Pakkasesta tillimurua ja timjamia

 pussinpohja ei vielä onneksi näy

Pakastettua tilliä majoneesin päällä.

Meillä kuluu yrttejä tosi paljon talven aikana. Emme tykkää kuivatusta tillistä, timjamista, rosmariinista, basilikasta tai ylipäätään kuivatuista yrteistä. Ne maistuvat tunkkaiselle heinälle, meidän mielestämme. Siksi säilönkin kaikki yrtit pakastamalla. Pakkasessa niiden maku säilyy raikkaana ja ruokaan tulee samat aromit kuin kesällä tuoreita yrttejä käyttämällä. Lisäksi pakastaminen on tavattoman helppoa. Yrtit eivät vaadi esikäsittelyä ja ne voi laittaa isona nippuna muovipussiin.

Tillin ja rutisteltua pieneksi pakastepussissa, kun se on jäätynyt. Helppo laittaa ruokaan.

Tällä samalla tekniikalla pakasta siis kaikki. Pientä esikäsittelyä teen vain tilille, siitä en laita pussiin paksuja varsia, vaan leikkaan vain latvat. Muissa yrteissä varsi ei haittaa. Lopputulos on kaikilla tällä tavoin sama. Pakastetun yrtin se syötävä osuus murenee jäisenä pieneksi ja on helppo annostella ruokaan. Ripottelee vain pussin pohjalta ruokaan halutun määrän. Monissa ohjeissa sanotaan, että basilikaa ei voi pakastaa. Luulen, että joskus on jossain kirjassa ollut tällainen ohje ja sitä sitten toistetaan omissa teksteissä, kokeilematta itse. Onneksi luin tämän ohjeen vasta sen jälkeen, kun olin jo kokeillut pakastaa ja todennut sen todella toimivaksi systeemiksi, myös basilikalla.

Timjamissa vähän vuodesta riippuen, joskus lehdet voivat olla vähän tiukemmassa, mutta irtoavat kyllä aina. Laitan joskus pelkkiä varsiakin kastikkeeseen hautumaan, tulee aivan upea maku niistäkin.

Lehdet on käytetty ja varret voi vielä hauduttaa kastikkeissa.

Timjamia kulutamme oikein tosi tosi paljon. Se sopii nimittäin sekä kalaan että kanaan. Pakastettua timjami ei voi koskaan olla liikaa, se on niin hyvää. Jos et ole ennen säilönyt yrttejä, tee se ensi kesänä. Yrttien avulla tulee oikeaa taloudellista säästöä ja ruokaan saadaan upeita aromeja. Talvella kasvihuoneissa kasvatetuissa tuoreyrteissä ei ole mielestämme mitään makua ja ne ovat hyvin kalliita. Yleensä niissä on pitkä varret ja vain vähän syötävää yrttiä. Ei uskalla edes laskea kilohintaa, huh huh.

Yrttejä saa myös talvehtimaan, jos ne suojaa pakkaselta harsolla ja keväällä ensiauringolta.

Helmikuussa 2020 suojattuna ollut timjami näytti tältä.

Herneen viljelyyn vinkkejä

Ammattilaisten ohjeista

Julkisen hankerahan rahoittamana tehty hanketyö on siitä kivaa, että sen tuotokset ovat saatavilla ilmaiseksi myös kotipuutarhureille. Emme joudu tyytymään vanhentuviin oppaisiin ja kirjaston materiaaleihin. Luonnonvarakeskuksen HUKKA-hankkeen tuotos Herneen viljelyopas on netistä ladattavissa.

Monissa kirjoituksissani olen kehunut, miten maukasta on oma sato pakkasesta, nimenomaan herneissä. Eihän pakasteherneet mitään kalliita ole, eli ei siinä rahallisesti säästä, mutta maku on todellakin motivoiva juttu.

Viime vuonna hernesato meni kokonaan tuholaisille. Taimet syötiin ihan pienenä kokonaan. Tänä vuonna olen varautunut moiseen ja etukäteen. Tilasin Biotukselta kaksi isoa suojaverkkoa, joilla suojaan kaalikasvit, porkkanat ja herneet. 17 vuotta sitten, kun kasvatin herneitä isommin ensimmäisen kerran, ei mistään tuholaisista ollut tietoakaan. Kuulin eräältä ammattiviljelijältä, että nykyään tuholaiset ovat lisääntyneet ja syyksi on arveltu viljelyn lisääntyminen. Pienpuutarhoja on todella paljon ja herneen tuholaiset pystyvät nyt lentämään kasvustosta toiseen, koska välimatkat eivät ole enää liian pitkiä.

Herneitä on myös tosi kiva napostella ihan tuoreeltaan ja lisäksi ne toimivat typenkerääjinä, eli lannoittavat maata seuraavaa kasvustoa varten. En tiedä millainen määrä herneitä pitäisi olla, että niihin kyllästyisi. Vielä ei ole tullut sellaista litramäärää vastaan.

Herneitä ei voi kylvää kylmään maahan, joten moni on laittanut niitäkin esikasvatukseen varhaisemman sadon toivossa. Jovelan Johannan blogissa on hauska kourusysteemi: pyöreäpohjaiseen ränniin kylvetään ja taimettumisen jälkeen työnnetään multapötkö rännistä maahan. Jossain toisessa blogissa sanottiin, että multaa voi olla vaikea saada irti rännistä. Riippuu varmaankin mullasta ja juuriston suuruudesta, jos on vaikka jo vähän tarttunut ränniin. Ajattelin, että tätä voisi kokeilla keväällä kasvihuoneen esikasvatuksessa. Pätkä ränniä mahtuu vallan hyvin sinne mukaan.

Pinaattisato pakkasessa

 ja herkuttelukeitto maisteltu

Pinaatit meinasivat päästä yli-ikäisiksi. Olisi harmittanut aivan kamalasti, jos en olisi saanut satoa pakkaseen. Ensin oli liian kiireinen viikko ja sitten tuli tuo häntäluun murtuma. Kolmanneksi pakastin meni rikki. Siihen pitää laittaa Super-pakastus aina aamulla päälle, jotta lämpötila laskee. Otan yöksi pois, jolloin lämpötila on noussut ja aamulla taas uudestaan Super päälle. Huolto on jo tilattu.

Aurinko paistoi ja pinaatit alkoivat jo muodostaa kukkaa. Onneksi apupuutarhuri keräsi kasvit ja yhdessä riivittiin lehdet ryöpättäväksi ja lopulta pussitettiin pakkaseen. Yhden testikeiton tein ja kyllä maistui.

En huomannut ottaa annoksista enkä kasveista kuvaa, sen verran olen kipeä häntäluustani. Ajatus ei oikein toimi koko ajan. Siispä tässä kirjoituksessa on vuosien takaa vanhat kuvat, jotka aina muistuttavat, miten herkullista itse kasvatetuista pinaateista tehty keitto on. Maku on oikeasti erilainen. Kaupan pinaateissa on pistävä maku, vähän metallinen. Omista, hitaasti kompostimullassa kasvaneissa sitä ei ole lainkaan. Meillä ovat lapsetkin tykänneet Kippari Kallen voimaruuasta ihan aina.

Ajattelin koittaa vielä toista satoa. Pinaatti on nopea kasvuinen ja meillä kuluu pinaattia tosi paljon talvella.