Näytetään tekstit, joissa on tunniste herne. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste herne. Näytä kaikki tekstit

6.3.2024

Herneen viljelyyn vinkkejä

Ammattilaisten ohjeista

Julkisen hankerahan rahoittamana tehty hanketyö on siitä kivaa, että sen tuotokset ovat saatavilla ilmaiseksi myös kotipuutarhureille. Emme joudu tyytymään vanhentuviin oppaisiin ja kirjaston materiaaleihin. Luonnonvarakeskuksen HUKKA-hankkeen tuotos Herneen viljelyopas on netistä ladattavissa.






Monissa kirjoituksissani olen kehunut, miten maukasta on oma sato pakkasesta, nimenomaan herneissä. Eihän pakasteherneet mitään kalliita ole, eli ei siinä rahallisesti säästä, mutta maku on todellakin motivoiva juttu.

Viime vuonna hernesato meni kokonaan tuholaisille. Taimet syötiin ihan pienenä kokonaan. Tänä vuonna olen varautunut moiseen ja etukäteen. Tilasin Biotukselta kaksi isoa suojaverkkoa, joilla suojaan kaalikasvit, porkkanat ja herneet. 17 vuotta sitten, kun kasvatin herneitä isommin ensimmäisen kerran, ei mistään tuholaisista ollut tietoakaan. Kuulin eräältä ammattiviljelijältä, että nykyään tuholaiset ovat lisääntyneet ja syyksi on arveltu viljelyn lisääntyminen. Pienpuutarhoja on todella paljon ja herneen tuholaiset pystyvät nyt lentämään kasvustosta toiseen, koska välimatkat eivät ole enää liian pitkiä.

Herneitä on myös tosi kiva napostella ihan tuoreeltaan ja lisäksi ne toimivat typenkerääjinä, eli lannoittavat maata seuraavaa kasvustoa varten. En tiedä millainen määrä herneitä pitäisi olla, että niihin kyllästyisi. Vielä ei ole tullut sellaista litramäärää vastaan.



Herneitä ei voi kylvää kylmään maahan, joten moni on laittanut niitäkin esikasvatukseen varhaisemman sadon toivossa. Jovelan Johannan blogissa on hauska kourusysteemi: pyöreäpohjaiseen ränniin kylvetään ja taimettumisen jälkeen työnnetään multapötkö rännistä maahan. Jossain toisessa blogissa sanottiin, että multaa voi olla vaikea saada irti rännistä. Riippuu varmaankin mullasta ja juuriston suuruudesta, jos on vaikka jo vähän tarttunut ränniin. Ajattelin, että tätä voisi kokeilla keväällä kasvihuoneen esikasvatuksessa. Pätkä ränniä mahtuu vallan hyvin sinne mukaan.




15.9.2020

Tehtävä 1: Mieti: mitä haluat syödä ensi kesänä.

Mieti 3-4 vihannesta/juuresta, joita haluat kasvattaa.


Selvitä niiden vaatima tilantarve: monta taimea haluat kasvattaa? esim. montako lanttua haluat? Miten paljon haluat perunasatoa?


Tässä muutamia ajatuksenherättäjäkuvia omista sadoistani.













Mieti tulevalle uudelle kasvimaallesi sopiva paikka.


Näihin kysymyksiin tarvitset jonkun vastauksen itseäsi varten, jotta päästään "kaivamaan" se sinun kasvualustasi kuntoon ihan pian!



Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!

25.8.2020

Syksyllä pari vuotta sitten näytti ihan erilaiselta

Joka vanhoja muistelee... muistelen silti


Näin silloin tuumailin ja tällaista satoa korjasin


Sadonkorjuun aika on metkaa. Huomio kiinnittyy välillä pieniin yksityiskohtiin ja välillä silmä lepää katsellen kaikkea, näkemättä mitään tarkasti. Ajatus harhailee ja palailee kylvöhetkiin, rikkaruohojen kitkentään ja muihin kasvukauden töihin. Kummasti pinnalla on vain kaikki mieluinen. Vain haalea muisto jossain muistin perimmäisessä syöverissä kertoo siitä sitkeästä juolavehnästä, joka kerta toisensa jälkeen yrittää tunkea itseään läpi katteiden.

Me kaikki tiedämme "kalavaleet", mutta minkälaisia mahtavat olla "puutarhavaleet"? Ovatko ne tarinoita puutarhaharrastuksen aurinkoisista päivistä ilman ärhäköitä mäkäräisiä ja paarmoja vai rehevistä kasvustoista kertovat jutut, joissa joissa ei näy tuhohyönteisiä eikä kasvitauteja? Ehkäpä, mutta kummasti ne antavat talven pimeinä iltoina uutta inspiraatiota ja innostusta seuraavaa kasvukautta varten. Tarkoitus pyhittää keinot, sanotaan.

