Lisää parsaa

 tulevien vuosien sadoksi

Muistatko, kun kerroin edellisestä parsaistutuksestani? Epäonniset taimet melkein mädäntyivät unohdettuina pussiin. Kovasta alustaan huolimatta, kaikki selvisivät ja lähtivät kasvuun. Tänä vuonna nuo ensimmäiset istutukset ovat kolmatta vuotta, eli jokaisesta juurakosta voi ottaa pari maistiaista. Ensi vuonna ymmärtääkseni satoa voi ottaa rajattomasti juhannukseen asti ja sen jälkeen pitää jättää kasvut vahvistamaan juurakkoa.

Neljästä juurakosta ei kuitenkaan missään vaiheessa varmastikaan paljon satoa saa, ja siksi tilasin viisi juurakkoa lisää tänä keväänä. Ostopaikka oli eri. Edelliset ostin turkulaisesta puutarhasta. Juurakot olivat suuria ja multaisia. Nyt ostin verkkokaupasta, hinta oli edullisempia, juurakot oli puhtaaksi pestyjä. Öisin on ollut hallaa, ja osa aluista on ottanut vähän nokkiinsa. Ei vaikuttane juurakkoon kuitenkaan. Ainakin nuo ensimmäiset lähtivät kasvuun, vaikka niissä ei ollut kasvualkuja lainkaan, kun laitoin ne maahan.

Olin toki nähnyt parsoista kasvukuvia, mutta silti yllätyin, miten pitkiä varsia siihen kasvoi kesän aikana. Ensimmäiset kasvuvarret keväällä näyttävät samoilta kuin kaupassa olevat myyntituotteet, mutta lopulta varret ovat melko ohuita ja päähän tulee sellainen hötömäinen kukinto. Ehkä vähän huono kuvaus, mutta sellaiselta se minusta näytti.

Opiskelukaverini Viikissä kasvattaa parsaa ihan liiketoimintana ja opin häneltä, että varhaisen sadon saaminen on todella haastavaa. Kevään hallayöt voivat sotkea kaikki suunnitelmat. Tällaisena kotitarveviljelijänä on helppoa laittaa harsoa suojaksi, jos on luvattu pakkasöitä, eikä elinkeino ole pienestä vastoinkäymisestä kiinni.

Melkoinen rypistys

 on melkein valmis

Onneksi on vielä yksi päivä aikaa tehdä valmisteluja. Ehkä ehditään nekin, jotka nyt tuntuvat mahdottomilta. Tehotiimi saa yllättävän paljon aikaan, kunhan vain laitetaan rattaat pyörimään. Kasvihuonerakennusprojektin jäljiltä oli vielä tavaroita väärissä paikoissa ja toisaalta projekti vei aikaa monelta muulta touhulta, joten nyt oli rästissä vaikka mitä.

Onko tämä sinulle tuttu? Tunnistatko?

Toivottavasti sää suosii ja kotitarveviljelystä innostuneita on sankoin joukoin liikkeellä. Kotitarveviljelyhän on todellista lähiruokaa. On tarkasti tiedossa, millaisia viljelymenetelmiä on ollut käytössä, onko käytetty kasvinsuojeluaineita, minkälaiset lannoitteet ovat kuuluneet valikoimaan jne.

Entä onko tämä tuttu?

Nämä ovat minulle tärkeitä asioita, toivottavasti myös sinulle.

Säilöntää omastamaasta

 Tomaatteja riittää sittenkin säilöntään

t

Härkätomaatteja, timjamia ja persiljaa, omasta maasta.

