Aurinkoinen syyspäivä on mitä parhain puutarhahommiin, ja ruokakaapissa tyhjentyneet peruna- ja porkkanapussit oiva syy lähteä mullankaivuuseen.
Tänään tuli vastaan iloinen yllätys. Härkäpavut kukkivat nätisti.
Eivät taida nämä kukat ehtiä enää paloiksi asti.
Kertaalleen tyhjennetyssä härkäpapumaassa oli toinen mokoma palkoja odottamassa. Kuivuudesta kärsineet taimet olivat saaneet alkusyksyn kosteudesta uutta pontta kasvuun ja lämpöä on riittänyt palkojenkin muodostamiseen. Ihan mukavankokoisia papujakin oli ainakin sormituntumalla sisällä. En riipinyt niitä vielä.
Porkkanoilla on kokoa, kuten perunoillakin. Enää ei noussut ennätysperunaa suurempaa, eli aiemmalla 817 grammalla edetään kisaan. Nyt perunat olivat 500 - 650 g, lajikkeina Mozart ja Nicola, jota kasvatan talven perunaksi. Annetaan niiden vielä vahvistaa kuortaan ja parannella varastokestävyyttä.
Rikkaruohoja on jonkin verran myös päässyt herneiden ja sipuleiden riveihin. Ne ehtii kyllä vielä ennen maan jäätymistä nyppiä pois. On todella tärkeää, että juurilevinnäiset rikkakasvit eivät jää maahan syksyllä. Keväällä on aivan hirmuinen homma muuten niiden kitkennässä. Kevätaurinko sulamisvesien kanssa on takuuvarma resepti rikkakasvien viihtyvyyteen, jos niillä on hyvä juuri syksyn jäljiltä maassa. Paljon tuskaisempi taival on sellaisella, joka pyrkii aurinkoon jonkun pienen juurenpätkän avulla. Juuren energiavarat eivä riitä kovin pitkään, ja jos vielä keväällä ehtii harata ensimmäiset pinnalle nousseet lehdet, ei juurella välttämättä riitä voimaa toiseen lehtikertaan.