Papua papua enemmän papua

Painekattila on ihan huippu juttu

 

Ruusupapuja

Tämän kasvukauden ehdoton ykkönen on papujen kasvatus. Päätin jo keväällä, että vähennän lihan syöntiä itse kasvattamilla pavuilla eli kasviproteiinilla. Eri papulajikkeita oli monia, mutta taimivaiheessa lajikkeet sekoittuivat ja eri lajikkeita kasvoi miten sattui. Ei siitä sinänsä ole haittaa, kyllä sadon saa korjattua ja säilöttyä, mutta nyt en tiedä, mitä mikin on. Helpot erottaa, kuten ruusupapu ja härkäpapu, mutta muut ovatkin siten sekaisin. 

Aiemmin olen kuivannut härkäpapuja ja pakastanut. Pakastaminen oli hyvä juttu. Käyttöönotto oli helppoa, koska ei tarvinnut tietää jo edellisenä päivänä papureseptin käyttöä. Kuivatuissa pavuissa ennakointi on välttämätöntä, jotta ehtii liottaa papuja riittävästi. Pitkästä liotuksesta ja valmistuksesta huolimatta kuivatuista pavuista jää ruokaan jauhoinen tuntuma ja se on ollut kriittinen tekijä papuinnostuksen laajenemiselle apupuutarhurin lautaselle asti.

USA:sta tilattu umpiointisäilöntään soveltuva laite.

Liityin fB:ssa säilöntäryhmään ja sain sieltä hyvät neuvot oikean laitteen hankkimiseksi. Toimitusaika ei ollut kovin pitkä ja kattila saapui hyvään vaiheeseen sadonkorjuun kanssa. Väliin tarvitaan muuntaja, jotta laitetta voi käyttää meidän sähköverkossamme.

Vakuumipurkkeja.

Säilöntää varten tilasin Suomesta lasipurkkeja. Koska teen esivalmisteita, valitsin pieniä purkkeja, kerta-annoksia varten. Jos tekee valmista ruokaa, on isommat purkit varmastikin parempia. Tilasin samalla tuollaisen suppilon, joka sopii moneen eri purkkiin. Sen avulla saa reunoja sotkematta ruuat purkkiin. Tosi kätevä ollut.

Painekattilan näyttö.

Painekattila on elektroninen, eli sitä ei tarvitse pitää hellalla. Tämä oli minulle tärkeä valintakriteeri. Nyt ei hella ole varattuna aina säilönnän takia pitkiä aikoja. Ohjelmaksi valitaan Canning, joka nostaa paineen maximiin, joka takaa turvallisen umpioinnin myös hapottomille ruuille. Temperature-kohdassa näkyy lähtölämpötila, joka nousee 121 asteeseen ohjelman aikana. Venting-toiminto puhaltelee liiat höyryt pois, ettei laite tule vaaralliseksi ja räjähdä.

Ruusupapuja.

Ruusupavuista irtosi väri suolaliuokseen, kun härkäpavuissa ja muissa pavuissa liemi pysyi värittömänä. 

Härkäpapua ja muita papuja.

Papusatoa on kerätty moneen otteeseen. Eilen kerättiin viimeiset ja naapurin pihassa kasvaneet herneet. Vakuumipurkit ovat kuitenkin loppu, eli joudun pitämään tauon umpioinnissa. Jotain varmaankin pakastankin myös vielä.

Papua odottamassa säilöntää.

Lisää papua ja parsakaalia, joka meni pakkaseen.

Härkäpapu voi olla tosi isoa. Mittana aikuisen käsi.

Herkkua herkkua

 Sadonkorjuu aika on kuumimmillaan

Herneitä ja omenia.

Naapurin pihassa olevalta hernemaalta saadaan pakkaseen herneet ja omenia herkutteluun. Mökillä olleesta pikkiriikkisestä hernemaasta saatiin sen verran satoa, että saatettiin herkutella kertaalleen. Hernemaan koko oli alle 1m2. Naapurin pihassa on isompi maa ja siitä tulee niin paljon satoa, että saan vihdoin taas omia herneitä pakkaseenkin. On ihan eri fiilis ottaa omia herneitä lisukkeeksi, kuin kaupan pakkasaltaasta. Omissa ei ole mitään kasvinsuojeluaineita eikä muitakaan lisättyjä kemikaaleja. On muuten jo siinä iso ero, että syökö tuoreita herneitä suoraan hernemaasta vai ostaako kaupasta korkeintaan edellisenä päivänä poimittuja, tai jopa vielä vanhempaa "tuore"satoa.