Satoa tulee sittenkin säilöntään. Syksy on pitkä ja pikkiriikkisestä kasvihuoneesta tulee enemmän tomaatteja kuin aiemmin. Härkätomaatti on iso ja painava, sillä se on aivan täynnä hedelmälihaa. Siinä ei ole sellaista tyhjää sisusta kuin mitä on ns. tavallisessa kaupan tomaatissa. Se ei myöskään ole yhtä vetinen. Makuhermoja se ei valitettavasti kutkuta, joten kaikki kypsyvä sato menee jatkojalostukseen. Odottaessani painekattilan saapumista, teen pieniä testisäilöntöjä, joiden ei pidäkään säilyä kauan, varsinkaan huonelämmössä

Tomaattikastike

Olen haaveillut, että saisin talvella ruokiin omaa tomaattikastiketta, omia kaltattuja tomaatteja, omaa ketsuppia jne. Askel kerrallaan haave alkaa toteutua. Härkätomaattien ansiosta, ainakin tomaattikastiketta on nyt testisäilötty. Ohjeen otin Sonja Lumpeen Tomaatti! Intohimona tomaatti-kirjasta sivulta 243. Vaikka tomaattini olivat vähänesteisiä, en laittanut ohjeen mukaan vettä, sillä haluan aika tiivistä kastiketta.

Sipuli ja valkosipuli kuullotuksessa.

Olen tosi huono käyttämään reseptejä. En hahmota lukiessani, että miltä valmis ruoka maistuisi. Siksi minulle on tosi tärkeää, että keittokirjan kuva on hyvä. Ei liian aseteltu valetuotos, vaan sellainen tavallinen kuva lopputuloksesta. Sonjan kirjassa on minulle sopivat kuvat.

Säilykepurkit uunissa desinfioitumassa.

Puhtaus on puoli ruokaa ja ainakin säilönnässä sitä kannattaa noudattaa aivan orjallisesti, jos haluaa säilykkeiden säilyvän. Silti voi tulla yllätyksiä. Teimme kerran isot määrät luumuhilloa ja kun annoin yhden purkin naapurille, se oli homeessa. Säilykepurkin tiivisteessä oli ollut varmaan joku heikkous ja vakuumi oli pettänyt. 

Tiivisteet kattilassa kiehumassa desinfioitumisen takia.

Kastike kehkeytymässä ja keittääntymässä kokoon.

Ohjeessa valmistusaika on puolisen tuntia, mutta itse annoin hautua tosi kauan, sillä halusin sen keittääntyvän kokoon, jotta en säilö vettä. Laitoin vain puolet ohjeen vesimäärästä ja silti se oli minun mieleeni liian löysää. Kirjan kuvassa se näyttää paljon paksummalta. Sain kaksi purkillista kastiketta säilöön. Nyt olen huomannut, että kun tekee pieniä eriä, säilöntä ei tunnu niin työläältä. Siihen ei mene liian pitkää aikaa edes arki-iltana ja kaikkea pilkkomista ja leikkaamista on kohtuullinen määrä yhdelle työkerralle.

Valmis kastike.

Vaikka keitin kastiketta kokoon pitkän aikaa, on se silti vielä tosi notkeaa. Taidan kysyä Sonjalta Facessa, että missä on vika.

Työpäivän jälkeen kiva herkkukori

 Omasta pihasta omasta maasta

Maissia, tomaatteja, kurkkuja ja latva-artisokkia.

Maissi on tämän kauden ensimmäinen maistikokeilussa. Muita korissa olevia on jo herkuteltu. Latva-artisokissa on vielä harjoiteltavaa, niin valmistamisessa kuin sadonkorjuun oikea-aikaisuudessa. Papuja en ole vielä kerännyt, mutta kohta niidenkin satoaika alkaa. Kurkkuja tulee kasvihuoneesta taas liikaa. Kasvihuone on niin pieni, että se on tällä hetkellä aivan täynnä kasvustoa. Kurkut, tomaatit ja munakoiso ovat täyttäneet myös välikäytävän. Sadonkorjuuta varten pitää mennä kasvuston sisään ja tyypillisesti menen t-paidassa ja työshortseissa, eli saan ihottumaa joka kerta käsiin ja jalkoihin. Kutiamisesta ei meinaa tulla loppua. Kumma, että silti en ota opikseni ja muistaisi vaihtaa vaatteita. Ehkä en vain viitsi. 

