Nyt saa talvi tulla

Lämmin syksy on toisaalta harmillinen ja toisaalta aivan ihana asia. Harmillinen sikäli, ett kasvustot eivät osaa aloittaa lepotilaa, mutta ihana sen vuoksi, että itselle jää enemmän aikaa tehdä talvivalmisteluja.

Nyt on hyvä mieli. Palstalla enää jyrsintää vaativat jutut tekemätä, mutta niiden osalta ei ole enää kiire, sillä multa-alueet on suojattu presulla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vaikka jyrsintää mansikkamaan perustamista varten ei ehtisikään tehdä, ei rikkaruohot pääse valtaamaan aluetta keväällä. Tilanne ei siis pääse muuttumaan rikkaruohojen osalta huonoksi viivästymän vuoksi.

Tältä nyt näyttä, kun on kolme 6*10 m pressua perä perää. Viime postauksessa käytin kokomainintaa 5*10, sillä sellaiseksi mitat muistin. Pressut ovat 6 vuotta vanhoja ja näin se muisti saattaa pettää. Nyt piti ottaa pussista ihan uusi yksilö (samaa ostoerää), ja siinä sitten tuoteseloste sanoi, että 6 m on leveys ja 10 m pituus. Että silleen. En väitä vastaan ; )

Aiemmin kaadetuista koivuista jääneitä oksia pinottiin vähän hyönteishotellin päälle. Osa, paksummat oksat, jätettiin odottamaan kevättä. Pääsevät varmaan johonkin tukipuiksi. Jonkin verran ohuita oksia ja varisseet lehdet jätettiin ilmavaksi kasaksi suojaamaan siilejä ja muita talvehtijoita. Oksat pitävät lehdet ilmavana, eikä kasasta tulee tiivistä jääpaakkua.

Tehdyn työn jälkeen on mukava istahtaa hetkeksi lämpimälle kahville. Mikäs sen ihanampaa kuin aurinkoinen sää ja maistuva kahvikupponen nenän alla.

Kevät puutarhurilla

Maa oli jäässä vielä muutama viikko sitten

Pinnasta vähän kokeillen löytyi talven jäljiltä kohmeisia lieroja. Nyt aurinko on jo ehtinyt lämmittää ja maa on sulanut kokonaan. Kasvimaan uumenista löytyy ilahduttava määrä isoja kompostilieroja, sarvikuonokkaan toukkia ja ihan tavallisia, pieniä lieroja. Ei ole mennyt hukkaan lisätty komposti ja hevoska!

Talven jäljiltä tarkastettiin ensin tuhojen laajuus palstalla. Aina vähän jännittää, ovatko pitkäkorvat nakertaneet vadelman taimet tyngiksi talven aikana. Liekö ollut muuta ruokaa riittävästi, sillä menneenä talvena vadelmat saivat olla aivan rauhassa, jopa myöhään syksyllä istuttamani uuden lajikkeen syysvadelman taimet. Ne ovat siitä oivallisia, että satoa tulee varteen jo ensimmäisenä vuotena, ei siis vasta toisena, kuten kesävadelmalla. Sato myös valmistuu hieman myöhemmin, joten vadelmakausi pitenee, mikäs sen mukavampaa.

Ennen maan jäätymistä levitetty paksu koivunlehtioksahake on mukavasti pitänyt kosteuden maassa kevään tuulilta suojassa. Lierot saava vielä hetken puuhastella rauhassa, ennen kuin tulen kuokkani kanssa sekoittamaan kylvörivin kohdalle kompostia ja kylvämään papuja jos jonkinmoista. Helsingissä Hyötykasviyhdistyksen ihanssa puodissa oli oikein palvelualtis ja osaava myyjä, jolta sain uusia vinkkejä papuharrastukseeni. Laittelen lajikkeista tietoa tarkemmin, kunhan rupean kylvöhommiin.

Syksyn viherlannoittaja, hunajakukka, ehti kasvaa ihan mukavasti vielä loppusyksystä sadonkorjuun jälkeen, makaa nyt myös maan suojana odottamassa mansikkapenkkien muodostamista, sipulien ja perunoiden istuttamista ja porkkanan kylvöä. Voiko makoisampaa olla kuin juuri nostetut perunat ja porkkanat omien sipuleiden kanssa! No, ei mennä asioiden edelle, eihän vielä ole maassa ensimmäistäkään pottua tai itusipulia.