Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesäkurpitsa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesäkurpitsa. Näytä kaikki tekstit

27.7.2023

Kesäkurpitsakauden edut ja haitat

 Reseptejä on maailma tulvillaan, mutta

syöjiä on vähemmän. Varmaan tuttu tilanne sinullekin. Saatat muistaa, kun olen kertonut, että puutarhailuani haittaa se, että en oikeasti tykkää ruuanlaitosta. En ole mikään gourmee-ihminen, vaan syön, jotta ei ole nälkä. Kaikki ruoka on "ihan hyvää".

Tykkäisin kasvattaa vaikka mitä, mutta jonkun pitäisi huolehtia satokauden ruuanlaitosta. En innostu helpostikaan kokeilemaan mitään reseptejä, koska en osaa yhtään muodostaa mielikuvaa ruuan mausta reseptiä lukiessani. Ihan siis sokkoammuntaa koko ruuanlaitto. Parhaimmat ruokani syntyvät ihan vain käyttämällä sitä sun tätä, mitä kaapista löytyy. Meillä puhutaankin äidin pikasotkuruuista. Se ei ole siis mikään haukkumanimi, vaan kuvasta tapaani laittaa ruokaa. Jos on kiire, minä teen ruuan: nopeasti ja käytössä olevista materiaaleista. Jos on paljon aikaa, ruuan tekee mies: tarkasti valitusta reseptistä. Teen pikaruuan nopeammin kuin pikaruokapaikat esim. "subi".

Kesäkurpitsa on parhaimmillaan, kun sen poimii pienenä. Jos satoa tulee paljon, ei mitenkään pysty käyttämään kaikkea, ja helposti käy niin, että osasta tulee niitä jättiläisiä. Onneksi on naapureita ja sukulaisia, joille voi antaa satoa.

Meillä kasvatetaan aina sekä keltaista- että vihreää kesäkurpitsaa tai siis tähän asti on aina kasvatettu. Luulen, että ensi vuonna laitetaan vain keltaista, koska sillä on parempi menekki. Itse rouskuttelen pieniä ilman mitään käsittelyä, ja maistuu meidän koirallekin 😂.

Kasvatuksen etuja on siis, että satoa on helppo saada, ja haittoja, että helppo on liiankin helppoa ja määrä on ihan valtava per taimi.

8.6.2023

Vähän lisää kesäkurpitsaa

 Lavakaulus"kompostiin" istutettuna

Joskus tulee kaikenlaista multaista roipetta niin paljon, että en viitsi laittaa lämpökompostoriin. Multa täyttäisi sen turhaan, mutta toisaalta mullassa on kaikenlaista rikkaruohoa sen verran, ettei sitä kannata laittaa myöskään kasvimaalle. Tällaisen ongelman ratkaisen aina niin, että teen kuormalavakauluksista monikerroksien tornin, tällä kertaa neljä kerrosta kauluksia. 



Ylimääräiset kesäkurpitsan taimet pääsivät tähän torniin. Pinnalle laitoin vähän multaa ja taimille ruohosilppukatteen. Alla olevassa kuvassa taimen vasemmalla puolella näkyvä hassu rulla on sisäkasvina olevan traakkipuun varren kuori. Sisältä on maatunut "puuaines", mutta kuori näyttää olevan melko hitaasti maatuvaa.


Tornin juurella kasvaa ruohosipuli, joka sai myös ruohosilppukatteen ympärilleen. Ruohosipuli kasvaa aina nopeasti isoksi ja vähän kuin valtaa tilaa muilta. Siirsin sen nyt pois kasvimaasta kokonaan. Istutuskuoppaan se sai tietenkin kompostia, mitäs muutamaan, minun puutarhassani.



Jostain pitää vielä löytää paikka purjosipuleille, jotka on taimetettu ja ihan hirveätä tunnustaa, mutta hernemaa on tekemättä. Vahinko pitää korjata ihan ensi tilassa.