Keltavahveroita säilöttäväksi asti

Kävimme sunnuntaina mökillä ja koiran kanssa on tapana tehdä joku pieni lenkki. Tällä kertaa lenkki oli oikein tuottoisa, sillä saimme hurjasti keltavahveroita. Kuvassa on vain osa, sillä pari lautasellista paistettiin heti herkutteluun.

Keltavahveroita.

Sieniä olisi paljon, jos menisi oikeasti metsään. Moni on ladannut someen valtavia määriä nimenomaan keltavahveroita. Ehkä menemme tällä viikolla tarkoituksella sienimetsään. Sadonkorjuuta auttaisi tosi paljon, jos vielä tunnistaisi useita sieniä. Tänä vuonna on satanut niin paljon keväällä ja nyt syksyllä, että metsänpohjaan pääsi kasvamaan hyvä sienirihmasto keväällä ja nyt syksyllä itiöemät eli ne meidän kutsumat sienet kasvavat nopeasti, jolloin ne ei ehdi tulla kovin matoisiksi ennen keruuta. Olin kerran sienikurssilla, mutta sinä vuonna ei tullut sieniä, joten kurssin anti jäi hyvin vähäiseksi.

Sitä, tätä ja tota ja vähän semmottiskii

 Syksy saapuu satoineen

Puutarhassa voi tulla vastaan monenmoisia yllätyksiä. Tänään oli joku käynyt nostamassa perunoita. En vain tiedä mikä. En voi sanoa ketä, sillä varmuudella se ei ole ollut kaksijalkainen, sillä kukaan perheenjäsenistä ei ole ollut kuokan kanssa touhuamassa. Äsken kun kävin puutarhakierroksella ja syömässä marjoja, huomasin perunoita maassa. Toinen oli ihan kokonaan kasvimaan ulkopuolella ja toinen vielä multa-alueella. Mikä tekee näin?

Kaivamisjäljet perunassa.

Ihan kummallinen jälki.

Papua papua

Toivottavasti syksy on pitkä, sillä härkäpavut pääsivät maahan kovin myöhään. Ainakin on paljoja muodostumassa myös niissä taimissa, jotka ovat perunapenkissä kasvamassa perunannoston jälkisatona. Umpioimisprojekti sen sijaan ei etene. Haluan elektronisen umpioimiskattilan, mutta tällä hetkellä niitä saa ostettua vain USA:sta ja sähköjen kanssa on nyt vähän haasteita.

Härkäpapu.

Härkäpapu.

Ruusukaaleja tulossa

Pari päivää sitten teimme naapurin kanssa pihakierroksen ja silloin ruusukaaleissa ei ollut vielä juurikaan näkyvissä kaalinmuodostusta. Nyt äsken kun katsoin, oli jo melkoiset pallerot. Ihan huippua! Nuo ovat niin huippumakeita ja hyviä. Nam. Jos et ole koskaan kasvattanut ruusukaalia, mutta tykkäät niistä, niin laitapa nyt heti ensi vuoden kasvatussuunnitelmaan ruusukaalit. Ne pitää esikasvattaa, jotta satoa ehtii tulla ja suojata huolellisesti ainakin tähän elokuuhun asti kaalikoin hyökkäyksiltä.

Ruusukaali.

Tomaattisatoa

Laitoin tänä vuonna paljon tomaatteja. Piti tulla oikein myös säilöntään asti satoa. Tähän asti kaikki sato on mennyt suoraan herkutteluun. Härkätomaatti oli ensimmäistä kertaa kokeilussa. Toki tomaatit ovat isoja ja täysiä, eli sisällä ei ole yhtään tyhjää, vaan hedelmälihaa on koko sisus täynnä. Maku ei ole kuitenkaan ollut odotettu, vaan melkoinen pettymys. 

