Papua papua enemmän papua

Painekattila on ihan huippu juttu

 

Ruusupapuja

Tämän kasvukauden ehdoton ykkönen on papujen kasvatus. Päätin jo keväällä, että vähennän lihan syöntiä itse kasvattamilla pavuilla eli kasviproteiinilla. Eri papulajikkeita oli monia, mutta taimivaiheessa lajikkeet sekoittuivat ja eri lajikkeita kasvoi miten sattui. Ei siitä sinänsä ole haittaa, kyllä sadon saa korjattua ja säilöttyä, mutta nyt en tiedä, mitä mikin on. Helpot erottaa, kuten ruusupapu ja härkäpapu, mutta muut ovatkin siten sekaisin. 

Aiemmin olen kuivannut härkäpapuja ja pakastanut. Pakastaminen oli hyvä juttu. Käyttöönotto oli helppoa, koska ei tarvinnut tietää jo edellisenä päivänä papureseptin käyttöä. Kuivatuissa pavuissa ennakointi on välttämätöntä, jotta ehtii liottaa papuja riittävästi. Pitkästä liotuksesta ja valmistuksesta huolimatta kuivatuista pavuista jää ruokaan jauhoinen tuntuma ja se on ollut kriittinen tekijä papuinnostuksen laajenemiselle apupuutarhurin lautaselle asti.

USA:sta tilattu umpiointisäilöntään soveltuva laite.

Liityin fB:ssa säilöntäryhmään ja sain sieltä hyvät neuvot oikean laitteen hankkimiseksi. Toimitusaika ei ollut kovin pitkä ja kattila saapui hyvään vaiheeseen sadonkorjuun kanssa. Väliin tarvitaan muuntaja, jotta laitetta voi käyttää meidän sähköverkossamme.

Vakuumipurkkeja.

Säilöntää varten tilasin Suomesta lasipurkkeja. Koska teen esivalmisteita, valitsin pieniä purkkeja, kerta-annoksia varten. Jos tekee valmista ruokaa, on isommat purkit varmastikin parempia. Tilasin samalla tuollaisen suppilon, joka sopii moneen eri purkkiin. Sen avulla saa reunoja sotkematta ruuat purkkiin. Tosi kätevä ollut.

Painekattilan näyttö.

Painekattila on elektroninen, eli sitä ei tarvitse pitää hellalla. Tämä oli minulle tärkeä valintakriteeri. Nyt ei hella ole varattuna aina säilönnän takia pitkiä aikoja. Ohjelmaksi valitaan Canning, joka nostaa paineen maximiin, joka takaa turvallisen umpioinnin myös hapottomille ruuille. Temperature-kohdassa näkyy lähtölämpötila, joka nousee 121 asteeseen ohjelman aikana. Venting-toiminto puhaltelee liiat höyryt pois, ettei laite tule vaaralliseksi ja räjähdä.

Ruusupapuja.

Ruusupavuista irtosi väri suolaliuokseen, kun härkäpavuissa ja muissa pavuissa liemi pysyi värittömänä. 

Härkäpapua ja muita papuja.

Papusatoa on kerätty moneen otteeseen. Eilen kerättiin viimeiset ja naapurin pihassa kasvaneet herneet. Vakuumipurkit ovat kuitenkin loppu, eli joudun pitämään tauon umpioinnissa. Jotain varmaankin pakastankin myös vielä.

Papua odottamassa säilöntää.

Lisää papua ja parsakaalia, joka meni pakkaseen.

Härkäpapu voi olla tosi isoa. Mittana aikuisen käsi.

Jännittävät hetket käsillä

 Uudet vehkeet testauksessa

Elektronisen keittimen ohjelmistotaulu.

Ennen käyttöönottoa varsinaiseen säilöntään, keittimeen piti tehdä testiajo. Hetken kesti ohjeiden ymmärtäminen, mutta lopulta vartin testiohjelma käynnistyi. Kone pihisi ja puhisi paineventtiilistä ajoittain suhahduksia ja ihan ohjelman lopussa tuli pitkään kunnon höyryt. Katsoimme samaan aikaan ohjelmaa valkokankaalta ja höyrypurkaus tuli juuri sopivasti ohjelman tapahtumiin. Pelästyimme oikein kunnolla. 

Muuntajalla sähköt kohdilleen.

Mukana tuli pikataulukko eri ruokalajeille, sekä reseptikirja ja ohjeet.

Erilaisia tarvikkeita keittimen käyttöä varten.

