Taisin tappaa melkein

 viinirypäleeni, kyllä harmittaa

Yhden euralaisen viininviljelijän kanssa oli viime vuonna suunnitelmaa, että tekisimme leikkauksesta ohjevideon. No, video jäi tekemättä monesta eri syystä. Videon tekemistä perustelin, että on oikeasti vaikeaa ymmärtää kirjoista, että miten kuuluu leikata. Ammattilaiselle se on ihan itsestään selvää, mutta tällaiselle "matti möttöselle" se ei ole.

Ohjevideot

Olen katsonut, kuten varmaan moni muukin, ulkomaisista viininviljelytiloista monenlaisia videoita. Nyt kuitenkin keskityin nimenomaan leikkausvideoihin. Hehän leikkaavat varret ihan tyngiksi ja sitten vain jotain versoja annetaan kasvaa per kasvi. No minähän sitten ajattelin, että näin kuuluu tehdä, kun ammattilaisetkin tekevät. Leikkasin oman rypäleeni ihan tyngäksi. Kaikkina muina vuosina olen leikannut keväällä jonkin verran, mutta ammattiviljelijähän ihan kauhistui, kun kerroin kevätleikkauksesta. Nestevuodon takia taimi kuolee. Jostain syystä minulla ei ollut kuollut tästä kardinaalivirheestäni huolimatta. Leikkasin siis ensimmäistä kertaa syksyllä.

Viestittelin hiljan viljelijään päin ja vähän pelonsekaisin tuntein kerroin, että mitään ei vielä näy versonneen. Rauhoitteli, että kyllä se sieltä alkaa kasvaa, hitaasti mutta varmasti.

Mikä moka

No, nyt ollaan toukokuun lopussa, aurinkokelejä on ollut enemmän kuin monena kesänä yhteensä. Lämpö on ollut lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä, eikä vaan tunnu versoja pukkaavan. Jotain ihan pientä olematonta yritystä näkyy varresta. Pitänee myöntää nyt, että moka tuli tehtyä. Olisi kuulemma pitänyt osata katsoa, että jää jotain silmukohtia jäljelle. No minä mitään silmukohtia katsellut, sen kun vain vedin saksilla poikki. Videoilla leikkaajat tekivät hommat niin nopeasti, että mitenköhän mitään silmuja ehtivät tiirailla... tai kai sitten ovat osanneet, kokemusta varmaan takana pari miljoonaa leikkauskertaa ja silmä harjaantunut näkemään "olemattomat" silmukohdat nanosekunnissa. Hohhoijaa, kunpa olisi tehty se ohjevideo!

Mentävä kaupoille tai odotettava kärsivällisesti

Helppoahan on uusi taimi ostaa ja kasvaahan se melko nopeasti. Ongelmana on vain, että vanha kasvi  on kohopenkissä yhdessä parsojen kanssa. En voi sitä alkaa suurimuotoisesti kaivamaan, että saisi juurakkoa pois. Tarvis löytää uusi paikka ja se ei olekaan mikään helppo homma, sillä piha on täynnä kuin turusen pyssy. Ei taida tällä hetkellä olla muuta vaihtoehtoa, kuin odotella ja toivoa parasta.

Opin latva-artisokasta ihan uutta

 Onneksi päätin kasvattaa niitä ensi kesänä

Latva-artisokka on kasvina ehkä yksi rumimpia, mitä olen koskaan puutarhassani kasvattanut. Ensimmäisellä kerralla luulin, että olin saanut ihan vääriä siemeniä. En esikasvattanut niitä silloin sisällä, vaan laitoin suoraan penkkiin kasvihuoneeseen laatikkoon, sellaiseen styroksiseen, joissa kuljetetaan esimerkiksi kaloja.

En tiennyt, että latva-artisokka on ohdakkeelle sukua, mutta kun taimet näkee ensimmäistä kertaa, niin yhteys on selviä. Luulin nimittäin, että penkissä kasvaakin ohdakkeita. Katteena oli likaista jätelampaanvillaa ja ruohosilppua. Multa on aina omaa kompostimultaa.

