Ikkunan välissä ötököitä, eikä! Eikun KIVA!!!

Tämä tulee nyt vähän ehkä myöhässä, sillä yöpakkasia oli jo lyhykäisesti ajat sitten ja hyönteiset ehkä yllättäen jäivät pakkasen kouriin. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan, sanoo suomalainen sananlasku, siispä tässäpä tämä. Ja oikeastaan, nyt on varsin oiva hetki katsella ihan uusin silmin vanhoja tuttuja asioita.

Ikkunanraot, ikkunansuojalaudat, ikkunoiden metallilevyjen aluset, tiiliseinien kolot jne. Listaa voi jatkaa varmasti loputtomiin, kysehän on kaikenlaisista pienistä koloista asumusten liepeillä, johon talven kovimmat pakkaset eivät ihan yllä.

Näissä pienissä koloissa talvehtii moni, meille tärkeä, hyönteinen. Leppäkertut ja harsosääsket haluan mainita ihan erityisesti, sillä niiden molempien toukat ovat aivan hirmuisia ahmatteja. Popsivat suihinsa sellaisen määrän kirvoja, että tehokkaampaa torjuajaa on vaikea hetikään keksiä.

Älä siis siivoa liian innokkaasti jouluksi kaikkia ikkunankarmeja ja suojapeltejä (ellet vietä jouluasi niissä....)!

Harsosääski on se vaaleanvihreä, pitkuliainen hyönteinen, jolla on läpikuultavat harsomaiset siivet. Kuvia löytää netistä, mutta en liitä tähän toisten kuvia tekijänoikeudellisista syistä. Omassa kuvapankissani ei valitettavasti ole vielä itse otettua kuvaa. Leppäkertun jokainen varmasti tunnistaa.

Leppäkertun toukasta sitä vastoin minulla on kuvia. Otin ne aikanaan härkäpavun lehdeltä, jotta sain lähetettyä kuvat tunnistajalle. Leppäkertun, tai oikeammin sanottuna leppäpirkon, toukka on varsin pelottavan näköinen ens'alkuun. Tummanharmaa, selkeät jalat ja oranssit pisteen selässä, kunhan on kasvanut kuvassa näkyvästä toukkavaiheesta vähän vielä. 

Ensimmäisessä kuvassa näkyy väritys päältä tässä varhaisemmassa toukkavaiheessa. Sitten myöhemmin, esimerkiksi kasvimaalla liikkuvana, toukka on pitkänsuikea, tummaa harmaata on paljon enemmän kuin väriä (oranssit pilkut) ja jalat ovat hyvin selkeästi erottuvat. Pitääkin muistaa ottaa ensi kesänä siitä kuvia myös.

Tämä alempi kuva on valitettavasti vähän epäselvä, mutta sen tarkoitus on vain näyttää, miten tämä toukkavaihe on lehdessä kiinni ihan kiinteästi.

Tässä vielä teille tuomikirvan kuvia, jota sitten nuo edellämainitut vaikka saattavat popsia. (Annika W. ottanut, julkaisuun saatu lupa)

Tässä tuomikirva juoksentelee ottamassani videossa.

Sinun marraskuusi

Onko marraskuu synkkää vai ihana jännityksen tiivistäjä, jonka jälkeen joulun aika alkaa?

Olen miettinyt viime päivien otsikoita, joissa yhteen ääneen kerrotaan, miten masentavaa ja synkkää aikaa elämme tällä hetkellä.

Tulee herkästi mieleen sama ajatus, kuin jota aina välillä pohdin kokeillessani mitä kummallisemmalta kuulostavia materiaaleja kasvimaanpohjalle. Lasken leikkiä ja kerron, että "shhh.. ei saa sanoa ääneen, että tämä ei ole ohjeiden mukaan toimivaa, koska meidän puutarhassa kasvit ja maaperäeliöt eivät osaa niitä itse lukea".

