Papua papua enemmän papua

Painekattila on ihan huippu juttu

 

Ruusupapuja

Tämän kasvukauden ehdoton ykkönen on papujen kasvatus. Päätin jo keväällä, että vähennän lihan syöntiä itse kasvattamilla pavuilla eli kasviproteiinilla. Eri papulajikkeita oli monia, mutta taimivaiheessa lajikkeet sekoittuivat ja eri lajikkeita kasvoi miten sattui. Ei siitä sinänsä ole haittaa, kyllä sadon saa korjattua ja säilöttyä, mutta nyt en tiedä, mitä mikin on. Helpot erottaa, kuten ruusupapu ja härkäpapu, mutta muut ovatkin siten sekaisin. 

Aiemmin olen kuivannut härkäpapuja ja pakastanut. Pakastaminen oli hyvä juttu. Käyttöönotto oli helppoa, koska ei tarvinnut tietää jo edellisenä päivänä papureseptin käyttöä. Kuivatuissa pavuissa ennakointi on välttämätöntä, jotta ehtii liottaa papuja riittävästi. Pitkästä liotuksesta ja valmistuksesta huolimatta kuivatuista pavuista jää ruokaan jauhoinen tuntuma ja se on ollut kriittinen tekijä papuinnostuksen laajenemiselle apupuutarhurin lautaselle asti.

USA:sta tilattu umpiointisäilöntään soveltuva laite.

Liityin fB:ssa säilöntäryhmään ja sain sieltä hyvät neuvot oikean laitteen hankkimiseksi. Toimitusaika ei ollut kovin pitkä ja kattila saapui hyvään vaiheeseen sadonkorjuun kanssa. Väliin tarvitaan muuntaja, jotta laitetta voi käyttää meidän sähköverkossamme.

Vakuumipurkkeja.

Säilöntää varten tilasin Suomesta lasipurkkeja. Koska teen esivalmisteita, valitsin pieniä purkkeja, kerta-annoksia varten. Jos tekee valmista ruokaa, on isommat purkit varmastikin parempia. Tilasin samalla tuollaisen suppilon, joka sopii moneen eri purkkiin. Sen avulla saa reunoja sotkematta ruuat purkkiin. Tosi kätevä ollut.

Painekattilan näyttö.

Painekattila on elektroninen, eli sitä ei tarvitse pitää hellalla. Tämä oli minulle tärkeä valintakriteeri. Nyt ei hella ole varattuna aina säilönnän takia pitkiä aikoja. Ohjelmaksi valitaan Canning, joka nostaa paineen maximiin, joka takaa turvallisen umpioinnin myös hapottomille ruuille. Temperature-kohdassa näkyy lähtölämpötila, joka nousee 121 asteeseen ohjelman aikana. Venting-toiminto puhaltelee liiat höyryt pois, ettei laite tule vaaralliseksi ja räjähdä.

Ruusupapuja.

Ruusupavuista irtosi väri suolaliuokseen, kun härkäpavuissa ja muissa pavuissa liemi pysyi värittömänä. 

Härkäpapua ja muita papuja.

Papusatoa on kerätty moneen otteeseen. Eilen kerättiin viimeiset ja naapurin pihassa kasvaneet herneet. Vakuumipurkit ovat kuitenkin loppu, eli joudun pitämään tauon umpioinnissa. Jotain varmaankin pakastankin myös vielä.

Papua odottamassa säilöntää.

Lisää papua ja parsakaalia, joka meni pakkaseen.

Härkäpapu voi olla tosi isoa. Mittana aikuisen käsi.

Herkkua herkkua

 Sadonkorjuu aika on kuumimmillaan

Herneitä ja omenia.