Omasta kasvihuoneesta tomaatteja säilöttynä.

Tänä vuonna piti tulla ihan hirvittävän paljon tomaatteja säilöntään. No ei se ihan toteutunut, koska ruukkutomaattien sato on syöty suoraan suuhun. Maku on ollut niin hirmuisen hyvä kaikissa lajikkeissa, että ei ole jäänyt mitään säilöttävää. Yläkuvassa on paahdettuja tomaatteja tomaattikastikkeena, joka valmistettiin uunissa hauduttamalla 4 tuntia.

Kesän uusi kokeilu, munakoiso.

Olen joskus aiemminkin yrittänyt kasvattaa munakoisoa, mutta silloin siitä ei tullut yhtään satoa. Tänä vuonna ostin valmiin taimen luomupuutarhasta ja nyt onnistui. Satoa on tullut ja ensimmäisistä munakoisoista tehtiin öljysäilyke, jossa on mausteena balsamicoa.

Maissi, munakoiso, tomaatit, parsakaali, pensasmustikka, ruusukaali.

Töiden jälkeen on tosi hauskaa kerätä herkkukori. Itse kasvatetun maissin voi syödä ilman kypsennystä. Olen ottanut töihin useana päivänä jälkiruuaksi maissin. Kerran lounaspöydässä taas jutusteltiin mukavia ja oli kiva antaa maistiaisia maissilta. Monelle ei ole tuttua, että maissi ehtii tuottaa satoa avomaalla ja että sen maku on kerta kaikkiaan ihan erilainen kuin tuontimaissien, puhumattakaan esikypsennetyistä tai säilykemaisseista.

Herneitä.

Myöhäinen kylvö tuo myöhäisen hernesadon, kun kaupoissa ei ole enää tuoreita herneitä. Joskus voisi harkita kahta kylvöä. Varhaiskylvöstä saisi pelkkää herkutteluhernettä ja myöhemmästä riittäisi pakkaseen ja maahan jäisi suuret typpivarannot seuraavaa vuotta varten.

Maissi riivittynä veitsellä.

Satokautena syön maissit sellaisenaan, ja talveksi olen pakastanut tähkät kokonaisina. Nyt moni on kertonut somessa, että riipii siemenet ja pakastaa siten, jotta säästyy tilaa. Taidan itsekin tehdä näin tänä vuonna.

Maissi, tomaatit, kurkkuja ja latva-artisokkia.

Latva-artisokat tuottavat hyvin satoa, mutta en ole vielä osannut valmistaa niitä hyvin. Konsultoin Viikin aikaista kurssikaveriani Micke's Farm , joka tekee vaikka mitä herkkua mistä tahansa, ja opin, että olen keittänyt latva-artisokkia liian vähän aikaa. Perheen jälkikasvu on tosin ilmoittanut, että vast'edes keittäminen pitää tapahtua jossain muualla kuin sisällä hajun vuoksi. Kuulemma kamalampaa kuin kaalilaatikko. Väitteessä saattaa olla jopa perää.

Papuja.

Papusato odottaa keräämistä ja painekattilaa jenkeistä. Toivottavasti tulee pian, ettei sato vanhene. Haluan umpioida papuja talveksi, sillä ajattelen, että saan sillä tavoin helposti hyödynnettäviä säilykkeitä helpottamaan talven ruuanlaittoa ja voin myös vähentää lihan syöntiä omalla sadolla.

Munakoiso

Kanttarelleja

Osa sadonkorjuusta tapahtuu metsästä. Tänä vuonna on paljon sieniä ja olenkin jo kuivannut sekä kanttarelleja että tatteja. Jauhan ihan hienoksi ja käytän mausteena. Kuivattu kanttarellihan ei palaudu enää kunnolla kuivaamisen jälkeen, mutta kun kuivatun jauhaa ihan tomuksi, saa sienen aromia helposti kastikkeisiin.

Härkätomaatti kasvihuoneesta.

Härkätomaatteja tulee paljon. Niiden maku ei ole kovin herkullinen, mutta tomaattikastikkeisiin se on hyvä, koska se on kokonaan täynnä hedelmälihaa ja yksilökoko on suuri, kuten kuvasta näkyy.

Kyssäkaali.