Jos otsikot tuputtavat masennusta ja musta synkkyyttä, niin johan mieli menee alas. Ei siis ole aina hyvä juttu lukea kaikenlaista negatiivista.

Marraskuu aloittaa matkan jouluun. Tunnelmaa voi alkaa luoda pikkuhiljaa, suunnittelemalla ja kokeilemalla. Laatikot voi hyvin valmistaa jo nyt pakkaseen. Mieli kevenee, kun tehtävää on vähemmän ja joulunalusaikaan vapautuu mukavaa yhdessäoloa ystävien ja perheen kanssa. Joulukoristeidenkin laittamiseen jää enemmän aikaa sitten joulukuussa.

Voimme itse vaikuttaa hyvin paljon siihen, miltä aamun jälkeen päivä näyttää. Ei se aina onnistu, mutta ainahan kannattaa yrittää. Kerro ääneen itsellesi, että "Kylläpäs on upea keli lieroille ja muilla maaperäeliöille, saan kasvimaalle enemmän ravinteita käyttöön ensi kesänä kuin tavallisesti." Työaikaa on paljon pidempään maan alla. Pakkanen ei pauku eikä eliöt vetäydy levolle tai syvälle maahan routaa pakoon.

Jos näyttää kurjalta, synkältä ja pimeältä pihamaalla, voit laittaa pienen lyhdyn palamaan ja katsella, miten moninaisia sävyjä voi lehdistä ja märästä maasta löytää. Oikeastaan aika kaunista, kun tarkasti katsoo. Valokuvaan en saanut vivahteita näkyviin lehdistä, joten nyt on kuvassa valoa laatoilla

Joulun valmistelut täyttävät kivasti kompostoria. Perunalaatikko, lanttulaatikko, porkkanalaatikko, etikkapunajuuret, lohipatee jne. jne. Kaikkien näiden ruokien valmistuksesta tulee kohtalaisen paljon biojätettä, ensikasvukauden mustaa kultaa. Taas yksi ilon aihe! Paljon herkkuja, paljon multaa!

Kinkkurasva, jota ei saa laittaa viemäriin kovettumaan lujaksi tulpaksi, kannattaa imeyttää ja viedä jyrsijäsuojattuun kompostoriin. Multaa siitäkin tulee.

Marraskuu on oikeastaan ihan kivaa aikaa, lumella tai ilman. Viimeisiä syksyn askareita tehdään pihalla ja odotellaan joulunajan alkamista.

Mietipäs, jos ei ole olisi marraskuuta, olisi aika kiire heti lokakuun jälkeen aloittaa joulun valmistelut!

Uusi härkäpapukokeilu ensi kesäksi varmistettu

Alkuperäinen suunnitelma oli, että perheen miehet menevät Maatalouskonemessuille Helsingin Messukeskukseen ja naisväki touhuilee omiaan samaan aikaan. No, kuten suunnitelmilla on usein tapana, ne muuttuivat tälläkin kertaa. Siispä koko perheen voimin matkasimme 9 ratikalla keskustasta Pasilaan.

Tunti jos toinenkin vierähti, itse asiassa ihan koko päivä, niin hauskaa meillä oli. Kukapa uskoisi, että tuntitolkulla kuluu aikaa, vaikka koneista ei ymmärrä tuon taivaallista.

Onneksi koneiden lisäksi siellä oli erittäin mielenkiintoiset standit maanparannukseen liittyen sekä tietenkin siemenosastoja. Ja nyt pääsen itse asiaan, härkäpapuihin. Pienistä laareista oli ihanaa hypistellä eri viljoja, eri lajikkeita ja muitakin siemeniä. Harvoin on yhtä aikaa katseltavana monenlaista. Parasta tällä kertaa oli päästä kokeilemaan Sampo-härkäpapua, josta esite mainosti että "pataan tai rehuun". Itse olen tietenkin tuolla pata-osastolla. Harmittelin, että ei näitä tällaisia myydä tavispuutarhureille ja kyselin kaikenlaista kylvöohjeisiin liittyen. Aikani juteltuani, sanoin rohkeasti ääneen: "ryövään tästä kourallisen siemeniä, kun muualta ei saa." 😊