Härkätomaatti

Ruukkutomaatit ovat tosi hyviä. Taimet menivät koulimisvaiheessa sekaisin. Ostin siemenet Fb-ryhmästä harrastajalta ja itävyys oli tosi hyvä. Satoa tulee per tomaatti paljon, tomaatit kasvavat välillä niin tiukasti toistensa vieressä, että on vaikea poimia ja irrottaa kypsiä. Jotkut lajikkeet alkavat vasta nyt kypsyä ja joissakin on nyt kohta lopuillaan suurin satoaika.

Joku ruukkutomaatti.

Satoiloa

 Mustikkaa, vadelmaa, papua, kyssäkaalia jne.

Kyssäkaali

Ostin vai enkö ostanut?

Nyt en oikein edes muista oikeasti, että olin ostanut kyssäkaalin taimen. En ainakaan sitä ole siemenestä idättänyt. 

Kaikki kaalit kasvoivat kaaliverkon ja harson suojassa, mutta silti molemmissa tunneleissa on kaalikoivaurioita. Jossain ollut kolo, josta ovat päässeet. Kun nostin verkon ylös, sieltä pölähti monta siivekästä ilmaan.

Sain kuitenkin satoakin kerättyä taas. Meillä ei ole satanut pitkään aikaan. Pidin sääntönä, että verkko nostetaan vain sateella, mutta nyt oli pakko luopua säännöstä, sillä näin kaalikoita ja toisaalta myös ylikasvaneita parsakaaleja. Aion kyllä syödä, vaikka on vähän kukkiakin. Tuskin ovat vaarallisia.

Papuja tulossa

Kiertelin aamulla puutarhassa ja tutkailin papuja. Kyllä, papua on tulossa. Ja kyllä, ostan umpiointisäilöntään tarkoitetun painekattilan. Olen päättänyt ostaa elektronisen, niin ei tarvitse varata hellaa aina pitkäksi aikaa. Keraamisella tasolla liian iso kattilan pohja aiheuttaa myös vikatilanteen, jos metallireuna pääsee kuumenemaan. Elektronisella voi säilöä ja tehdä muuta ruokaa samaan aikaan.

Soijapapu, palko on karvainen ja siksi näyttää epätarkalta.

Muista pavuista en tunnista enää lajikkeita. Olen laittanut ainakin leikko-, keitto- ja vaha-, härkä-, ruusu-, pensaspapua.

Harsotunnelissa parsakaaleja on napostellut joku, ja mustuttanut osan kukinnoista. Samassa tunnelissa ei ole kelvannut lehtikaalit.

Ruukkutomaateista ensimmäiset itselle kypsyneet. Aiemmin linnut käyneet varkaissa.

Sokerijuurikkaita näyttää tulevan sen verran, että lähiruokapäivään saadaan ruokaa.

Keräkaali ei ole koskaan onnistunut näin hyvin.

Latva-artisokkia tulee paljon. Yhdessä taimessa on 12 nuppua.

Soijasadosta

 arvaa montako papua nyt tulossa?

Tässä palossa on kaksi papua.

Muistatko tämän kelani? Siinä olin juuri huomannut, että yhdessä soijassa on palkoja. En ole niitä tässä välissä käynyt sen kummemmin tarkastelemassa, mutta nyt kävin katsomassa, että mitä paloille kuuluu.

Sen verran palkojen sisällä on alkanut pavut turvota, että palon päältä pystyy nyt laskemaan, montako papua on tulossa. 

Tässä palossa on kolme papua.

Näissä paloissa on molemmissa yksi papu.

Ei tästä sadosta vielä ihan ruuaksi asti ole seitsemässä  pavussa, mutta toivottavasti muistakin taimista tulisi edes jotain. Ja jos vielä palot tuleentuisivat, voisin kasvattaa niistä ensi vuonna lisää. Olisi todennäköisempää saada satoa, kun siemenpavut ovat lähtöisin juuri samasta puutarhasta, eli perimä vastaisi paremmin tämän puutarhan olosuhteita.

