Valkosipulit valmiina talvehtimaan

Nämä jätettiin talven ruokailuun.

Tänä kesänä valkosipulit kasvoivat niin hurjasti että näin hyvää satoa ei ole tullut koskaan. Muistan vielä yhden epäonnisimmista istutuksista, kun kynsiä oli melkein  300, eikä juuri yhtään kasvanut. Viime syksynä perustin penkin oikein huolella. Kannatti, sillä lähes jokainen kynsi tuotti sadon. Nyt on talveksi enemmän valkosipuleita kuin ikinä.

Itusipuleita

Valkosipulit kukkivat joskus ja niihin muodostuu keippejä. Jotkut käyttävät niitä ruuanlaitossa nuppuvaiheessa. Minä leikkaan joskus keipit pois ja joskus annan olla. En ole huomannut mitään vaikutusta satoon. Keippiin muodostuu kukinnan jälkeen ituja, joista voi alkaa kasvattaa valkosipuleita. Ensimmäisenä vuonna kasvaa sellainen pikkiriikkinen paisunnos juuriosaan ja maanpinnalla on ruohosipulin vartta muistuttava varsi. Jos tällaisen jättää maahan kasvamaan seuraavana vuonna siitä kasvaa yksikyntinen sipuli. Kaupassa on sellaisia välillä myynnissäkin. Ne eivät ole siis mikään erillinen lajike, vaan toisen vuoden valkosipuli. Jos tämän jälleen jättää maahan kasvamaan, kolmantena vuonna kasvaa kynsiin jakautunut sipuli. 

Itusipuleita kylvettäväksi keväällä.

Kynsiä

Jos haluaa saada yhdessä vuodessa satoa, pitää kasvatus aloittaa kynsistä. Nykyään kylvöön tarkoitetut valkosipulit ovat aika hintavia, joten suurta satoa havitteleva joutuu raottamaan kukkaronnyörejä aika paljon. Itse olen nykyään valkosipuleista omavarainen kokonaan. Kasvatan sekä itusipuleista, että kynsistä, eli koko ajan on tulossa valtavat määrät satoa, jota voi hyödyntää seuraavan vuoden kasvatuksessa. Suosittelen tätä tapaa. Itusipuleiden kasvatus on helppoa. Laitan niitä hajakylvönä milloin mihinkin penkkiin, kitken vähän rikkaruohoja kesän aikana ja syksyllä otan talikolla massana ylös jatkokasvatusta varten. Niitä ei haittaa, vaikka olisivatkin olleet melko tiheässä.

Ravinteikas ja kosteutta pidättävä maa

Valkosipulit tarvitsevat ravinteikkaan maan ja kosteutta pitää olla tasaisesti koko ajan. Tässä omat ohjenuorani valkosipulipenkkiä varten. Viime vuonna otin ladatun biohiilen käyttöön ja aion jatkaa sitä kyllä. Nyt on puutarhani maat biohiiletettyjä melko voimakkaalla kädellä ja siksi en lisännyt tällä kerralla sitä maahan. Teen aina kunnon kylvöuran, jota parannan. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa kasvatetut minimaissit olivat hirmuinen pettymys. En tiedä, oliko syynä lajike vai sääolosuhteet, mutta maissit olivat todella mauttomia. Sokeria ei ollut kertynyt juuri lainkaan. Eli koko maissipenkki pääsi suoraan hakettimeen yhdessä risujen kanssa. Haketustuotos pääsi kylvöuran pohjalle ja mukaan vähän ruohonleikkurilla silputtua perkuujätettä. Puun ja vihreän massan  yhdistelmä maatuu hyvin ja lieroilla riittää purtavaa. Hakemörskän päälle tyhjensin kompostia reilun kerroksen. Kompostin päälle tuli multaa, jota lannoitin kanankakkarakeilla ja vielä lisää multaa, johon kynnet, yksikyntiset ja ensimmäisen vuoden itusipulitaimet istutetiin. Kaikkia kolmea kasvuvaihetta siis mukana. 

Kunnon kylvö- tai siis istutusura.

Yllätyksiä tulee joskus vastaan. Viimetalven myyrän ruokavarasto.

Maaperän apureita oli paljon ja ne oli kookkaita. Kaikki pääsivät hakemörskän kimppuun.

Pohjalle maissin ja risun haketusseosta.

Komposti- ja multakerroksesta ei tullut kuvia. Tässä valmis penkki, jossa on vielä päälläkin maissihaketta.

Perkuujätteet, joita oli 1000 l säkki täynnä, silputtiin keräävällä ruohonleikkurilla ja levitettiin kasvimaan pintaan talvikatteeksi ja lierojen ruuaksi.

Heti tuli pakkasyö. Lieroilla on lämmin peitto päällään aja alla lämpöä tuottava maissihake, eli mukavasti tarkenee vielä pitkään.

Kasvimaan pinnalla leikkurimörskää.

Aika juoksee ja minä rämmin rinnalla

 

Minimaissit näyttävät ehtivän tuleentua sittenkin.

Kesää odoteltiin, kesä juoksi ohi ja syksy hiipii paikalle

Näin on tämän vuoden kasvukausi edennyt. Kevään kylvöksistä eivät pavut itäneet, piti tehdä uusinta kylvö. Kevään taimetukset saivat pakkasta, kun pitkän lämpimän kauden jälkeen tuli äkkiyöpakkanen. Uusintakylvöt itivät paremmin, mutta sitkeä kylmä jakso juroutti taimia, mikään ei edennyt. Heinäkuun helteet juoksuttivat sadontuotantotehot äärimmilleen, kasvit unohtivat tuottaa makeutta ja aromeita. 

