Tauko venähti aika pitkäksi ja kesän sato oli huono

Syksy oli pitkä ja monipolvinen. Uskon, että lähes jokainen puutarhuri ehti tehdä tarvittavat syystoimet, sillä uusia mahdollisuuksia tuli monia. Itselläni meinasi jäädä moni asia tekemättä, kerran satoi lumikin jo kasvimaalle. Onnekseni sula-aika tuli takaisin ja pääsimme jatkamaan valmistelujamme.

Perunasato nousi taksvärkkityönä. Kesäisen tapaturman takia en pysty vieläkään tekemään normaaleja puutarhatöitä, vaan tarvitse apua lähes kaikkeen. Kykkiminen on nimittäin ihan mahdotonta, siis juuri sellainen, mitä perunannostossa tarvitaan. Valitettavasti osa perunasadosta jäi maahan aikataulusyistä. No ei haittaa, keväällä ne ovat oikeasti ihan syömäkelpoisia, eli omia perunoita saadaan silloinkin maasta.

Maa-artisokat pääsivät jälleen yläkoululaisten kotitaloustunnille. Mukavaa, kun voi antaa erikoiskasveja kouluun. Muuten ei varmaan niitä olisi lainkaan kokeiltavissa hintansa takia. Tänä vuonna ei onnistunut kesäkurpitsat, joten niitä en saanut annettua koululaisille lainkaan. Oma vatsani ei kestä kunnolla maa-artisokkaa ja kasvatankin niitä lähinnä pölyttäjiä varten. Tänä syksynä istutimme nurmialueella pitkän kaistaleen maa-artisokkaa, ihan vain kukkimaan. Emme siis aio nostaa siitä satoa lainkaan.

Syyskylvöinä laitoimme valkosipulien lisäksi monia juureksia, esimerkiksi palsternakkaa, mustajuurta ja keltajuurta. Lisäksi kylvimme tilliä. Jostain syystä emme ottaneet lainkaan kuvia työstämme. Outoa. Valkosipulisato oli aivan tosi huono tänä vuonna. Piti kyllä käyttää ne talvella ruuanlaitossa, mutta mieli muuttui melko nopeasti, kun menimme ostamaan istutettavia valkosipuleita. Toki olimme aika myöhään liikenteessä, joten ehkä jäljellä olevat yksilöt olivat kaikkein huonoimmat, mutta en voi mitenkään ymmärtää, että pienen pieni valkosipuli, jonka kynnet olivat aivan surkeat, maksoi 6 euroa. Jäljellä olevat 3 sipulia jäivät kyllä ostamatta. Myöhemmin kävimme toisessa puutarhassa ja kun otin puheeksi valkosipulien korkean hinnan, kuulin, että monella muullakin meni sato pilalle ja sen takia hinnat nousivat niin korkeiksi.

Onneksi meillä oli varsinaisten valkosipulien lisäksi myös viime syksynä kylvetyt itusipulit. Jaoimme niistä osan ensi vuoden sadoksi. Jakamatta jäi vielä aivan valtava määrä taimia, ne istutetaan kunnolla ehkä keväällä. Ehkä myymme osan jossain tapahtumassa muillekin.

Lantut kasvoivat hyvin, mutta epäonnisesti ne saivat kylmää ulkona ja jäävät sen takia käyttämättä joulun lanttulaatikkoon. Ne intoutuivat kasvattamaan uutta lehteä ja sen takia laitoinkin ne takaisin maahan. Hauska nähdä, miten ehkä kukkivat ensi vuonna ja tuottavat siemeniä.

Kaalitunnelin suojaus myös tärkeää

 30 asteen helle tukahduttaa ihan kaiken

Tunnelissa tuhoeläimet eivät ole päässeet parsakaalien ja ruusukaalien kimppuun. Toistaiseksi taimet näyttävät hyvin kasvaneilta ja terhakoilta. Viime vuonna samassa kohdassa kasvoi maa-artisokkia, mikä tarkoittaa sitä, että niitä tulee tänäkin vuonna. Vaikka keräisi sadon miten tarkkaan, aina jää jokin pieni juurenpalanen josta tulee seuraavana vuonna uusi kasvi.

Juhannukseksi luvataan sadetta. Nyt kastelen kerätyllä sadevedellä kaalitunnelin maan hyvin märäksi. 1000 L tankista vesi valuu painovoimaisesti, eli jätän väin letkun maahan valumaan. Se on hyvä tekniikka, koska silloin ei tarvitse nosta harsoa lainkaan pois. Letkun saa ujutettua harson alitse päädystä.