En ollut muutenkaan perehtynyt kasviin kylväessäni. En tiennyt, että siitä tulee siis todella iso, leveydessä. 

Tila ei riittänyt ja taimet joutuivat taipumaan penkistä ulospäin.

Lehdillä on todella mittaa.

Penkkihän tuli tietenkin pieneksi. En myöskään tiennyt, että kasvi on monivuotinen. Seuraavana keväänä yllätyin, kun juurakoista puski uutta kasvua. 

Ne kasvoivat silloin samassa kohopenkissä, jossa on viinirypäleeni ja olin suojannut penkin pakkasharsolla talveksi. Samalla tulin suojanneeksi vahingossa myös latva-artisokat.

No, koska uutta kasvua kun puski maasta, siirsin ne kasvimaahan ja sain toisen sadon. Tässäkään vaiheessa en perehtynyt asiaan sen kummemmin. Olin niin yllättynyt jo siitä, että ylipäätään taimet olivat talvehtineet, vahingossa. Nyt löysin todella hyvän postauksen, josta opin, että latva-artisokka ei ole kaksivuotinen, vaan monivuotinen. 

Tänä vuonna toimin vähän suunnitelmallisemmin. Esikasvatan taimia sisällä, laitan ne sitten kasvihuoneeseen vahvistumaan ja lopulta maahan. Taimia tulee aivan liikaa, mutta uskon, että niille löytyy kyllä ottajia puutarhaharrastajissa. Monivuotisesti kasvatetuista latva-artisokista voi saada paljon paremman sadon, joten nyt pitää vielä ratkaista, miten saa juurakot talvehtimaan tavoitteellisesti. Juurakoita voi myös jakaa, joten yhdestä kylvöstä saa yhä lisää ja lisää kasveja.

Päätin kokeille lehtilannoitusta näille ja muutenkin kasvukaudella kasvihuoneessa. Minulla on vanhoja paineruiskuja ja niillä voisi sumuttaa sellaista ihan todella hienoa sumua lehdille. Lehtien kautta lannoite vaikuttaa nopeammin. Pienille taimille pitää laittaa vain puolet ohjeellisesta lannoitusmäärästä.

Nestemäisen lannoitteen helppo mittaustapa

 Ohjeen mukaan 1 ml litraan vettä eli kymmenen tippaa

Eli siis miten? Tippoja tulee pullosta niin nopeasti, etten ehdi mitenkään laskea niitä, ja toisaalta ei aina ole tuota litraa vettä. Kasvatan kaupan yrttejä ja salaatteja keväällä sisällä valon alla ja niiden kasvua joudutan nestemäisellä lannoitteella. Puutarhassani ja viherkasveillani käytän omaa kompostimultaa ja tukena tarvittaessa kanankakkarakeita. Rakeet eivät toimi kovin hyvin keittiössä yrteille... jonkin verran nimittäin saattaa tulla tuoksuja.

Siivoilin keittiön kaappia ja löysin vanhan lääkeruiskun. Uusi ruisku tulee aina tarvittaessa lääkkeen mukana, joten näitä vanhoja ei yleensä tarvi enää. Laitan niitä silti aina säilöön, niin sanotusti vastaisen varalle. Nyt tulin ajatelleeksi, että sehän on oiva väline nestemäisiin lannoitteisiin. Ehkä ajatustani herätti taannoin katsomani Tanskalaisen maajussin jakso, jossa hän leikkasi tällaisen ruiskun ja mittasi betonilaatan seokseen tulevan pigmentin määrän tarkasti. Hassua, miten joku asia voi jäädä alitajuntaan ja sitten putkahtaa esille aivan toisessa yhteydessä.

Lääkeruiskun täyttäminen käy kätevästi ja tein siitä pienen videon. Riippuen annosteluun tarvittavasta määrästä kannattaa valita sopivalla mitta-asteikolla oleva ruisku. Siitä on myös helppo tiputtaa ihan pikkiriikkisen vähän salaatille ja yrteille.

