Saako naapurin tontilla kasvattaa?

 Ainakin meidän naapurissa saa

Olen kertonut jo monta kertaa, että meidän naapurusto on tosi kivaa. Meillä on yhteiskompostointia, laajamittaista risujen luovutusta haketusta varten, naapuriapua, kun ei saa itse vaikka jotain kiinnitystä auki tai vedettyä ruohonleikkuria käytiin, mitä nyt milloinkin kukin tarvitsee apua.

Puolet kylvetty ja tiivistetty, puolet kylvämättä. Työnjohtaja katselee näemmä muualle.

Nyt naapuriapu nousee oikein tosi isoon merkitykseen, sillä omalle tontille ei kerta kaikkiaan mahdu enää mitään uutta kasvatusta, mutta haluan kasvattaa herneet pakkaseen. Jo monta vuotta sitten naapuri on sanonut, että jos oma piha tulee pieneksi, tule heille. Parina vuonna tarvetta olisi ollut, mutta ei ole ollut mahdollisuutta tehdä nurmikosta kasvimaata. Nyt on tarve ja apupuutarhuri on niin suuri apu, että kaikki valmistui melkein kuin itsestään, vai miltä kuulostaa, että oman työkokouksen aikana on pohjustukset tehty, eli kuorittu tarvittavalta alueelta nurmikon pinta pois. Ajatuskin siitä, että olisin tehnyt sen oman selkäni kanssa, satuttaa liikaa.

Herneet suojattiin harsolla, jotta kyyhkyt eivät tule syömään niitä.

Nurmikon pohja on hiekkaista savea. Maa on ollut nurmella hyvin pitkään ja vain vähäisellä tallomisella, eli pohja on todella läpäisevää ja mururakenne näytti hyvältä. Kuohkeutimme pintaa talikolla ja tasoitin sen haravalla. Tasoituksen jälkeen kylvettiin herneet ja tallomalla tiivistin ne tiukasti maahan kiinni, jotta juurtuminen olisi helppoa. Tiivistämisen eli "jyräämisen" jälkeen  kastelimme maata ja siinä totesin ilokseni tuon hyvän läpäisevyyden. Lopuksi lisättiin multaa pinnalle. Nyt jouduin turvautumaan pussimultaan, koska kasvihuoneen pohjalta ei tulee enää riittävän muhevaa ja ravinteikasta maata.

Hernemaan takana olevan pintanurmikasan maisemoin vielä kasvustolla. Laitoin sinne muutaman herneen siemenen ja käyn laittamassa erilaisia niittykukkasiemeniä, sekä pellavaa.

Hernelajikkeen valitsin pussin kuvauksen perusteella. Terve lajike, vastustuskykyinen tauteja vastaan ja maukkaat herneet sopivat pakastukseen. Säilöntäähän varten minä näitä kasvatan. Sain opiskeluaikanani Viikissä nauttia omista pakasteherneistä, kyllä oli hyvää.

Tämä on ainoa kuva, jonka huomasin ottaa herneistäni, siksi pitää käyttää tätä samaa.

Papujen lisälisäkylvöt alkavat itää. Vein ne äsken kasvihuoneen lämpöön, koska ilma jäähtyi eilisestä alkaen tosi paljon. Varmaankin itävät lämpimässä vähän paremmin.

Pakkasesta tillimurua ja timjamia

 pussinpohja ei vielä onneksi näy

Pakastettua tilliä majoneesin päällä.

Meillä kuluu yrttejä tosi paljon talven aikana. Emme tykkää kuivatusta tillistä, timjamista, rosmariinista, basilikasta tai ylipäätään kuivatuista yrteistä. Ne maistuvat tunkkaiselle heinälle, meidän mielestämme. Siksi säilönkin kaikki yrtit pakastamalla. Pakkasessa niiden maku säilyy raikkaana ja ruokaan tulee samat aromit kuin kesällä tuoreita yrttejä käyttämällä. Lisäksi pakastaminen on tavattoman helppoa. Yrtit eivät vaadi esikäsittelyä ja ne voi laittaa isona nippuna muovipussiin.