Salkopapu piilottaa pavut niin, että luulin niiden puuttuvan kokonaan.

Papua, papua, enemmän papua

Viime vuonna oli oikea papukokeiluvuosi. Muistatko, kun ostin umpiointitarvikkeet? Olen ollut äärimmäisen tyytyväinen valmistamiini esivalmisteisiin. On niin helppo ottaa annoskokoihin säilöttyjä erilaisia papuja, yhdistellä ja tehdä monenmoisia ruokia. Kokemus on osoittanut, että sopivilla mausteilla ruoka ei ole joko sekaruokaa tai kasvisruokaa. Jopa härkäpavut ovat osoittautuneet monikäyttöisiksi ja apukokin suuhun sopiviksi. Jauhoisuus on kadonnut umpiointivalmistuksessa. Monessa kasviruuassa on kukkakaali ja kesäkurpitsa osoittautuneet oivallisiksi runkoaineiksi.

Maustamisessa on tärkeää, että laittaa rohkeasti vahvoja makuja, sillä monet kasvikset eivät itsessään ole kovin voimakasaromisia. Siitä varmaankin juontaa monella kasvisinho. Ei ole uskallettu maustaa riittävästi. Umpioiduista esivalmisteista ruoka myös valmistuu nopeasti, sillä esivalmiste on jo sinänsä kypsää.

Paljon on jo kerätty satoa, mutta vielä on tulossa uusia palkoja.

Tälle vuodelle lopulta tulee ihan hyvä papusato. Lajikkeita ei ole niin monta kuin viime vuonna, mutta ensi vuonna sitten taas enemmän pohdintaa siemenvalikoimassa. Viime kevät oli haastava tammi-helmikuisen niskan välilevypullistumasairaskauden takia ja rajoittunutta elämää ja väsymystä kesti kauan. Niska leikataan nyt syykuussa, joten ensi keväänä olen toivottavasti ns. täydessä terässä. Uusi kasvihuone on ollut ensimmäistä kautta käytössä, maapohja on valmis jne, eli taimetusta voi tehdä ihan eri tavalla kuin aiemmin. Olen päättänyt, että laitan lämmittimen sinne estämään yöpakkasia.

Härkäpapu on takuuvarma. Se onnistuu ihan aina.

Soijaa tulossa

Ihan totta!! Vihdoinkin onnistuin. Tämä on nyt kolmas vuosi. Ensimmäisenä vuonna ei siemenet itäneet oikeastaan lainkaan. Pari pientä yritelmää oli ja nekin kuoli. Viime vuonna sain idätyksen onnistumaan paremmin. Satoakin näytti tulevan, mutta syksyllä juuri, kun olin menossa sadon korjaukseen, oli jokin pieni jyrsijä tehnyt tunnelin soijapenkkiin ja syönyt kaikki taimet maata myöden. Saivat varmaankin ravinnerikkaan talvivaraston. Tänä vuonna soijat ovat kasvihuoneessa ja sato on turvassa, toivottavasti. Eilen otin pari palkoa kuvattavaksi.

Soijapavussa näkyy olevan aina täsmälleen kaksi siementä. Palkojen pinnassa on nukkaa.

En tiedä vielä, miten niitä pitää käsitellä ruuanlaittoa varten, mutta ehtiihän tässä vielä selvitellä asiaa.

Uusi linkki blogissa

En kehtaa laittaa asiasta omaa postausta, mutta sinä, joka olet jaksanut lukea tähän asti, olet ehkä kiinnostunut kuuntelemaan testiäänityksiäni. Olen aloittamassa podcasteja. Sairastaessani keväällä, tutustuin podcasteihin ja ihastuin. Huomasin, että tykkään kuunnella, kun puutarhaihmiset jutustelevat vapaamuotoisesti omasta puutarhastaan, yksin tai jonkun kanssa. Tein pari testiäänitystä. Käytössäni ei ollut mikrofonipidintä, vaan se kulki kädessäni, heiluu siis välillä lähempänä ja välillä kauempana. Siitä puuttuu ns. kuollut kissa, eli se pörrö, joka estää tuulen äänet. Luulin puhuneeni hitaasti, sillä puhuin todella h  i  t  a  a  s   t  i      verrattuna normaaliin puheeseeni, ja silti vain vielä kommentit, että puhut niin nopeasti, että kuuntelija luulee, että sulla on kova kiire. Huh, nyt  ymmärrän, miksi joskus muiden on vaikea oppia uutta asiaa töissä, kun selitän.... puhun liina nopeasti. Yritän opetella hitautta. En ole myöskään editoinut nauhoituksia, eli toiset on lyhyitä, toiset pitkiä. Oikeaa podcastiin pitää tietenkin saada nämä kaikki asiat ensin kuntoon. Kunhan nyt testailin. Käy kuuntelemassa ja laita vaikka viestiä, mitä mieltä olet ajatuksesta.

Linkki löytyy blogin oikeasta reunasta, fb- ja insta-linkkien alapuolelta.  

Minimaissit eivät olekaan ihan minejä. Makeutta on jo, mutta ei aromeja. Pitää vielä odottaa tuleentumista.