Vähän enemmän toivoa soijasta

 Runsas lämpö houkutteli itämään

Tänä vuonna kokeilen ensimmäistä kertaa soijan kasvattamista. Innostuin siitä katsoessani televisiosta Tanskalaista maajussia. Ajattelin, että ehkä oikein suojaisessa paikassa kasvatus voisi onnistua. Netistä löytyi lähinnä epäonnistumisia. Siementen itävyys oli yleisesti ottaen ollut aivan tavattoman huono. Toinen epäonnistuminen oli se, että sato ei ehtinyt valmistua. Kasvattajat arvelivat, että kasvukausi oli liian lyhyt, mutta tutkiessani asiaa enemmän, uskon syynä olevan meidän pitkä päivä eli liian pitkä valoisa aika, sillä soija on lyhyenpäivän kasvi. Kasvustoa pitänee pystyä suojaamaan valolta, jotta se tuottaa satoa. Samalla tavoin maissin kasvu kiihtyy syksyllä, kun päivä lyhenee.

Yllä olevassa kuvassa on ensimmäisenä kunnolla itänyt soija. Siihen on tullut jo useita lehtiä. Muutkin, myöhemmin itäneet, ovat vahvoja varreltaan. Ensimmäinen itänyt soija on aivan olematon pitkä soiro, tuskin pysyy hengissä.

Toistaiseksi en ole vielä keksinyt, miten saan varjostuksen toteutettua, mutta jotain pitää keksiä. Siemenpusseissa oli varmaankin käännösvirhe, sillä niissä kasvatusta suositeltiin Suomen pohjoisosiin. Jos nämä olisivat jotain todellakin pohjoisessa selviytyväksi jalostettua lajiketta, niin silloin ei luulisi olevan päivänpituus ongelmana Porissakaan. Ei tässä taida muu  auttaa, kuin kasvattaa ja ja katsoa, mitä tulee tulokseksi.

Vietyäni ruukut kasvihuoneeseen, alkoi itää enemmän. Uskon, että syynä on kasvihuoneessa jopa liian korkeaksi nouseva lämpö. Soijaahan kasvatetaan lämpimissä maissa.

Kasvihuoneessa ovat vahvistuneet myös latva-artisokat, sokerijuurikkaat ja parsakaalit. Istutin jo osan latva-artisokista ulos. Koska piha alkaa olla jo täysin käytetty, pitää ottaa loputkin nurmikosta istutuksille. Jäljelle jää tänä vuonna enää käytävät. En silti ole varma, että saan kaiken mahtumaan. Todennäköisesti joudun ottamaan myös kiipeilytelineiden turvahiekka-alueen kasvatuskäyttöön. Se vaatii vähän enemmän ponnisteluja, koska pelkässä turvahiekassa ei kasva mitään ja talven kompostia ei ole enää yhtään jäljellä, ei myöskään puolivalmista. On vain enää täyttökomposti, jota ei voi pistää vielä maahan jyrsijävaaran takia.

Parsakaali

Parsakaaleja ja muita kaalikasveja varten ostin hyönteisverkot jo talvella, jotta hyökkäystä ei tulisi. Nyt huomaan, että vaaraa on ollut jo nyt, kun tuuletuksen vuoksi on pidetty kasvihuoneen ikkunaa auki. Toivottavasti kasvit ovat vielä säästyneet tuholaisilta. En ole ehtinyt rakentamaan vielä verkkosuojaa oveen.

Pihalle päässyt latva-artisokka.

Kolmatta kesää oleva parsa, josta voisi nyt ottaa maistiaisia.

Matomoko?

 Ainakin matomolta se näyttää

Lierot ovat puutarhurin huipputärkeitä apulaisia. Lierot parantavat maan mururakennetta tekemällä sateenkestäviä muruja. Ravinteet ovat silti kasvien saatavilla murujen pinnoilta. Lierojen kaivuukäytävät auttaman parantamaan maan happipitoisuutta, jota kasvien juuret tarvitsevat sekä lisäävät maan vedenläpäisykykyä, sillä käytävät ovat niin isoja, että vesi valuu painovoimaisesti niistä alaspäin. Lierot myös hajottavat ahkerasti orgaanista jätettä ja näin auttavan ravinteiden kierrossa. Moni eläin tarvitsee lieroja ruuakseen ja toisaalta lierot kertovat maan kasvukunnosta. Lierot ovatkin avainlajeja ja indikaattorilajeja. Avainlaji tarkoittaa sitä, että jos lierot katoavat, katoaa myös iso määrä muita eliöitä. Indikaattorilaji tarkoittaa, että lierojen katoaminen tai saapuminen indikoi eli kertoo maan ominaisuuksien muutoksesta.

