Talven kompostituotos vadelmilla ja sidontaohje

 katteena ja lierojen ruuaksi

Olen monessa fb-ryhmässä kertonut, että keskeneräinen kompostimassa ei saa kuivua, sillä se muuttuu silloin vettä hylkiväksi. Tämä on todella tärkeää muistaa, sillä muuten voi olla seurauksena sadevarjo kasvimaalle. Talven aikana valmistunut kompostimassa on riittävän valmista ja sen voi jo laittaa katteeksi vadelmille. Viime vuonna laitoin penkit uusiksi ja asettelin taimet siististi riviin ja jaettu väljemmin. Laitoin penkkeihin myös ladattua biohiiltä parantamaan kosteudensitomiskykyä ja luovuttamaan ravinteita pitkällä aikavälillä.

Muutama mansikkakarkulainen saa jäädä vadelmien juurelle kasvamaan.

Vadelmat sidon aina V-mallilla, jolloin keskellä jää tilaa uudelle kasvulla ja marjat on helppo poimia ulkoreunoilta. Sitomisessa käytän näppäriä muoviklipsuja, jotka kestävät monta vuotta.

Näitä tulee ostettaessa iso pussillinen, riittää myös ns. kavereille.

Narujen tilalla oli joitain vuosia metallinen lanka, mutta nyt taidan siirtyä takaisin naruun. Metallin paikalleen laittaminen oli hankalaa ja sitä piti kiristää erityisillä kiristysvälipaloilla. Narun kanssa toimiminen on paljon helpompaa.

Tässä syömäpuikon kanssa näytetty klipsun sidontamenetelmä.

Keväällä on helppo napsia klipsut auki, leikata vanha kasvusto pois ja sitoa samalla uudet varret naruihin. Aiemmin, kun laitoin lyhyillä naruilla varret tukinaruihin, oli niiden poisottaminen aivan hirveää. Haketusta ei voinut tehdä, ennen kuin kaikki narut oli pois. Aikaa kului, sormet jäätyi ja kramppasi nysväyksestä. Videolla näkyy miten sen saa paikalleen yhdellä kädellä.

Kerro kommenteissa, mitä keinoja sinä olet todennut hyviksi vadelmien sitomisessa.

Biohiiletetty kasvihuone ja vadelmapenkki

 Kasvihuoneessa uusi kokeilu

Tilasin itselleni suurehkon määrän biohiiltä. Carbons Finland tarjosi puutarhaseuroille 500 litran suursäkkejä. Mökillä on valtava maanparannustarve ja samalla sain sitten kotipiihaankin reilusti hiiltä.

Latasin hiiliä suuressa tynnyrissä. Lannoitteena käytin kanankakkarakeita ja laitoin mielestäni melko runsaasti niitä. 

Kasvihuone oli kyllä jo muuten valmis, mutta hiilet puuttuivat. Tänään laitoin ne vielä kasvupenkkeihin ja sekoitin kasvukerrokseen. Ämpärillisen kummallekin puolelle.

Tuli kyllä enemmän kuin 10 %, mutta en usko, että haittaa. 

Vähän jäi pinnalle hiiliä, vaikka sekoittelin kovasti. Märät hiilet tarttuvat aika herkästi talikon piikkeihin.

Vadelmapenkin perusparannus

Vadelmapenkki on jo 15 vuotta vanha. Olen toki lisännyt joka vuosi kompostimultaa ja katetta, mutta koskaan en ole kaivanut taimia ylös ja asetellut paremmin. Nyt biohiiletyksen takia tein kokonaisparannuksen. Hassua, että aluksi tuntui taimia olevan liian vähän. Totesinkin siinä työn touhussa, että ei ole viime vuonna tullut paljon uusia varsia. No, siinä kun niitä sitten kaivettiin, niin olihan niitä ihan hirveästi. Tuli ehkä vähän liian tiheään, mutta saattaa käydä niin, että kaikki eivät selviä ja sitä myöten rivi harvenee.

Vadelmille kaivoin hiiltä syvemmälle, jotta kosteutta varastoituu paksummalle kerrokselle.

Laitoin 4 ämpärillistä ladattua hiiltä.

Ja sitten perusteellisen sekoituksen jälkeen taimet paikoilleen.

Päätytolpat ovat katkenneet talvella. Ne pitää korjata ja vasta sitten saa kiristettyä kuvassa näkyvän metallilangan ja sidottua vadelmat siihen.

Biohiileen tutustuminen Klaus Peurlan luona

 Biohiili kasvattaa lisää jopa runsasmultaisella luomutilalla

Olin viime syksynä vierailemassa Alasatakunnan viherpeukaloiden retkellä Uudessakaupungissa Klaus Peurlan tilalla. Hän polttaa itse biohiiltä ja tekee monenlaisia kasvatuskokeita tilallaan biohiilen vaikutuksesta sadon määrään ja laatuun.

Aiemmin olin tutustunut biohiileen lähinnä tieteellisten artikkeleiden kautta opiskellessani Helsingin Yliopistossa Maaperä- ja ympäristötiedettä Viikissä. Siksi vierailu oli mielenkiintoinen, käytön kokemuksia ammattiviljelijällä.

Klausin tavassa esittää asiat on lämminhenkistä omakohtaisuutta. Ei ole kyse markkinatempauksesta eikä maksetusta mainoksesta, vaan ihan oikeasta omasta vuosien kokeiluista ja kokemuksista ja tavoitteesta saada sidottua omalle tilalle mahdollisimman paljon hiiltä maahan, muodostettua hiilinielu.

Polttojärjestelyt eivät ole monimutkaiset, eivätkä vaadi suuria investointeja. Paloturvallisuus on huomioitu ja hiiletettävänä materiaalina käytetään sellaista, jota ei muuten hyödynnettäisi tilalla.

Valmiin biohiilen rakenne ja koostumus vaihtelee lähtömateriaalin mukaan.

Isommasta lähtömateriaalista tulee isompaa biohiilijaetta.

Biohiili pitää aina ladata ennen käyttöä, eli imeyttää siihen kosteutta ja ravinteita. Kuivana maahan laitettu biohiili aiheuttaa aluksi kuivuutta ja ravinteiden katoamista, sillä hiili nappaa ravinteet ja kosteuden itseensä. Ladattu biohiili sen sijaan luovuttaa ravinteita pitkän ajan kuluessa ja tasapainottaa maan kosteutta.

Kuulin, että ilmeisesti taas syksyllä on tulossa retki. Laita siis @Alasatakunnan viherpeukalot seurantaan Facebookissa jos mielit mukaan.