Muissa taimissa ei vielä palkoja näy, mutta ne on kylvettykin paljon myöhemmin. Tässä on kyllä kummallista se, että molemmat siemenpussit olivat ihan samaa soijapapua merkintöjen mukaan, mutta ei niistä kyllä samanlaisia kasveja tule. Palkoja tuottava on tuollainen pyöreälehtisempi ja lehdissä on hienoista karvaa, kun myöhemmin kylvetyt ovat ihan tavallisen pavun näköisiä lehtien muodon ja pinnan suhteen.

#Suuntanaomavaraisuus 7 2024

Missä tai miten säilön ruokani ensi talveksi?

Maakellari ison rinteen sisässä.

Rakastan puutarhanhoitoa, sitä itse tekemistä. Mullan käsittelyä, kompostointia, kylvämistä, katteiden levittämistä, kasvun seuraamista, kaikkea touhua. En vain välitä mitenkään paljon ruuanlaitosta. En ymmärrä reseptejä, enkä ole niin innostunut kaikista uusista kokeiluista. Syön mitä tahansa, kaikki on aina ihan hyvää. Tässä on meillä iso ongelma. Tykkään kasvattaa, mutta sadon käyttäminen on haaste. Tänä vuonna olen edennyt askelissa vähän pidemmälle. Jotta satoa ei tarvitse käyttää juuri silloin, kun se valmistuu, eli kaikkea yhtä aikaa elo-syyskuussa, aion säilöä sadon myöhempää käyttöä varten.

Omavaraistelun alkuaikoina

Olen ollut aiemmin omavarainen perunoissa, porkkanoissa ja sipuleissa, niin kepa- kuin valkosipulissakin. Silloin meillä oli vuokrapalstat eli niin sanotut aaripalstat. Nyt meillä on vain oma kotipiha ja naapurin nurmikko-osuus. Perunoita on vain vähän syöntiperunaksi, mutta sipulia on säilöttäväksi asti ja erityisesti valkosipulia.

Ihan aluksi säilöin sadon meidän varastossa, jossa ei ollut lämmitystä. Se on kuitenkin ihan autotallin päädyssä, eli samanlaisessa tiiliverhoillussa rakennuksessa, kuin missä asummekin, mutta ilman lämmitystä. Perunat pidin paperipusseissa, sellaisissa samanlaisissa, joissa niitä myydäänkin. Ostin niitä ison nipun kerralla. Perunapussit olivat tällaisissa valkoisissa puulaatikoissa, jotka sai kivasti päällekkäin eli lattiapinta-alaa ei mennyt kuin yhden laatikon verran.

Puulaatikko, jossa aiemmin säilöttiin perunat varastossa.

Maakellariin tehdyt mittatilauslaatikot juureksille.

Porkkanoita ei pussitettu, vaan ne varastoin kalkitsemattomassa ja lannoittamattomassa turpeessa. Todennäköisesti varaston huoneilma oli liian kuivaa, sillä porkkanoissa varastointihävikki oli tosi iso. Valkosipulit ovat aina olleet ilmavasti korissa. Varastoon laitettiin myöhemmin lämmitys talveksi, eikä juuresten varastointi onnistunut enää. Siirsin varastot autotalliin, rakennuksen toiseen osaan, jota ei lämmitetty. Siellä ei pidetty siistejä puulaatikoita, vaan ihan vain isot reikälaatikot saivat olla kelvollisia. Emme edes pussittaneet perunoita, vaan otimme aina tarvittavan määrän isosta laatikosta. Multaa kertyi talven aikana tosi paljon korin alaosaan, ja multa sitten aiheutti melkoisesti varastotappioita korin alaosassa. Ehkä myös perunoiden valikoiminen oli huonompaa, kun pussitusvaihe jäi tekemättä.

Autotalliratkaisu on ollut käytössä nyt monta vuotta, vaikka se on tosi huono. Ilma ei ole riittävän viileää ja se on liian kuivaa. Tänä vuonna teen toisin, sillä haluan onnistua ilman mittavia varastotappioita, tai ainakin yrittää onnistua paremmin, tekemällä eri tavalla. Autotallissa on myös nykyään jatkuvasti lämmitys päällä, eli senkään vuoksi juuresten varastointi ei enää onnistu.

