mieleeni liian löysää. Kirjan kuvassa se näyttää paljon paksummalta. Sain kaksi purkillista kastiketta säilöön. Nyt olen huomannut, että kun tekee pieniä eriä, säilöntä ei tunnu niin työläältä. Siihen ei mene liian pitkää aikaa edes arki-iltana ja kaikkea pilkkomista ja leikkaamista on kohtuullinen määrä yhdelle työkerralle.

Valmis kastike.

Vaikka keitin kastiketta kokoon pitkän aikaa, on se silti vielä tosi notkeaa. Taidan kysyä Sonjalta Facessa, että missä on vika.

#Suuntanaomavaraisuus 7 2024

Missä tai miten säilön ruokani ensi talveksi?

Maakellari ison rinteen sisässä.

Rakastan puutarhanhoitoa, sitä itse tekemistä. Mullan käsittelyä, kompostointia, kylvämistä, katteiden levittämistä, kasvun seuraamista, kaikkea touhua. En vain välitä mitenkään paljon ruuanlaitosta. En ymmärrä reseptejä, enkä ole niin innostunut kaikista uusista kokeiluista. Syön mitä tahansa, kaikki on aina ihan hyvää. Tässä on meillä iso ongelma. Tykkään kasvattaa, mutta sadon käyttäminen on haaste. Tänä vuonna olen edennyt askelissa vähän pidemmälle. Jotta satoa ei tarvitse käyttää juuri silloin, kun se valmistuu, eli kaikkea yhtä aikaa elo-syyskuussa, aion säilöä sadon myöhempää käyttöä varten.

Omavaraistelun alkuaikoina

Olen ollut aiemmin omavarainen perunoissa, porkkanoissa ja sipuleissa, niin kepa- kuin valkosipulissakin. Silloin meillä oli vuokrapalstat eli niin sanotut aaripalstat. Nyt meillä on vain oma kotipiha ja naapurin nurmikko-osuus. Perunoita on vain vähän syöntiperunaksi, mutta sipulia on säilöttäväksi asti ja erityisesti valkosipulia.

Ihan aluksi säilöin sadon meidän varastossa, jossa ei ollut lämmitystä. Se on kuitenkin ihan autotallin päädyssä, eli samanlaisessa tiiliverhoillussa rakennuksessa, kuin missä asummekin, mutta ilman lämmitystä. Perunat pidin paperipusseissa, sellaisissa samanlaisissa, joissa niitä myydäänkin. Ostin niitä ison nipun kerralla. Perunapussit olivat tällaisissa valkoisissa puulaatikoissa, jotka sai kivasti päällekkäin eli lattiapinta-alaa ei mennyt kuin yhden laatikon verran.

Puulaatikko, jossa aiemmin säilöttiin perunat varastossa.

Maakellariin tehdyt mittatilauslaatikot juureksille.

Porkkanoita ei pussitettu, vaan ne varastoin kalkitsemattomassa ja lannoittamattomassa turpeessa. Todennäköisesti varaston huoneilma oli liian kuivaa, sillä porkkanoissa varastointihävikki oli tosi iso. Valkosipulit ovat aina olleet ilmavasti korissa. Varastoon laitettiin myöhemmin lämmitys talveksi, eikä juuresten varastointi onnistunut enää. Siirsin varastot autotalliin, rakennuksen toiseen osaan, jota ei lämmitetty. Siellä ei pidetty siistejä puulaatikoita, vaan ihan vain isot reikälaatikot saivat olla kelvollisia. Emme edes pussittaneet perunoita, vaan otimme aina tarvittavan määrän isosta laatikosta. Multaa kertyi talven aikana tosi paljon korin alaosaan, ja multa sitten aiheutti melkoisesti varastotappioita korin alaosassa. Ehkä myös perunoiden valikoiminen oli huonompaa, kun pussitusvaihe jäi tekemättä.

Autotalliratkaisu on ollut käytössä nyt monta vuotta, vaikka se on tosi huono. Ilma ei ole riittävän viileää ja se on liian kuivaa. Tänä vuonna teen toisin, sillä haluan onnistua ilman mittavia varastotappioita, tai ainakin yrittää onnistua paremmin, tekemällä eri tavalla. Autotallissa on myös nykyään jatkuvasti lämmitys päällä, eli senkään vuoksi juuresten varastointi ei enää onnistu.