2.6.2023

Nyt levitettiin puutarhassa juoruja urakalla

 Ihan hyväntahtoisia juoruja kuitenkin

Samalla kun siirsin sisäviidakon pihalle, karsin vähän kasvustoja. Monessa ruukussa juorut ulottuivat pitkälle maahan. Revin ne käsin poikki, sillä kesän aikana ne kasvavat moninkertaisesti takaisin, vaikka revin niitä uudelleen vielä.

Ei tästä nyt oikein enää tunnista, mutta valkosipulit siinä kasvavat. Toivottavasti mahdolliset tuhohyönteisetkin eksyvät. Toki valkosipulit ovat voimakastuoksuisia ja monet hyönteiset lentävät tuoksun perusteella. Revityistä juoruistakin lähtee silti melko voimakas tuoksu, ehkä se harhauttaa edes vähän.


Samalla sain siis valkosipuleille, jättikurpitsoille ja kesäkurpitsoille katetta. Leikkasin itusilmuista kasvatetuille valkosipuleille ruohonleikkuusilppua. Ne kasvavat nimittäin niin tiheästi, että juorut eivät mahdu väleihin vahingoittamatta taimia.

Hassua, että nyt kun silppu on paikoillaan ja otin kuvan, pienet varret näyttävät itse asiassa paljon isommilta kuin aiemmin. Ne ovat noita oranssin narun "takana" olevat varsia. Ilman katetta ne nimittäin näyttivät  ihan pikkuruisilta.


Kesäkurpitsa erottuu vähän paremmin. Tässä katteena ei ole juorut, vaan makeasinikuusaman lehtijäte, jota syntyi, kun pensaita piti leikata, etteivät tule mustikoiden ja perunoiden päälle liiaksi. Osa kurpitsoista sai juoruja ympärilleen. 




1.2.2021

Mitä kaikkea voi kasvattaa itse edullisesti?

Perusjuttuja, taviselämää


Lisääntynyt kotonaoloaika lisäsi viime keväänä monella suomalaisella puutarhaharrastusta. Lehtien sivuilta ja netistä on voinut seurata mitä hienompia puutarhaluomuksia ja erikoisempia kasvatussuunnitelmia. Lupasin kuitenkin itselleni syksyllä, että ensi keväänä on "back to basics"-aika ja siitä pidän kiinni. Olen Satakunnassa kasvuvyöhykkeellä II. En hörhöile, hifistele enkä kokeile uutuuksia. Kotipihassa kunnostin nyt syksyllä kasvatuspenkkejä, joita ajanhammas eli mikrobit olivat jo popsineet. Vuorasin loputkin kohopenkit kasvihuonemuovilla sivuseinistä tapahtuvan haihtumisen vähentämiseksi. Näistä laitoin kuvia tänne blogiinkin.

Viime kesänä tuli tosi hyvä perunasato, niin määrällisesti kuin laadullisestikin. Valitettavasti käyttäjäkunta pieneni ja olin melko ihmeissäni, mitä teen yli 200 kilolla perunaa. Pojan koululuokka tuli talkoilemaan perunannostoon ja lahjoitin yli 100 kiloa luokalle myyntikäyttöön luokkaretkirahan keräämiseksi. Oli kyllä valtavan hienoa nähdä nuorten innostus työhön. Moni oli luullut, että perunamaalla on tylsää, tyhmää tai rankkaa, mutta työthän loppuivat kerta kaikkiaan ihan kesken. Myyntiäkin olisi saatu enemmänkin aikaiseksi, lopulta lahjoitin ennalta sovitun 100 kilon lisäksi vielä ylimääräistä. Tiedä, vaikka jollekin jäi itämään puutarhailusiemen ja uusia omavaraistelijoita kasvaisi näistäkin nuorista.


Perunaa, porkkanaa, hernettä, yrttejä


Perheessä on nyt monta kokkia, mutta soppa ei ole siitä huonontunut. Käytännössä tämä tarkoittaa, että useammalla on nyt ajatuksia, mitä meidän puutarhassamme pitää ehdottomasti kasvaa ensi kesänä. Tämän vuoksi nyt onkin tehty ihan eri tavalla viljelysuunnitelmaa. Kukin saa listata omat Must! -tuotteensa ja siitä sitten katsotaan, että mihin rahkeet ja kasvatus-alat riittävät. Ajattelen niin, että jos jokaisella on jotain omaa, niin sadon hyödyntäminenkin helpottuu. Aiemmin olen joutunut muistuttamaan, että sitä, tätä ja tuota kasvaa/kasvoi ihan omassakin puutarhassa, eikä tarvitse/tarvitsisi ostaa kaupasta.