Pitää muistaa kastella muutkin maat torstaina, jotta sadevesi imeytyy sitten tehokkaasti. Ihan kuivaan maahan sade ei ala heti imeytymään.

Melkein loput taimet maahan

 vain taimetetut purjosipulit odottavat vielä istuttamista

Viikonloppu oli oikein työntäyteinen. Kasvihuoneessa oli taimetettuja kasveja ja niiden kasvuvoima ruukuissa oli loppunut jo ajat sitten. En ole vielä tottunut palstattomaan elämään ja haluaisin kasvattaa pihassa vaikka mitä. Realiteetit yrittävät tulla koko ajan vastaan, mutta aina löytyy joku pieni paikka, johon vielä yhden taimen voi laittaa ja toivoa samalla, että eri lajit kasvavat sopivasti eri tahtiin ja saan kaikki mahtumaan.

Ruusukaalia, parsakaalia ja lanttua oli ilmeisesti osassa ruukuista. Kylvölaput oli kadonnut omille teilleen. Ne saavat nyt luvan kasvaa perunan ja sipulin välissä. Jossain vaiheessa pystyy tunnistamaan, mikä kukin oli. Jos näyttää siltä, että millään ei mahdu, otan riskin ja siirrän jonnekin.

Vähän vain katetta syrjään, kuoppa istutuskuokalla, hyvää multaa  kuoppaan ja taimi paikoilleen. Huomaan tuntevani oikein erityisen suurta iloa, kun nyt on katteet paikoillaan ja tehtyä oikeaoppisesti.

Avomaankurkut oli vielä kokonaan laittamatta maahan. Niitä varten piti tehdä ihan uusi maa. Olin kaivanut kohopenkin tyhjäksi uutta isompaa kasvihuonetta varten. No, mahdollinen kasvihuoneen hankinta menee joka tapauksessa syksyyn, joten maan voi ottaa käyttöön. Kaivoin pohjaan uran, johon tyhjensin kuukauden vanhan kompostin. Olen nyt alkanut merkitä kompostin kiertovälin ja huomasin, että kerran kuussa itse asiassa teen vaihdon, eli muhituksesta valmis komposti menee käyttöön, täyttökomposti siirtyy muhitukseen ja täyttökomposti alkaa tyhjästä. 

 Taimet näyttävät kovin pikkiriikkisiltä, sellaisia ne kyllä olivat. Ehtivät kyllä kasvaa vielä.

Tämä on yksi niitä parsa-/ruusukaali/lanttu-sekoitusta lähikuvassa.

Pinaattikiinankaali pääsi porkkanoiden ja väliin, sillä rivit olivat aika kaukana toisistaan. Sopu sijaa antaa.

Tässä yksi taimi ilta-auringossa, joka vaalensi lehdet hassun keltaisiksi. 

Kaalikasvien taimet istutettu ja harsotettu

 Ötököiden on turha yrittää hyökkäystä!

Viime vuonna kylvin lehtikaalin kolmeen kertaan, kun ne tulivat syödyiksi jonkun öttiäisen toimesta. En koskaan tunnistanut niitä varmaksi, mutta ilmeisesti kirpat olivat asialla. Kolmas kylvökerta onnistui ja satoa tuli hyvin. Ruusukaaleja enkä parsakaalia kasvattanut viime vuonna lainkaan. Nyt esikasvatin kaikki kausarissa verkon alla ja lauantaina istutettiin taimet maahan.

Tänä vuonna päätin onnistua näissä kaikissa kolmessa, loppuun asti, lisäksi myös lantussa. Eli huolellinen esikasvatus verkon alla ja tänään taimet suojattiin korkeilla kaarilla ja harsolla.

Kaaret ovat niin korkeita, että kasvit mahtuvat olemaan siellä loppuun asti. Kirjoitin aiemmin siitä, miten herkullista on itse kasvatettu parsakaali. Samaa voi sanoa myös ruusukaalista. Ruusukaalit ovat harvojen mielestä herkullisia. Itse olen tykännyt niistä aina, mutta itse kasvatettuja sain myös perheeni syömään. En osaa sanoa, mitä on suurin vaikuttava tekijä makuun. Maan ominaisuudet luonnollisesti vaikuttavat aina, mutta uskon tässä olevan muutakin. Ehkä se, että en käytä väkilannoitteita, vaan kompostimultaani, on kasvutahti maltillisempia ja aromien kehittyminen erilaista kuin nopeasti väkilannoitteilla kasvatetuilla.