Valkosipulit valmiina talvehtimaan

Nämä jätettiin talven ruokailuun.

Tänä kesänä valkosipulit kasvoivat niin hurjasti että näin hyvää satoa ei ole tullut koskaan. Muistan vielä yhden epäonnisimmista istutuksista, kun kynsiä oli melkein  300, eikä juuri yhtään kasvanut. Viime syksynä perustin penkin oikein huolella. Kannatti, sillä lähes jokainen kynsi tuotti sadon. Nyt on talveksi enemmän valkosipuleita kuin ikinä.

Itusipuleita

Valkosipulit kukkivat joskus ja niihin muodostuu keippejä. Jotkut käyttävät niitä ruuanlaitossa nuppuvaiheessa. Minä leikkaan joskus keipit pois ja joskus annan olla. En ole huomannut mitään vaikutusta satoon. Keippiin muodostuu kukinnan jälkeen ituja, joista voi alkaa kasvattaa valkosipuleita. Ensimmäisenä vuonna kasvaa sellainen pikkiriikkinen paisunnos juuriosaan ja maanpinnalla on ruohosipulin vartta muistuttava varsi. Jos tällaisen jättää maahan kasvamaan seuraavana vuonna siitä kasvaa yksikyntinen sipuli. Kaupassa on sellaisia välillä myynnissäkin. Ne eivät ole siis mikään erillinen lajike, vaan toisen vuoden valkosipuli. Jos tämän jälleen jättää maahan kasvamaan, kolmantena vuonna kasvaa kynsiin jakautunut sipuli. 

Itusipuleita kylvettäväksi keväällä.

Kynsiä

Jos haluaa saada yhdessä vuodessa satoa, pitää kasvatus aloittaa kynsistä. Nykyään kylvöön tarkoitetut valkosipulit ovat aika hintavia, joten suurta satoa havitteleva joutuu raottamaan kukkaronnyörejä aika paljon. Itse olen nykyään valkosipuleista omavarainen kokonaan. Kasvatan sekä itusipuleista, että kynsistä, eli koko ajan on tulossa valtavat määrät satoa, jota voi hyödyntää seuraavan vuoden kasvatuksessa. Suosittelen tätä tapaa. Itusipuleiden kasvatus on helppoa. Laitan niitä hajakylvönä milloin mihinkin penkkiin, kitken vähän rikkaruohoja kesän aikana ja syksyllä otan talikolla massana ylös jatkokasvatusta varten. Niitä ei haittaa, vaikka olisivatkin olleet melko tiheässä.

Ravinteikas ja kosteutta pidättävä maa

Valkosipulit tarvitsevat ravinteikkaan maan ja kosteutta pitää olla tasaisesti koko ajan. Tässä omat ohjenuorani valkosipulipenkkiä varten. Viime vuonna otin ladatun biohiilen käyttöön ja aion jatkaa sitä kyllä. Nyt on puutarhani maat biohiiletettyjä melko voimakkaalla kädellä ja siksi en lisännyt tällä kerralla sitä maahan. Teen aina kunnon kylvöuran, jota parannan. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa kasvatetut minimaissit olivat hirmuinen pettymys. En tiedä, oliko syynä lajike vai sääolosuhteet, mutta maissit olivat todella mauttomia. Sokeria ei ollut kertynyt juuri lainkaan. Eli koko maissipenkki pääsi suoraan hakettimeen yhdessä risujen kanssa. Haketustuotos pääsi kylvöuran pohjalle ja mukaan vähän ruohonleikkurilla silputtua perkuujätettä. Puun ja vihreän massan  yhdistelmä maatuu hyvin ja lieroilla riittää purtavaa. Hakemörskän päälle tyhjensin kompostia reilun kerroksen. Kompostin päälle tuli multaa, jota lannoitin kanankakkarakeilla ja vielä lisää multaa, johon kynnet, yksikyntiset ja ensimmäisen vuoden itusipulitaimet istutetiin. Kaikkia kolmea kasvuvaihetta siis mukana. 