Kuva ei valehtele, oli taasen tapana ennen sanoa. Nyt ei toki sekään enää pidä paikkansa välttämättä. Oman blogini kuvat ovat käsittelemättömiä, minkä näkee niiden amatöörimäisestä luonteesta. Harjoittelen vasta kuvaamista. 

Tässä vähän auringon(kukka)paistetta, flunssantorjuntavalkosipuleita ja muuta hauskaa katseltavaa.

aafsd Auringonkukat seuraavat auringon kiertoa aamusta iltaan. On aina yllätys, miten suuria kukkia kasvaa lintujen ruokinnan jämistä. Tällä kertaa lajike oli jättiauringonkukka. Siemeniä on hauska kaivella suoraan kukasta.



Basilika pitää lämmöstä. Seinän lähellä parvekeruukussa olosuhteet ovat sopivat. Sade ei roiski multaa lehdille ja seinästä huokuu lämpöä illalla ja yöllä.


Kriikuna maistuu yhtä hyvin lapsille kuin luumu.

 

Pensasmustikka kypsyttelee satoaan pikkuhiljaa. Aromit muodostuvat vasta ihan loppuvaiheessa. Raakaa marjaa ei kannata poimia, maku ei ole kummoinenkaan.


Pensaspapu ei tarvitse tukea. Sato kannattaa ryöpätä nopsasti ja pakastaa pilkottuna sopiviin paloihin annospusseihin. Helppo lisätä talvella ruuanlaitossa kastikkeisiin, keittoihin ja soseihin.


Olkikatteessa perunat pysyvät terhakoina kuivuudesta huolimatta. 


Pirteän kirpeä punaherukka. Raikas lisä smoothieen.


Punasipuli odottelee sadonkorjaajaa. Eivät haittaa pienet rikat kasvua.


Oma päärynä! Se se vasta herkkua on. Kaupan makeimmatkin päärynät kalpenevat kotipihan herkkujen rinnalla. Aromit ovat aivan uskomattomat kotimaisessa/-pihaisessa päärynässä.


Eipä uskoisi kevään alussa, miten suureksi tämä pieni sinnikäs raparperi kasvaa syksyyn mennessä.


Valmis salaattisekoitus on kätevä. Yhdestä pussista monet maut yhdellä kylvöllä.


Uniteetä varten: tuoksuampiaisyrtti. Pölyttäjät tykkäävät ja itselle saa ilta"teetä" hiostetuista kuivatuista lehdistä kukintoineen. Herkullista koti"teetä". Tee-sana on hipsuissa, koska se ei sisällä tee-pensaan lehtiä, eikä siten ole oikeasti teetä.



Satoa korjaavat niin ihmiset kuin bestikseni, lierot.

Nurmikolla näkyy kauniita ruusuja, jotka ovat lierojen maahan vetämiä vaahteranlehtiä. Isosta lehdestä riittää havaintojeni mukaan 2-3 päiväksi ruokaa. Sen ajan kun malttaa odottaa, on pihan haravointi tullut turhaksi. Toki ei ne kaikki lehdet kahdessa päivässä mene, ellei lieroja ole ihan tosi tosi paljon. Hyvähän se on, että ruokaa riittää pitkäksi aikaa ja maahan muodostuu paljon ilmakäytäviä ja ravitsevaa madonkakkaa. Juuri sopivassa muodossa kasvien käytettäväksi.












Maissi ei ole ihan tyypillien suomalainen viljelykasvi, mutta sekin onnistuu katteen ja lierojen avulla. Alkukasvatus toki tarvitaan keväällä ja hyvä olisi, jos jokin välikasvatusvaihe ulkona onnistuisi ennen kevään lämmitystä. Taimista tulee terhakoita ja vahvoja sisäilmaa viileämmässä ja kosteammassa kasvuympäristössä.

Maissipenkki ei ole sen kummempi kuin kasvimaan päädyssä hevoskalla ja kompostilla vahvistettu pääty.


Tässä pieniä näytteitä edelliskesän maisseistani.


Oman palstan valkosipulit ja porkkanat. Nam! Ehdottomat herkut koko perheelle.


Ja rakkolevän hellässä huomassa perunatkin saavat näköä ja kokoa. Makukin kohdallaan.