Maakellari

Meillä on pieni tontti 30m*30m, ja siinä on asuinrakennus + kahden auton autotalli ja varasto ja vielä leikkimökkikin. Laatoitettuna on autotallin edusta 4 auton leveydeltä, talojen väli ja vielä oleskelualuekin. Loppuosa on käytössäni puutarhailuun. Ei siis kovin paljon. Siinä on jo yksi 2m*2,4m kasvihuone ja tulee toinen 2,44m*3,66m. Edelleen siis vähenee vapaa maa. Voit varmastikin nähdä mielessäsi, miten ahdasta on jo. Ei ole siis mitenkään mahdollista tehdä maakellaria, joka kumpuineen vaatii ainakin erään ohjeen mukaan 7 metriä leveyttä. Ei mahdu ei.

Puolisoni lähisukulaisilla sitä vastoin on iso maakellari, joka on ollut heillä aktiivisessa käytössä vuosikymmenet. Nyt on ikää tullut sen verran kaikille, että kellari on jäänyt täysin käyttämättömäksi. Olen saanut luvan kunnostaa sen ja ottaa käyttöömme.

Kävimme tällä viikolla tutkailemassa, mitä kellarille kuuluu. No,  kuului aika huonoa, sillä väliovi oli ollut suljettuna ja sen edessä on ollut talvensuojauspeitto. Peitto oli sulkenut ilmanvaihdon ja kellariin on kertynyt aivan hurja kosteus. Pinnoitteet on rapistuneet ja kaikenlaista möhnää on lattialla.

Väliovella ollut pakkassuojapeitto on peittänyt tuuletusluukut ovessa.

Kosteutta on kertynyt puutteellisen ilmanvaihdon takia ja kaikenlaista kertymää tullut pintoihin.

Uskon, että saamme sen takaisin käyttökuntoon, sillä on se ennenkin toiminut. Pinnoissa on ollut joku maali, joka on nyt rapistunut tosi huonoksi. Ajattelin, että kalkkimaali olisi parempi, sillä se hengittää, eikä sinänsä rapistu. Kalkkimaali myös estää hyönteisten elämisen ja ylipäätään kasvuston, sillä kalkki on hyvin emäksistä. Kellaria varten on tehty niin sanotusti mittatilaustyönä juureslaatikot, ne ovat nyt meillä putsattava, eli niissä ei ole kosteusongelmaa lainkaan. Kuvassa näkyviä umpiseinäisiä laatikoita on vain muutama.

Umpiointi

Toisena uutena ratkaisuna on umpiointi, jonka aion ottaa käyttöön varsinkin pavuissa. Kuivattujen papujen käyttöönotto on niin hidasta. Pitää olla hyvin ennakoiva ruuanlaittaja, sillä ne pitää muistaa laittaa veteen likoamaan edellisenä  päivänä. Minunlaiselle "tuurikokille" se on tosi vaikeaa. Teen ruuat omasta päästä, hetken fiiliksen mukaan. Pakastaminen olisi toinen vaihtoehto. Pavut voi ryöpätä ja pakastaa, jolloin niiden valmistusaika on vain joitain minuutteja pakkasen jälkeen. Pakkaseen ei vain mahdu kaikkea, joten on otettava käyttöön vaihtoehto, joka ei rajoitu koneellisesti jäähdytettyyn varastointitilaan.

Pavut ovat hapottomia, joten niitä ei voi umpioida samalla tavalla kuin voi umpioida hapolliset säilykkeet, esimerkiksi etikkasäilykkeet. Niillä riittää keitetty kuumuus ja puhtaat työvälineet. Esimerkiksi etikkakurkuilla muodostuu tyhjiö purkkiin, kun kurkkujen päälle kaataa kiehautetun etikkaliemen. Papuja en halua etikoida, joten pitää ostaa painekattila, jolla umpiointi on turvallista, eikä ole botulismi-riskiä, kunhan noudattaa ohjeita.

Papu.

Maustekurkkuja ja kurkkusäilykkeitä

Kasvatamme avomaan kurkkuja, jotta saan niistä säilykkeitä. Meillä syödään talven aikana valtavat määrät mauste- ja etikkakurkkuja. Kaupassa myytävistä monet ovat aivan liian makeita. Kyllä niitä nyt niin sanotusti pakosta syö, mutta eivät ne ole sellaisia, että oikein tekisi mieli. Viime vuonna kasvoi myös avomaankurkkuja, mutta tapaturmani vuoksi säilöminen jäi. Jos sato ei onnistu tänä vuonna itsellä säilömiseen asti, ostan kurkut luomutilalta ja säilön joka tapauksessa. Naapurimme valmistaa kasvihuonekurkusta hyvää säilykettä. Saimme maistiaisia viime keväänä. Sillä tavalla saa nautittua kasvihuonekurkuistakin pidemmän aikaa. Aiemmin olen jakanut ylijäämät naapureille. Kiva, että ne voi säilöä ja käyttää talvella ruokailussa lisukkeina.