Kyssäkaaleja ei ole vielä säilönyt enkä käyttänyt tuoreena. Se vaatii vielä vähän perehtymistä, sillä en ole aiemmin juurikaan käyttänyt kyssäkaalia missään.

Saako naapurin tontilla kasvattaa?

 Ainakin meidän naapurissa saa

Olen kertonut jo monta kertaa, että meidän naapurusto on tosi kivaa. Meillä on yhteiskompostointia, laajamittaista risujen luovutusta haketusta varten, naapuriapua, kun ei saa itse vaikka jotain kiinnitystä auki tai vedettyä ruohonleikkuria käytiin, mitä nyt milloinkin kukin tarvitsee apua.

Puolet kylvetty ja tiivistetty, puolet kylvämättä. Työnjohtaja katselee näemmä muualle.

Nyt naapuriapu nousee oikein tosi isoon merkitykseen, sillä omalle tontille ei kerta kaikkiaan mahdu enää mitään uutta kasvatusta, mutta haluan kasvattaa herneet pakkaseen. Jo monta vuotta sitten naapuri on sanonut, että jos oma piha tulee pieneksi, tule heille. Parina vuonna tarvetta olisi ollut, mutta ei ole ollut mahdollisuutta tehdä nurmikosta kasvimaata. Nyt on tarve ja apupuutarhuri on niin suuri apu, että kaikki valmistui melkein kuin itsestään, vai miltä kuulostaa, että oman työkokouksen aikana on pohjustukset tehty, eli kuorittu tarvittavalta alueelta nurmikon pinta pois. Ajatuskin siitä, että olisin tehnyt sen oman selkäni kanssa, satuttaa liikaa.

Herneet suojattiin harsolla, jotta kyyhkyt eivät tule syömään niitä.

Nurmikon pohja on hiekkaista savea. Maa on ollut nurmella hyvin pitkään ja vain vähäisellä tallomisella, eli pohja on todella läpäisevää ja mururakenne näytti hyvältä. Kuohkeutimme pintaa talikolla ja tasoitin sen haravalla. Tasoituksen jälkeen kylvettiin herneet ja tallomalla tiivistin ne tiukasti maahan kiinni, jotta juurtuminen olisi helppoa. Tiivistämisen eli "jyräämisen" jälkeen  kastelimme maata ja siinä totesin ilokseni tuon hyvän läpäisevyyden. Lopuksi lisättiin multaa pinnalle. Nyt jouduin turvautumaan pussimultaan, koska kasvihuoneen pohjalta ei tulee enää riittävän muhevaa ja ravinteikasta maata.

Hernemaan takana olevan pintanurmikasan maisemoin vielä kasvustolla. Laitoin sinne muutaman herneen siemenen ja käyn laittamassa erilaisia niittykukkasiemeniä, sekä pellavaa.

Hernelajikkeen valitsin pussin kuvauksen perusteella. Terve lajike, vastustuskykyinen tauteja vastaan ja maukkaat herneet sopivat pakastukseen. Säilöntäähän varten minä näitä kasvatan. Sain opiskeluaikanani Viikissä nauttia omista pakasteherneistä, kyllä oli hyvää.

Tämä on ainoa kuva, jonka huomasin ottaa herneistäni, siksi pitää käyttää tätä samaa.

Papujen lisälisäkylvöt alkavat itää. Vein ne äsken kasvihuoneen lämpöön, koska ilma jäähtyi eilisestä alkaen tosi paljon. Varmaankin itävät lämpimässä vähän paremmin.

Syyskylvöistä kohtalainen itävyys

 parantelin penkkiä Tanskalaisen maajussin opein

kuva

Rivit kuntoon

En ollut ennen tajunnut, että jos on esimerkiksi kahdessa rivissä samaa kasvia ja molemmissa on huono itävyys, voi taimettumisen jälkeen siirtää taimet yhteen riviin ja vapauttaa toinen rivi uuteen kylvöön. Hassua, että on paljon asioita, jotka ovat aivan yksinkertaisia, mutta jostain syystä "tarvitsee" toisen henkilön vinkkaamaan niistä. Vähän oikein harmittaa, että eikö tosiaan tämmöistä keksinyt itse monen vuoden jälkeen.