Latva-artisokkien taimet ovat nyt talvehtimassa. Toivottavasti selviävät talven yli. Satoa muodostuu talvehtineista taimista aikaisemmin, mutta muuta eroa en huomannut viime kesänä, kun vertasin talvehtineita taimia ja uusia taimia. Osa kukinnoista pääsi kehittymään liian pitkälle, ensi kesänä pitää olla tarkempi ja aikaisempi sadonkorjuussa.




Kurkkuja tulee ehdottomasti ensi kesänäkin kausariin eli kausikasvihuoneeseen, jonka lämmitän keväällä hevoskalla. Samoin herneitä on listattuna kasvatettaviksi, sillä niin taivaallisia ovat oman maan herneet talvella pakkasesta otettuna.






Perunat ja porkkanat pysyvät kaiken aikaa kasvatettavien listalla. Perunat syödään meidän perheessä ympäri vuoden kuorineen, joten on ehdottoman tärkeää tietää, missä ja miten ne on kasvatettu. Torjunta-aineet tai väkilannoitteet eivät lukeudu meidän ruokavalioomme, eikä niiden aiheuttamat makuvirheetkään innosta ketään.




Kesäkurpitsasta oli viime kesänä taukoa, mutta syksyllä sitä kannettiin siinä määrin kaupasta, että pääsipä sekin ensi kesän kasvatettavat -listalle takaisin.




Pinaattikin oli jostain syystä pudonnut pois puutarhastani, mutta ensi kesänä sekin palaa, sillä syksyn viiletessä ulkoilun jälkeen samettinen pinaattikeitto on yksi parhaista lämmittäjistä.







Valkosipulit ovat puutarhassani aina ja iankaikkisesti. Kun on kerran saanut nauttia oman maan valkosipuleista, ei ole enää paluuta vanhaan. Nyt syksyn kylvöissä laitoin liki 300 kynttä. Enemmän kuin milloinkaan.




Olen addiktoitunut todella "pahasti" myös omiin viinirypäleisiin. Niiden makua ei voi verrata lainkaan kaupan rypäleisiin, joiden sokeripitoisuus on todella korkea. Näissä kotona, avomaalla kasvatetuissa, makeus on huomattavasti matalampi ja aromit tulevat muualta. Migreenipotilaana en voi käyttää mitään viinejä, mutta viinirypäleiden mausta totean silti, että niissä on viininen maku.




Maisseja kasvatan myös, vaikka viime kesänä ne eivät olleetkaan mikään menestys maun kannalta. Lajike oli eri kuin aiemmin. En siis tiedä, että johtuiko mauttomuus lajikkeesta vai kesän kasvuolosuhteista. Alla kuvassa on edellisen vuoden satoa ja samaa makeaa lajiketta aion laittaa ensi kesänäkin. Niitä voi syödä suoraan taimesta, kypsentämättä.






Janojuomaa työn touhuun ja vähän muutenkin 


Tuleeko sinulle joskus tarve saada jotain vähän hapokasta juomaa työn touhun lomassa janoosi? Et kuitenkaan halua juoda limonadia tai mehua. Itselleni käy juuri näin, sillä en välitä kovin makeista juomista ja toisaalta, jos laimentaa mehun kovin laihaksi makeuden vähentämiseksi, lähtee makukin. Makeutusaineita en käytä migreenin vuoksi. Onneksi ystäväni Reija tuli maininneeksi kombuchasta ja sai minutkin innostumaan siihen. Valmistus on helppoa ja vaivatonta ja ennen kaikkea edullista. Kunhan keittelee teetä scobyn (ns. volgansieni vaikka ei olekaan sieni) kasvatusalustaksi, laittaa mikrobien ravinteeksi sokeria ja odottelee noin viikon päivät. Eri makujakin voi toki tehdä pullottamisen yhteydessä maustamalla, mutta itse pidän siitä juuri tuollaisena, ihan tavallisena.  Jopa äitini 82 v. innostui siitä, samasta syystä kuin minä itsekin. Facebookissa on monia ryhmiä, joista saa vertaistukea ja ohjeita sekä valmistuksessa käytettävän scopyn joltain sinua lähellä asuvalta harrastajalta.