Tilli, timjami ja basilika

Yrtit tykkään säilöä pakastamalla. En pidä monestakaan kuivatusta yrtistä, sillä ne maistuvat silloin ruoholta tai heinältä. Pakasteessa ne eivät vie paljon tilaa, ja niiden maku säilyy tuoreen veroisena. Timjamia kuluu talven aikana aivan valtavan paljon. Sitä laitetaan niin kanaan kuin kalaankin. Aiemmin olen pakastanut myös rosmariinia, mutta sen menekki on varsin vähäinen, enkä laittanut sitä edes kasvamaan tänä vuonna. Basilikaa käytämme talvella myös tosi paljon ja siksi se on pakastettavien listalla joka vuosi.

Kirsikat

Kirsikoista teemme sellaista ei kovin makeaa hilloa. Sitä ei tule koskaan paljon ja yritämme säästää vähän jouluksi. Sen maku on hienostunut ja keveä, ei sellainen sokeripommi, kuin mitä kaupan kirsikkahillot ovat.

Säilöntäratkaisuista yleisesti

Vuosien aikana olemme oppineet, että sitä mitä halutaan käyttää koko ajan, pitää löytyä melkein käden ulottuvilta. Pitää olla siis aktiiviruuat ja varastoruuat. Varastoruuista haetaan sitten aktiiviruokiin seuraavaksi käytettävät. Emme ole ainakaan itse niin järjestelmällisiä, että meillä olisi joku oikein nätti varastosysteemi, joka kelpaisi vaikka näytille.

Toinen havainto on, että kaikessa pitää olla tosi selkeästi nimi ja vielä vuosiluku, mitä ja milloin on säilötty. Vaikka kuvittelee, että kyllä sen sitten ulkonäöstä tunnistaa, niin ei tunnista. Värit voivat muuttua hyvinkin erilaisiksi.

Kolmas havainto on, että sitä mitä syödään paljon, kannattaa säilöä itse. Harvinaisuuksia ja erikoisuuksia ei kannata, sillä silloin nähty vaiva ja saatu hyöty eivät ole tasapainossa. Ainakin itse haluan, että säilötty ruoka parantaa ruuan laatua ja makua laaja-alaisesti, ei vain jonkun erikoisen kertaluonteisen herkun osalta.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Tämä kirjoitus on osa #Suuntanaomavaraisuus -sarjaa, jossa usea bloggaaja kirjoittaa samasta aiheesta ja kirjoitukset julkaistaan kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 9:00. Alla on linkit muiden kirjoituksiin kasvuvyöhykkeittäin jaoteltuna.

Kirjoitussarjaa luotsaavat Satu www.tsajut.fi ja Heikki www.korkeala.fi. Kiitos heille työstä.

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/heinakuu2024/

Kasvuvyöhyke 2

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/07/suuntanaomavaraisuus-7-2024.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/07/kellari-ekologinen-talvisailytyspaikka.html

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/07/suuntanaomavaraisuus-heinakuu-2024.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/07/kellari.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-7/

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18377

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/varastointi-ja-kellarointi

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/07/07/heina-24-kellari

Mökkikasvimaa sai lisää kylvöksiä ja perunakokeilu etenee

 Herneet kylvettiin ihan reunaan

On niin kiva napostella omia herneitä, vaikka ne valmistuisivat paljon myöhemmin kuin kaupasta ostettavat. Toisaalta, kun kaupassa ja torilla herneet alkavat olla ylikasvaneita, puumaisia, on nämä omat parhaimmillaan.

Varastosta löytyi aitaverkkoa, josta tehtiin tukirakennelma. Tähän herneiden on helppo tarttua. Samalla tuli vähän rajattua kasvimaata, niin alkaa muodostua pienimuotoinen puutarha-alue pikku hiljaa.

Viikko sitten istutettiin kukkapurkeissa taimetetut siiklit. Jos muistat, maa oli tosi kovaa ja lähinnä sain pienen kuopan taimelle Varsinaisesti multaa ei ole, mutta tämä ruohosilppukate on ollut oivallinen. Maa on pysynyt helteistä huolimatta tosi kosteana.  Ehkä täältä jotain satoa saa jossain vaiheessa.

Rantahiekkaan istutetut hauskat kokeilut selvisivät ainakin ensimmäisestä rankkasateesta. Varsin terhakoita nämä ovat ja sitä paitsi ne ovat kasvaneet enemmän kuin varsinaisessa kasvimaassa olevat.

Nämä ovat ihan vedenrajassa, mutta hyvin näkyvät pärjäävän.