Naapurin pihassa olevalta hernemaalta saadaan pakkaseen herneet ja omenia herkutteluun. Mökillä olleesta pikkiriikkisestä hernemaasta saatiin sen verran satoa, että saatettiin herkutella kertaalleen. Hernemaan koko oli alle 1m2. Naapurin pihassa on isompi maa ja siitä tulee niin paljon satoa, että saan vihdoin taas omia herneitä pakkaseenkin. On ihan eri fiilis ottaa omia herneitä lisukkeeksi, kuin kaupan pakkasaltaasta. Omissa ei ole mitään kasvinsuojeluaineita eikä muitakaan lisättyjä kemikaaleja. On muuten jo siinä iso ero, että syökö tuoreita herneitä suoraan hernemaasta vai ostaako kaupasta korkeintaan edellisenä päivänä poimittuja, tai jopa vielä vanhempaa "tuore"satoa.

Omasta kasvihuoneesta tomaatteja säilöttynä.

Tänä vuonna piti tulla ihan hirvittävän paljon tomaatteja säilöntään. No ei se ihan toteutunut, koska ruukkutomaattien sato on syöty suoraan suuhun. Maku on ollut niin hirmuisen hyvä kaikissa lajikkeissa, että ei ole jäänyt mitään säilöttävää. Yläkuvassa on paahdettuja tomaatteja tomaattikastikkeena, joka valmistettiin uunissa hauduttamalla 4 tuntia.

Kesän uusi kokeilu, munakoiso.

Olen joskus aiemminkin yrittänyt kasvattaa munakoisoa, mutta silloin siitä ei tullut yhtään satoa. Tänä vuonna ostin valmiin taimen luomupuutarhasta ja nyt onnistui. Satoa on tullut ja ensimmäisistä munakoisoista tehtiin öljysäilyke, jossa on mausteena balsamicoa.

Maissi, munakoiso, tomaatit, parsakaali, pensasmustikka, ruusukaali.

Töiden jälkeen on tosi hauskaa kerätä herkkukori. Itse kasvatetun maissin voi syödä ilman kypsennystä. Olen ottanut töihin useana päivänä jälkiruuaksi maissin. Kerran lounaspöydässä taas jutusteltiin mukavia ja oli kiva antaa maistiaisia maissilta. Monelle ei ole tuttua, että maissi ehtii tuottaa satoa avomaalla ja että sen maku on kerta kaikkiaan ihan erilainen kuin tuontimaissien, puhumattakaan esikypsennetyistä tai säilykemaisseista.

Herneitä.

Myöhäinen kylvö tuo myöhäisen hernesadon, kun kaupoissa ei ole enää tuoreita herneitä. Joskus voisi harkita kahta kylvöä. Varhaiskylvöstä saisi pelkkää herkutteluhernettä ja myöhemmästä riittäisi pakkaseen ja maahan jäisi suuret typpivarannot seuraavaa vuotta varten.

Maissi riivittynä veitsellä.

Satokautena syön maissit sellaisenaan, ja talveksi olen pakastanut tähkät kokonaisina. Nyt moni on kertonut somessa, että riipii siemenet ja pakastaa siten, jotta säästyy tilaa. Taidan itsekin tehdä näin tänä vuonna.

Maissi, tomaatit, kurkkuja ja latva-artisokkia.

Latva-artisokat tuottavat hyvin satoa, mutta en ole vielä osannut valmistaa niitä hyvin. Konsultoin Viikin aikaista kurssikaveriani Micke's Farm , joka tekee vaikka mitä herkkua mistä tahansa, ja opin, että olen keittänyt latva-artisokkia liian vähän aikaa. Perheen jälkikasvu on tosin ilmoittanut, että vast'edes keittäminen pitää tapahtua jossain muualla kuin sisällä hajun vuoksi. Kuulemma kamalampaa kuin kaalilaatikko. Väitteessä saattaa olla jopa perää.

Papuja.

Papusato odottaa keräämistä ja painekattilaa jenkeistä. Toivottavasti tulee pian, ettei sato vanhene. Haluan umpioida papuja talveksi, sillä ajattelen, että saan sillä tavoin helposti hyödynnettäviä säilykkeitä helpottamaan talven ruuanlaittoa ja voin myös vähentää lihan syöntiä omalla sadolla.