Oma maa mansikka, muu maa mustikka


Pensasmustikoita minulla pihassa monta pensasta. Niistä riittää koko satokauden napostelumustikat, mutta pakkaseen joudun hankkimaan ahkerilta poimijoilta. Mansikkamaan perustaminen tuntuu olevan ikuisuushanke. Ostin viime vuonna varmennetut Polka-taimet, mutta kevään kuivuus esti taimien istuttamisen. En pääse kastelemaan palstaani. Osan penkeistä ehdin kuitenkin tehdä jo valmiiksi ja siitä jatkan taas ensi keväänä lumien sulattua. Varmaa siis on, että ainakin noihin valmiisiin penkkeihin saan taimet. Osa ei selvinnyt kesän yli, sillä en siirtänyt niitä ajoissa lepopaikkaan maahan, vaan pidin niitä niissä pikkuruisissa ruukuissa. Sitkeimmät laitoin syksyn lämpimien päivien jatkuessa ja toivon niiden selviävän nyt näistäkin huippupakkasista (-25 astetta). Omavaraisuus mansikoista on siis edes hivenen lähempänä kuin milloinkaan aiemmin. Voihan olla, että nuo kesästä selvinneet sitkeät taimet ovat oikeita valioyksilöitä ja tuottavat hurjat sadot ja kestävät jatkossakin vähän kehnompiakin sääolosuhteita.


Kirjoitussarja, jonka osa tämä kirjoitus on


Tämä kirjoitus on osa omavaraistelusta kertovaa blogisarjaa, johon osallistuu lisäkseni moni muu bloggaaja. Uusi teksti julkaistaan aina kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 9:00. Kaikki eivät välttämättä osallistu joka kuukausi ja matkan varrella voi tulla uusia bloggaajia mukaan. Omavaraistelu on kullakin omannäköistä puuhastelua ja elämäntapaa. Emme rajoita näkökulmia, emmekä ole mitenkään tiukkapipoisia omavaraisuuden määritelmästä ja siksi meidän joukkomme onkin niin iloista ja mukaansatempaavaa porukkaa. Alta löydät linkit kasvuvyöhykkeittäin jaoteltuna muiden kirjoituksiin. Nautinnollisia lukuhetkiä! 


Helmikuu

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/helmikuu2021/

Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2021/02/01/urbaania-omavaraisuutta-2-2021-lajikevalinnat/

Toivolan Puutarha https://toivolapuutarha.blogspot.com/2021/02/kultaakin-kalliimpaa.html

Sateenkaaria ja serpentiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/01/kohti-omavaraisempaa-elamaa.html

Apilankukka http://www.apilankukka.fi/?p=162

Vyöhyke 2

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/02/pienesti-ja-mukavasti-omavaraistelua.html  eli tämä juuri lukemasi kirjoitus

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/02/mehu-pihan-marjoista-omavaraisuus.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/01/suunnittelun-helppous.html

Villavaltaus https://villavaltaus.blogspot.com

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-2/

Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/2/juomat.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/02/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-2.html

Villa Kotiranta http://www.villakotiranta.fi/kotipuutarhurin-helmikuun-kuulumiset-omavaraisuus-osa-2-2021/

Mikä itä https://mikaita.fi/?p=659

Caramellia https://caramellia.fi/helmikuu2021

Villifarmi http://www.villifarmilla.fi/2021/02/suuntana-omavaraisempi-elama-kesa.html

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=20967

Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2021/02/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2021/02/omavaraisempaa-elamaa-2021-osa-2.html

Vyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/ryystetaan-omavaraisesti/

Puutarhahetki (linkki nimessä)

Puutarha päiväkirja https://puutarhapaivakirjapuutarhapaivakirja.blogspot.com/2021/01/itse-tehty-minttutee.html

Vyöhyke 5

Korpikuusen tila https://korpikuusentila.blogspot.com/2021/01/suuntana-omavaraisuus.html

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/02/01/helmikuu-2021-juomat/

7.9.2020

Pystynkö hoitamaan puutarhaa? Mietitkö tällaista?

