Opin uuden kiiremuodon tänään töissä

 Onko sunkin kalenteri ollut täynnä meinaamista

Meillä on töissä kiva tapa kerääntyä yhdessä syömään. Saman pöydän ääressä on eri työtä tekeviä, eli keskusteluaiheet ovat niin sanotusti kaikkea maan ja taivaan väliltä. Tänään puhuttiin lomajutuista ja eräs työntekijä sanoi, että hänellä on ollut kalenteri täynnä meinaamista. Sellaistahan se monesti on. Suunnittelee ja pohtii asioita, joita aikoo tehdä, eli meinaa tehdä sitä ja tätä.

Tuoli on meinattu laittaa poltettavaksi.

Minun meinaamisia

Olen meinannut heittää mökin terassilta vanhan rikkinäisen rottinkituolin kiukaan pesään. Edelleen se nököttää terassilla. Ehkä meinaan korjata sen ensi kesänä. Olen meinannut korjata kukkamaat tänä kesänä, mutta ehdin korjata vain toisen. Siirtyy ensi kesään toisen meinaaminen. Olen meinannut jatkaa juoksuharrastustani, mutta se meinaaminen ei toivottavasti siirry enää kovin pitkälle. Voisin  luetella vaikka kuinka monta meinaamista, jotka ovat tehneet kesän kalenterista leikisti kiireisen. 

Meinattu ja tehty kukkapenkin lisäys.

Toteutuneita meinaamisia

Meinasin maalata mökin ja se valmistui sunnuntaina, kun sain vielä ovetkin maalattua. Myönnän, että tuli vähän kiire, kun saderintama vyöryi päälle. Maalausjälkeä korjaan sitten ensi keväänä aurinkoisina päivinä. Vähän pitää sutia listoihin valkoista ja täyttää pienemmällä sudilla pieniä koloja ja reuna-alueita. Pinnat on nyt kuitenkin suojattuna talveksi. 

Mökillä ei ole paljon kukkapenkkejä, sillä olen antanut niiden villiintyä luonnon kukilla. Keskellä pihaa on pieni penkki, johon olen saanut pelastettua lapsuuden "keisarin kruunut", ne sellaiset yksinkertaiset liljat. Nykyaikaisten kukinnot ovat valtavia ja kukinta on eri aikaan. Samaan penkkiin lisään nyt koko ajan jotain uutta. Tänä vuonna laitoin yllä olevassa kuvassa näkyviä sipulikukkia.

Meinattu ja kasvatettu herneet.

Meinasin kasvattaa pakkaseen herneitä. Osittain se on toteutunut, siis kasvattaminen, mutta pakkasesta en vielä tiedä. Kylvös viivästyi hurjasti ja mökkipenkissä on nyt ensimmäiset syötävät palot. Onhan se hauskaa syödä nyt uusia herneitä, kun varsinainen herneaika on jo ohi. Varsinainen hernemaa on naapurin pihassa ja siitä en ole varma, että miten sadon kanssa käy.

Pinaattisato pakkasessa

 ja herkuttelukeitto maisteltu

Pinaatit meinasivat päästä yli-ikäisiksi. Olisi harmittanut aivan kamalasti, jos en olisi saanut satoa pakkaseen. Ensin oli liian kiireinen viikko ja sitten tuli tuo häntäluun murtuma. Kolmanneksi pakastin meni rikki. Siihen pitää laittaa Super-pakastus aina aamulla päälle, jotta lämpötila laskee. Otan yöksi pois, jolloin lämpötila on noussut ja aamulla taas uudestaan Super päälle. Huolto on jo tilattu.

Aurinko paistoi ja pinaatit alkoivat jo muodostaa kukkaa. Onneksi apupuutarhuri keräsi kasvit ja yhdessä riivittiin lehdet ryöpättäväksi ja lopulta pussitettiin pakkaseen. Yhden testikeiton tein ja kyllä maistui.

En huomannut ottaa annoksista enkä kasveista kuvaa, sen verran olen kipeä häntäluustani. Ajatus ei oikein toimi koko ajan. Siispä tässä kirjoituksessa on vuosien takaa vanhat kuvat, jotka aina muistuttavat, miten herkullista itse kasvatetuista pinaateista tehty keitto on. Maku on oikeasti erilainen. Kaupan pinaateissa on pistävä maku, vähän metallinen. Omista, hitaasti kompostimullassa kasvaneissa sitä ei ole lainkaan. Meillä ovat lapsetkin tykänneet Kippari Kallen voimaruuasta ihan aina.

Ajattelin koittaa vielä toista satoa. Pinaatti on nopea kasvuinen ja meillä kuluu pinaattia tosi paljon talvella.