Nämä ovat vähän kauempana vedenrajasta. Yhteensä näitä kokeiluja on kolme perunaa ja kolme sipulia. Olisi aika hauskaa, jos todella täältä tulisi satoa. Tätä rantahiekkaa on kyllä niin paljon, että ensi vuonna voisi kasvattaa enemmänkin, jos kokeilu onnistuu.

Ei varmaankaan sipulikärpäsiä ole ihan lähettyvillä, kun lähimpään toiseen kasvimaahan on valtavan pitkä matka.

Epätoivoinen(ko) yritys?

 Perunat ja sipulit hätäapuratkaisulla maahan

Muistat varmaan, että mökkimme on meteoriitin tekemän järven rannalla ja maa on kaikkialta todella kivistä. Palstoista luovuttuani, on jäljellä vain kotipihan alue (+naapurin piha ☺), mutta haluaisin myös mökille kasvimaan ja kasvihuoneen. Siellä kasteluvettä saisi järvestä, loputtomasti.

Kotipihaan eivät mahtuneet kaikki ostetut siemenperunat, joten laitoin osan pieniin kukkapurkkeihin. Aiemmin olen huomannut, että siemenperunat nahistuvat ja menevät sen takia huonoksi. Tällä purkki-istutuksella yritin estää huonontumisen. Myimme idätettyjä perunoita pojan kanssa joissakin tapahtumissa ja nyt oli enää 12 perunaa jäljellä.

Mökin kovaan ja kuivaan maahan ei pysty kaivamaan kunnon kuoppaa. Sain puoli lapion mittaa syvän pienen kolon, johon nämä perunat tiputin. Sipuleille tein pienen uran. Kolot kastelin ensin huolellisesti, sillä maa oli todella kuiva. Kesti valtavan kauan, ennen kuin se alkoi imeä yhtään vettä.

Lopuksi kaikki saivat katteet ruoho-kuivatammenlehti -silpusta, jonka sain koottua keräävällä ruohonleikkurilla. Huolellinen kastelu vielä lopuksi. Voi olla, että mitään ei kasva, mutta on hauska kokeilla kaikenlaista. Joissakin perunoissa oli jo pieniä mukuloita näkyvissä. Jospa ne edes kasvaisivat isommiksi.

Sipulit ja rucola hyvässä kasvussa

 Tänä vuonna alku näyttää tosi hyvältä

En muista pitkään aikaan näin kivaa kevättä. Ikään kuin kaikki olisi onnistumassa puutarhassa. Takapakkeja voi tietenkin vielä tulla, mutta nautitaan nyt näistä hetkistä. Sipulit ovat valtavan pirteinä ja terhakoina. Katetta on nyt viimeistään saatava maan pinnalle. En muistanutkaan enää, mitä tarkoittaa, kun on tilanteessa, että koko kasvimaa on pelkkänä multana. Tämä siis johtuu siitä, että tyhjensin kasvihuoneesta kahden vuoden mullat yhdellä kertaa. Kasvimaalle tuli aimo kerros uutta multaa.

Ruohosilppukatteen levittämisen jälkeen näyttää tältä. Olen niin iloinen, että pikkuhiljaa saan tämän uuden kasvimaan pinnan kokonaan katettua. Musta multapinta harmittaa ihan hirveästi, kun siitä haihtuu kosteus, kasvien juuret joutuvat päivällä liian kuumaan, lierot pakenevat syvemmälle.

Rucola kylvettiin lyhyelle matkalle, hyvin tiheään, jotta siitä saa leikattua leivänpäällisiä helposti. Tästä voi jo kohta ottaa ensimmäiset herkut.

Tämäkin saa katteekseen ruohosilpun ensi viikolla.

Mitä muut ajattelevat touhuistani?

Keskustelua syntyy helposti monen kanssa

Nykyinen puutarhani on nyt 20 vuotta vanha. Aluksi oli vain pieni 2*2 m alue, jonka raivasin nurmikkoon muuttaessamme tähän kotiin. Pikku hiljaa alue kasvoi ja tuli uusia kasvimaita. Perheen kasvaminen, lasten kiinnostus puutarhanhoitoon ja lapsen vaikeat ruoka-aineallergiat ovat yhdessä olleet eteenpäin vieviä voimia.

Samaan aikaan yhteiskunta ja maailma on muuttunut. Kiinnostus omaan satoon, vaikka ihan pienessäkin mittakaavassa on koko ajan kasvanut. Samanlaista aaltoliikettä on ollut iät ajat. Sen voi todeta vanhoja puutarhalehtiä selaamalla ja lukemalla Marttaperinteen sivuja. Me olemme eläneet viimeiset vuodet täysin poikkeuksellisia aikoja. Ensin korona-pandemia sulki rajoja ja nosti keskusteluun kansallisen omavaraisuuden ruokahuollossa, sen jälkeen Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan heikensi maailman ruokaturvaa, sillä Ukraina on suuri vilja-aitta ja maataloustuotteiden tuottajamaa. Inflaatio nostaa erityisruoat monen ulottumattomiin, ja ihan peruselintarvikkeetkin pitää valita huolella.