Hajakylvö mutta ryppäinä

Syksyllä kylvimme tilliä, sillä tilli itää usein tosi hitaasti, tai ainakin minulla on sellainen kokemus. Syyskylvö tehtiin eri tavalla kuin mitä yleensä kylvämme tillin. Yleensä teen jatkuvan rivin, mutta syyskylvöön laitettiin riviin tiheitä ryppäitä. Ajattelin, että siitä on sitten helppo napata niput ja laittaa pakkaseen. Viime talvena nimittäin meillä loppui pakastettu tilli ja perhe muistutti, että ensi talvena tällaista ei saa missään nimessä päästä tapahtumaan.

Keväällä laitoin lisää tilliä ja se on nyt kokonaan hajakylvö ilman mitään rivitystä. Siitä ei ole yhtä helppo ottaa nippuja, joten testaan, miten tällainen tapa toimii. Todennäköisesti laitan vielä uudenkin kylvön, jotta vajetta ei voi tulla. Kylvän vähän myöhemmin, niin saa myös keittiöön tuoretta tilliä kasvukaudella. Muutenhan käy niin, että puutarhasta löytyy enää kukkivia versoja loppukesästä.

Palsternakka

Porissa on poikkeuksellinen naakkayhdyskunta ja siksi kai kutsumme palsternakkaa perheessämme palsternaakka -nimellä. Jotenkin sopii paremmin suuhun kaksi vokaalia ennen kaksoiskonsonanttia. Yllätyin, miten hyvin se iti syyskylvöstä. Kevätkylvöt ovat nimittäin epäonnistuneet useana vuotena. Tänä vuonnakin on vähän kevätkylvöistä palsternakkaa, vielä en tiedä miten se onnistuu. Luin eräästä blogista, että palsternakkakylvös ei saa missään nimessä kuivua taimettumisen aikaan. Uskon, että se on keväällä ongelmana, kun monena vuonna on toukokuu ollut aivan valtavan kuiva. En ole myöskään kastellut. Syyskylvön etu on se, että siemenet saavat hyödykseen talven lumien sulamisvedet. 

Mustajuuri ei ole itänyt lainkaan

Laitoin vähän kokeilumielessä syksyllä mustajuurtakin. Siemenpussi oli jo vanha ja voi olla, että siemenet olivat jo menettäneet itävyytensä. Odottelen vielä pari päivää ja jos ei vieläkään näy mitään, niin istutan jotain esikasvatettua siihen kasvihuoneesta.

Heikko itävyys keltajuuressa

Taaimmaisena syyskylvöissä oli keltajuuri, joka on itänyt vain jonkin verran, tosin taimet ovat todella heikkoja ja huonoja, tuskin tulee satoa. Vika on ollut ehkä siemenissä tai keväällä on vahingossa kuljettu siitä ja tallottu kylvös. En ole koskaan ennen yrittänyt kasvattaa keltajuurta, joten ei ole myöskään kokemusta, miten vaikeaa itäminen on  ylipäätään sillä.

Maissia pakkaseen ensi talveksi

 Esikasvatus alkanut

Oletko kasvattanut koskaan maissia? Nyt kannattaa kokeilla. Olen pakastanut useana vuotena maissia ja se on todellakin vaivan arvoinen. Oma maissi on riittävän makeata vaikka suoraan korjattuna, ilman käsittelyjä. Toki pitää odottaa, että se on täysin kypsynyt ensin. Talveksi pakastan maissit käsittelemättä mitenkään, pusseissa. Voi laittaa monta tähkää samaan pussiin ja ottaa sitten haluamansa määrä käyttöön. Riippuen ajasta, sulatan ensin pöydällä tai laitan jäisenä uuniin. Joskus kiedon folioon ja laitan voinokareen kääröön. Joskus kypsennän uunissa ritilävuoassa ja laitan voisulaa päälle muutaman kerran. Syömme ne joko haukkaamalla tai riivin siemenet veitsellä, jolloin jyvät voi syödä haarukalla muun ruuan ohessa. Alla vanhoja satokuvia pari.

Olen kirjoittanut aiemmin maissikasvatuksistani. 

https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2019/08/maissin-tahkat-alkavat-jo-tayttya.html

https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2019/07/maissi-kasvaa-ja-vetta-onneksi-riittaa.html

https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2019/06/maissin-kehitys-hyvin-varhaista-tana.html

https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2019/06/maissi-sai-katteen-ja-vahan-muutkin.html

https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2019/05/maissi-hyvassa-kasvussa-ainoa-harmi-on.html

Pakkasesta tillimurua ja timjamia

 pussinpohja ei vielä onneksi näy

Pakastettua tilliä majoneesin päällä.

