Senkin myyrä!

 Melkoisia tuhoja tältä talvelta

Talvi oli leuto ja vähäluminen, ilmeisesti otolliset olot myyrille. Perheessämme on kaksi myyrän metsästäjää, mutta eivät vaan ole löytäneet näitä vipeltäjiä. Tarvinnee pitää pieni nuhtelu. Syksyllä, kun nostimme keltajuurikkaita, oli yhteen riviin kerätty hienosti talvivarastoa. Naureskelin, että ähäkutti, eipä jäänyt meiltä huomaamatta. Taisi myyrä kuulla ja nauraa takaisin viiksiinsä myhäillen, "luuletpa vaan, luuletpa vaan".

Nyt keväällä purimme lavakauluspinoja, joissa oli viime vuodelta puutarharompetta multaantumassa. Vastaan tuli myyrän yllätys.

Ruokavarasto lavatornin alimmassa kerroksessa.

Toisen lavatornin pohjalta löytyi yläpuolella olevassa kuvassa näkyvä juurikätkö, sekä pesätarvikkeita. Nurmikolla on pitkiä tunneleita ja mikä pahinta, mustikoiden juuret ovat ilmeisesti myös maistuneet. Käytävä lähti lavakauluksesta ja jokaisen pensaan juurella oli suuri monttu, jatkuakseen taas seuraavaan pensaaseen. Harmittaa ihan hirveästi, jos menetämme nuo vanhimmat mustikkapensaat. Onneksi varvut juurtuvat melko helposti, joten levitimme lavatornista uutta multaa pensaiden juurilla hyvän kerroksen.

Pesässä ollut ilmeisesti mukavan pehmeää, lämmintä ja kuivaa.

Toisen alanurkassa asustivat mehiläiset viime kesänä. Kaivoimme hyvin varovasti multaa, mutta ei löytynyt mitään merkkejä pesästä. Emme toki kaivaneet maan alle, koska oli tarkoitus vain poistaa muodostunut multa. Olisi ollut tosi hauskaa löytää mehiläisvahakennoja, tai edes jotain merkkiä pesästä. Olisikohan talven myyrät syöneet kaiken nälkäänsä? Koska pohjimmaisena oli monenmoista risua ja keppiä, löytyi ihan valtavasti siiroja. Kuvaan ei saanut kaikki näkymään, olisi pitänyt kuvata niin kaukaa, että siirat eivät olisi näkyneet. Alakuvassa kuitenkin joitakin ja vasemmassa reunassa näkyvä valkoinen mahapuoli, oli suurin siira, mitä olen koskaan nähnyt.

Siirat ovat tehokkaita hajottajia puutarhassa.

Tälläkin siiralla oli kunnolla kokoa ja näköä.

To be a Bee?

 Terveisiä Lepaalta

Mehiläisellä on täydellinen muodonmuutos.

 

Olen kauan pohtinut mehiläispesän hankkimista. Aika monella tutulla nimittäin on joko ollut tai on parasta aikaa pesiä ja olen saanut maistaa ihan tuoretta hunajaa. Voi kun se on hyvää. Meidän perhe on kaiken lisäksi hunajan suurkuluttaja. Puolen kilon purnukka menee ihan hujauksessa.

Fb:ssa tuli vastaan Mehiläishoidon peruskurssi, viisi lauantaita 9-15. En kauan pohtinut, kun jo olin ilmoittautunut. Toki ehdin monta kertaa jo katuakin ilmoittautumista, sillä ajomatka on lähes 2,5 tuntia, eli pitää nousta lauantai-aamuna kukonlaulun aikaan. Yleensä työviikon jälkeen ei ole ihan kovin pirteänä noin aikaisin.