Munakoiso

Kanttarelleja

Osa sadonkorjuusta tapahtuu metsästä. Tänä vuonna on paljon sieniä ja olenkin jo kuivannut sekä kanttarelleja että tatteja. Jauhan ihan hienoksi ja käytän mausteena. Kuivattu kanttarellihan ei palaudu enää kunnolla kuivaamisen jälkeen, mutta kun kuivatun jauhaa ihan tomuksi, saa sienen aromia helposti kastikkeisiin.

Härkätomaatti kasvihuoneesta.

Härkätomaatteja tulee paljon. Niiden maku ei ole kovin herkullinen, mutta tomaattikastikkeisiin se on hyvä, koska se on kokonaan täynnä hedelmälihaa ja yksilökoko on suuri, kuten kuvasta näkyy.

Kyssäkaali.

Kyssäkaaleja ei ole vielä säilönyt enkä käyttänyt tuoreena. Se vaatii vielä vähän perehtymistä, sillä en ole aiemmin juurikaan käyttänyt kyssäkaalia missään.

Satoiloa

 Mustikkaa, vadelmaa, papua, kyssäkaalia jne.

Kyssäkaali

Ostin vai enkö ostanut?

Nyt en oikein edes muista oikeasti, että olin ostanut kyssäkaalin taimen. En ainakaan sitä ole siemenestä idättänyt. 

Kaikki kaalit kasvoivat kaaliverkon ja harson suojassa, mutta silti molemmissa tunneleissa on kaalikoivaurioita. Jossain ollut kolo, josta ovat päässeet. Kun nostin verkon ylös, sieltä pölähti monta siivekästä ilmaan.

Sain kuitenkin satoakin kerättyä taas. Meillä ei ole satanut pitkään aikaan. Pidin sääntönä, että verkko nostetaan vain sateella, mutta nyt oli pakko luopua säännöstä, sillä näin kaalikoita ja toisaalta myös ylikasvaneita parsakaaleja. Aion kyllä syödä, vaikka on vähän kukkiakin. Tuskin ovat vaarallisia.

Papuja tulossa

Kiertelin aamulla puutarhassa ja tutkailin papuja. Kyllä, papua on tulossa. Ja kyllä, ostan umpiointisäilöntään tarkoitetun painekattilan. Olen päättänyt ostaa elektronisen, niin ei tarvitse varata hellaa aina pitkäksi aikaa. Keraamisella tasolla liian iso kattilan pohja aiheuttaa myös vikatilanteen, jos metallireuna pääsee kuumenemaan. Elektronisella voi säilöä ja tehdä muuta ruokaa samaan aikaan.

Soijapapu, palko on karvainen ja siksi näyttää epätarkalta.

Muista pavuista en tunnista enää lajikkeita. Olen laittanut ainakin leikko-, keitto- ja vaha-, härkä-, ruusu-, pensaspapua.

Harsotunnelissa parsakaaleja on napostellut joku, ja mustuttanut osan kukinnoista. Samassa tunnelissa ei ole kelvannut lehtikaalit.

Ruukkutomaateista ensimmäiset itselle kypsyneet. Aiemmin linnut käyneet varkaissa.

Sokerijuurikkaita näyttää tulevan sen verran, että lähiruokapäivään saadaan ruokaa.

Keräkaali ei ole koskaan onnistunut näin hyvin.

Latva-artisokkia tulee paljon. Yhdessä taimessa on 12 nuppua.

Kasvihuoneprojekti etenee

 kaivuuhommat tulleet melko tutuiksi

Kasvimaa eli uuden kasvihuoneen alusta on ollut maan yläpuolella 20 cm, maa on 244 cm leveä ja 366 pitkä. Nyt se on kohta 50 cm maan pinnan alapuolella, eli kaivettavaa maata on ollut 6,3 m3. Sitten kun vielä muistaa, että puolet tuosta 244*366 alasta on ollut jatkuvasti sellaista, joka on tyhjentynyt joka syksy ja tilalle olen laittanut kaikenlaista maatuvaa ainesta, kuten kirjoitin matomosta, se on ollut minun matomoni. Olen siis lapioinut sen moneen kertaan tyhjäksi ja täyttänyt taas, en tosin näin syvälle asti.