Aikaa kului sen verran paljon opettelussa, että varsinainen umpiointi siirtyi seuraavaan päivään. Ensimmäiseen erään pääsee härkä-ja ruusupapuja sekä pensaspapuja tai sellaiseksi tuollaiset pitkät pötköt nyt nimeän.

Kunhan tämän opin, niin jotenkin tuntuu, että säilönnästä tulee oikeasti kätevää. Voi säilöä pieniäkin määriä. Säilöminen jää usein tekemättä, kun se tuntuu jo etukäteen niin hurjan suurelta työltä. Olen tästä menetelmästä innoissani senkin takia, että haluan saada oman sadon säilöttyä mahdollisimman käyttövalmiiksi. Umpioitu ruoka on jo valmiiksi kypsää. Tässä tulee ikään kuin einestä oman puutarhan sadosta, kotiruokaa purkissa. Talvella on paljon nopeampaa ottaa umpioituja papuja, kuin aloitta prosessi kuivattujen papujen liotuksella jo edellisenä päivänä tai sulattamalla pakkasesta raakoja papuja. Umpioituja voi käyttää ilman etukäteissuunnitelmaa, hetken tarpeeseen.

Pakkasessa paljon pieniä nyssyköitä

 talven herkuiksi ja lisukkeiksi

Herneitä talviherkuksi pakkasessa.

Usein ja vähän kerrallaan

Olen vihdoin ymmärtänyt ja oppinut, että ei tarvitse olla ihan hirveästi yhdellä kerralla, että kannattaa säilöä. Asia on itse asiassa ihan päin vastoin. Kun ei tee touhusta liian suurta, on paljon hauskempi aloittaa ja valmistakin ehtii tulla säällisessä ajassa.

Naapurin pihassa oleva hernemaa tuottaa kivasti satoa. Käymme keräämässä paksuja palkoja silloin tällöin ja riivimme ne samana iltana pakkaseen ja pussitamme pieniin nyssyköihin, kerta-annoksiin.

Herneenpalkoja pakastamista varten.

Tomaattijalosteiden kehitystä

Haaveissani on valmiita tomaattiruokia pakkasesta. Ensin kokeilin tomaattikastiketta, josta kirjoitinkin jo. Nyt mieleni teki tomaattisosekeittoa, samoista häränsilmätomaateista. Resepteistä en edelleenkään ymmärrä mitään, mutta otin vähän vinkkiä samasta Sonja Lumpeen Tomaattia! Intohimona tomaatti-kirjasta. Siellä on sivulla 214 lämmittävä tomaattikeitto ja päätin kokeilla elämäni ensimmäistä kertaa tuoretta chiliä. Ruokakaupassamme oli kahta vaihtoehtoa, erittäin tulinen tai mieti mix. Arvaat varmaan, että otin miedon mixin, koska oli ihka ensimmäinen kerta tuoreen chilin kanssa kokkailu. Mixissä oli eri värejä, ostin kaikkia ja tähän soppaan valitsin oranssin. Poistin siemenet huolellisesti sekä kaiken sen kiinnitysaineen. Tomaatteja paahdoin uunissa, kun ajattelin, että tulee ehkä hyvä maku. Taannoin tein paahdettua punajuurisosekeittoa ja se oli tosi hyvää. Samaan uuniin tomaattien kanssa laitoin chilit.

Tomaattisosekeitto.

Mausteeksi laitoin vain himalajan suolaa, sokeria ja chiliä. Lopuksi vähän makua pehmentämään hiukan basilikatomaattikaurakermaa. Illalla kun maistelin tuotosta, se tuntui melko polttavalta. Jotta sosekeitto olisi vähän ruokaisampaa ja sisältäisi myös proteiineja, hain puutarhasta papuja. Koriin valikoitui neljää erilaista. LUulin, että nuo kaikki punertavat oli ruusupapuja, mutta ilmeisesti eivät olleetkaan. Keväällä kirjoitin, kun soijapapujen kasvukset olivat eri pusseista kovin erilaisia, vaikka piti olla ihan samaa lajikettakin. Jos katsot kuvaa tarkkaan, toiset punertavat ovat oikein heleitä, niistä tuli nuo alemmassa kuvassa olevat tunnusomaiset ruusupavut. Vihreät ovat härkäpapuja ja värittömät noita vaaleita. En lopulta laittanut lainkaan noita vihertäviä punaisia palkoja, sillä niissä olevat pavut eivät näytä ruusupavuilta, vaan olivat yksivärisiä. Voisivatko ne siis olla sittenkin jotain erilaista soijapapulajiketta? Tiedoksi muuten, että se yksi taimi, jossa oli selkeästi erilaiset lehdet ja pavut joutui ns. parempiin suihin, eli joku eläin on käynyt popsimassa kaiken. Jäljellä on vain ranka. Harmitti ihan hirveästi.