Alla näet valkosipulini kynsiä. Kylvän valkosipulini aina syksyllä, vähän ennen kuin ennakoin maan jäätyvän, siten, että ehtivät vielä juurtumaan syksyn aikana. Penkkini on koholla ja multa kompostimultaa, jonka vaihdan joka vuosi. Käytetty siirtyy kasvimaalle ja uudet valkosipulit saavat vahvan uuden mullan.
Omasta sadosta jätän aina jonkin verran seuraavaa vuotta varten kylvettäväksi ja täydennystä ostan paikallisesta puutarhasta. Maku on syvä ja voimakas, olematta kuitenkaan polttavan pistävä. Kotisipulien jälkeen ei kannata enää tarjota kaupan ulkomaalaisia ruuanlaittoon. Kertakokeilu riitti, tatziki meni suoraan kompostiin. 😝

Valkosipulin kylkeen mahtuu sopivasti pari pientä mansikantainta rönsyistä leikattuna. Ei malta kompostiinkaan heittää mansikkamaanperkauksesta. Katteena silputtua olkea täälläkin.


18.7.2019

Jotain papua tulee nälkiintyneistäkin taimista

Toivottavasti syksy on pitkä ja lämmin


Jotta nämä ehtivät tuottamaan vielä enemmänkin papuja.

Kompostikate on viherryttänyt jo huomattavasti taimia, eivätkä ne näytä enää lainkaan niin nälkiintyneiltä kuin ennen. Ihmeiden aika ei ole siis ohi.















Viktoriaanisista herneistä alkavat pavut pulleentua. Annan niiden tuleentua, jotta saadaan siemeniä ensi vuodelle enemmän.





Rautakautisistakin pavuisa alkaa jo pari palkoa muodostua.




13.7.2019

Papujen jälkikylvö palstalla näyttää nyt tältä


Tiukkaa tekee, että ehtii mitään satoa tulla enää


Ensimmäisestä kylvöstä itäneet ja kasvuun lähteneet härkäpavut ovat todella terhakoita, mutta eipä niistä muutamista taimista ole sadon tuottajaksi oikeasti.


Uudet taimet ovat pikkiriikkisiä. Ei taida tulla pavun papua näistä, valitettavasti.





Näihin tulee vielä ihan varmasti kunnon palot ja satoa, mutta ei riitä kovin pitkälle ruuaksi.









11.7.2019

Nurmikko on ravinnesyöppö ja kova kilpailija


Pihaan sijoitetut pavut pulassa


Kasvihuoneessa taimetetut pavut ovat olleet tiukassa paikassa pihassa tilapäiskasvualalla. 

Kevyesti muokattu nurmipohja on näyttänyt kyntensä ja pavut ovat olleet nujertumassa kisassa. Nykyajan pensaspavut ovat paljon heikompia kilpailijoita kuin peltoviljelyyn tarkoitettu Sampo-härkäpapu sekä Walesta ostettu rautakautinen härkäpapu ja victorian aikainen herne.

Avuksi olen laittanut Arvo-luomulannoitetta ja ruohosilppua, mutta ei ole auttanut. Nyt viimeisenä oljenkortena laitoin kompostikatteen.


Muutamassa taimessa on tummemmat lehdet.




Ihan nälkiintyneitä!




Ehkä nämä vielä vahvistuvat!




Rautakautinen härkäpapu on ihan kunnossa.




Sampo-härkäpapu on myös vahvana.




Victorian aikaiset herneet ovat kohtalaisia. Erona nykyajan herneisiin on huomattavan suuri määrä tartuntakärhöjä.




Kasvimaalla kasvavat pensaspavut ovat aivan eri kokoa ja näköä. Harvaan istutetut taimet ovat täyttäneet koko kasvualan ihan täyteen.





1.7.2019

Hellettä, kuivaa, kylmää, sadetta, ainakin on ollut vaihtelevaa

Kesäkuun sää on ollut yllätyksiä täynnä

Taas on nopeasti aika kulunut ja heinäkuun yhteiskirjoitussarja jatkuu. Kirjoittelemme kauden etenemisestä ja resepteistä mahdollisesti.


Suojaisinko harsolla, pitääkö käydä kastelemassa kasvihuoneessa, onko sadevesitynnyrit taas täynnä, pitääkö laittaa valoverhoa verkoksi.... 

Monenlaista suojausta on tarvittu tänä vuonna, ja silti on päässyt vahinkoja syntymään. Moni puhuu ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista. Ei voi tietää kaikkien luonnonoikkujen syytä kulloinkin, mutta selkeästi ovat vuodet erilaisia. Palstanaapurin kanssa juuri tänään juteltiin, että tuulisuus on jotenkin lisääntynyt. Tuuliseinien ja -katkojen tekeminen on tullut ihan välttämättömäksi. Itsekin taidan tehdä vielä toisen raparperiseinän pysäyttämään tuulia ja muodostamaan suosiollista mikroilmastoa.

Onneksi kuitenkin päällimmäisenä pysyy hyvä mieli omasta sadosta ja mukavasta tekemisestä. Niin kauan kuin ei harmita puutarhurointi, niin kauan sitä kannattaa jatkaa.