Maakellari

Meillä on pieni tontti 30m*30m, ja siinä on asuinrakennus + kahden auton autotalli ja varasto ja vielä leikkimökkikin. Laatoitettuna on autotallin edusta 4 auton leveydeltä, talojen väli ja vielä oleskelualuekin. Loppuosa on käytössäni puutarhailuun. Ei siis kovin paljon. Siinä on jo yksi 2m*2,4m kasvihuone ja tulee toinen 2,44m*3,66m. Edelleen siis vähenee vapaa maa. Voit varmastikin nähdä mielessäsi, miten ahdasta on jo. Ei ole siis mitenkään mahdollista tehdä maakellaria, joka kumpuineen vaatii ainakin erään ohjeen mukaan 7 metriä leveyttä. Ei mahdu ei.

Puolisoni lähisukulaisilla sitä vastoin on iso maakellari, joka on ollut heillä aktiivisessa käytössä vuosikymmenet. Nyt on ikää tullut sen verran kaikille, että kellari on jäänyt täysin käyttämättömäksi. Olen saanut luvan kunnostaa sen ja ottaa käyttöömme.

Kävimme tällä viikolla tutkailemassa, mitä kellarille kuuluu. No,  kuului aika huonoa, sillä väliovi oli ollut suljettuna ja sen edessä on ollut talvensuojauspeitto. Peitto oli sulkenut ilmanvaihdon ja kellariin on kertynyt aivan hurja kosteus. Pinnoitteet on rapistuneet ja kaikenlaista möhnää on lattialla.

Väliovella ollut pakkassuojapeitto on peittänyt tuuletusluukut ovessa.

Kosteutta on kertynyt puutteellisen ilmanvaihdon takia ja kaikenlaista kertymää tullut pintoihin.

Uskon, että saamme sen takaisin käyttökuntoon, sillä on se ennenkin toiminut. Pinnoissa on ollut joku maali, joka on nyt rapistunut tosi huonoksi. Ajattelin, että kalkkimaali olisi parempi, sillä se hengittää, eikä sinänsä rapistu. Kalkkimaali myös estää hyönteisten elämisen ja ylipäätään kasvuston, sillä kalkki on hyvin emäksistä. Kellaria varten on tehty niin sanotusti mittatilaustyönä juureslaatikot, ne ovat nyt meillä putsattava, eli niissä ei ole kosteusongelmaa lainkaan. Kuvassa näkyviä umpiseinäisiä laatikoita on vain muutama.

Umpiointi

Toisena uutena ratkaisuna on umpiointi, jonka aion ottaa käyttöön varsinkin pavuissa. Kuivattujen papujen käyttöönotto on niin hidasta. Pitää olla hyvin ennakoiva ruuanlaittaja, sillä ne pitää muistaa laittaa veteen likoamaan edellisenä  päivänä. Minunlaiselle "tuurikokille" se on tosi vaikeaa. Teen ruuat omasta päästä, hetken fiiliksen mukaan. Pakastaminen olisi toinen vaihtoehto. Pavut voi ryöpätä ja pakastaa, jolloin niiden valmistusaika on vain joitain minuutteja pakkasen jälkeen. Pakkaseen ei vain mahdu kaikkea, joten on otettava käyttöön vaihtoehto, joka ei rajoitu koneellisesti jäähdytettyyn varastointitilaan.

Pavut ovat hapottomia, joten niitä ei voi umpioida samalla tavalla kuin voi umpioida hapolliset säilykkeet, esimerkiksi etikkasäilykkeet. Niillä riittää keitetty kuumuus ja puhtaat työvälineet. Esimerkiksi etikkakurkuilla muodostuu tyhjiö purkkiin, kun kurkkujen päälle kaataa kiehautetun etikkaliemen. Papuja en halua etikoida, joten pitää ostaa painekattila, jolla umpiointi on turvallista, eikä ole botulismi-riskiä, kunhan noudattaa ohjeita.