Neljää erilaista papua.

Soppaan päässeet pavut.

Ohjeissa lukee, että tuoreita papuja ei tarvitse keittää kuin 10-20 minuuttia. Annoin niiden hautua sopassa kuitenkin kauan.

Maisteluraati töissä lounaalla

Lounaalla oli mahdollisuus pyytää makuraadilta mielipiteet mausteista. Oli kiva kuulla, että tykkäsivät. Huomiseksi teen toisen sosekeiton maistettavaksi. Nyt ainakin tänään toteutui haaveeni, sain syötyä töissä lounasta täysin oman sadon raaka-aineista ja ilman lihaa. Silti ravintoaineet olivat varmastikin aika kohdillaan.

Aikaista on

 kasvit eivät käytä kalenteria eivätkä lue puutarhakirjoja

Maissin tähkä.

Maissi on lyhyen päivän kasvi, eli sen varsinainen kasvu alkaa vasta sitten, kun päivät lyhenevät. Yleensä elokuussa tulee pyrähdys ja tähkätkin paisuvat. Tänä vuonna kaikki on toisin. Maissit ovat paisuneet jo nyt ja nuo mitkälievihneet päässä alkavat ruskettua, mikä on merkki tähkän kypsymisestä. Ei nyt ihan vielä kuuluisi.

Latva-artisokkiin tulee monta nuppua.

Latva-artisokille "kuuluu" tulla ensimmäisenä vuonna vain yksi nuppu, korkeintaan kaksi. Tänä vuonna tämäkin on toisin. Olen ottanut jo latvanupun tästä ja silti nyt on tulossa vielä kolme lisää. Näitä usean nupun kasveja ja muitakin.

Sokerijuurikas.

Taidetaan saada Lähiruokapäivänä lupaamaani sokerijuurikassosekeittoa. Satoa näyttäisi tulevan kohtuullisesti. Toki en yhtään tiedä, minkälainen väestönryntäys meille tulee. Olen tietenkin kaikille "tutuille ja tuntemattomille" mainostanut tapahtumaa.

Härkäpapu.

Meillä kasvaa tänä vuonna kaikkialla härkäpapua, eli jos jostain löytyi vielä yhdelle taimelle paikka, niin siihen pääsi härkäpapu. En pysty nimittäin heittämään pois esikasvattamiani taimia. Tämä papu on istutettu, kun siiklit oli nostettu rivistä.

Vadelmia tulee paljon ja ovat isoja.

Meillä on 18 vuotta vanhat vadelman taimet. Viime vuonna teimme peruskorjauksen, saatoit ehkä lukeakin blogistani silloin. Biohiiletin kasvualustat ja järjestimme taimet uudelleen siisteihin riveihin. Viime vuonna ei tullut liikaa satoa, kun taimet kokivat melko kovia siirtelyssä. Tänä vuonna satoa tulee ihan hirveästi. Marjat ovat valtavan kokoisia. Matoja ei ole lainkaan tänäkään vuonna. Olemme jotenkin säästyneet vadelmatuholaisilta. Päätykepit antoivat myöden, kun juuret olivat liian lahonneet. Tällä hetkellä taimet ovat aivan läjässä marjataakan takia. Ostin jo uudet tolppamateriaalit, että saamme korjattua tilanteen. Ei niitä enää tässä vaiheessa kovin hyvin saa nostettua, mutta ainakin sitten ensi vuodeksi tulee kunnon kestävät tuet.

Painekattilapulmia

 ostaako vaiko eikö osta, tai millainen?

Onko sinulla painekattila? Olen tässä nyt jo tovin suunnitellut, että sellainen pitää hankkia. Kasvimaassa kasvaa varsinkin papuja, joita haluan umpioida talveksi ja varmaan paljon kaikkea muutakin tulee vielä mieleen. Eritoten kuulemma tomaatteja voi umpioida ja tehdä sitten talvella vaikkapa tomaattikastikkeita, keittoja ja vaikka mitä. Olen lukenut, että papujen ja muiden ei-happoisten raaka-aineiden umpioimisessa ei riitä tavallinen kattila-menetelmä botuliiniriskin takia. Ei-happoisiin pitäisi laittaa ainakin etikkaa, mutta kun en halua etikkasäilykkeitä, vaan raaka-aineita talven ruokiin.

