Napsaisin kausariin lämmöt päälle

Kausarissa lämmöt päällä!

Olen aiemmin jo maininnut, miten hirmu hyödyllistä on hevoska puutarhassa. Hevoska-termihän on korrektimpi versio hevonpaskasta, jota ei kummityttöni muinoin halunnut käytettävän. Siispä termi jäi elämään ja aktiiviseen käyttöön, vaikka nykyään kummityttö ei taida enää kauhistua alkuperäisenkään sanan käytöstä. Omat lapseni tosin ovat nyt samaa mieltä kuin kummityttöni taannoin.

Niin... hevoskastahan piti kertoa. Hevoska on luontaisesti helposti palamaan käynnistyvä lanta, varsinkin jos seosaineena on käytetty olkea. Itselläni on sahanpuruversiota, jossa on kuivaheinää mukana jonkin verran. Hyvin palaa silti sekin. Yleisimmin pintakompostoin sen talven aikana hakkeen kanssa pressun alla suoraan palstalla, mutta paremmin lämpöominaisuudet tulee hyödynnettyä kausarin lämmityksessä. 

Ilma 13,6 astetta, hevoska 31.5 astetta.

Syksyllä kaivoin kausarin pohjalta mullat pois, kasvimaa sai vähän uutta pintaa. Tarkoituksena oli kyllä hakea hevoskat jo syksyllä, mutta joskus käy niin, että tulee jotain kiireisempää tehtävää, niin kävi viime syksynäkin. Edellispäivänä huomattiin, että kausarin taaempi seinä oli romahtanut lumen ja jään painosta. Harmitti ihan kamalasti, luulin, että viime kesänä rakentamani kausari oli purkukunnossa... mutta eipä hätää. Tilanne ei ollutkaan niin paha ja eilen korjailtiin jo vauriot. Tänään ajettiin tutulle hevostallille noutamaan lämmitykset. Mukavasti alkoi pöhöttää lämpöä jo säkissä ja kausarin pohjalle päästyään olikin jo lämpöä mukavasti 31,5 astetta (outdoor-sensori massassa). Nyt odottelen viikon verran ja mikäli nyt ei ihan hirmupakkasia lykkää, niin kylvän viikon päästä styrox-laatikoihin kevätrehuja harson alle suojaan, salaattia yms. sekä taimikasvatuksen vaativia, kuten parsakaalit, ruusukaalit, sokerijuurikkaat... yms. Varmaankin vähän hernettäkin, jotta saisi herkkuja jo varhain ja tietenkin varhaisperunoita vähän.

Styrox-levyt pitävät lämpöä tallessa nyt ensi alkuun. Jos vielä ensi viikolla aikataulut sallivat, haetaan hieman lisää lämpöä hevostallilta.  Lopulta päälle tulee vielä multaa, johon taimet sitten oikeasti istutetaan. Hevoskassa palaisivat juuret lämmöstä ja ravinteista. Viljelytapa on siis lämpökohopenkki kausarissa ja mullan päälle myös vähän katetta, jotta kosteudet eivät haihdu.

Kompostikin oli tyhjennysvalmis

Viikonloppu oli muutenkin niin äärettömän rentouttava. Pääsin tyhjentämään käyttökompostin muhivaan ja samalla mielikuvitus laukkasi jo ensi kesän uudessa mansikkamaassa, johon talven kompostit pääsevät peruslannoitteeksi perustusvaiheessa. 

Tänä talvena pihamme on runsaan lumen vuoksi ollut huonosti kulkukelpoinen ja naapurin kanssa keksittiin kätevämpi tapa heidän biojätteensä keräilyyn. Vein heille tynnyrin, johon heidän on helppo kerätä biojätteensä ja minä käyn tyhjentämässä tynnyrin kompostiini. Eilen ehdin myös tynnyrintyhjennykseen ja voi sitä iloa, kun saa tyhjennetyn kompostin heti kerrallaan puolilleen uutta massaa. Käynnistyy todella nopeasti palaminen ja massa hupenee ihan silmissä.

Katetta ja lieroja sisäkukillekin

Syksy on onneksi pitkä, kostea ja lämmin tänä vuonna. Ehtii tehdä monenlaista. Pudonneita lehtiäkin löytyy varmasti vielä, vaikka olisitkin haravoinut oman pihan puhtaaksi lehdistä, joten vielä voit tehdä tämän syystoimen.

Ota lehtiä ämpäriin ja kaiva kasvimaasta lieroja. Älä kaiva kovin syvältä, jotta saat pinnalla viihtyvää lajia.

Laita sisäkukille ruukkuun mullan pinnalle kerros märkiä lehtiä, muutama liero ja vähän multaa päälle, jotta lehdet painuvat melko tiiviisti ja pysyvät kosteina. Ennen pitkää lierot ovat syöneet kaikki lehdet ja etenevät alaspäin rouskuttamaan kuolleita juuria. Palkaksi maittavista ruuista ne antavat kukillesi loistavaa madonkakkaa, joka on hyvin ravinteikasta, sekä kaivavat käytäviä, joihin uusien juurien on helppo kasvaa ja joissa pysyy ilmaa juuria varten.

Kuvasta näkee, että lehden juuri alkaa jo halkeilemaan kahtia, koska varren ympärysmitta kasvaa koko ajan ja levittää lehden alkua. Juurella on Metsämörri ja pari silkkikukkaa, koska viherkasvini eivät luonnollisesti kuki hehkein kukkasin.

Olen ylläpitänyt lierokantaa omissa sisäkukissani jo 7 vuotta ja sinä aikana ovat jukkapalmu ja lohikäärmepuu lopettaneet kokonaan alalehtien pudottamisen. Ennen aina talvikautena alimpia lehtiä kuivui ja tuloksena oli ruma lehdetön varsi, jonka päässä on tylsä lehtitupsu. Nyt siis lehdet pysyvät koko varren mitalla elinvoimaisena. Mikään muu ei ole muuttunut hoidossani, vain lierot ja lehtikate syksyisin.