Papu.

Maustekurkkuja ja kurkkusäilykkeitä

Kasvatamme avomaan kurkkuja, jotta saan niistä säilykkeitä. Meillä syödään talven aikana valtavat määrät mauste- ja etikkakurkkuja. Kaupassa myytävistä monet ovat aivan liian makeita. Kyllä niitä nyt niin sanotusti pakosta syö, mutta eivät ne ole sellaisia, että oikein tekisi mieli. Viime vuonna kasvoi myös avomaankurkkuja, mutta tapaturmani vuoksi säilöminen jäi. Jos sato ei onnistu tänä vuonna itsellä säilömiseen asti, ostan kurkut luomutilalta ja säilön joka tapauksessa. Naapurimme valmistaa kasvihuonekurkusta hyvää säilykettä. Saimme maistiaisia viime keväänä. Sillä tavalla saa nautittua kasvihuonekurkuistakin pidemmän aikaa. Aiemmin olen jakanut ylijäämät naapureille. Kiva, että ne voi säilöä ja käyttää talvella ruokailussa lisukkeina.

Tilli, timjami ja basilika

Yrtit tykkään säilöä pakastamalla. En pidä monestakaan kuivatusta yrtistä, sillä ne maistuvat silloin ruoholta tai heinältä. Pakasteessa ne eivät vie paljon tilaa, ja niiden maku säilyy tuoreen veroisena. Timjamia kuluu talven aikana aivan valtavan paljon. Sitä laitetaan niin kanaan kuin kalaankin. Aiemmin olen pakastanut myös rosmariinia, mutta sen menekki on varsin vähäinen, enkä laittanut sitä edes kasvamaan tänä vuonna. Basilikaa käytämme talvella myös tosi paljon ja siksi se on pakastettavien listalla joka vuosi.

Kirsikat

Kirsikoista teemme sellaista ei kovin makeaa hilloa. Sitä ei tule koskaan paljon ja yritämme säästää vähän jouluksi. Sen maku on hienostunut ja keveä, ei sellainen sokeripommi, kuin mitä kaupan kirsikkahillot ovat.

Säilöntäratkaisuista yleisesti

Vuosien aikana olemme oppineet, että sitä mitä halutaan käyttää koko ajan, pitää löytyä melkein käden ulottuvilta. Pitää olla siis aktiiviruuat ja varastoruuat. Varastoruuista haetaan sitten aktiiviruokiin seuraavaksi käytettävät. Emme ole ainakaan itse niin järjestelmällisiä, että meillä olisi joku oikein nätti varastosysteemi, joka kelpaisi vaikka näytille.

Toinen havainto on, että kaikessa pitää olla tosi selkeästi nimi ja vielä vuosiluku, mitä ja milloin on säilötty. Vaikka kuvittelee, että kyllä sen sitten ulkonäöstä tunnistaa, niin ei tunnista. Värit voivat muuttua hyvinkin erilaisiksi.

Kolmas havainto on, että sitä mitä syödään paljon, kannattaa säilöä itse. Harvinaisuuksia ja erikoisuuksia ei kannata, sillä silloin nähty vaiva ja saatu hyöty eivät ole tasapainossa. Ainakin itse haluan, että säilötty ruoka parantaa ruuan laatua ja makua laaja-alaisesti, ei vain jonkun erikoisen kertaluonteisen herkun osalta.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Tämä kirjoitus on osa #Suuntanaomavaraisuus -sarjaa, jossa usea bloggaaja kirjoittaa samasta aiheesta ja kirjoitukset julkaistaan kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 9:00. Alla on linkit muiden kirjoituksiin kasvuvyöhykkeittäin jaoteltuna.

Kirjoitussarjaa luotsaavat Satu www.tsajut.fi ja Heikki www.korkeala.fi. Kiitos heille työstä.