Lasten kavereiden ja tuttujen hämmästelyt

Useasti on tapahtunut niin, että meillä kyläillessään ensimmäistä kertaa, ihmiset hämmästelevät, että voiko kaupungissakin kasvattaa näin monipuolisesti. Jostain syystä ajatellaan, että ei taajamassa voi olla päärynöitä, kirsikoita, omenia, luumuja, kriikunoita, timjamia, rosmariinia, ranskanrakuunaa, sitruunamelissaa, mansikoita, mustikoita, perunoita, sipuleita, valkosipuleita, maisseja, kurkkuja, tomaatteja, porkkanoita, salaattia... siis kaikkea herkkua tavanomaisten marjapensaiden lisäksi.

Asiasta syntyy jutunjuurta ja välillä saan jonkun innostumaan pienimuotoisesta kasvatuksesta. Suurena voittona pidän aina sitä, että joku lapsi uskaltautuu maistamaan sellaista, josta ei ole normaalisti ennen pitänyt ja toteaa sen herkulliseksi.

Omat perunat, sipulit ja valkosipulit koko talven,  yrtit pakkasesta

Peruna ei ole kallista kaupassa, mutta ruuassa ei olekaan kysymys vain rahasta. Itse kasvatettu ruoka maistuu paremmalta. Voi olla ihan lume-vaikutus, eli pelkästään omaa kuvittelua, mutta ei se haittaa. Pääasia, että ruoka maistuu hyvälle.

Kiistatonta on kuitenkin omien pakastettujen yrttien maun syvyys verrattuna talvikauden kasvihuonekasvatuksiin. Ruokaan pakkasesta rutistellut basilikan lehdet ovat aivan uskomattoman herkullisia. Yrteissä syntyy jo ihan taloudellistakin hyötyä. Yhdessä talvikauden ruukkubasilikassa ei ole montakaan lehtiparia pitkien varsien päässä. Tyypillisesti 2. Jos haluaa oikeasti niistä makua ruokaan, ei yksi ruukku riitä. Kalliiksi tulee maustaminen. Timjamit ovat talvella aivan mitäänsanomattomia maultaan, mutta pakastettuna sen maksu säilyy aivan huumaavana, samoin rosmariinin. Näissä ruoka saa uusia maku-ulottuvuuksia talvella ja rahaa oikeasti säästyy.

Omiin valkosipuleihin totuttuaan, ei halua enää käyttää kaupasta ostettuja. Niissä on usein pistävä metallinen maku ja valkosipulimaisuus on poissa.

Porkkanoita napostellaan karkkina. Juuri maasta nostetut porkkanat ovat rakenteeltaankin erilaisia kuin säilötyt. Suutuntuma on pehmeämpi. Talvella porkkanoiden varastointi on osoittautunut haasteelliseksi, koska meillä ei ole kunnollisia kellariolosuhteita. Siksi viime aikoina en ole kasvattanut kuin tuoreena syötävän määrän porkkanaa.

Tuoreet retiisit, varsinkin varhain keväällä tai myöhään syksyllä kasvatetut, ovat raikkaita ja meheviä. Kaupasta ostettuna niihin ehtii tulla sitkeä kuori ja maku tunkkaiseksi.

Omat herneet pakkasesta ovat ihan muuta kuin pahamaineisia pakasteherneitä. Oikeaa gourmee-ruokaa.

Kippari Kallen voimapinaatti maistuu letuissa ja keittona lapsille. En tiedä, onko meillä vain poikkeuslapsia, mutta niin herneet kuin pinaatitkin ovat suurta herkkua, vaikka ovatkin terveysruokaa.

Omat maissit voi syödä tuoreena ilman kypsennystä. Ei tarvitse miettiä torjunta-ainejäämiä. Pakkasestakin niitä on kiva sulatella talvella ja herkutella voisulan kanssa.