No siis tämän kevään urakka on tuo 6,3 kuutiota multaa. Ihmeellistä kyllä, kaikelle on löytynyt paikka. Nyt on vielä vähän reunoja kaivamatta, ja sillekin mullalle löytyy käyttöpaikka. Ajattelepa, jos olisin joutunut ostamaan tuon määrään laadukasta kompostimultaa, hintaa olisi kertynyt jo jonkinmoinen summa, yli 600 euroa, ei ihan halpaa lystiä. Avomaakurkut pääsivät kiipeilytelineiden turvahiekka-alueeseen isoissa ruukuissa, joista juuret pääsevät alaspäin aina märkänä olevaan hiekkaan. Tämä on tällainen kokeilu, jos ei tule satoa säilöntään asti, ostan kurkut luomupuutarhasta.

Kasvihuoneeseen, siis siihen vanhaan, otettiin pintamaa kaivetusta kasvimaasta, siihen meni myös melkoinen määrä multaa.

Multaamoihin on tarvittu täytemaata ja kasvimaan pintaakin sain tasoitettua, ettei takareuna viettänyt alaspäin. Maissimaa on kokonaan rakennettu kaivetun maan avulla. Nyt huomaan, että maissimaasta olen kertonut vain keloissa Fb:ssa. Pitää heti korjata tällainen virhe, sillä maissimaa on ihan huippu. Tai ei se mikään pelkkä maissimaa ole, koska maissien välissä kasvatan papuja reunalla on parsakaalia. Teen maissimaasta ihan oman kirjoituksen, sillä sen kanssa on ollut melkoisesti vastoinkäymisä tälle keväälle. Mutta en lannistu, enkä anna periksi. Nih!

Tässä vaiheessa jo tiedän, että kuljetusvahinko-osien tilalle tulleissa kasvihuoneen osissa on värivirhe. Kaikki muut metalliset ovat ovat harmaita, mutta uusi paketti on musta. Ei se minua haittaa, ei vaikuta toimivuuteen, ja millään muullahan ei ole minulle merkitystä näissä puutarhahommissa. Saan onneksi itse kokoamiseen sitten kunnon apua, asentajilla on kokemusta monesta kasvihuoneesta. Sitä ennen pitää tehdä sokkeli kuntoon. Onneksi löysin Puutarhan Lumon blogista hyviä neuvoja sokkeliin.

Luovat keinot käyttöön kun tila loppuu

 Niittikone on kätevä apuri

Tykkään tosi paljon ostamistani kaaliverkoista. Yksi asia niissä kuitenkin harmittaa, nimittäin leveys. En ymmärrä, miksi verkko myydään 2m *5 m paloina ja näkee, että kavennus on tehty ihan käsin leikkaamalla. 2 metriä on liian leveä sähköjohtojen suojaputkikaariin, eli jää reunasta paljon ryttyyn.

Pieni innovaatio auttaa

Tänään laitoin taas kasvihuoneesta esikasvatettuja taimia ulos. Aloitin maissien istuttamisella ja papujen kylvöllä, sillä en vielä siinä vaiheessa ollut keksinyt, mihin saisin istutettua parsakaalit. Sitten syntyi hauska idea: jos niittaa kaksi harsoa yhteen, tulee paljon tilavampi tunneli, sain nimittäin näin yhdistettyä kaksi erillistä tunnelia ja väliin jääneeseen käytävään sain istutettua parsakaalit.

Nyt voisin leventää istutusaluetta vielä vaikka kuinka paljon, sillä jouduin käärimään toisesta sivusta verkkoa paljon rullalle. Jostain pitäisi saada vielä ruohonleikkuusilppua, jotta parsakaalitkin saisivat katteen. Illalla kastelin penkit hyvin. Päivälle oli luvattu vaarallista ukkoskuuroa, mutta ei tullut kuin pari jyrinää ja pari vesipisaraa niin, että maa ei edes kastunut. Erillisiä pisaroita näkyi siellä ja täällä.