Tillin ja rutisteltua pieneksi pakastepussissa, kun se on jäätynyt. Helppo laittaa ruokaan.

Tällä samalla tekniikalla pakasta siis kaikki. Pientä esikäsittelyä teen vain tilille, siitä en laita pussiin paksuja varsia, vaan leikkaan vain latvat. Muissa yrteissä varsi ei haittaa. Lopputulos on kaikilla tällä tavoin sama. Pakastetun yrtin se syötävä osuus murenee jäisenä pieneksi ja on helppo annostella ruokaan. Ripottelee vain pussin pohjalta ruokaan halutun määrän. Monissa ohjeissa sanotaan, että basilikaa ei voi pakastaa. Luulen, että joskus on jossain kirjassa ollut tällainen ohje ja sitä sitten toistetaan omissa teksteissä, kokeilematta itse. Onneksi luin tämän ohjeen vasta sen jälkeen, kun olin jo kokeillut pakastaa ja todennut sen todella toimivaksi systeemiksi, myös basilikalla.

Timjamissa vähän vuodesta riippuen, joskus lehdet voivat olla vähän tiukemmassa, mutta irtoavat kyllä aina. Laitan joskus pelkkiä varsiakin kastikkeeseen hautumaan, tulee aivan upea maku niistäkin.

Lehdet on käytetty ja varret voi vielä hauduttaa kastikkeissa.

Timjamia kulutamme oikein tosi tosi paljon. Se sopii nimittäin sekä kalaan että kanaan. Pakastettua timjami ei voi koskaan olla liikaa, se on niin hyvää. Jos et ole ennen säilönyt yrttejä, tee se ensi kesänä. Yrttien avulla tulee oikeaa taloudellista säästöä ja ruokaan saadaan upeita aromeja. Talvella kasvihuoneissa kasvatetuissa tuoreyrteissä ei ole mielestämme mitään makua ja ne ovat hyvin kalliita. Yleensä niissä on pitkä varret ja vain vähän syötävää yrttiä. Ei uskalla edes laskea kilohintaa, huh huh.

Yrttejä saa myös talvehtimaan, jos ne suojaa pakkaselta harsolla ja keväällä ensiauringolta.

Helmikuussa 2020 suojattuna ollut timjami näytti tältä.

Pinaattisato pakkasessa

 ja herkuttelukeitto maisteltu

Pinaatit meinasivat päästä yli-ikäisiksi. Olisi harmittanut aivan kamalasti, jos en olisi saanut satoa pakkaseen. Ensin oli liian kiireinen viikko ja sitten tuli tuo häntäluun murtuma. Kolmanneksi pakastin meni rikki. Siihen pitää laittaa Super-pakastus aina aamulla päälle, jotta lämpötila laskee. Otan yöksi pois, jolloin lämpötila on noussut ja aamulla taas uudestaan Super päälle. Huolto on jo tilattu.

Aurinko paistoi ja pinaatit alkoivat jo muodostaa kukkaa. Onneksi apupuutarhuri keräsi kasvit ja yhdessä riivittiin lehdet ryöpättäväksi ja lopulta pussitettiin pakkaseen. Yhden testikeiton tein ja kyllä maistui.

En huomannut ottaa annoksista enkä kasveista kuvaa, sen verran olen kipeä häntäluustani. Ajatus ei oikein toimi koko ajan. Siispä tässä kirjoituksessa on vuosien takaa vanhat kuvat, jotka aina muistuttavat, miten herkullista itse kasvatetuista pinaateista tehty keitto on. Maku on oikeasti erilainen. Kaupan pinaateissa on pistävä maku, vähän metallinen. Omista, hitaasti kompostimullassa kasvaneissa sitä ei ole lainkaan. Meillä ovat lapsetkin tykänneet Kippari Kallen voimaruuasta ihan aina.

Ajattelin koittaa vielä toista satoa. Pinaatti on nopea kasvuinen ja meillä kuluu pinaattia tosi paljon talvella.