Toki tämä kaikki vie jonkin verran vapaa-aikaa, mutta se on harrastukseni. Harvasta harrastuksesta hyötyy niin laajamittaisesti koko perhe ja ylijäämäsadon kautta myös naapurit, kuin puutarhailusta. Lisäksi tulee monta muuta hyötyä naapuristolle. Puutarhani monipuolinen kasvusto ja linnunpöntöt houkuttelevat hyönteisiä ja lintuja kaikkien iloksi. Yhteiskompostointi säästää naapureiden jätekustannuksissa ja haketus"palveluni" säästää risujen poisvientikustannukset. Juuri eilen sain 60 metriä pensasaitaa naapurilta haketettavaksi. Hakkeen menekki on loputon kompostoin seosaineena ja monen alueen kattamisessa. Sain eilen myös luvan kahden muun naapurin pensasaikan leikkaamiseen, eli toiset 60 metriä tulossa haketettavaa.

Hyväksyttyä hörhöilyä?

Elämäntapamme on joiden mielestä epäsiistiä, koska haketettavia risuja on jatkuvasti odottamassa. Alueellamme on tiedossa, että kasaan saa tuoda oksia, vaikka en ole paikalla. Tavaroiden hyötykäyttö ja kierrätys tarkoittaa odottavia tavaroita siellä ja täällä. Samaan tapaan totesi Tanskalainen maajussi, että varastointi ja tavaroiden siirtely on jatkuvaa ja välttämätöntä. Heti, kun on heittänyt jotain pois, jo seuraavana päivänä sitä tarvitsee.

Omien latva-artisokkien osalta pullonkaulaksi osoittautui sadonkäsittely ja oikea-aikainen sadonkorjuu. Toistaiseksi on jäänyt haaveeksi omavaisuus latva-artisokista talven pitsatäytteissä.

Olenkin usein todennut, että "jos sattuu kovasti silmiin mun risukasat, kannattaa kääntää katse muualle".

Tämä kirjoitus on osa yhteiskirjoitussarjaa, jossa moni blogisti julkaisee  kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 9.00 yhteisestä aiheesta kirjoituksen. Meitä blogisteja paimentavat  #suuntanaomavaraisuus -postauksissa Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi). Oma puutarhani sijaitsee kasvuvyöhykkeellä 2.

Kasvuvyöhyke 1

Krutbacken 

Jovela 

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää 

Oma tupa ja tontti 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Rakkautta ja maanantimia 

Metsäläisten elämää 

Villa Varmo 

Torpan tyttö

Kasvuvyöhyke 4

Mustikkamaitoa 

Puutarhahetki 

Korkeala

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 

Viisas tekee vähemmän, ei siis ole kyse laiskuudesta

 Älä haravoi, älä siivoa, älä ole jämpti

Aloittaessani palstaviljelyn kauan sitten, olin alueella ainoa, joka käytti oikeasti katetta suuressa mittakaavassa. En minä suoraan kasvotusten saanut kommentteja, mutta sain kuulla kauhistelusta, miten rumalta ja epäsiistiltä palstani näytti. Vallalla oli vielä ajatus, että kaiken pitää olla rivissä, nätisti kitkettyä ja mielellään yhtä laji yhdessä rivissä ja paikassa. Oma tyylini, jossa sekaisin saattoi olla yhtä sun toista ja kaiken lisäksi rivien välissä oli aina jotain rumaa mörskää. 

Totta kai vielä lisäksi varmaan joitain harmitti, kun olin niin tavattoman vähän tekemässä töitä ja silti sain satoa. Epäreilua!!! Tuollainen laiska tyyppi ja silti saa satoa. Niinpä, onhan se tavallaan epäreilua, että jatkuva maassa möyriminen ja kitkeminen ei takaa suurta ja herkullista satoa. Päinvastoin, ahkeroinnillaan haittaa maaperän mururakenteen kehittymistä, estää lierojen elämää, vähentää luontaista kilpailua eri hyönteisten välillä, suosii monokulttuurilla yhden lajin levinneisyyttä muiden kustannuksella, lisää kasteluntarvetta, lisää rikkaruohojen kitkentää entisestään, lisää poudan arkuutta, lisää maan pinnan liettymisherkkyyttä, kuorettumista jne. Ei siis kuulosta kovin kannattavalta touhulta.

Tältähän perunamaassani tai kasvimaallani ylipäätään aina näyttää. Ihan sotkuista, kamalaa siis. Katteena voi olla merilevämörskää, keskeneräistä katetta, ruohosilppua, mitä nyt milloinkin on saatavilla orgaanista ainesta, josta ei tule rikkaruohoja.

Kate perunamaalla.

Ja kaiken lisäksi, en edes tee siistejä perunavakoja, sekin kaiken lisäksi vielä. Tällaista rumaa uraa tuollaisen sotkun sekaan. Niinpä. Tästä kuvan vasemmasta alalaidasta kasvatin kuitenkin kuivana kesänä voitokkaan ennätysperunani. 

Perunan kylvövaot.