Meillä kuluu yrttejä tosi paljon talven aikana. Emme tykkää kuivatusta tillistä, timjamista, rosmariinista, basilikasta tai ylipäätään kuivatuista yrteistä. Ne maistuvat tunkkaiselle heinälle, meidän mielestämme. Siksi säilönkin kaikki yrtit pakastamalla. Pakkasessa niiden maku säilyy raikkaana ja ruokaan tulee samat aromit kuin kesällä tuoreita yrttejä käyttämällä. Lisäksi pakastaminen on tavattoman helppoa. Yrtit eivät vaadi esikäsittelyä ja ne voi laittaa isona nippuna muovipussiin.

Tillin ja rutisteltua pieneksi pakastepussissa, kun se on jäätynyt. Helppo laittaa ruokaan.

Tällä samalla tekniikalla pakasta siis kaikki. Pientä esikäsittelyä teen vain tilille, siitä en laita pussiin paksuja varsia, vaan leikkaan vain latvat. Muissa yrteissä varsi ei haittaa. Lopputulos on kaikilla tällä tavoin sama. Pakastetun yrtin se syötävä osuus murenee jäisenä pieneksi ja on helppo annostella ruokaan. Ripottelee vain pussin pohjalta ruokaan halutun määrän. Monissa ohjeissa sanotaan, että basilikaa ei voi pakastaa. Luulen, että joskus on jossain kirjassa ollut tällainen ohje ja sitä sitten toistetaan omissa teksteissä, kokeilematta itse. Onneksi luin tämän ohjeen vasta sen jälkeen, kun olin jo kokeillut pakastaa ja todennut sen todella toimivaksi systeemiksi, myös basilikalla.

Timjamissa vähän vuodesta riippuen, joskus lehdet voivat olla vähän tiukemmassa, mutta irtoavat kyllä aina. Laitan joskus pelkkiä varsiakin kastikkeeseen hautumaan, tulee aivan upea maku niistäkin.

Lehdet on käytetty ja varret voi vielä hauduttaa kastikkeissa.

Timjamia kulutamme oikein tosi tosi paljon. Se sopii nimittäin sekä kalaan että kanaan. Pakastettua timjami ei voi koskaan olla liikaa, se on niin hyvää. Jos et ole ennen säilönyt yrttejä, tee se ensi kesänä. Yrttien avulla tulee oikeaa taloudellista säästöä ja ruokaan saadaan upeita aromeja. Talvella kasvihuoneissa kasvatetuissa tuoreyrteissä ei ole mielestämme mitään makua ja ne ovat hyvin kalliita. Yleensä niissä on pitkä varret ja vain vähän syötävää yrttiä. Ei uskalla edes laskea kilohintaa, huh huh.

Yrttejä saa myös talvehtimaan, jos ne suojaa pakkaselta harsolla ja keväällä ensiauringolta.

Helmikuussa 2020 suojattuna ollut timjami näytti tältä.

Herneen viljelyyn vinkkejä

Ammattilaisten ohjeista

Julkisen hankerahan rahoittamana tehty hanketyö on siitä kivaa, että sen tuotokset ovat saatavilla ilmaiseksi myös kotipuutarhureille. Emme joudu tyytymään vanhentuviin oppaisiin ja kirjaston materiaaleihin. Luonnonvarakeskuksen HUKKA-hankkeen tuotos Herneen viljelyopas on netistä ladattavissa.

Monissa kirjoituksissani olen kehunut, miten maukasta on oma sato pakkasesta, nimenomaan herneissä. Eihän pakasteherneet mitään kalliita ole, eli ei siinä rahallisesti säästä, mutta maku on todellakin motivoiva juttu.

Viime vuonna hernesato meni kokonaan tuholaisille. Taimet syötiin ihan pienenä kokonaan. Tänä vuonna olen varautunut moiseen ja etukäteen. Tilasin Biotukselta kaksi isoa suojaverkkoa, joilla suojaan kaalikasvit, porkkanat ja herneet. 17 vuotta sitten, kun kasvatin herneitä isommin ensimmäisen kerran, ei mistään tuholaisista ollut tietoakaan. Kuulin eräältä ammattiviljelijältä, että nykyään tuholaiset ovat lisääntyneet ja syyksi on arveltu viljelyn lisääntyminen. Pienpuutarhoja on todella paljon ja herneen tuholaiset pystyvät nyt lentämään kasvustosta toiseen, koska välimatkat eivät ole enää liian pitkiä.