Tämä on kaupan salaatti, joka on kertaalleen syöty. Nyt sisällä kasvaa toinen sato ja keväällä sitten mullassa puutarhassa kolmas sato, varhaisemmin, kuin siemenestä kylvetyt. Kasvatan näitä aina keväisin muutaman, jotta saamme omaa satoa aikaisin. Tavanomaisesti laitan kasvihuoneen lämpenemään hevoskalla maaliskuussa ja silloin saan myös nämä jälkikasvatukset sinne lämpimään, pois sisältä. Joinakin vuosina maaliskuussa on vielä niin paljon pakkasia, että lämmitys käynnistyy vasta huhtikuussa, eli vähän aikataulut vaihtelevat eri vuosina.

Viime keväänä kirjoitin tästä jälkikasvatuksesta näin.

Tämäkin on alun perin sisälle ostettu timjami, joka jatkoi elämäänsä puutarhassa ja lopulta myös talvehtii siellä, harsolla suojattuna toki, viinirypäleen kanssa samassa penkissä. Timjamin voi muuten pakastaa talven käyttöä varten kätevästi. Leikkaat vain varret, laitat pussiin ja ripottelet varsista irtoavat lehdet ruokaan. Maku on todella vivahteikas, aivan eri, kuin talven kasvihuonekasvatetut kauppayrtit.

Pohdin lehtilannoitusta, kun kylvetyt latva-artisokat oli koulittava. Tiedustelin Leena Luodon @Puutarhan parhaaksi Facebook-ryhmässä, pitääkö ostaa erikseen lehtilannoitteeksi myytävää nestemäistä lannoitetta, jotta voisi suihkuttaa lehdille. Ei tarvitse, sain vastaukseksi. Annostus pitää kuitenkin puolittaa pienille taimille. Jos et vielä ole kyseisen ryhmän jäsen, niin suosittelen liittymistä, sillä siellä vastaukset eivät perustu "musta tuntuu" tai mummokin jo teki näin -tietoihin. Maailma ja säännökset muuttuvat ja siksi kaikkea vanhaa perinnetietoa ei kannata noudattaa kritiikittä. Lannoitusannostelun puolittaminenkin on helppo tehdä tuolla ruiskulla, koska asteikko on niin pienille määrille tehty.

Lahjarhodo näyttää selvinneen talvesta

Keltainen tai muun värinen

Näillä saatesanoilla sain viime syksynä elämäni ensimmäisen rhododendronin Raimo Oksaselta ("omena oksanen" eli omenalajikeasiantuntijalta). Olin Alasatakunnan viherpeukaloiden kanssa retkellä Uudessakaupungissa tutustumassa Klaus Peurlan biohiilen polttamiseen ja käyttökokemuksiin. Kuvasin retkellä ja sain "palkkioksi" rhodon.

Kevätaurinko on saavuttanut myös pienen rhodoni, joten kiireen vilkkaa sekin piti suojata kevään paahteelta. Syksyllä en voinut laittaa sitä vielä maahan, koska sopivaa paikkaa ei ollut. Nyt keväällä se pääsee ihan oikeaan kasvupaikkaansa. Kun oikein tarkkaan katsoo, näkee, että kärkisilmu haluaisi jo heräillä kevääseen. 

Merkitseekö tämä mahdollisesti ensimmäisiä viinirypäleitä syksyllä?

Viinirypäle yllätti ja talvehti

ja nyt se yllätti todella! Onko meillä mahdollisesti omia rypäleitä syksyllä? Jos vastaus on kyllä, niin ehdottomasti rakennan suojan sadon kypsymisaikaa lisätäkseni sekä syksyn tuiverruksia ja talven pakkasia varten. Nyt kyllä harmittaa, että kameran zoomi on todella todella huono!!!! Jottain tarttis tehrä!