Talvikylvetyt retiisit itäneet

Yksi siemen on itänyt pinnalle

Ruukut olivat vähän kuivahtaneet yllättäneessä auringonpaisteessa. Laitoin pihalta lunta sulamaan päälle. Epähuomioissa en ottanut kuvaa ennen lunta, joten nyt pitää olla vähän vilkas mielikuvitus tai tosi tarkat silmät, että näkee sen yhden ainokaisen taimen tuossa ihan kuvan keskellä. Kosteuden myötä, alkoivat muutkin siemenet itää. Viileässä kasvaneet kevään ensimmäiset retiisit ovat raikkaita, rapeita ja maukkaita. Polttavuus tulee aina kesän kuumuudella, näistä se puuttuu. Suosittelen kokeilemaan.

Hyönteishotelli tai linnunpönttö, kannattaisiko?

 Mitä hyötyä?

Keräsin tähän tällaisen lyhyen motivaatiopläjäyksen sinulle:

• Omenapuun sato voi olla jopa 30 % isompi, jos pölytyksen suorittaa hyönteinen verrattuna tuulen suorittamaan pölytykseen.
• Omenat ovat säännöllisemmän muotoisia ja muutenkin terveempiä.
• Kasvimaan kukkivien vihannesten sato nousee.
• Jotkin kasvit eivät pysty lisääntymään ilman hyönteispölytystä.

• Linnut syövät mahdollisia etanoita, hyttysiä ja muita siivekkäitä, joista et niin välttämättä piittaisi pihassasi.
• Lintuja on mukava seurata ympäri vuoden.

Sekä paljon, paljon muita syitä....

Ja mikään vähin syy ei tietenkään ole oman sadon tuottaman ilon suuruus. Meillä lapset tottuivat syömään monenlaista, kun sato poimittiin suoraan omasta maasta. Olen lukemattomia kertoja syönyt pihalla "basilika-hampurilaista", eli basilikan lehtiä höystettynä milloin milläkin, ja monenlaista muuta mielenkiintoista kokoonpanoa.

Viinirypäleiden maku omasta pihasta on niin huumaava, että kaupan rypäleet jäävät ostamatta pitkälle talveen. Niin kauan, kunnes makumuisto alkaa hälvetä.

Sama tilanne omissa päärynöissä. Maku on niin paljon syvempi ja monivivahteisempi. Kaupan viinirypäleet ja päärynät ovat niiden jälkeen lähinnä sokeripommeja, vaikka marjan ja hedelmän omaa tyypillistä aromia. Jalostus on tuottanut makeutta maun kustannuksella, sillä ihmiset tykkäävät makeasta.

Biohiileen tutustuminen Klaus Peurlan luona

 Biohiili kasvattaa lisää jopa runsasmultaisella luomutilalla

Olin viime syksynä vierailemassa Alasatakunnan viherpeukaloiden retkellä Uudessakaupungissa Klaus Peurlan tilalla. Hän polttaa itse biohiiltä ja tekee monenlaisia kasvatuskokeita tilallaan biohiilen vaikutuksesta sadon määrään ja laatuun.

Aiemmin olin tutustunut biohiileen lähinnä tieteellisten artikkeleiden kautta opiskellessani Helsingin Yliopistossa Maaperä- ja ympäristötiedettä Viikissä. Siksi vierailu oli mielenkiintoinen, käytön kokemuksia ammattiviljelijällä.

Klausin tavassa esittää asiat on lämminhenkistä omakohtaisuutta. Ei ole kyse markkinatempauksesta eikä maksetusta mainoksesta, vaan ihan oikeasta omasta vuosien kokeiluista ja kokemuksista ja tavoitteesta saada sidottua omalle tilalle mahdollisimman paljon hiiltä maahan, muodostettua hiilinielu.

Polttojärjestelyt eivät ole monimutkaiset, eivätkä vaadi suuria investointeja. Paloturvallisuus on huomioitu ja hiiletettävänä materiaalina käytetään sellaista, jota ei muuten hyödynnettäisi tilalla.

Valmiin biohiilen rakenne ja koostumus vaihtelee lähtömateriaalin mukaan.

Isommasta lähtömateriaalista tulee isompaa biohiilijaetta.

Biohiili pitää aina ladata ennen käyttöä, eli imeyttää siihen kosteutta ja ravinteita. Kuivana maahan laitettu biohiili aiheuttaa aluksi kuivuutta ja ravinteiden katoamista, sillä hiili nappaa ravinteet ja kosteuden itseensä. Ladattu biohiili sen sijaan luovuttaa ravinteita pitkän ajan kuluessa ja tasapainottaa maan kosteutta.

Kuulin, että ilmeisesti taas syksyllä on tulossa retki. Laita siis @Alasatakunnan viherpeukalot seurantaan Facebookissa jos mielit mukaan.

Lahjarhodo näyttää selvinneen talvesta

Keltainen tai muun värinen

Näillä saatesanoilla sain viime syksynä elämäni ensimmäisen rhododendronin Raimo Oksaselta ("omena oksanen" eli omenalajikeasiantuntijalta). Olin Alasatakunnan viherpeukaloiden kanssa retkellä Uudessakaupungissa tutustumassa Klaus Peurlan biohiilen polttamiseen ja käyttökokemuksiin. Kuvasin retkellä ja sain "palkkioksi" rhodon.

Kevätaurinko on saavuttanut myös pienen rhodoni, joten kiireen vilkkaa sekin piti suojata kevään paahteelta. Syksyllä en voinut laittaa sitä vielä maahan, koska sopivaa paikkaa ei ollut. Nyt keväällä se pääsee ihan oikeaan kasvupaikkaansa. Kun oikein tarkkaan katsoo, näkee, että kärkisilmu haluaisi jo heräillä kevääseen.