Herneitä on myös tosi kiva napostella ihan tuoreeltaan ja lisäksi ne toimivat typenkerääjinä, eli lannoittavat maata seuraavaa kasvustoa varten. En tiedä millainen määrä herneitä pitäisi olla, että niihin kyllästyisi. Vielä ei ole tullut sellaista litramäärää vastaan.

Herneitä ei voi kylvää kylmään maahan, joten moni on laittanut niitäkin esikasvatukseen varhaisemman sadon toivossa. Jovelan Johannan blogissa on hauska kourusysteemi: pyöreäpohjaiseen ränniin kylvetään ja taimettumisen jälkeen työnnetään multapötkö rännistä maahan. Jossain toisessa blogissa sanottiin, että multaa voi olla vaikea saada irti rännistä. Riippuu varmaankin mullasta ja juuriston suuruudesta, jos on vaikka jo vähän tarttunut ränniin. Ajattelin, että tätä voisi kokeilla keväällä kasvihuoneen esikasvatuksessa. Pätkä ränniä mahtuu vallan hyvin sinne mukaan.

Pinaattisato pakkasessa

 ja herkuttelukeitto maisteltu

Pinaatit meinasivat päästä yli-ikäisiksi. Olisi harmittanut aivan kamalasti, jos en olisi saanut satoa pakkaseen. Ensin oli liian kiireinen viikko ja sitten tuli tuo häntäluun murtuma. Kolmanneksi pakastin meni rikki. Siihen pitää laittaa Super-pakastus aina aamulla päälle, jotta lämpötila laskee. Otan yöksi pois, jolloin lämpötila on noussut ja aamulla taas uudestaan Super päälle. Huolto on jo tilattu.

Aurinko paistoi ja pinaatit alkoivat jo muodostaa kukkaa. Onneksi apupuutarhuri keräsi kasvit ja yhdessä riivittiin lehdet ryöpättäväksi ja lopulta pussitettiin pakkaseen. Yhden testikeiton tein ja kyllä maistui.

En huomannut ottaa annoksista enkä kasveista kuvaa, sen verran olen kipeä häntäluustani. Ajatus ei oikein toimi koko ajan. Siispä tässä kirjoituksessa on vuosien takaa vanhat kuvat, jotka aina muistuttavat, miten herkullista itse kasvatetuista pinaateista tehty keitto on. Maku on oikeasti erilainen. Kaupan pinaateissa on pistävä maku, vähän metallinen. Omista, hitaasti kompostimullassa kasvaneissa sitä ei ole lainkaan. Meillä ovat lapsetkin tykänneet Kippari Kallen voimaruuasta ihan aina.

Ajattelin koittaa vielä toista satoa. Pinaatti on nopea kasvuinen ja meillä kuluu pinaattia tosi paljon talvella.

Varhaisia herneitä tiedossa

Harson suojassa avomaalla

Kasvihuoneessa taimetettuja hevoskan lämmössä, nyt siiretty ulos kasvimaalle.

herne

Kylvän myös suoraan avomaalle monessa erässä, jotta kaikki sato ei valmistu yhdellä kertaa. Viime talvena tein koepakastuksen omista herneistä ja maku oli niin makea, että tänä vuonna kasvatan myös pakastettavaksi omia herneitä. Ei ole edes vertailtavissa kaupan pakasteherne ja oma herne, niin on suuri ero maussa.

sokerimaissi

Maissi vaatii pitkän kasvuajan ja hyviä tuloksia olen saanut silloin kun olen itse kasvattanut siemenestä asti. Sanotaan, että maissi kärsii kovasti siirtelystä ja siksi yritän aina saada maahan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta juurtumiseen on runsaasti aikaa ja kasvuun riittää voimia, kun vartta on reilusti.

parsakaali

Parsakaalikokeilu oli myös niin herkullinen, että nyt on erittäin runsaasti taimia laitettuna jo maahan ja lisää kasvamassa kasvihuoneessa. Ihan meinasin unohtaa ruusukaalit kylvää, mutta nyt vappuna hoidan senkin kuntoon. Vesi herahtaa kielelle, kun edes muistelen, miten herkullista omat ruusu- ja parsakaalit ovat talven iltoina sulan voin ja oman valkosipulin kera.