Usein näkee ohjeena, että ei kannata kerätä nurmikolta leikkuujätettä, sillä se köyhdyttää nurmikon. Olen sen kyllä todennut ihan käytännössäkin todeksi, mutta jostain syystä palstalla ei käytävät näivety, ei sitten millään. Olen monet vuodet kerännyt kaiken kasvun katteeksi. Leikkaan käytävät todella lyhyiksi, ja silti kasvu on ihan hurjaa. Milloinkahan ne näivettyvät?????

Nyt näyttää palstalla jo vähän tutummalta. En ole tuntenut maita omakseni, kun katetta ei ole ollut riittävästi, vaan kasvustot ovat olleet liikaa mulloksella. Olen syyttänyt mullosta ötökkäharmeista mielessäni, mutta ilmeisesti nyt on ötökkäinen vuosi.


Sipuleilla oli kesäkuun puolivälissä hyvässä mallissa katetilanne.




Ja kohta edellisen kuvan jälkeen sain levätkin leviteltyä, näkyy kuvassa alapuolella.






Perunat on kylvetty harvempaan kuin aiemmin ja käytävillä oli kesäkuun puolivälissä vielä katevajetta. Taimilla oli katetta kohtuullisesti. Ja onneksi vielä levääkin riitti osalle niistä.




Levää levitettynä.





Epätoivoinen yritys  harhauttaa sitä hernekärsäkästä ruohosilpulla.... vaikka herneet taisivat olla menetettyjä jo tässä vaiheessa.




'Harhautus ehkä onnistui osittain, sillä joitakin taimia lähti kasvuun tämän jälkeen. Taimen takana näkyy levää levitettynä porkkanoiden riviväleihin.





Tein kyllä silti täydennyskylvön "mansikkamaan" kohdalle hajakylvönä, tai siis siihen, johon piti tulla mansikkamaa. Tavoitteena sekä peittää kasvustolla maa, että kerätä typpeä typensitojien avulla jo valmiiksi maahan mansikoita varten.


Vadelmasato näyttää tulevan ihan hyväksi.




Täältä löydät muut kirjoittajat taas tälläkin kertaa:





23.6.2019

Papujen täydennyskylvö huonosti itäneiden paikalle

Papujen omavaraisuus on jotenkin iskostunut päähäni


Oli ihan melkein katastrofi, kun huomasin, että palstalla ei kertakaikkiaan pavut itäneet tänä vuonna. Ei, vaikka lajikkeita oli monia, eli ei ollut vain jonkin yhden pussin tai siemen erän ongelma. Joku muu oli vikana. Vettäkin tuli heti kylvämisen jälkeen vaikka kuinka paljon, eli kuivuus ei voinut vaivata. En ymmärrä, mikä meni pieleen.

Palstanaapurini ehdotti, että en muistanut ohjeistaa puolisoani. Hän nimittäin kylvi pavut tänä vuonna. En muistanut kertoa, että "pitää laittaa oikea puoli ylöspäin ja vielä sopivasti ilta-aurinkoon päin". No en muistanut en, ehkä ensi kerralla... tai sitten kylvän itse.

Papuja haluan, paljon! Siispä kävin tekemässä täydennyskylvön, keltaisia vahapapuja. Eivät ilmeisesti ehdi tuleentua, mutta poikani tykkää niistä sellaisia pötköinä. Onneksi. 


Papurivit ovat vasemmassa reunassa. Kuivuuden vuoksi laitoin ensin kylvöuriin märkää levää, johon sitten kylvin. Riviväleihin laitoin sitten lopuksi taas levää, estämään rikkaruohoja.

Saas nähr' kui euko käy! 


Kotipihassa maatalouskonemessujen anti Sampo-papu kukkii.




Walesin rautakautinen papu kukkii vähän erilaisin kuukkasin ja lehden muoto on hieman eri. Kuvassa ei oikein hyvin erotu, mutta kukat ovat suipommat ja kapeammat, samoin lehdet.



Walesin tulaisena tuotu Victorian -aikainen herne avaa piakkoin keltaiset kukkansa.






15.6.2019

Herneiden palkojen muodostusta kiva seurata

nyt kun tietää odottaa 3 viikon kuluttua satoa


kukinnan loppumisesta. En ole koskaan aiemmin kiinnittänyt herneiden kehitykseen paljoakaan huomiota. Yleensä on aina jotain muuta tekemistä samoihin aikoihin. Nyt nämä varhaisherneet ovat seurantaa ajatellen hyvässä paikassa. Joka päivä tulee kuljettua niiden ohi monta kertaa.

Katteeena näkyy takana maisseilla poistovillaa lampurilta ja samaa on herneilläkin.