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/heinakuu2024/

Kasvuvyöhyke 2

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/07/suuntanaomavaraisuus-7-2024.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/07/kellari-ekologinen-talvisailytyspaikka.html

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/07/suuntanaomavaraisuus-heinakuu-2024.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/07/kellari.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-7/

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18377

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/varastointi-ja-kellarointi

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/07/07/heina-24-kellari

Voiko puutarhuri olla tämän onnellisempi?

 Satokauden tässä vaiheessa?

Kaikki kuvat tässä kirjoituksessa ei ole ihan viimeisimmiltä päiviltä, vaan kasvua on tullut niiden jälkeenkin. Kasvatan munakoisoa ensimmäistä kertaa. Ostin valmiin taimen luomupuutarhasta. Se on samalla tavalla tihkukastelussa, kuin tomaatit ja kasvihuonekurkkukin. Toivottavasti saisin edes pienen sadon maistiaisiksi. Opiskeluaikana yksi solukämppiksistä oli kiinalainen vegaani ja hän teki munakoison siivuista minipizzoja uunissa monet kerrat.

Munakoiso kasvaa kasvihuoneessa.

Muutama vuosi sitten, kun jouduin luopumaan palstoista, olin aika harmissani. Tuntui, kuin suuri osa minusta olisi otettu pois. Nyt kun aikaa on kulunut ja olen saanut laitettua kotipihaan kasvimaita kuntoon, tuntuu oikein tosi hyvältä. Kompostimultaa riittää tosi moneen paikkaan. Aiemmin se loppui aina, sillä osan vein myös palstalle, vaikka ei ollut vielä edes kahta lämpökompostoria.

Tässä runsasta satoa lupaavia kuvia fiilistelyyn. Ainakin itse olen ihan valtavan iloinen ja onnellinen. Tuntuu hyvältä.

Pensasmustikoita on pihassamme monta eri lajiketta. En ole laittanut nimiä mihinkään ylös.

Raakileista erottaa eri lajikkeet, niiden väri, muoto ja koko ovat ihan erilaisia tässä vaiheessa. Toki satokin on sitten erilaista.

Tilliä on laitettu pakkaseen jo kaksi kertaa. Laitan silti vielä uutta satoa itämään.

Perunat kukkivat jo, vaikka tässä kuvassa kukkia ei näy vielä. Viikonloppuna otamme ensimmäiset oman maan herkut.

Kasvihuonekurkkua olemme syöneet jo jonkin aikaa. Ensimmäiset valmistuivat jo kesäkuussa, aiemmin kuin koskaan.

Maku ei pettänyt tänäkään vuonna.

Kaalitunnelissa kasvaa monenlaisia kaaleja. Joitain syöntijälkiä näkyy lehdissä, vaikka olemme olleet todella varovaisia ja verkko on ihan maassa asti kaikkialta.

Maissit ovat vahvempia kuin koskaan aiemmin tähän aikaan. Ilmeisesti lämpöä ja vettä on tullut riittävästi. Tämä kasvimaa tehtiin ihan uutena kasvihuoneen pohjan kaivuumullasta. Katteena ruohosilppua ja maissien väleissä kasvaa nyt jo papua, vaikka tässä kuvassa ei näy vielä.

Tässä vähän myöhäisempi kuva perunasta, kukkivasta vaiheesta.

Yhdessä latva-artisokassa on jo kukinto. Kirvat hyökkäävät heti uudelleen, vaikka suihkutan ne pois vähän väliä.

Keltajuuren naatit ovat todella suuria. Juuren koosta en tiedä vielä mitään.

Palsternakan naatit ovat nyt jo reiden korkuisia, ihan hurjia. En tiennyt, että niistä voi tulla näin suuria.

Naapurien nurmikkoleikkuusilput on levitetty sokerijuurikkaille ja latva-artisokille, kuten kaikille muillekin, vaikka ei niistä kaikista kuvaa olekaan.

Päärynöitä ei tule niin paljon kuin viime vuonna, mutta joitain kuitenkin herkuteltaviksi.

Omenasato näyttää runsaalta.

Kaikkia marjoja tuntuu tulevan myös runsaasti.