Eivät moittineet eivätkä kieltäneet. Nyt siis pussissa odottaa Sammot ensi kevättä ja kylvöaikaa. Laitan omaan pihaan, jotta hoidan ja hoivaan ja saan lisättyä siemenmäärää seuraavaa kesää varten. Yhteen palkoon tulee kuulemma vain 2 siementä, mutta palkoja voi olla 15 per kasvi. Ei kuulosta paljolta, kun aiemmin viljelemilläni härkäpapulajikkeilla on 5-6 papua palossa ja palkoja voi olla yhtä lailla 15 per kasvi. Tämä Sampo on sellainen pieni pyöreä papu. Mausta en tiedä mitään, mutta kokeilen ja kerron sitten tulokset.

Kaiken kaikkiaan messuilla oli positiivinen tunnelma. Esittelijät olivat kiinnostuneita kävijöistä ja monien kanssa rupateltiin todella pitkään. Erään esittelijän kanssa päästiin rikkasiementen erottelijassa olevan sinisen valon hometorjuntavaikutuksesta avaruuden neuroneihin ja antimateriaan. Kyllä... näin voi käydä konemessuilla. Ei häntä haitannut, vaikka sanoin, ettei meillä ole maatilaa eikä tarvetta rikkasiementen erottelijalle, saati homeentorjuntaan sinisellä valolla siemenistä. Olimme ihan yhtä arvokas messukävijä hänen mielestään silti ja laite tuli esitellyksi (oli mielenkiintoinen, vaikka en sellaista tarvitsekaan) ja juttelu oli hirmu mukavaa.

Katetta ja lieroja sisäkukillekin

Sisäkukatkin tarvitsevat elämää

Syksy on onneksi pitkä, kostea ja lämmin tänä vuonna. Ehtii tehdä monenlaista. Pudonneita lehtiäkin löytyy varmasti vielä, vaikka olisitkin haravoinut oman pihan puhtaaksi lehdistä, joten vielä voit tehdä tämän syystoimen.

Liero.

Ota lehtiä ämpäriin ja kaiva kasvimaasta lieroja. Älä kaiva kovin syvältä, jotta saat pinnalla viihtyvää lajia.

Laita sisäkukille ruukkuun mullan pinnalle kerros märkiä lehtiä, muutama liero ja vähän multaa päälle, jotta lehdet painuvat melko tiiviisti ja pysyvät kosteina. Ennen pitkää lierot ovat syöneet kaikki lehdet ja etenevät alaspäin rouskuttamaan kuolleita juuria. Palkaksi maittavista ruuista ne antavat kukillesi loistavaa madonkakkaa, joka on hyvin ravinteikasta, sekä kaivavat käytäviä, joihin uusien juurien on helppo kasvaa ja joissa pysyy ilmaa juuria varten.

Sisäkasvi, jonka mullassa on lieroja.

Kuvasta näkee, että lehden juuri alkaa jo halkeilemaan kahtia, koska varren ympärysmitta kasvaa koko ajan ja levittää lehden alkua. Juurella on Metsämörri ja pari silkkikukkaa, koska viherkasvini eivät luonnollisesti kuki hehkein kukkasin.

Olen ylläpitänyt lierokantaa omissa sisäkukissani jo 7 vuotta ja sinä aikana ovat jukkapalmu ja lohikäärmepuu lopettaneet kokonaan alalehtien pudottamisen. Ennen aina talvikautena alimpia lehtiä kuivui ja tuloksena oli ruma lehdetön varsi, jonka päässä on tylsä lehtitupsu. Nyt siis lehdet pysyvät koko varren mitalla elinvoimaisena. Mikään muu ei ole muuttunut hoidossani, vain lierot ja lehtikate syksyisin.