Tämä alakuvan perunamaani oli pakon sanelemana ilman katetta, koska katemateriaalia ei riittänyt. Maa oli kylvörivien välissä niin kovaa savea, että harauksessa sai vain vähän raavittua savimurua. Rikkaruohojen torjunta oli tosi työlästä, ja kun jouduin olemaan välillä 2 viikkoa poissa, tilanne karkasi peruuttamattomasti käsistä ja loppukesän pelto olikin sitten ihan rikkaruohoille menetetty. Sadon määrä oli kyllä ihan hyvä pinta-alaan nähden, mutta sadonkorjuu todella työlästä rikkaruohojen ja kivikovan maan takia. Eli sadon määrä tehtyyn työmäärään nähden ei sitten niin hurrattava ollutkaan.

Perunamaa ilman katetta.

Tämä alla oleva sipulimaa on tuon yläkuvan perunoiden vieressä. Sama juttu. Työlästä, kovaa ja hankalaa alusta loppuun asti. Joidenkin mielestä nämä ovat niitä siistejä ja hyvin hoidettuja puutarhoja. Ahkeran ja tunnollisen puutarhurin palsta!

Sipulimaa ilman katetta.

Tämä alakuvan maa sen sijaan oli koko ajan katettuna, rikkaruohot eivät vaivanneet, kuivakausi ei rasittanut ja sadonkorjuu oli helppoa pehmeästä maasta. Työtä oli tosi vähän koko kasvukauden. Riveissä on vuorotellen porkkanaa, sipulia, perunaa, herneitä jne.

Sipulit ja porkkanat katteella suojattuina.

Tämä oli yllä olevan kylvöksen lähtötilanne. Sen verran uraa maahan, että perunat ja sipulit sai istutettua ja siemenkylvöjä varten pinnan tasoitusta. Vain vähän siis työtä. Maa oli kuohkeaa monen vuoden kateviljelyn jäljiltä. Talven ajan maanpinnalla suojana olleet oljet on sekoitettu kevyesti pintaan maatumisen nopeuttamiseksi.

Orgaanista ainesta sekoitettu kevyesti pintamaahan hajottajia varten.

Vähemmän on siis enemmän.

Voinko nähdä lierojen ruokailun puutarhassani?

 

Lehtiruusuja nurmella

Oletko koskaan ihmetellyt nurmikollasi upeita lehtiruusuja puoliksi maahan uponneena? Ehkä et ole tullut katsoneesi niin tarkasti maahan haravointisi lomassa. Nyt kerron sinulle, että kannattaa kumartaa. Lierot ovat vallan taiteilijoita, kun hamuavat ruokaa maanalaiseen verkostoonsa. Milli milliltä lehti sukeltaa pikkuruiseen luolastoon. Suorana lehti ei sinne mahdu, mutta rullalle käärittynä kyllä. Voit parin päivän ajan verrata yhden lehden katoamista, sen verran kestää, kun liero upottaa/syö yhden vaahteranlehden.

Maa voi ollut jäässä vielä muutama viikko sitten. Pinnasta vähän kokeillen löytyy kuitenkin talven jäljiltä kohmeisia lieroja. Kun aurinko on jo ehtinyt lämmittää ja maa on sulanut kokonaan. Kasvimaan uumenista löytyy ilahduttava määrä isoja kompostilieroja, sarvikuonokkaan toukkia ja ihan tavallisia, pieniä lieroja. Voi ihan itse todeta, että eivät ole menneet hukkaan lisätty komposti ja hevoska!

Lieroilla hyvät oltavat

Ennen maan jäätymistä levitetty paksu koivunlehtioksahake pitä mukavasti kosteuden maassa kevään tuulilta suojassa. Lierot saava vielä hetken puuhastella rauhassa, ennen kuin tulen kuokkani kanssa sekoittamaan kylvörivin kohdalle kompostia ja kylvämään papuja jos jonkinmoista. Helsingissä Hyötykasviyhdistyksen ihanassa puodissa oli oikein palvelualtis ja osaava myyjä, jolta sain uusia vinkkejä papuharrastukseeni. Laittelen lajikkeista tietoa tarkemmin, kunhan rupean kylvöhommiin.

Syksyn viherlannoittaja, hunajakukka, ehtii kasvaa ihan mukavasti vielä loppusyksystä sadonkorjuun jälkeen, makaa nyt myös maan suojana odottamassa mansikkapenkkien muodostamista, sipulien ja perunoiden istuttamista ja porkkanan kylvöä. Voiko makoisampaa olla kuin juuri nostetut perunat ja porkkanat omien sipuleiden kanssa! No, ei mennä asioiden edelle, eihän vielä ole maassa ensimmäistäkään pottua tai itusipulia.