Ihan varmasti pystyt!


Johtuuko epävarmuutesi liian hienoista puutarhakuvista, joihin törmäät niin lehdissä kuin sosiaalisessa mediassakin? Vai oletko kuullut liian monta tarinaa loputtomasta rikkaruohojenkitkentäpakkotyöpaikasta? Onko ohimennen puutarhatarvikkeita kaupassa katsellessasi hiipinyt mieleesi huoli liian isosta rahanmenosta?

Arvaatkin varmaan, että et ole ainoa, joka näitä miettii. Vaikka itse olen puutarhaillut jo ihan hirvittävän kauan, aina välillä tuskastun noihin samoihin kuviin. Onko se ihan ok, että meidän pihassa ei ole niitä hienoja solisevia vesiaiheita, joita ympäröi jatkuvastikukkiva ihana perennapenkki? Tai että, miten ihmeessä nuo ihmiset ehtii tehdä kaikki tarvittava työt (ja lisäksi tietenkin samalla kuvittelee, että ne muut ovat silti tehneet lisäksi kaikki ne työt, joihin itsellä on mennyt aika puutarhan ulkopuolella). Näinhän se usein menee. Itse on saamaton ja muut ihan superahkeria ja aikaansaavia. Tätä sosiaalinen media meille opettaa.

Mutta tiedätkö mitä? Minä en ehdi jatkuvasti nyppiä rikkaruohoja, enkä edes haluaisi harrastaa puutarhailua, jos rikkaruohot täyttäisivät päiväni. En ymmärrä visuaalisesta suunnittelusta mitään. Mutta tiedän, että maistuvaa ruokaa voi kasvattaa halvalla ja yksinkertaisesti pienissä tiloissa ja siitä tässä blogissani kerron myös sinulle, jotta voit myös tehdä samoin ja kokea onnistumisen iloa. Kauneusasioista ja tuoteuutuuksista en kirjoita, niistä pitää lukea jostain muualta.





Kurpitsat tuovat vehreyttä pihaan ja sato on kauniin syksyisen oranssia.


 
Viinirypäleet ovat kivoja, vaikkakin vähän happamampia kuin etelänhedelmät.

Syksy on mahdollisuuksia täynnä


kun mietitään kotitarveviljelijän vaikuttamismahdollisuuksia seuraavan vuoden satoon.





Salaatti tuottaa satoa pitkälle syksyyn, kun tekee uusintakylvöjä.




Ei kasvualustat tarvitse olla mitään taideteoksia. Ihan kelpo sadontuotto näissäkin rumissa lavakauluksissa, sillä sisältö ratkaisee, ei ulkonäkö.




Tässä on kasvanut meidän perunoita. Pieni hätävara kotitalon nurkalla ylijäämäsiemenperunoista. Hyötykäyttöön tämäkin kohta nurmikosta.



Maissit..... 



Nyt on juuri oikea aika aloittaa hommat!


Maa on mukavasti märkä ja pehmeä ja kaikki mitä tekee nyt syksyllä, vähentää kevään työmäärää moninkertaisesti. Mieti 3-4 vihannesta/juuresta, joita haluat kasvattaa. Selvitä niiden vaatima tilantarve ja mieti tulevalle uudelle kasvimaallesi sopiva paikka.


Tästä se lähtee!!! Puutarhailu siis! Seuraavassa työvaiheessa otetaan sitten vanhoja sanomalehtiä, lapio ja multaa tai kompostia ja aletaan hommiin!

Tuu mukaan!


Tältä kasvimaa näyttää sadonkorjuun jälkeen, ennen talvivalmisteluja.

Puutarhailu ei ole pelkkää unelmaa! 

Sen voi toteuttaa ja siitä voi nauttia!






