Maa oli jäässä vielä muutama viikko sitten
Pinnasta vähän kokeillen löytyi talven jäljiltä kohmeisia lieroja. Nyt aurinko on jo ehtinyt lämmittää ja maa on sulanut kokonaan. Kasvimaan uumenista löytyy ilahduttava määrä isoja kompostilieroja, sarvikuonokkaan toukkia ja ihan tavallisia, pieniä lieroja. Ei ole mennyt hukkaan lisätty komposti ja hevoska!
Talven jäljiltä tarkastettiin ensin tuhojen laajuus palstalla. Aina vähän jännittää, ovatko pitkäkorvat nakertaneet vadelman taimet tyngiksi talven aikana. Liekö ollut muuta ruokaa riittävästi, sillä menneenä talvena vadelmat saivat olla aivan rauhassa, jopa myöhään syksyllä istuttamani uuden lajikkeen syysvadelman taimet. Ne ovat siitä oivallisia, että satoa tulee varteen jo ensimmäisenä vuotena, ei siis vasta toisena, kuten kesävadelmalla. Sato myös valmistuu hieman myöhemmin, joten vadelmakausi pitenee, mikäs sen mukavampaa.
Ennen maan jäätymistä levitetty paksu koivunlehtioksahake on mukavasti pitänyt kosteuden maassa kevään tuulilta suojassa. Lierot saava vielä hetken puuhastella rauhassa, ennen kuin tulen kuokkani kanssa sekoittamaan kylvörivin kohdalle kompostia ja kylvämään papuja jos jonkinmoista. Helsingissä Hyötykasviyhdistyksen ihanssa puodissa oli oikein palvelualtis ja osaava myyjä, jolta sain uusia vinkkejä papuharrastukseeni. Laittelen lajikkeista tietoa tarkemmin, kunhan rupean kylvöhommiin.
Syksyn viherlannoittaja, hunajakukka, ehti kasvaa ihan mukavasti vielä loppusyksystä sadonkorjuun jälkeen, makaa nyt myös maan suojana odottamassa mansikkapenkkien muodostamista, sipulien ja perunoiden istuttamista ja porkkanan kylvöä. Voiko makoisampaa olla kuin juuri nostetut perunat ja porkkanat omien sipuleiden kanssa! No, ei mennä asioiden edelle, eihän vielä ole maassa ensimmäistäkään pottua tai itusipulia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukava kun kävit blogissani, kerro mitä ajatuksia se herätti sinulla