Kirppa napsi japaninkaalini

 Ihan kuin vihannespunkki ei olisi ollut jo riittävä murhe

Tänä vuonna on hyvin kahtiajakoinen satokausi. Toisaalta kasvit kasvavat ihan hirmuisesti, eikä palstalle ei tarvi kiiruhtaa, kun kaikki kasvaa lähellä omassa pihassa, mutta muutamasta haittaeliöstä on harmia. Kasvihuoneeseen ostamissani kurkuntaimissa oli vihannespunkki. Ne sain torjuttua biologisesti torjuntaeliöillä. Kasvimaalla kasvavat japaninkaalit sen sijaan ovat menneet kirppojen suihin. Varsinainen kaalisato on suojassa, sillä se kasvaa harsotunnelissa. Toki aina on riski, että rikkaruohoja kitkettäessä joku on päässyt livahtamaan herkkupöytään ja maiskuttelee satoa silmiltä suojassa.

Kirppaa on tosi vaikea kuvata, sillä heti, kun menee vähänkään lähelle, se vaihtaa paikkaa millisekunnissa.

Kirppa sinänsä ei tee kasville ns. haittaa, mutta kun se rei'ittä lehdet, kasvi ei voi enää yhteyttää riittävästi kasvuaan varten. Kirppoja varten voisi kasvattaa esimerkiksi kiinankaalia houkutuskasvina ja varsinainen satokasvi pelastuisi. Nyt ajattelen, että nämä japaninkaalit ovat olleet minun houkutuskasvini ja parsakaali, ruusukaali sekä lanttu selviäisivät tuhotta.

Kaalikasvien taimet istutettu ja harsotettu

 Ötököiden on turha yrittää hyökkäystä!

Viime vuonna kylvin lehtikaalin kolmeen kertaan, kun ne tulivat syödyiksi jonkun öttiäisen toimesta. En koskaan tunnistanut niitä varmaksi, mutta ilmeisesti kirpat olivat asialla. Kolmas kylvökerta onnistui ja satoa tuli hyvin. Ruusukaaleja enkä parsakaalia kasvattanut viime vuonna lainkaan. Nyt esikasvatin kaikki kausarissa verkon alla ja lauantaina istutettiin taimet maahan.

Tänä vuonna päätin onnistua näissä kaikissa kolmessa, loppuun asti, lisäksi myös lantussa. Eli huolellinen esikasvatus verkon alla ja tänään taimet suojattiin korkeilla kaarilla ja harsolla.

Kaaret ovat niin korkeita, että kasvit mahtuvat olemaan siellä loppuun asti. Kirjoitin aiemmin siitä, miten herkullista on itse kasvatettu parsakaali. Samaa voi sanoa myös ruusukaalista. Ruusukaalit ovat harvojen mielestä herkullisia. Itse olen tykännyt niistä aina, mutta itse kasvatettuja sain myös perheeni syömään. En osaa sanoa, mitä on suurin vaikuttava tekijä makuun. Maan ominaisuudet luonnollisesti vaikuttavat aina, mutta uskon tässä olevan muutakin. Ehkä se, että en käytä väkilannoitteita, vaan kompostimultaani, on kasvutahti maltillisempia ja aromien kehittyminen erilaista kuin nopeasti väkilannoitteilla kasvatetuilla.