Nykyään on ollut ilmeisesti vähän muotia laittaa yritysten nimiin pääte -mo, -mö, -va. En tässä kuitenkaan toista ja mainosta yrityksiä, mutta siitä tuli mieleeni uusi sana Matomo, kun otin kasvimaasta multaa. Tyhjennän kasvimaata, joka on kohopenkki, uuden kasvihuoneen tieltä. Syksyllä osasta penkkiä otettiin multa muualle, täytettiin lähes kokonaan syksyn kasviperkuujätteillä, kuten esimerkiksi kurpitsoiden kasvustot, tomaatit ja kurkut kasvihuoneesta, maa-artisokkien varret jne. Päälle laitoin multaa sen verran, että kaikki tuore materiaali peittyi. Mullan otin kasvihuoneen pohjalta, jossa oli nyt maatuneena lämmityksessä käytetty hevoska sekä kasvumultakerros. Syksyllä lämmintä riitti pihassa melko pitkään, eli lierot ehtivät olla herkuttelemassa kauan. Talvella oli paksu lumikerros ja lumisuojaa riitti pitkälle kevääseen. 

Tässä video, jossa matomo näkyy. Pieniä punaisia lieroja luikertelemassa apulaisinani. Yläkuvassa näkyy ns. vanha liero ja pieni nuori lieri.

Tuoreen kalan kausi alkanut

 Kevään ensimmäinen iso ahven grillattu

Apupuutarhurini veistää vaappuja. Hän aloittaa työn puusta, suunnittelee muodon ja alkaa veistää. Eri kaloille, vesille ja vuodenajoille tarvitaan erilaisia vaappuja. Tiettyyn aikaa pitää olla vilkkaasti uivaa, joskus raukeammin vaappuvaa, paremmin näkyvää, syvemmällä tai lähempänä pintaa uivia ja vaikka mitä eroja pitää olla. Kevät sulatti järven jäät paljon myöhemmin kuin pitkään aikaan, mutta vihdoin voitiin laskea vene vesille. Tyypillisesti järvestämme saa kuhaa, haukea ja ahventa. Käytämme näitä kaikkia. Hauen jauhan myllyllä ja teen pihvejä. Kuha ja ahven valmistetaan joko kokonaisena grillaten tai fileoin ne nahattomaksi ja ruodottomaksi.

Usein ahvenet ovat liian pieniä ja ne päästetään takaisin järveen kasvamaan. Mätikalojakaan emme ota, jotta ne voivat kutea ja lisätä järven kalakantaa. Tämä kauden ensimmäinen ahven on liki puolikiloinen ja oli juuri sopiva herkutteluun.

Meillä on vain pieni soutuvene käytössämme, mihin olemme hankkineet sähkömoottorin. Nautimme sen äänettömyydestä. Kalastajamme pääsee onneksi mökkinaapurin kanssa isommalla moottoriveneellä kunnolla uistelemaan.

Tasapuolisuuden vuoksi rivitalo myös siileille

 Linturivari ollut jo monta vuotta

Opin koiraystävältä, eli koirien kautta tutuksi tulleelta ystävältä monta vuotta sitten, että varsinkin pikkuvarpuset osaavat pesiä lähekkäin olevissa pöntöissä. Silloin rakensimme ja asensimme talomme seinään linnuille rivitalon, joka on ollut ahkerassa majoituskäytössä joka vuosi. 

Tänä vuonna samainen ystävä laittoi alueemme Fb-ryhmään, että onko jollakin tarvetta siilirivitalolle, kun heiltä on siilit kadonneet. Mietimme hetken ja laitoimme viestin, että meille kyllä vielä yksi rivitalo mahtuisi vallan mainiosti. Tänään sitten teimme siirtokuljetuksen. Harvapa on rivitaloa kottikärryillä kuljettanut 😁.

Tiedämme, että lähistöllä on siilejä, sillä naapurimme ruokkii niitä myös kesäisin. Koiramme myös tuoksuttelee leikkimökin alustaa siihen malliin, että taitaa siilejä  tepastella. Toivottavasti ajoissa tuotu talvipesä houkuttelee talvehtijoita. Laitamme sinne pesätarvikkeita eli pehmikkeitä ja kuivikkeita. Alue pysyy aina kuivana, eli ei ole mahdollista kevättulvahäiriöt. Hopeakuusi myös suojaa varmaankin vähä kovimmilla pakkasilla.

Rivitalo on jykevää lautaa, eli kestää varmasti vuosia. Katto on hienosti vesitiivis huopakatto ja seinien alareunat on suojattu kosteudelta huopakattomateriaalilla. Sisällä on asianmukaisesti kaksi osastoa, kummassakin asunnossa, eli kaikki pitäisi olla kohdillaan. Nyt vain asukkeja odottelemaan.

Linturivitalo näyttää tältä. Vieressä on melko suuri kirsikkapuu, joka tarjoaa valtavasti hyönteisruokaa aivan pesän läheisyydessä. Samoin vieressä on kateviljellyt kasvimaat ja apupuutarhurin kukkapuutarha, eli hyönteistä löytyy myös maasta. Ehkä olosuhteet ovat olleet hyvät, sillä joka vuosi näissä on yleensä vähintään kolmessa pesässä asukkaat. Pihapiirissämme 30*30*30*30m2 tontillamme on nyt 14 pesää, eri linnuille mitoitettuna. Suuri asuntotarjonta lisää mahdollisuuksia erilaisiin asukkeihin. Tänä vuonna pesii ensimmäistä kertaa kirjosieppo. Aiemmin niitä on ollut vain pihassamme ruokailemassa.