Tänään 5.4. oli ensimmäinen kerta. Aluksi käytiin teoriaa pesän rakenteesta ja yleisiä asioita. Lounaan jälkeen siirryttiin tositoimiin, kokoamaan kehiä pesiä varten. Aamun teoriaosuudessa en ymmärtänyt pesän toimintaa, mutta kun pesän näki oikeasti, niin hahmottui ihan eri tavalla. Ritilä, joka kuvassa näkyy alaosaston päällä, estää kuningattaren siirtymisen muihin osiin. Eli ritilän alapuolella on asumisosio ja yläpuolella ruokavarasto, yksinkertaistetusti selittäen. Ihan pohjalla on tuuletusritilä.

Pesän pohja ja tuuletusritilä.

Pesän alakerros ja kuningatar-este.

Aamun teoriaosuuden jälkeen tehtiin kehiä, eli niitä, joihin sitten joko kuningatar munii tai varastoidaan hunajaa. Puuosat oli valmiiksi sahattuja, me yhdistimme osat ja naulasimme ne kiinni.

Kehän osat ovat valmiiksi sahattuja.

Osat kiinnitetään pienillä nauloilla toisiinsa.

Päätyjen reikiin laitettiin suojus, jotta metallilanka ei pureudu puuhun.

Puuosiin pingotettiin metallilanka, johon kiinnitettiin mehiläisvahapohjuke sähkön avulla. Metallilangat kuumennettiin oikosululla pikaisesti.

Langotus.

Oikosululla vahan sulatus lankoihin.

Lanka näkyy tummana, kun se on vahan sisällä.

Valmista tuli.

Vielä en tehnyt päätöstä, että hankinko kurssilta oman pesän, vai vasta myöhemmin. Kaiken kaikkiaan pesä- ja hoitotarvikkeiden yhteissumma nousee melkein tuhanteen euroon, eli ei mikään halpa investointi. Pesiä voi ottaa vain yhdenkin, mutta opettaja suositteli kahta, jolloin talven jälkeen kasvaa todennäköisyys, että pystyy jatkamaan mehiläistarhausta omilla mehiläishoitoa.

Pohjakerroksen yläpuolella on hunajavarastot. Kuningatareste voi olla vasta toisen kerroksen yläpuolellakin.

Tiesitkö, että pensasmustikan pölytys on 100 %:sti riippuvainen hyönteispölytyksestä ja tämä hyönteispölytys 100 %:sti riippuvainen mehiläisistä. Aika hurja juttu, vai mitä? Omenalla vastaavat luvut ovat 90 % ja 60 %.  

Oravalle pesäpehmikkeitä

 osmankäämistä

Moni on varmaankin lukenut uutisia, miten hiukset, langat ja pitkä koirankarvat voivat olla vaarallisia linnuille. Sittemmin luin, että nämä tapaturmat ovat tosi harvinaisia. Meidän koiran karva on onneksi niin jäykkää, nyppien trimmattava, että sitä ei saa kietoutumaan edes yrittämällä. Monesti käy niin, että kun yhdessä mediassa on tällainen varoitusuutinen, se leviää kulovalkean tavoin ja lopulta tulee olo, että lähes joka pesässä poikaset kuolevat hiuksiin kietoutuneena.

Tykkään talvella osmankäämeistä. Ne ovat jotenkin hienoja koristeita talvisilla ojilla, varsinkin kaupunkialueella, kun oikein muita talventörröttäjiä ei jää pystyy julkisille alueille. Käymme koiran kanssa paljon lenkeillä peltojen reunoilla, joissa on paljon nimenomaan osmankäämiä. Muistelin, että ne räjähtävät valtavaksi pumpuliksi aikanaan. Keräsimme pihaamme nipun näitä patukoita. Ajattelin ensin, että siemenistä olisi linnuille ruuaksi, mutta ei niitä kukaan käynyt syömässä. Nyt keväällä, kun sade ja tuuli on moukaroinut patukoita, ne ovat nyt räjähtäneet ihan pumpuliksi. Istuin aamiaisella, kun huomasin oravan ahertavan. Pesä on ilmeisesti aika lähellä, koska kerätty aines kulkeutui nopsasti pesään ja orava saapui aina uudelle hakumatkalle. Tässä video paketoinnista.