2.7.2020

Lehtisellerin kasvatus ei sovi kiiruiselle sadonodottajalle



200-240 päivää


Niin kauan kestää, että lehtisellerin sato on valmista. Ehkä tämä tieto olisi kannattanut tarkistaa jo viime kesänä, kun ihmettelin, että ruodit olivat surkean pieniä. Mikä ihme se on, jos satoa havitteli 60 päivän kuluttua?

Koska tapanani ei ole luovuttaa yhdestä epäonnistumisesta, laitoin tänä vuonna oikein paljon lehtiselleriä. Siis mikä logiikka? Muutaman epäonnistuneen taimen jälkeen moninkertaistetaan heti määrä? Ei mikään, näin vain sattuu joskus käymään, kun on päättänyt, että omaa satoa on saatava jotain tietystä kasviksesta!


Siispä kasvihuoneessa ja osittain avomaalla on runsaasti taimia, kasvihuoneessa ne täyttävät tomaattien väliin jäävät alueet. Tyhjäähän ei kannata jättää arvokkaaseen kasvualaan.

Nyt taimet ovat 30-40 senttisiä, mutta ruodit perin ohuita. Näin sen kuuluukin olla.... tähän aikaan. Elokuusta alkaen alkaa kuulemma sitten tapahtua enemmän ja vahvuutta tulee mukaan varsiin.






Lavat kotipihassa täyttyivät vasta kesäkuun puolivälissä, kun tyhjentelin kastuneita hakkeita säkistä, puolivalmista kompostia ja kaikenlaista mörskää pihansiivouksesta niihin. Istuttamatta oli vielä muutama maissin- ja kurpitsan taimi, joten ne pääsivät lavakasvatukseen. Sateen piristäminä ne näyttävät ihan hyviltä kasvussaan.




25.6.2019

Kun alkuun päästiin, niin antaa mennä vaan....

Eli nurmikon valtaus jatkuu taimien istutuksen vuoksi


Lasten puutarhoihin ostetaan aina joka vuosi joitain perennoja. Niin siis tänäkin vuonna, tosin kaupoilla oltiin normaalia aiemmin. Yleensä käydään vasta, kun taimet ovat poistomyynnissä, jolloin ostoskoriin mahtuu tosi paljon kaikkea kivaa.

No, nyt kun oltiin jostain syystä etuajassa, en voinut vastustaa kiusausta minäkään. Koriin pääsi vielä vesimelonin, talvikurpitsan ja kaksi kesäkurpitsan taimea. Kesäkurpitsaa olin kyllä aikonut muutenkin laittaa, mutta nuo kaksi ensiksi mainittua olivat ihan heräteostoksia.

Taimien kanssa olin siis taas samassa tilanteessa, kuin hetki sitten papujen kanssa. Ei ollut enää kasvimaata, johon niitä olisi voinut laittaa. Siispä nurmikon kimppuun. Taas poistui pari neliötä nurmikkoa....


Vesimeloni


 Kesäkurpitsa



Talvikurpitsa. Koskaan en ole onnistunut sen kasvatuksessa. Kerran tuli satoa, mutta yllätys-yöpakkanen pilasi sen.



Kesäkurpista, toinen.





5.8.2018

Kesäkurpitsaa

Kohopenkissä hyvät kasvuolosuhteet

Laitoin kohopenkkiin, joka oikeasti on vain multaamo kaikille rikkaruohomättäille, kesäkurpitsataimia, joita tuli idätettyä vähän liikaa. En oikeastaan edes uskonut, että niistä tulee mitään, sillä istutus tapahtui tosi myöhään, enkä ollut varma, miten kosteus riittää tällaisessa kohopenkissä.

Nyt kuitenkin voin todeta, että hyvin kasvavat pienet taimet. Tänään poimin ensimmäiset kesäkurpitsat. Hikevä maa auttaa jopa kohopenkissä. Yhtään en ole kastellut kasvustoja. Naapuri tykkää kovasti kesäkurpitsasta, hän tekee siitä monenmoista ruokaa ja säilykettä, joten menekki on taattu, vaikka itse emme pysty näitä kaikkia hyödyntämään.