Kaalitunnelit uudella tavalla tänä vuonna

Harso ei ollut nimittäin hyvä vaihtoehto

Kaaliverkko avuksi

Monena vuonna on ollut ongelmana kaalikoit. Kun niitä tuli ensimmäisen kerran, taisi olla vain yksi sukupolvi, koska vioitusta tuli vain vähän. Sen jälkeen on kesät olleet niille niin suotuisia, että sukupolvia on ehtinyt olla useampia ja sato on mennyt lähes kokonaan pilalle. Tänä vuonna otin härkää sarvista ja selvitin, mitä torjuntakeinoja on kaalikoille. Aika nopeasti tuli selväksi, että paras keino on kaalikoiverkko, joten tilasin jo talvella verkot samassa lähetyksessä, kun tuli amerikanleppäpirkot sisäkasveille. Verkkojen koko on 2m*5m. Tilasin niitä kaksi, vähän kuin kokeilumielessä. En ole koskaan edes pidellyt sellaista verkkoa, joten en tiennyt, millaista materiaalia ne ovat. Aiemmat kokeilut versiot verkkotyyppisistä olivat olleet sellaista löysää materiaalia, joka imi runsaasti vettä sateella ja tämän vuoksi painui märkänä painavana kasvien päälle.

Näiden verkkojen materiaali muistuttaa ennemminkin vahvaa tylliä, jolla voisi kohottaa vaikka hameen helmoja. Verkko ei mene läjään eikä selvästikään ime vettä, sillä materiaali tuntuu samanlaiselta kuin vaikkapa olisi ohuesta kalaverkkosiimasta kudottu tiheä verkko.

Verkosta menee paljon paremmin valo ja ilma läpi, kuin harsosta. Verkko on kuvassa kädessäni kaksinkertaisen.

Tunnelit sähköputkilla

Kävin hakemassa luomupuutarhasta ennakkotilaamani taimet. En edes muistanut enää, mitä kaikkea tilasin, mutta se oli kirkkaana mielessä, että ruusukaalia ja kukkakaalia ainakin tilasin. Kukkakaalia en ole saanut onnistumaan kaalikoiden takia lainkaan ja ruusukaalitkin ovat olleet lähes syötyjä. Nyt päätin ottaa valmiit taimet, kun kerran verkkokin on jo olemassa. Lisäksi ostin aikaista ja tavallista keräkaalia. Kotona olen taimettanut parsakaalit, sillä niissä olen onnistunut aiemminkin. Esikasvatus on helppoa. Parsakaalit tukahtuivat viime vuonna harsotunnelissa valtoimeksi päässeiden maa-artisokkien takia. Harson läpi ei nähnyt kehitystä riittävästi ja sitten mursin häntäluuni, enkä pystynyt enää itse kyykkimään ja katsomaan tilannetta.

Rakentaessani vuosia sitten kasvihuoneeni, käytin siinä muovin tukikaarina näitä seinän sisään sähköjohtojen suojaksi tarkoitettua muoviputkia. Ostin niitä ylimääräisiä, koska halusin laittaa niitä myös kasvimaalle harsoa tukemaan. Ovat olleet nyt noin 7 vuotta jatkuvassa käytössä, eli ovat todella kestäviä, vaikka ovatkin hyvin halpoja.

Tilavasti

Usein sorrun istuttamaan taimia liian tiheään. Kasvatusaluetta on muutenkin liian vähän, niin ei millään meinaa malttaa laittaa riittävän tilavasti, vaikka tiedänkin, että pitäisi. Kasvit saavat paremmin kasvutilaa, ilma pääsee kulkemaan välistä ja auttaa pitämään kasvustoa terveenä, hoitaminen on helpompaa jne. Tänä vuonna päätin olla "mallioppilas" verkkoineni ja istutin harvempaan kuin koskaan. Lämpötila oli tosin liian kuuma istutushommiin. Maan pintakin tuntui kuumalta ja helle oli kuivattanut pintamullan ihan rutikuivaksi. Oli selvää, että taimia pitää kastella tosi paljon heti istutuksen jälkeen. Lopulta kastelin niitä kolmeen otteeseen, sillä muuten märkää kerrosta ei tullut riittävästi. Multa oli tosi kuivaa. Istutuskuoppiin ripottelin hieman rakeista luomuravinnetta, jotta kasvuvoimaa riittää pidempään.