Olen toki "kuukkeloinut", yrittänyt kysellä tutuilta ja tuntemattomilta. Laittanut viestejä Fb:ssa ja blogeissa. Silti en ole vielä saanut sellaista tuntumaa, että tietäisin:

1) miten suuri pitää olla, jotta on kätevä?

2) mitä ominaisuuksia siinä tarvitaan?

3) millaiset paineet siihen pitää saada?

4) mikä vaikuttaa laatuun, eli mistä tietää sen olevan hyvä?

5) mitä olet umpioinut, mitkä reseptit ovat olleet kaikkein parhaita niissä?

Jos sinulla on näihin jotain tuntumaa tai vastauksia, olisi tosi kiva, jos laittaisit kommenttina ajatuksesi. Kesä kuuluu hurjaa vauhtia ja hankinta pitäisi tehdä varmaan jo piakkoin, että saisin sadon täysimääräisesti hyödynnetyksi, vaikka en heti saisikaan sitä syötyä.

Herneen ja härkäpavun viljelyyn uudet oppaat

 Hukka-hankkeen tuotoksena oppaat meidänkin käyttöömme

Yleishyödyllisten julkisrahoitteisten hankkeiden tuotokset ovat myös meidän kotipuutarhureiden käytössä ihan ilmaiseksi. Vaikka kohderyhmänä ovatkin alun perin ammattiviljelijät, voi kotipuutarhurikin saada opastusta samoista neuvoista.

Täältä löytyy herneelle opas. 

Ja tässä härkäpavulle opas.

Tehtävä 1: Mieti: mitä haluat syödä ensi kesänä.

Mieti 3-4 vihannesta/juuresta, joita haluat kasvattaa.

Selvitä niiden vaatima tilantarve: monta taimea haluat kasvattaa? esim. montako lanttua haluat? Miten paljon haluat perunasatoa?

Tässä muutamia ajatuksenherättäjäkuvia omista sadoistani.

Mieti tulevalle uudelle kasvimaallesi sopiva paikka.

Näihin kysymyksiin tarvitset jonkun vastauksen itseäsi varten, jotta päästään "kaivamaan" se sinun kasvualustasi kuntoon ihan pian!

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!

Nurmikko on ravinnesyöppö ja kova kilpailija

Pihaan sijoitetut pavut pulassa

Kasvihuoneessa taimetetut pavut ovat olleet tiukassa paikassa pihassa tilapäiskasvualalla. 

Kevyesti muokattu nurmipohja on näyttänyt kyntensä ja pavut ovat olleet nujertumassa kisassa. Nykyajan pensaspavut ovat paljon heikompia kilpailijoita kuin peltoviljelyyn tarkoitettu Sampo-härkäpapu sekä Walesta ostettu rautakautinen härkäpapu ja victorian aikainen herne.

Avuksi olen laittanut Arvo-luomulannoitetta ja ruohosilppua, mutta ei ole auttanut. Nyt viimeisenä oljenkortena laitoin kompostikatteen.

Muutamassa taimessa on tummemmat lehdet.

Ihan nälkiintyneitä!

Ehkä nämä vielä vahvistuvat!

Rautakautinen härkäpapu on ihan kunnossa.

Sampo-härkäpapu on myös vahvana.

Victorian aikaiset herneet ovat kohtalaisia. Erona nykyajan herneisiin on huomattavan suuri määrä tartuntakärhöjä.

Kasvimaalla kasvavat pensaspavut ovat aivan eri kokoa ja näköä. Harvaan istutetut taimet ovat täyttäneet koko kasvualan ihan täyteen.

Uusi härkäpapukokeilu ensi kesäksi varmistettu

Alkuperäinen suunnitelma oli, että perheen miehet menevät Maatalouskonemessuille Helsingin Messukeskukseen ja naisväki touhuilee omiaan samaan aikaan. No, kuten suunnitelmilla on usein tapana, ne muuttuivat tälläkin kertaa. Siispä koko perheen voimin matkasimme 9 ratikalla keskustasta Pasilaan.

Tunti jos toinenkin vierähti, itse asiassa ihan koko päivä, niin hauskaa meillä oli. Kukapa uskoisi, että tuntitolkulla kuluu aikaa, vaikka koneista ei ymmärrä tuon taivaallista.