Kunnon kylvö- tai siis istutusura.

Yllätyksiä tulee joskus vastaan. Viimetalven myyrän ruokavarasto.

Maaperän apureita oli paljon ja ne oli kookkaita. Kaikki pääsivät hakemörskän kimppuun.

Pohjalle maissin ja risun haketusseosta.

Komposti- ja multakerroksesta ei tullut kuvia. Tässä valmis penkki, jossa on vielä päälläkin maissihaketta.

Perkuujätteet, joita oli 1000 l säkki täynnä, silputtiin keräävällä ruohonleikkurilla ja levitettiin kasvimaan pintaan talvikatteeksi ja lierojen ruuaksi.

Heti tuli pakkasyö. Lieroilla on lämmin peitto päällään aja alla lämpöä tuottava maissihake, eli mukavasti tarkenee vielä pitkään.

Kasvimaan pinnalla leikkurimörskää.

Vielä ehtii

Innostuitko puutarhasta liian myöhään? Menikö siemenpusseissa mainitut kylvöajat jo ohi?

Ei haittaa, vielä ehdit tehdä monenmoista. Voit valita useita suoraan maahan kylvettäviä, jos esikasvatusaika on ohi. Puutarhat onneksi aloittavat taimikasvatuksensa aina alussa ja meitä mattimyöhäisiä lohduttaa suuresti, että muutaman kurkku- ja tomaattitaimen ehtii vielä noutaa lähipuutarhasta.

Herkkuja leivälle

Oletko kyllästynyt tavalliseen lötköön lehtisalaattiin tai mauttomaan jäävuorisalaattiin leivälläsi? Kokeilemisen arvoisia ovat monet miniversot, jotka kasvavat hurjan nopeasti, jos vain lämpöä ja valoa riittää. Valo tulee taivaalta ja lämpöä voit houkutella peittämällä kylvökset harsolla tai jopa pienellä kasvutunnelilla. Taivutat vain pienet metalliset kaaret kylvöriviin ja levität huokeaa kasvihuonemuovia päälle. Ei tarvitse ostaa kallista laatua, riittää sellainen määrämuotoon leikattu, jota myydään pienkasvihuoneita varten. Kestää silti useita vuosia, kokemusta on!

Retiisi, nauris, kaskinauris ja monet muut

Leivälle erityisesti sopivat nopeakasvuisen retiisin pienet versot. Kaikki, mitä harvennat, kannattaa säästää jääkaapissa pienessä pussissa, jossa hieman vettä, käyttöön asti. Samoin nauriin ja eritoten kaskinauriin pienet taimet rapsahtavat mukavasti suussa ja maku on kuin juureksen ikään. Retiisin lehdet maistuvat retiisille, polttamatta suuta kuitenkaan. Kaskinauris on maukasta, rucolan korvaavaa leivällä ja salaatissa.

Kevään ensi kukkanen... siis rikkaruoho

Kukkapenkki herää vähitellen eloon ja penkin reunoilla kurottelee ensimmäiset voikukan lehtiruusukkeet. Hennot juuret eivät pidättele ruusuketta tiukasti, vaan kevyellä nyppäisyllä saat sen kokonaan maasta. Napsaise juuri pois ja nakkaa lehdet suuhun. Ennen kuin ne tummuvat ja paksuuntuvat kesän edetessä, maku on mieto ja hauska. Samalla kun kukkamaa siistiytyy, saat vitamiineja ja muita ravinteita pienellä vaivalla. Nokkoset kannattaa kuivata ja jauhaa hienoksi. Mainio ravinnelisä ruokaan! Makua ei tule jauhosta, mutta ravinteet tulevat kyllä. Toki voit tehdä kevyesti ryöppäämällä myös nokkoskeittoa tai lettuja, herkkuja ja terveellisiä. Nam!