Katetta suojaksi

Harrastan kateviljelyä, eli kasvukaudella ei ole multaa näkyvissä. Kylvöhetkellä multa näkyy, mutta taimettumisen jälkeen laitan katteen, samoin taimien istutuksen jälkeen on kateaika. Joskus, kun katetta on paljon saatavilla, laitan katteen koko alueelle jo keväällä ja siirrän katetta vain syrjään kylvöjä varten. Näin maassa pysyy kevään kosteus paljon pidempään. Nyt on kuitenkin ollut katteesta pulaa ja olen tehnyt muutoksia kasvimaissa, joten maat on ns. uudelleenrakennettuja ja multaa on kaikkialla näkyvissä.

Usein muistutetaan, että kompostin saa lämpenemään nopeasti ruohosilpulla. Tässä lämpötila oli jo yli 30 astetta, vaikka silppu oli ollut säkissä vasta vähän yli tunnin.

Naapurin roska on minulle aarre

En leikkaa koko kesänä nurmikkoa kuin ihan pieneltä alueelta pihasta. Muualla saa kasvaa luonnonkukat. Keväällä en leikkaa edes pihasta, jotta voikukat pysyy kimalaisten saatavilla. Nurmikkosilppukatetta ei siis tule itseltä. Onneksi satuin huomaamaan aamulla, että naapuri leikkasi heidän nurmikkoaan keräävällä ruohonleikkurilla ja näin, kun hän tyhjensi leikkurin säiliötä isoon jätesäkkiin. Riensin kiireesti sanomaan, että voisinko saada sen silpun. No tottahan heidän roskansa sain. Ajoitus oli aivan nappi, sillä sain eilen istuttamille taimille nyt katteen.

Valkosipulit saivat katteen ensimmäisenä. Melkoinen ero mulloksella olevan ja katetun maan välillä. Eikä kyse ole ainoastaan ulkonäöstä, vaan maan lämpötilasta. Multa multa kuumenee auringossa valtavan kuumaksi, mutta lämpötila pysyy vakaana katteen alla.

Katetta riitti myös vähän muuallekin onneksi

Pari päivää aiemmin olin laittanut latva-artisokkia ja inkiväärit avomaalle. Laitoin niillekin katteen, jotta niilläkin kosteus pysyy maassa paremmin, eikä maa kuumenisi liikaa paahteellakaan.

Luomupuutarhasta olin ostanut uusia timjamin taimia, sillä vanhat taimet eivät selvinneet viime talvesta. Timjamien paikalle laitoin ne uudet parsajuurakot, jotta kaikki parsat pääsivät samaan kohopenkkiin. Nyt on oikea parsa/viinirypäle -penkki. Uudeksi timjamipaikaksi tuli latva-artisokkien väliköt, sillä latva-artisokat kasvavat korkeiksi ja timjami pysyy matalana. Kuvaparista näkyy hyvin, miten paljon parempi ympäristö pienelle taimelle on katteiden keskellä, kuin paahtavan kuuman, tumman mullan kaverina.

Saven loistavat ominaisuudet hyödyksi

Leikattu nurmisilppu saattaa kuivuessaan muuttua vettä hylkiväksi. Siitä voi tulla sellainen tiivis patja, josta ei mene sade läpi. Tänä vuonna kokeilen uutta tekniikkaa. Ripottelin hienoa savijauhetta katteen päälle. Se paisuu kastuessaan ja kutistuu kuivuessaan, jolloin ajattelen nurmikkosilppuun raottuvan pienen pieniä rakoja vettä varten. Saas nähr kui käy, kuten porilainen asian toteaa.