Onneksi koneiden lisäksi siellä oli erittäin mielenkiintoiset standit maanparannukseen liittyen sekä tietenkin siemenosastoja. Ja nyt pääsen itse asiaan, härkäpapuihin. Pienistä laareista oli ihanaa hypistellä eri viljoja, eri lajikkeita ja muitakin siemeniä. Harvoin on yhtä aikaa katseltavana monenlaista. Parasta tällä kertaa oli päästä kokeilemaan Sampo-härkäpapua, josta esite mainosti että "pataan tai rehuun". Itse olen tietenkin tuolla pata-osastolla. Harmittelin, että ei näitä tällaisia myydä tavispuutarhureille ja kyselin kaikenlaista kylvöohjeisiin liittyen. Aikani juteltuani, sanoin rohkeasti ääneen: "ryövään tästä kourallisen siemeniä, kun muualta ei saa." 😊

Eivät moittineet eivätkä kieltäneet. Nyt siis pussissa odottaa Sammot ensi kevättä ja kylvöaikaa. Laitan omaan pihaan, jotta hoidan ja hoivaan ja saan lisättyä siemenmäärää seuraavaa kesää varten. Yhteen palkoon tulee kuulemma vain 2 siementä, mutta palkoja voi olla 15 per kasvi. Ei kuulosta paljolta, kun aiemmin viljelemilläni härkäpapulajikkeilla on 5-6 papua palossa ja palkoja voi olla yhtä lailla 15 per kasvi. Tämä Sampo on sellainen pieni pyöreä papu. Mausta en tiedä mitään, mutta kokeilen ja kerron sitten tulokset.

Kaiken kaikkiaan messuilla oli positiivinen tunnelma. Esittelijät olivat kiinnostuneita kävijöistä ja monien kanssa rupateltiin todella pitkään. Erään esittelijän kanssa päästiin rikkasiementen erottelijassa olevan sinisen valon hometorjuntavaikutuksesta avaruuden neuroneihin ja antimateriaan. Kyllä... näin voi käydä konemessuilla. Ei häntä haitannut, vaikka sanoin, ettei meillä ole maatilaa eikä tarvetta rikkasiementen erottelijalle, saati homeentorjuntaan sinisellä valolla siemenistä. Olimme ihan yhtä arvokas messukävijä hänen mielestään silti ja laite tuli esitellyksi (oli mielenkiintoinen, vaikka en sellaista tarvitsekaan) ja juttelu oli hirmu mukavaa.

Sadonkorjuu jatkuu niinkuin lämmin syksykin

Aurinkoinen syyspäivä on mitä parhain puutarhahommiin, ja ruokakaapissa tyhjentyneet peruna- ja porkkanapussit oiva syy lähteä mullankaivuuseen.

Tänään tuli vastaan iloinen yllätys. Härkäpavut kukkivat nätisti.

 Eivät taida nämä kukat ehtiä enää paloiksi asti.

Kertaalleen tyhjennetyssä härkäpapumaassa oli toinen mokoma palkoja odottamassa. Kuivuudesta kärsineet taimet olivat saaneet alkusyksyn kosteudesta uutta pontta kasvuun ja lämpöä on riittänyt palkojenkin muodostamiseen. Ihan mukavankokoisia papujakin oli ainakin sormituntumalla sisällä. En riipinyt niitä vielä.

Porkkanoilla on kokoa, kuten perunoillakin. Enää ei noussut ennätysperunaa suurempaa, eli aiemmalla 817 grammalla edetään kisaan. Nyt perunat olivat 500 - 650 g, lajikkeina Mozart ja Nicola, jota kasvatan talven perunaksi. Annetaan niiden vielä vahvistaa kuortaan ja parannella varastokestävyyttä.

Rikkaruohoja on jonkin verran myös päässyt herneiden ja sipuleiden riveihin. Ne ehtii kyllä vielä ennen maan jäätymistä nyppiä pois. On todella tärkeää, että juurilevinnäiset rikkakasvit eivät jää maahan syksyllä. Keväällä on aivan hirmuinen homma muuten niiden kitkennässä. Kevätaurinko sulamisvesien kanssa on takuuvarma resepti rikkakasvien viihtyvyyteen, jos niillä on hyvä juuri syksyn jäljiltä maassa. Paljon tuskaisempi taival on sellaisella, joka pyrkii aurinkoon jonkun pienen juurenpätkän avulla. Juuren energiavarat eivä riitä kovin pitkään, ja jos vielä keväällä ehtii harata ensimmäiset pinnalle nousseet lehdet, ei juurella välttämättä riitä voimaa toiseen lehtikertaan.