Peruna ja sipuli hyvässä kasvuvauhdissa

Punasipuli tosin sortui kukkimaan

Ensi vuonna en laita lainkaan punasipulia, on osoittautunut niin herkästi kukkivaksi. Tiedätkö jotain keinoa kukinnan estämiseksi?

Keltasipuleista vain yhdellä on kukkavarsi.

Punasipuleista ehkä yhdellä EI ole kukkavartta.

Perunat ovat alkaneet kukkia.

Kasvusto alkaa täyttyä, vaikka katteen levityshetkellä oli vielä aukkopaikkoja.

Hellettä, kuivaa, kylmää, sadetta, ainakin on ollut vaihtelevaa

Kesäkuun sää on ollut yllätyksiä täynnä

Taas on nopeasti aika kulunut ja heinäkuun yhteiskirjoitussarja jatkuu. Kirjoittelemme kauden etenemisestä ja resepteistä mahdollisesti.

Suojaisinko harsolla, pitääkö käydä kastelemassa kasvihuoneessa, onko sadevesitynnyrit taas täynnä, pitääkö laittaa valoverhoa verkoksi.... 

Monenlaista suojausta on tarvittu tänä vuonna, ja silti on päässyt vahinkoja syntymään. Moni puhuu ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista. Ei voi tietää kaikkien luonnonoikkujen syytä kulloinkin, mutta selkeästi ovat vuodet erilaisia. Palstanaapurin kanssa juuri tänään juteltiin, että tuulisuus on jotenkin lisääntynyt. Tuuliseinien ja -katkojen tekeminen on tullut ihan välttämättömäksi. Itsekin taidan tehdä vielä toisen raparperiseinän pysäyttämään tuulia ja muodostamaan suosiollista mikroilmastoa.

Onneksi kuitenkin päällimmäisenä pysyy hyvä mieli omasta sadosta ja mukavasta tekemisestä. Niin kauan kuin ei harmita puutarhurointi, niin kauan sitä kannattaa jatkaa.

Usein näkee ohjeena, että ei kannata kerätä nurmikolta leikkuujätettä, sillä se köyhdyttää nurmikon. Olen sen kyllä todennut ihan käytännössäkin todeksi, mutta jostain syystä palstalla ei käytävät näivety, ei sitten millään. Olen monet vuodet kerännyt kaiken kasvun katteeksi. Leikkaan käytävät todella lyhyiksi, ja silti kasvu on ihan hurjaa. Milloinkahan ne näivettyvät?????

Nyt näyttää palstalla jo vähän tutummalta. En ole tuntenut maita omakseni, kun katetta ei ole ollut riittävästi, vaan kasvustot ovat olleet liikaa mulloksella. Olen syyttänyt mullosta ötökkäharmeista mielessäni, mutta ilmeisesti nyt on ötökkäinen vuosi.

Sipuleilla oli kesäkuun puolivälissä hyvässä mallissa katetilanne.

Ja kohta edellisen kuvan jälkeen sain levätkin leviteltyä, näkyy kuvassa alapuolella.

Perunat on kylvetty harvempaan kuin aiemmin ja käytävillä oli kesäkuun puolivälissä vielä katevajetta. Taimilla oli katetta kohtuullisesti. Ja onneksi vielä levääkin riitti osalle niistä.

Levää levitettynä.

Epätoivoinen yritys  harhauttaa sitä hernekärsäkästä ruohosilpulla.... vaikka herneet taisivat olla menetettyjä jo tässä vaiheessa.

'Harhautus ehkä onnistui osittain, sillä joitakin taimia lähti kasvuun tämän jälkeen. Taimen takana näkyy levää levitettynä porkkanoiden riviväleihin.

Tein kyllä silti täydennyskylvön "mansikkamaan" kohdalle hajakylvönä, tai siis siihen, johon piti tulla mansikkamaa. Tavoitteena sekä peittää kasvustolla maa, että kerätä typpeä typensitojien avulla jo valmiiksi maahan mansikoita varten.

Vadelmasato näyttää tulevan ihan hyväksi.

Täältä löydät muut kirjoittajat taas tälläkin kertaa:

Laura eli Javis    Tsajut     Puutarhahetki - suurten unelmien puutarhablogi    Sarin puutarhat    Sorakukka    Metsäläisten elämää    Harmaa torppa    Elämää korvessa    Pienen pieni farmi    Caramellia    Ku ite tekee    Rakkautta ja maan antimia    Kohti laadukkaampaa elämää    Korkeala    Villa Kotiranta        Alussa oli Vehkosuo    Wannabee farmari    Maatiaiskanasen elämää    Tuohitossuissa